Suomessa naiset suorittavat perusasteen jälkeisiä tutkintoja enemmän kuin miehet, mutta naisten korkea koulutustaso ei näy urakehityksenä eikä palkkauksessa työmarkkinoilla. Koulutusalat jakautuvat edelleen vahvasti miesten ja naisten aloihin.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja Opetushallituksen asiantuntijoiden yhteistyönä on valmistunut julkaisu Koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Siinä peilataan perusopetuksessa, lukioissa ja ammatillisessa koulutuksessa tapahtunutta kehitystä hallituksen tasa-arvopoliittisiin tavoitteisiin ja ohjelmiin.

Peruskoulu-uudistuksen johtavana periaatteena oli pyrkimys koulutukselliseen tasa-arvoon ja yhtäläisten koulutusmahdollisuuksien tarjoamiseen kaikille varallisuudesta, sosiaalisesta taustasta, sukupuolesta ja asuinpaikasta riippumatta. Keskiasteen koulunuudistuksen yhtenä tavoitteena oli edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa lukio-opinnoissa ja ammatillisessa koulutuksessa.

Erillisen tasa-arvolainsäädännön tultua voimaan on opetustoimen omissa säädöksissä ja kehittämissuunnitelmissa ollut varsin niukasti sukupuolten välistä tasa-arvoa korostavia tavoitteita.

-          Tasa-arvopolitiikan valtavirtaistaminen ei toimi opetustoimessa parhaalla mahdollisella tavalla, moittivat raportin kirjoittajat, opetusneuvos Heli Kuusi ja tutkimusprofessori Ritva Jakku-Sihvonen.

Sukupuolineutraali opetussuunnitelma ei vielä riitä

Valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet ja ammatillisessa koulutuksessa tutkintojen perusteet ovat keskeinen väline, joilla ohjataan koulujen ja oppilaitosten työtä. Niissä on määräyksiä opetuksen, oppimisen ja osaamisen tavoitteista sekä arvioinnista ja ne ovat normin lailla sitovia.

Vallitseva tendenssi opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteissa on sukupuolineutraali tarkastelutapa. Paikallisia opetussuunnitelmia ei ole sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta systemaattisesti seurattu. Tasa-arvolaki velvoittaa oppilaitoksia tasa-arvosuunnitelman tekemiseen, mutta velvoite ei ulotu peruskouluihin.

-          Sukupuolten tasa-arvoon ohjaavat tavoitteet ja menettelyt tulisi määritellä nykyistä selkeämmin opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteissa. Niiden tulisi kannustaa sukupuolitietoisen opetuksen ja ohjauksen kehittämiseen. Paikallisia opetussuunnitelmia tulisi seurata ja arvioida sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta, esittävät Kuusi ja Jakku-Sihvonen.

Oppiaineissa jäänteitä sukupuolisidonnaisuudesta

Perusopetuksessa on havaittavissa sukupuolten mukaista kahtiajakoa joissakin valinnaisissa aineissa, joita tytöt ja pojat valitsevat hieman eri tavoin. Tyttöjen ja poikien väliset erot esimerkiksi matematiikan ja luonnontieteiden ainevalinnoissa ovat kuitenkin määrällisesti kaventuneet.

Käsityö on yhdistetty vuodesta 2004 alkaen yhdeksi oppiaineeksi, mutta vuosiluokilla 5–9 ainetta opettavat joko tekstiilityön taikka teknisen työn koulutuksen saaneet aineenopettajat. Käsityön opetuskäytännöt todennäköisesti vaihtelevat kunnasta, koulusta ja opettajakunnasta riippuen.

Koulujen ja oppilaitosten käyttämät oppimateriaalit ja oppikirjat ovat Suomessa pääasiassa sukupuolineutraaleita. Opetusministeriö on käynnistänyt neuvottelut kustannusyhtiöiden kanssa oppimateriaalien kehittämiseksi sellaisiksi, että ne edistävät miesten ja naisten tasa-arvoa entistä paremmin.

Opetusministeriö selvittää parhaillaan ohjeistuksen laatimista. Käsityön oppimistuloksia arvioidaan vuoden 2010 aikana.

-          Oppiainekohtaista sukupuolten tasa-arvoa edistävää tarkastelua tulisi syventää. Käsityön opetuksen sisältöihin ja tavoitteisiin on tarvetta palata arvioinnin valmistuttua. Myös oppimateriaaleja koskevaa seurantatutkimusta tulisi edistää, tutkijat muistuttavat.

Sekä tytöt että pojat tuen tarpeessa

Vaikka suomalaiset oppilaat pärjäävät oppimistulosten arvioinneissa erinomaisesti, on keskivertotytöllä koulumenestyksestä huolimatta poikia alhaisempi itsetunto etenkin matematiikan opiskelua kohtaan. Keskivertopojalla on vahva itsetunto, mutta suhtautuminen koulunkäyntiin ja opiskeluun on kielteisempää kuin tytöillä. Pojilla on koulunkäyntiin liittyviä ongelmia ja erityisopetuksen tarvetta enemmän kuin tytöillä, ja he keskeyttävät opintonsa tyttöjä herkemmin.

Koulujen oppilasarviointi ei kohtele tyttöjä ja poikia tasapuolisesti. Pojat saavat matematiikassa jonkin verran osaamistaan heikompia arvosanoja. Äidinkielen kohdalla tilanne on toinen: tyttöjen osaamistaso on keskimärin numeron korkeampi kuin heidän saamansa todistusarvosana.

-          Molempien sukupuolten erityisyyttä oppijoina tulee tutkia ja tukea ennakkoluulottomasti. Opettajien taitoa yksilölliseen ja sukupuolisensitiiviseen opetukseen ja tukeen tulee laajentaa. Erityistä huomiota on kohdennettava oppilasarviointiin, niin että oppilaita arvioidaan todellisen osaamisen perusteella.

Eriytyminen näkyvintä ammattikoulutuksessa

Lukion opiskelijoista vajaa 60 prosenttia on naisia. Ylioppilastutkinnon suorittaneista miesten osuus on vuosien mittaan noussut hieman. Lukiossa naiset opiskelevat kieliä enemmän kuin miehet; miehet taas opiskelevat matematiikkaa ja luonnontieteitä. Naisten osuus matematiikan pitkän oppimäärän suorittaneista on viime vuosina kasvanut. Kehittämishankkeet osoittavat, että oppiaineita kohtaan tunnettuun kiinnostukseen on mahdollista vaikuttaa.

Ammatillisen koulutuksen opiskelijoista ja tutkinnon suorittaneista keskimäärin puolet on miehiä, mutta koulutusalojen välillä on suuria eroja. Kuitenkin kaikilla opintoaloilla opiskelee nykyisin sekä miehiä että naisia.

Segregaatio on sitkeintä ammatillisessa peruskoulutuksessa. Naisten aloja ovat edelleen sosiaali- ja terveysala ja yleensä hoiva-alat, puhdistuspalveluala sekä tekstiili- ja vaatetustekniikka. Vastaavasti miesten aloja ovat metsätalous, rakennustekniikka sekä sähkö- ja automaatiotekniikka. Naisten osuudet ovat kuitenkin kasvaneet erityisesti monilla tekniikan opintoaloilla, ja vastaavasti miehiä löytyy perinteisiltä naisten aloilta.

Oppilaanohjauksen ja ammatinvalinnanohjauksen tavoitteena on kannustaa tyttöjä ja poikia valitsemaan koulutus- ja ammattialansa ilman perinteisten sukupuolikäsitysten painolastia. Oppilaanohjaukseen liittyviä tasa-arvotoimia ovat olleet muun muassa oppilaanohjaajien koulutus, kokeilu- ja kehittämishankkeet sekä yhteishaussa annettavat lisäpisteet vähemmistösukupuolta edustaville hakijoille.

Opetustoimen tasa-arvosuunnittelu vasta aluillaan

Opetusministeriössä on käynnistetty toimia sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi koulutuksessa. Sen asettama segregaation lieventämistyöryhmä valmistelee ehdotuksia segregaation purkuun tähtäävistä toimenpiteistä vuoden 2010 aikana.

-          Sukupuolitietoisen ohjauksen menettelyt ja tavoitteet tulisi määritellä nykyistä selkeämmin opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteissa. Peruskoulun työelämään tutustumisjaksoja, koulujen ja oppilaitosten työelämäyhteyksiä, ammattistarttia sekä pääsy- ja soveltuvuuskokeita tulisi kehittää siten, että ne tukevat sukupuolirajat ylittäviä ratkaisuja sekä tyttöjen että poikien koulutus- ja ammatinvalinnoissa.

Opetushallitus laati oppilaitosten tueksi oppaan ja teki syksyllä 2009 seurantakyselyn tasa-arvosuunnittelun tilanteesta. Sen mukaan lukioista 42 prosentilla ja ammatillisista oppilaitoksista 46 prosentilla ei ole vielä opetuksen kehittämiseen tähtäävää tasa-arvosuunnitelmaa.

-          Oppilaitosten tasa-arvosuunnittelua on tarpeen seurata alkuvaiheen jälkeenkin ja arvioitava sen vaikutuksia oppilaitosten toimintakulttuuriin ja opetussuunnitelmiin. Sukupuolitietoiseen opetukseen, toiminnalliseen tasa-arvosuunnitteluun ja segregaation purkuun liittyviä kysymyksiä tulisi käsitellä sekä opettajien täydennyskoulutuksessa että oppilaitosjohdon koulutuksessa, raportin kirjoittajat suosittelevat.

Julkaisu:
Heli Kuusi, Ritva Jakku-Sihvonen, Marika Koramo: Koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Sosiaali- ja terveysministeriö. Selvityksiä 2009:52. Yliopistopaino, Helsinki 2009.

Suomessa naiset suorittavat perusasteen jälkeisiä tutkintoja enemmän kuin miehet, mutta naisten korkea koulutustaso ei näy urakehityksenä eikä palkkauksessa työmarkkinoilla. Koulutusalat jakautuvat edelleen vahvasti miesten ja naisten aloihin.