Poliittiset oppiaineet, kuten pakkoruotsi, tulisi olla vapaaehtoisia. Lastemme ei missään nimessä pitäisi joutua kärsimään ja ylläpitämään illuusioita kaksikielisyydestä Suomessa. Pakkoruotsitus antaa oppilaille koko elinikäisen vihan ja kaunan ruotsinkieltä kolhtaan. Lisäksi uskonto pitäisi poistaa kokonaan peruskoulusta. Uskonto perustuu uskomuksiiin, ei mitattavaan tai todistettuun tietoon.

Alaluokilla pitäisi keskittyä luomaan hyvät perustaidot etenkin äidinkielessä, matematiikassa ja vieraassa kielessä. Hyvä äidinkielen hallinta on ehdoton edellytys kaikelle muulle oppimiselle. Vieraan kielen opetuksen tulisi olla leikinomaista, välttää turhaa kielioppia ja keskittyä ääntämisen omaksumiseen.

Mediassa esillä ollut ja opetusministerinkin kannattama ajatus ruotsin opetuksen aikaistamisesta on täysin järjetön. Ruotsin kielen tulisi olla vapaaehtoinen. Halukkaille voi tarjota A2-kieltä, mutta ensin tulisi osata kunnolla yhden vieraan kielen alkeet ennen kuin opinto-ohjelmaan lisätään toinen kieli.

Millaista on oppiminen eri ikäkausina?

7 -vuotias Lapsi on satoja kertoja ruumiillisesti heikompi, ja satoja kertoja mielellisesti herkempi kuin aikuinen. Vuosi vuodelta lapsi lähestyy 'aikuisten maailmaa', ja mitä, miten ja kuinka paljon on opetettu, (myös sukupolvelta toiselle), näkyy tänään lasten ja aikuisten koko ajan kasvavassa huonovointisuudessa.

Mitä opetetaan, miten opetetaan ja kuinka paljon opetetaan on tärkeää, nimenomaan ajatellen lapsen henkilökohtaisia lahjoja - asioita missä hän on merkittävän hyvä/pätevä; mitä elämäntehtävää varten hänet koulutetaan. Suomen kieli on periytynyt vanhemmilta lapsille läpi vuosimiljoonien, näin ollen Suomalaisen lapsen elämäntehtävänä ei ole 'ruotsinkielisten palveleminen heidän äidinkielellään', yhtä vähän kuin että hän on syntinen/rikollinen syntyissään, vaan 'Kunnioittaa Isää ja Äitiä, Äidinkieltä ja Isänmaata'. Kaikki mitä on opetettu, mutta mikä on unohtunut, tai mistä hän ei hyödy yksityis- tai työelämässään, on ollut hukkaan heitettyä aikaa ja varoja, puhumattakaan siitä, että lapsen mieltä on vahingoitettu kaikella sellaisella, mikä rikkoo hänen todellisen Suomalaisen identiteetin.

Olen samaa mieltä kuin Holopainen edellä, että alaluokilla kaikkein tärkeintä on vahvistaa äidinkielen osaamista ja aloittaa silloin korkeintaan yhden vieraan kielen opiskeleminen.

Kielivähemmistöistä tuleville alakoululaisille on tarjottava mahdollisuus opiskella omaa äidinkieltä ja sen lisäksi suomea riittävästi, jotta heillä olisi nykyistä paremmat mahdollisuudet selvitä opinnoista yläasteella ja lukiossa.

Ruotsin kielen opiskelu on muutettava vapaaehtoiseksi kaikilla kouluasteilla.

Perusopetuksessa, jo alaluokilta lähtien olisi syytä synnyttää lapsissa terve itseluottamus ja identiteetti. Sokrateenkin kerrotaan sanoneen: "Tunne Itsesi". Tämä tarkoittaa nykymaailmassa omien vahvuuksien tunnistamista ja niiden pohjalle rakentamista. Kaikkia ei pitäisi pakottaa samaan muottiin, etenkään menneiden sukupolvien jämähtäneisiin, poliittisesti värittyneisiin muotteihin.

Politiikan teko (PAKKOruotsitus) ei ole koulun asia.

Poliittisesti värittyneiden oppiaineiden poistaminen antaisi lapsille mahdollisuuden rakentaa heidän omaa aitoa identiteettiään ja itsetuntemustaan, eikä sitä "identiteettiä" minkä valtiovalta sanelee.

Yli yhdeksänkymmentä prosenttia Suomen koululaisista on suomenkielisiä, eikä heidän identiteettiinsä kuulu ruotsinkieli. Ruotsinkieli ei kuulu myöskään uusien suomalaisten (maahanmuuttajat ym.) identiteettiin. Heillekin tuottaa jo riittävästi haastetta opetella yksi uusi kieli (jonka tulee luonnollisesti olla suuren enemmistön kieli).

Kun oma vahva identiteetti on muodostunut, lapset kiinnostuvat rohkeammin myös itselle vieraista asioista, kunhan niiden opiskelu on perusteltavissa (esim. matematiikka ja maantiede ovat yleishyödyllisiä aineita) tai vapaaehtoista (kieltenopiskelu voi olla hyödyllistä ja innostavaa; kukin valitkoon omansa).
Koululaisten elämään pitäisi saada alaluokilta lähtien enemmän innostusta ja oppimisen iloa. Tämä luo pohjaa myöhemmälle opiskelu-uralle. Parhaat innovaatiot syntyvät aina vapaasti hengittävästä maaperästä.

Poliittiset oppiaineet (poliittinen toinen kotimainen kieli) pitää opettaa poliittisessa ympäristössä,
ei kouluissa.
Jos valtion virkamiehiltä vaaditaan "toisen kotimaisen kielen" taitoa, kyseinen kieli voidaan opettaa aikuisopetuksessa-näinhän nykyään tehdäänkin, koska toisen kotimaisen kielen opetus menee kuulemma "asennevammaisten" kansalaisten passiivisesta vastarinnasta johtuen peruskoulussa hukkaan. Sen sijaan vaikeiden vieraiden (maailman) kielten opetus tulee aloittaa vuosiluokilla 1-6.

Tuen täysin EK:n linjausta:
"On ymmärrettävää, että lähes kaikki haluavat lukea englantia, sillä sitä myös maailman kielenä työelämässä vaaditaan. Mutta kaikille pakollisesta toisen kotimaisen kielen opiskelusta on käytännössä tullut tulppa monipuolisemman kielitaidon hankkimiselle, sillä ani harva kykenee peruskoulussa kolmen vieraan kielen yhtäaikaiseen opiskeluun.

- Jotta tulevaisuudessa varmistettaisiin toisaalta riittävä ruotsin kielen osaaminen, mutta myös nykyistä monipuolisempi kielitaito, kaikkia opetuksen järjestäjiä tulisi velvoittaa tarjoamaan perusopetuksessa vähintään kolmea eri kieltä oppilaiden ja vanhempien valittavaksi. Näistä kolmesta kielestä yhden tulisi olla toinen kotimainen kieli (ruotsi/suomi).

Jokaisen oppilaan olisi valittava näistä vähintään kaksi kieltä, joiden opiskelu tulisi aloittaa jo alakoulussa eli 1-6 vuosiluokilla. Näin perusopetuksessa voitaisiin luopua pakollisena opiskeltavasta toisesta kotimaisesta kielestä.

- Englanti ja ruotsi säilyisivät valinnan mahdollisuuksina läpi Suomen, mutta niiden rinnalle tulisi varmaan merkittävä kirjo muita kieliä kuten venäjä, saksa ja ranska, toteaa Koponen.

EK:n henkilöstö- ja koulutustiedustelun tulokset yritysten kielitaitotarpeista julkistetaan 1. kesäkuuta. Perusopetuksen yleisiä tavoitteita ja tuntijakoa valmistelevan työryhmän määräaika päättyy 1.5.2010."

Syrjivät kielikiintiöt ruotsinkielisille on irvokkain ja vastenmielisin esimerkki yhteiskuntamme epätasa-arvosta. Miten lapsemme ja nuoremme oppivat kunnioittamaan yhteiskuntaa ja tasa-arvoa, kun he törmäävät syrjintään jo koulumaailmassa valtion taholta. Miten voidaan selittää hakijan äidinkielelen perusteella tapahtuva etuilu? Tällaista ei uskoisi tapahtuvan EU:ssa, Suomessa tai 2000- luvun sivistysvaltiossa. Tämä on kansallinen häpeä joka verhotaan kaksikielisyyden puolustamiseksi. Todellisuudessa etuoikeutettua ja rikkaampaa väestönosaa suositaan viattomien suomenkielisten nuorten kustannuksella. Hyi olkoon on kuvottavaa, ahnetta ja moraalitonta kähmintää. Tämän järjestelmän hyväksyjät ja sen ylläpitäjät sietäisi hävetä silmät päästään. Valtion pitäisi välittömästi antaa opiskelupaikka sen kielikiintiöiden takia menettäneille nuorille. Mikään syy ei ole hyväksyttävää omien kansalaistemme syrjinnälle vieraan kielen - jollainen ruotsi meille yli 90% on- takia. Poliittisesta pakkoruotsista on tehtävä välittömästi loppu ja virkamiesruotsin vaatimukset on poistettava.

No eihän siinä oppimisessa eri ikäkausien välillä ole mitään olennaista eroa: hankitaan tietoa, käsitellään tietoa ja esitetään tietoa. Tuo toimii jo esikoulussa. Yksilöllisiä eroja enemmänkin on, sillä joku nelosluokkalainen saattaa hyvinkin päihittää jonkun lukiolaisen.

Jokaisella lapsella on henkilökohtaisia lahjoja, asioita joissa hän on merkittävän taitava, mikä vaikuttaa siihen 'millaista on oppiminen eri ikäkausina'. Jos on erikoisen lahjakas yhdessä oppiaineessa, pääsääntöisesti on vähemmän lahjakas jossakin toisessa. Pakottamalla lapsen ylisuoriutumaan oppiaineessa/oppiaineissa jossa hän luonnostaan on vähemmän lahjakas, on lapsen henkistä pahoinpitelyä, ja vaikuttaa osittain siihen 'millaista on oppiminen eri ikäkausina'.

Kielivalinnat määräytyvät luonnollisesti lapsen/nuoren henkilökohtaisten lahjojen ja tavoitteiden mukaisesti. Jos tekee töitä Suomessa, Suomen kielen lisäksi ei muita kieliä tarvitse opetella, ja tunnit voi käyttää henkilökohtaisten lahjojen vahvistamiseen. Kun kieliä valitaan, niin valinta on luonnollisesti sen mukaan mistä kielestä henkilön tulevassa ammatissa on eniten hyötyä. Kieliä voi opetella aikuisenakin jos sellaista tarvetta ilmenee.

Lapsi on ruumiillisesti ja henkisesti satoja kertoja heikompi kuin aikuinen. Kaikki mitä lapselle sanotaan ja tehdään, lapsi kokee huomattavasti syvällisemmin kuin aikuinen. Aikuiselle jokin väärä sana ja/tai teko saattaa olla vähäpätöinen, mutta lapselle se on traumaattinen kokemus.

Mitä äidinkielen ja lapsen mielen suojelemiseen tulee, mitä myöhemmässä vaiheessa sellaisia äänteitä lapselle opetetaan A) mitä ei voi kirjoittaa, B) äänteitä mille ei löydy vastinetta aakkosissa, C) äänteitä mitä ei käytetä Suomen kielessä ja joiden alkuperä on epäselvä, ja D) kaikkea muuta vastenmielistä mitä sellaisiin 'sivistyneisiin' äänteisiin voi yleensä historiassa yhdistää, sitä puhtaampana pysyy lapsen mieli. Sellaiset äänteet ja kaikki mitä niihin voi yhdistää historiassa, k e näennäistiede (teoriat, uskomukset), rasismi, fasismi, terrori, terrorismi, väkivalta sen kaikissa mahdollisissa muodoissa, todistettavasti on vaikuttanut ja vaikuttaa 'millaista on oppiminen eri ikäkausina'; Lasten ja aikuisten huonovointisuus kasvaa - luonnollisesti - sillä huonovointisista väärin opetetuista lapsista kasvaa huonovointisia aikuisia.

Äidinkieleni, Suomen kieli, on ensisijaisesti periytynyt Suomalaisilta vanhemmilta Suomalaisille lapsille ammoisista ajoista saakka. Suomen kieli on jatkomuotoinen kieli, mikä merkitsee m m sitä, että se on kieliopillisesti ja sanallisesti ajaton kieli. Suomen kielen iän voi määritellä +-100 vuoden tarkkuudella, ja Suomalainen ei tarvitse kirjoitettua todistetta Suomen kielen iästä; Suomen kieli sinänsä on todiste, sillä se sopeutuu kaikkiin aikakausiin sanallisesti ja kieliopillisesti. Suomen kieltä ei ole 'Mikael Agricola' kehittänyt, eikä 'Mikael Agricola' ole 'Suomen kielen isä'.

Jokainen tänään elävä Suomalainen, edustaa ensisijaisesti kaikkia ihmisiä jotka ennen häntä ovat suvussaan, ensisijaisesti biologisia vanhempiaan, ja luonnollisesti kaikkia ihmisiä ennen heitä, jotka ammoisista ajoista saakka ovat mahdollistaneet tänään elävän Suomalaisen ja Suomen kielen olemassaolon. He ovat selviytyneet kaikista mahdollisista koettelemuksista ihmiskunnan historiassa, toivoen hyvää ja parempaa tuleville sukupolville, mihin luonnollisesti ei kuulu Ruotsalaisten palveleminen heidän äidinkielellään, eikä Ruotsalaisten levittämät epäsivistyneet uskomukset k e että olemme syntisiä/rikollisia syntymästämme saakka; Todistettavasti yksikään Suomalainen vastasyntynyt lapsi, ei ole (Luomistyön, Jumalan sanan ja Tieteellisten todisteiden mukaan) sanonut ja/tai tenhyt kenellekkään mitään pahaa.

Ruotsin kieli ja kielioppi on noin 500 vuotta vanha. Ruotsin kieli on sinetöity 1500 -luvulle kun Ruotsinkielinen Raamattu (Gustaf Wasa Bibeln, "Biblia / Thet är / All then Helgha Scrifft / på Swensko", 1540-1541) julkaistiin, ja Ruotslainen Å lisättiin aakkostoon sille kuuluvalle paikalle. Aakkoset päättyvät sanoihin "(Z) Ruotsalainen Å Ä ja Ö" (Z Å Ä Ö ovat Ruotsin kieleen kuuluvia kirjaimia). Ruotsin kieli ja kielioppi, on Euroopan historiassa viimeisenä kehitetty, ja Ruotsin kieli on ainut kieli maailmassa, missä tarvitaan kaikkia aakkoston kirjaimia. Ruotsin kieli on kielihistorian mukaan viimeisenä oppimislistalla.

Ajan myötä oppiaineita on tullut lisää, opetettavan tiedon määrä on lisääntynyt, ja osa siitä mitä koulussa on pakko tietää, on näennäistiedettä k e propagandan värjäämät teoriat ja uskomukset.

Osa siitä mitä tänään on pakko tietää koulussa, koskee vain aikaa jolloin lapsi on koulussa - tiedolla ei ole merkitystä myöhemmässä yksityis- ja/tai työelämässä.

Suuri osa siitä mitä tänään lapsille opetetaan, on 'aikuisen maailman mukaan', ei 'lapsen maailman mukaan'; Lapsi ei ikäisekseen osaa arvioida kaikkea mitä opetetaan, ja lapsia ei opeteta arvioimaan.

Lasten henkilökohtaisia lahjoja, asioita missä lapsi on merkittävän hyvä, niitä ei huomioida - sen sijaan korvien väli täytetään osittain asiattomuuksilla, potaskalla mistä ei ole hyötyä henkilön yksityis- ja/tai työelämässä, ja joista osa on unohtunut jo 20 vuotiaana.

Ja kun lapsi 'lukee opettajaksi', ja nostaa 10 vuotiaan lapsen rinnuksista seinälle ja 'karjuu kuin elukka' kun hän ei osaa 10 käskyä ulkoa ja että 'hyvä tapa on oikein, paha tapa on väärin', niin tuskin siitä Pisan pisteet nousevat.

Vähentämällä lasten ja opettajien taakkaa viisaasti, huonovointisuus katoaa ja säätetään miljardeja euroja.

Pakkoruotsi joka tuli poliittisena lehmänkauppana kouluihin on ehdottomasti poistettava. Ruotsin kieli valinnaiskieleksi kaikille tasoille. On nöyryyttävää että pakkoruotsia vaaditaan vielä aikuisena ammattikorkeissa ja yliopistossa. Koulujen pakkoruotsin tulos ja taso on nolla. Sitä vihataan ja inhotaan. Valtavat summat yhteiskunnan rahaa kuluu tähän turhauttavaan pelleilyyn. Politiikka ei kuulu kouluihin!

Olen huolissani Suomen tulevaisuudesta. Aivan kuten TV :ssä OAJ :n puheenjohtaja totesi, Suomessa eletään PISA -harhassa, ja se on kääntymässä meitä vastaan. Lasten ja opettajien turvattomuus kouluissa kasvaa koko ajan. Käytöstavat ovat unohtuneet oppilailta, tai oikeammin: niitä ei ole koskaan opetettukaan. Opettajien energiasta suuri osa menee kurin ylläpitämiseen, siitä huolimatta opiskelurauhaa ei pystytä saamaan.

Miten näin huono työympäristö voi tuottaa jatkuvasti erinomaisia PISA -tuloksia? Se ei tule jatkuvasti onnistumaankaan, huolimatta siitä että foneettisesti kirjoitettu suomenkielemme antaa äidinkieleltään suomenkielisille lapsillemme vahvan kilpailuedun muunkielisiin lapsiin kuten ruotsinkielisiin tai englanninkielisiin lapsiin nähden.

Lasten kasvatusta ei saa jättää yksin koulun vastuulle, vaan sen on tapahduttava yhteistyössä kodin kanssa.
Lapset tarvitsevat rajoja, auktoriteetteja ja hyvien käytöstapojen opettamista.Myöskään luokan enemmistö ei saa joutua vähemmistön terrorin kohteeksi. Jokela ja Kauhajoki eivät saa toistua.

Koulun resursseja on käytettävä heti alaluokalta saakka siihen, että opettajat saavat luokan komentoonsa työrauhan turvaamiseksi. Opettajille on annettava siihen välineet. Kouluissa on opetettava sosiaalisia taitoja ja moraalia ja hyviä käytöstapoja, koska jokaisen kodissa niitä ei enää opeteta.
Häirikköoppilaat ja koulukiusaajat on otettava erityisohjaukseen. Yhteistyössä
kotien kanssa on lasten vapaa-aikaakin valvottava. Tähän tarvitaan yhteiskunnalta enemmän sekä sääntöjä että varoja.

Suomen on uskallettava olla Suomi ja meidän tulee arvostaa omia perinteitämme ja tapojamme. Jos meillä unohdetaan koulujärjestelmässämme suuren enemmistön edut ja keskitytään ainoastaan vähemmistöjen erityistarpeisiin,ei meille ehkä enää jää resurssaja suurelle suomenkieliselle enemmistölle. Jostakin on tingittävä. Vähemmistöjä on kunnioitettava, mutta enemmistölläkin on oikeutensa. Pakkoruotsin vaatiminen suurelta enemmistöltä pienen vähemmistön takia on yksi sellainen ylilyönti, joka loukkaa enemmistön perusoikeuksia. Se myös syö koulun resursseja, joista muuten on huutava puute. Sille ei ole olemassa muuta perustetta kuin Ruotsin valtion, ruotsinkielisten rahastojen ja pienen suomenkielisen poliittisen eliitin ja median harjoittama lobbaaminen ja painostuspolitiikka suomen kansan suuren enemmistön etua ja demokratiaa vastaan.

Kouluissa pitäisi opettaa demokraattista ajattelutapaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Koululaisten oikeutettuja toiveita on myös kuunneltava. Oppilaiden tulee voida luottaa siihen, että koulunkäynti on heille hyödyllistä. Sellaisia oppiaineita ei tule määrätä pakollisiksi, joista oppilaat ja heidän vanhempansa ovat varmoja, että niistä ei ole heille tulevaisuudessa mitään hyötyä, koska tämä on omiaan viemään opiskelumotivaation.

Mieleltään terve, itsetuntoinen aikuinen, jolla on hyvät käytöstavat ja moraali, hyväksyy vähemmistöjen erilaisuuden, osaa jotakin maailmankieltä hyvin ja arvostaa myös suomalaisuuttaan olkoon koulujärjestelmämme tavoite. Tähän pääsemiseksi on varaa tinkiä jonkun toisarvoisen nippelitiedon opettamisesta.

Kolmen lapsen äitinä (yksi ala-asteella, kaksi lukiolaista) olen ehdottomasti sitä mieltä
että vieraiden (maailman) kielten opetus tulee aloittaa vuosiluokilla 1-6
Itse pidän maailman kielinä englantia,saksaa, ranskaa, espanjaa ja venäjää. Muutenkin ala-asteella
tulisi luoda hyvät perustaidot äidinkielelle ja matematiikalle.Unohtamatta erittäin tärkeitä liikuntaa,käsityötä
ja musiikkia, joissa oppii ilmaisemaan itseään ja hahmottamaan maailmaa tekemisen kautta.


Tällä hetkellä esimerkiksi OUlussa on tilanne se ,että kun lapsi on ala-asteen kolmannella,
ainut kielivaihtoehto, joka käytännössä tulee loppupeleissä valituksi, on englanti.
Mikäli hän haluaa aloittaa englannin sijasta muun kielen
opettelun, se on tehty aivan mahdottomaksi.
Lue :tehty tosi ovelalla tavalla mahdottomaksi.: Käytännössä
omassa tutussa oppimisympäristössä; lähikoulussa- opetusta ei ole voitu aloittaa moneen vuoteen,
minimi vaatimukset ryhmän muodostamiseen ovat liian isot, ei ole tarpeeksi
opiskelijoita.

Jos lapsi haluaisi aivan ehdottomasti opiskella esim. ranskaa,saksaa tai muita kieliä,
lapsen on kuljettava viikottain toisessa koulussa ja toisella puolella kaupunkia.Kuljetukset on järjestettävä
itse.-ihan kuin vanhemmat kuljettavat lapsiaan iltaisin urheiluharrastuksisssa.
Ja mikäli lapsi kulkisi kielitunneilla julkisin kulkuvälinein yksin
-yhden tai kahden oppitunnin takia pitää varata aikaa matkoihin vähintään yksi tunti.

Viidenneltä luokalta alkaen toinen kieli,joka tulisi valittavaksi, voisi olla ruotsi,saksa,ranska
espanja tai venäjä.aloittamaansa kieltä. Yläasteajoilta pitäisi näin Eu-aikana pakkoruotsi poistaa kokonaan ja pitää se valinnaisena
tasavertaisena muiden maailman kielien kanssa. Yläaste aika on nuorille tänä aikana niin vaativaa(samalla
murrosikä) ,että murto-osa heistä edes selviytyy kolmen vieraan kielen opiskelusta
(jatkettava 5.luokan valitseman kielen opetusta, ei saa keskeyttää)
Miksi ei voisi keskittyä kerralla ja kunnolla kahteen mieleiseen ja motivaatiota ylläpitävään
kieleen.Maailma on muuttunut ja globalisoitunut
arvoisat työryhmän jäsenet.

Ehkäpä ajattelu ruotsin kielen pakosta on lähtöisin siitä, että ajatellaan:
"kun jos nyt joku nuoristamme haluaa kunnan tai valtion virkauralle?" -yläasteikäisenähän
nuoret siitä vasta tietävät ja oivaltavat! --o

Olen samaa mieltä P.Holopaisen kanssa siitä että vieraan kielen opetuksen ala-asteella pitää
aivan alkuun keskittyä ääntämiseen omaksumiseen ja puhumiseen.


Huomioitava on mielestäni myös se asia,että kun vuosittainen maahanmuuttajien määrä on
nykyisen politiikan seurauksena vain lisääntynyt, miksi ei heilläkin olisi mahdollisuutta
ihan käytännössäkin oman äidinkielen ylläpitämiseen koulussa.--sitä paitsi, onhan se tosi mukavaa,että
maahanmuuttaja nuorikin voisi ala-asteen kielitunneilla olla opastamassa luokkakavereitaan
äidinkielensä saloihin.
Mielestäni maahanmuuttajiin budjetuista varoista voisi irrottaa rahaa ala-ja yläasteen kantaväestönkin
kielten opetukseen.

Onko niin, että tietyllä osaa Suomea on kieli ja eliitti(raha)vähemmistö, jolla on mahdollisuus
opiskella oman äidinkielen ,ruotsin ohella maailman kieliä tehty helpommaksi? Muun Suomen on tuotettava
heille palvelijat- ja pitää kilpailijat, kantaväestö, työmarkkinoiden ja parhaitten opiskelupaikkojen ulkopuolella?
Kokeeko ruotsinkielinen vähemmistö Suomen kielen opiskelua pakkona?

erittäin hyvänä valinnaisena ainavaihtoehtona yläaste ikäisille tytöille ja pojille olisi esim. soveltavan
mekaanikaan oppi niminen oppitunti (ehdotus nimeksi), jossa voisi vaikkapa oppia huoltamaan ja korjaamaan
skoottereita ja niiden moottoreita.
Harvalla nuorella on tänä päivänä kasvuympäristönä maatila,jossa oppisi ja opeteltaisiin nämä
koneasiat. Ao. opissa sovellettaisiin käytäntöön matematiikkaa, fysiikkaa, käden -ja tiimityöskentely
taitoja. Ehkäisisi myös nuorten syrjäytymistä.

Pakkoruotsista pitää luopua heti ja ottaa yksi maailmankieli sen tilalle. Tämän opetus tulisi aloittaa viimeistään 13-vuotiaana, jotta kielen oppisi hyvin.

Ruotsin opettajille löytyy varmasti töitä näiden suurten kielten opettajina, tai sitten ummikkoruotsinkielisten KELA-tulkkeina.

Esiopetuksessa ja ensimmäisillä luokilla tärkein opittava asia on työrauha ja yhteistyö. Lapsi osaa olla 20-30 minuuttia hiljaa ja keskittyä omaan tehtäväänsä. Lapset oppivat nopeasti, että rauhalliset tuokiot tuntuvat mukavilta. Työrauha ei ole tiukkaa kuria ja ilotonta raatamista, vaan levollinen tunnelma. Kun luokassa on työrauha, siellä voi puhua tavallisesti, jopa liikkua ja leikkiä. Ryhmäkoko on oltava alle 20 lasta, tai luokassa on oltava opettajan lisäksi avustaja. Työrauha on toisen ihmisen kunnioittamista. Esikoulussa voisi aivan hyvin keskittyä sosiaalisiin taitoihin ja työrauhan luomiseen, rauhoittumiseen ja toisen huomioimiseen, ryhmätöihin ja leikkeihin. Esikoululaiset ja vielä 1. - 2.luokkalaisetkin saisivat enemmän leikkiä ja olla ulkona, mieluummin luonnossa. Jos ryhmäkoko on yli 20 oppilasta, yksittäiset lapset hukkuvat massaan ja kiusaamisesta tulee helpompaa. Olisi tärkeää ensimmäisinä kouluvuosina saada olla mukana ryhmässä ja yhteistyössä tasavertaisena vertaistensa joukossa. Erityisen tuen tarve ja huomionkipeys on helpompi ottaa huomioon pienissä ryhmissä (12 -19 oppilasta). Kun ryhmä on kerran hoksannut työrauhan edut, luokkaan tullut mölyapina ei voi pilata ilmapiiriä. Vähitellen oppitaan oikeita menetelmiä ja työtapoja. Sitä mölinää ja hulinaa kuuluu myös olla luokassa. Aikuisten tehtävä kasvattajina ja opettajina on opettaa lapsille myös toisten ihmisten kunnioittamista, yhteistyötä ja työrauhaa.

Oppiminen on monimutkainen juttu. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Oppimisen pitäisi tukea myös itsenäistymistä ja kehittymistä, ihmisen kasvua. Esikoululaisen haasteet elämässä ovat ihan erilaisia kuin murroikäisen. Tietenkin osaamme sen ottaa huomioon opetuksessa, mutta! Mitä pienemmät ryhmät ensimmäisinä vuosina koulussa, sitä paremmin myöhemminkin opitaan. Voisihan isomman luokan (25-30 oppilasta) ylemmillä luokilla jakaa osan päivää kahteen tai kolmeen ryhmään.

Opettajia on koulutettava lisää, samoin koulunkäyntiavustajia. Opettajien lomautukset kesken lukuvuoden on lailla kiellettävä! Muistakaa hyvät ihmiset, että nämä ipanat tänään tulevat tulevaisuudessa päättämään myös meidän höperehtivien eläkeläisten asioista.

Monipuolisen kielitaidon saavuttamiseksi tarvitaan motivaatiota, kovaa työtä ja motivaatiota. Nykyinen ruotsin pakotus vie juuri tämän motivaation opiskelijoilta, jolloin muutkin kielet leimautuvat vastenmielisiksi. Onko Suomella oikeasti varaa tähän pakkoruotsipelleilyyn? Kyllä on päättäjien arvomaailma sekaisin, kun Selvästi vihattu ja tarpeeton pakkoruotsi pysyy hallituksesta toiseen. Mitä tämä pakko viestii opiskelijoillemme? Emmekö olekaan itsenäisiä? Ketä me oikein kumarramme? Pakkoruotsille ei ole enää mitään kestäviä perusteita.

13.03.2010 Kari Hautanen; " Lasten kasvatusta ei saa jättää yksin koulun vastuulle, vaan sen on tapahduttava yhteistyössä kodin kanssa.
Lapset tarvitsevat rajoja, auktoriteetteja ja hyvien käytöstapojen opettamista. Myöskään luokan enemmistö ei saa joutua vähemmistön terrorin kohteeksi. Jokela ja Kauhajoki eivät saa toistua. "

Lain mukaan kenenkään ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta, oikeuksia (Lakia) ei ole saanut eikä saa loukata, ketään ei ole saanut eikä saa loukata ruumiillisesti ja/tai henkisesti, ja kenenkään terveyttä ja/tai henkeä ei ole saanut eikä saa vaarantaa; Lapselle ei saa esittää/opettaa, ja lapsesta ei saa esittää mitään mikä loukkaa hänen henkilökohtaista, kansallista ja/tai kansainvälistä identiteettiä.

Suurin osa Suomalaisista, kasvattaa lapsensa Lastensuoejlulain edellyttämällä tavalla, eli antaa lapselleen "tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet; mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon; taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen; turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden; itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen; mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan; sekä kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen".

Lastensuojelulaki ei koske vain ja ainoastaan lapsen kasvatusta, koulutusta ja hoitoa kotona, sillä lapsia koulutetaan ja hoidetaan myös kodin ulkopuolella. Lastensuojelulaki on aina siellä missä lapsi on;

- Vastuu lain noudattamisesta siirtyy vanhemmilta koulun henkilökunnalle kun lapsi menee kouluun, jossa lapsi viettää 6-10 tuntia virkeimmästä ajastaan.

- Vastuu lain noudattamisesta siirtyy vanhemmilta tai koulun henkilökunnalta terveyskeskuksen henkilökunnalle kun lasta hoidetaan siellä

- ja jos lapsi viedään sairaalaan, vastuu siirtyy vanhemmilta, koulun tai terveyskeskuksen henkilökunnalta sairaalan henkilökunnalle.

Lastensuojelulain mukaan valtion, kunnan tai seurakunnan palveluksessa olevan henkilön on tehtävä ilmoitus viranomaisille myös sellaisessa tapauksessa, jossa lasta todistettavasti on pahoinpidelty fyysisesti ja/tai psyykkisesti kodin ulkopuolella, esimerkiksi koulussa, terveyskeskuksessa tai sairaalassa.

Yhdestä asiasta voi olla 1000 eri epäilyä, näkemystä, käsitystä, teoriaa, uskomusta, juorua, luuloa, huhua, valhetta y m v. Kenenkään epäily, näkemys, käsitys, teoria, uskomus, juoru, luulo, huhu, valhe y m v ei ole tieteellisesti, lääketieteellisesti eikä juridisesti pätevä perustelu millekkään, sillä epäily, näkemys, käsitys, teoria, uskomus, juoru, luulo, huhu, valhe y m v voi kokonaan tai osittain koostua vääristä tiedoista, ja se voi milloin tahansa muuttua.

Opettakaa lapsille vain totuuksia, sanat ja näyttö/todisteet siitä että mitä sanoin on esitetty on totta, asioita joita lapset ikäisekseen osaa arvioida, niin lasten mieli pysyy puhtaana.

14.03.2010 P.Särkelä; "Olen samaa mieltä P.Holopaisen kanssa siitä että vieraan kielen opetuksen ala-asteella pitää aivan alkuun keskittyä ääntämiseen omaksumiseen ja puhumiseen."

Ensisijaisen tärkeää Suomalaiselle lapselle, nimenomaan ajatellen muiden kielten oppimista on, että on oppinut ja omaksunut äidinkielen ja sen ääntämisen, ennenkuin alkaa sekoittamaan Suomalaisen lapsen mieltä äänteillä joita ei äidinkielessä ole, ja kieliopilla jasanoilla jotka ovat ristiriidassa äidinkielen kanssa.

14.03.2010 J. Ruokolainen; "Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Oppimisen pitäisi tukea myös itsenäistymistä ja kehittymistä, ihmisen kasvua."

Mikä on ristiriidassa ryhmätyö -painostuksen kanssa. Kuten kirjoitit, 'jokainen ihminen on ainutlaatuinen', ja siihen ainutlaatuiseen saattaa kuulua että ei ole 'ryhmäihminen'. Tuo ryhmävouhotus johtaa pitkällä tähtäimellä siihen, että kansa sukii toistensa turkkia etsien sieltä viisasta elämää.

Jokaisella ihmisellä on erikoisia lahjoja, asioita joissa hän on erityisen hyvä, ne täytyy ensisijaisesti huomioida. Toiselle sijalle arvoasteikossa asettuu tiedot ja taidot jotka tukevat ensisijaisia.

Lapset ei kasva erilleen aikuisista, vaan lapset kasvavat tasavertaisiksi aikuisiksi, edellyttäen että oppi on oikea. Jos oppi on väärä, lasten ja aikuisten huonovointisuus kasvaa.

Nyt 2000-luvulla olisi jo viimein aika siirtyä moderniin maailmaan ja Eurooppalaiseen tapaan. Koulussa tulisi opettaa äidinkielen lisäksi kahta vierasta valitsemaansa kieltä. Tämä tarkoittaa luonnollisesti myös pakkoruotsista luopumista, mutta ei suinkaan ruotsista luopumista. Ruotsin opetus tulisi vain saattaa samalle viivalle muiden kielten opetuksen kanssa.
Vapaaehtoiseen ruotsin opiskeluun siirtyminen olisi luonnollista kehitystä ja nykymaailman tarpeisiin vastaamista. Toki tällainen ehdotus vaatisi työryhmältä rohkeutta. Asiaa pitää kuitenkin tarkastella opetuksen kannalta ja unohtaa eturyhmien subjektiiviset mielipiteet. Objektiivisesti ja kriittisesti ajateltuna ei enää voida kuin tunnustaa tosiasiat: Pakko ei toimi, se vie turhaan resursseja kouluilta ja oppilailta, jotka eivät sitä ruotsia tarvitse. Lisäksi se tuhoaa motivoituneiden ruotsinopiskelijoiden oppitunnit, kun aina joka kurssin aluksi on lähdettävä kertaamaan kielen perusteita, jotta pakotetut oppilaat saadaan rimaa hipoen kurssista läpi.

PS. Pakkoruotsin vastustus on jo niin laajaa kansan parissa, eikä pelkästään näissä keskusteluissa, että virkamiehillä ei ole enää varaa ylenkatsoa kansan tahtoa. Ei kansan tahto mihinkään muutu, vaikka pakko säilyisikin, mutta ristiriita syvenee. Ainoa keino päästä ristiriidasta on vapauttaa kielivalinta.

Ala-ja yläluokilla äidnkikelen lisäksi joku suurkieli. Ei missään nimessaä pakkoruotsia. Pakollinen ruotsi pois kaikilta koulutustasoilta ja tilalle valinnaisuus kielissä, joihin myös ruotsi kuuluisi. Lisäksi pitäisi olla mahdollisuus laajentaa englannin kieltä eli saada tehokursseja. Mutta EHDOTTOMASTI nykyinen pakkoruotsi POIS.

13.03.2010 Kari Hautanen ; "Lapset tarvitsevat rajoja, auktoriteetteja ja hyvien käytöstapojen opettamista. Myöskään luokan enemmistö ei saa joutua vähemmistön terrorin kohteeksi. Jokela ja Kauhajoki eivät saa toistua."

"Ruotsalaiset toi sivistyksen ja Kristinuskon" ei ole hyvien käytöstapojen opettamista eikä ettisesti eikä moraalisesti oikein, sillä sota terrori, terrorismi, ja väkivalta sen kaikissa mahdollisissa muodoissa ei ole sivistystä, eikä sillä ole tukea Ramatun Laissa eikä Jeesuksen opeissa. Sota terrori, terrorismi, ja väkivalta sen kaikissa mahdollisissa muodoissa on ihmisvihaa.

Seuraavalla tunnilla opetetaan, kuinka Darwinin teorian mukaan olemme kehittyneet apinasta, eli sivistyksen mukaan olemme "pakanan, noidan, alempiarvoisen rodun, vääräuskoisen" lisäksi eläimiä. Ja sitä seuraavalla tunnilla opetetaan kuinka "hyvä tapa on oikein, paha tapa on väärin".

Ja seuraavalla tunnilla lapset pakotetaan oppimaan äidinkielen vastaista kielioppia ja äänteitä joiden alkuperää on vaikea selvittää, jotta lapset voi tulevaisuudessa palvella Ruotsalaisia heidän äidinkielellään - niitä, jotka toi "Sivistyksen ja Kristinuskon" Kristillisille Suomalaisille. Kaiken kruunaa sanat; "Kristinusko on Suomalaista Kansanperinnettä".

Teoriaketju alkaa teorialla, joka todistetaan valheeksi uudella valheella, näin koko teoriaketju todistettavasti koostuu valheista ja valehtelijoista. Kaikki teoriaan käytetty energia, aika ja varat ovat hukkaan heitetty. Kun samasta asiasta esitetään uusi teoria sukupolvelta toiselle, kansa ei viisastu opista, vaan tulee tyhmemmäksi. Jos henkilö on ansainnut tittelinsä teorialla, joka todistetaan valheeksi uudella valheella, tai totuudella, menettääkö hän valehtelemalla saamansa tittelin?

30 vuotias on unohtanut suuren osan siitä mitä 1-9 luokalla opetetaan 'yleissivistävänä'. Miten kaikki mitä ei ole tarvinnut yksityis- ja/tai työelämässään, kaikki mikä on unohtunut, mikä on ollut hukkaan heitettyä aikaa ja varoja, mitä tarvitsee tietää vain koulussa, voi olla yleissivistävää?

Lasten työpäivä on useinmiten henkisesti rasittavampi kuin töissä käyvän aikuisen. Lapset eivät kerkiä olla lapsia, vaan stressataan 'aikuiseen maailmaan'. 'Kaapista' (mielestä) voi 'hypätä ulos' tasan tarkalleen mitä tahansa kun korvien väli on täytetty potaskalla jota ei tarvitse osata muualla kuin koulussa, ja jolla ei ole mitään arvoa lapsen/aikuisen yksityselämässä ja/tai tulevassa ammatissa. Pedagogia päin helvettiä.

Joonas Kolkka ihmettelee: "Emmekö olekaan itsenäisiä? Ketä me oikein kumarramme?"

Ruotsia, ruotsalaisia ja ruotsinkielistä rahaa.

Olisi hyvä aloittaa englannin kieli jo 5:ltä luokalta ja yläasteella tulisi lisänä yksi valinnainen vieras kieli (ruotsin pitäisi kuulua näihin valinnaisiin kieliin). En kestä enää katsoa tätä koululaisten pakolliseen ruotsiin tuhlattua aikaa ja energiaa. Muutenkin sensuurin, pakon, ylimitoitettujen vaatimusten sekä teennäisten asetusten kohtuuttomuus vie pikkuhiljaa totaaliseen ruotsin kielen kuihtumiseen. Valinnaisuus herättää sen eloon ja motivoi lukemaan.

Voi kysyä, kuka enää kaipaa kieltä, joka jää mieleen pakkovallan ja totalitarismin kielenä?

Mielestämme pakkoruotsista on päästävä eroon ja ruotsin kieli valinnaiskieleksi kaikille opetustasoille peruskouluista yliopistoon. On järjetöntä resurssien hukkausta pakottaa ruotsia joka ikiselle koululaiselle joka ikinen vuosiluokka. Suomalaisten koululaisten kielitaito on supistunut englantiin (joka onkin kyllä tuiki tarpeellinen maailmankieli ja vieraista kielistä ykkönen) ja pakkoruotsiin jota ei haluta, eikä opita. Suomen yhteiskunta tarvii monipuolista kielitaitoa. Nyt jostain kumman järjettömästä, poliittisesta syystä pakkoruotsi on nostettu jalustalle. Se on toinen pikkukieli suomen lisäksi, eli kahta pikkukieltä ei tarvita. Ruotsinkielisiä on vain 4,5 % väestöstä. Ei heidän palvelujaan varten tarvi rangaista joka ikistä vuosiluokkaa ruotsin kielen merkeissä. Eli lyhyesti ruotsi valinnaiskieleksi muiden vieraiden kielten kanssa. Näin kielitaitomme laajenee, monipuolistuu ja tervehtyy.

Ryhmätyö on tärkeä oppia sen vuoksi, että Suomessa lapset ovat koulussa luokassa ja ryhmässä joka tapauksessa, vaikka eivät olisi "ryhmäihmisiä". Kun ryhmäkoko on sopivan pieni (ALLE 20 oppilasta), on helpompaa myös luoda hyvää tunnelmaa ja työrauhaa luokkaan. Mielestäni tässä ei ole kyse ryhmävouhotuksesta, vaan työrauhan arvostamisesta.

Toinen kotimainen vapaaehtoiseksi! Kielten osaaminen ja opiskelu jo alakoulusta on liian kapeaa. Englannin välttämättömyydestä ei voida kiistellä, mutta pakollinen ruotsi vie sen ajan minkä lapset voisivat käyttää jonkin toisen maailmankielen opiskeluun.

Pakkoruotsista on ehdottomasti päästävä mahdollisimman nopeasti eroon. Jopa Magman tiedottaja uskoutui näin Radio Vegassa:

"Olav S Melin på tankesmedjan Magma tror att den obligatorisk svenskan på sikt försvinner i de finska skolorna, men vad händer sedan?"

Niin Melin kuin minäkin haluamme muistuttaa, että pakkoruotsi ei ole perinne vaan kolmenkymmenen vuoden takainen poliittinen päätös - lehmänkauppa ilman ulkomaista maitoa.

On järkevää varottaa luottamasta Suomen hallituksen ministereiden puheisiin, sillä on poliittisesti korrektia puhua pakollisen ruotsin puolesta, mutta silloin ohitetaan kansan mielipide ja tämä voi johtaa vihaan suomenruotsalaisia kohtaan. Tämä näkyy valitettavasti jo erään ei-suomenkielisen ministerin uhkailuna - tällaisesta turhasta pakottamisesta ei voi koskaan seurata mitään hyvää. Se on nähty naapurimaissammekin.

Joten antakaamme nuorillemme lahja eli vapaus valita ne kielet, joita he haluavat opiskella tosissaan.

Millaista on oppiminen eri ikäkausina?

Millaiset asiat pitäisi oppia jo esiopetuksessa tai alaluokilla, mitä perusopetuksen ylemmillä luokilla ja mitä vasta perusopetuksen jälkeen?

Voisiko tätä miettiä jotenkin myös muulta kannalta kuin "pakkoruotsi pois"?

Koulutetaan (ja jatkokoulutetaan) lisää opettajia ja koulunkäyntiavustajia, ja maksetaan heille parempaa palkkaa. Laadukas ja yksilöllinen opetus edellyttää pienempiä ryhmäkokoja, lähikouluja ja tuntijakoon lisää luovia toimintoja ja sosiaalisten taitojen, myös hyvien tapojen opettamista.

Huomauttaisin Anneli Mäkisen viestistä, että ainakin lause

"On järkevää varottaa luottamasta Suomen hallituksen ministereiden puheisiin, sillä on poliittisesti korrektia puhua pakollisen ruotsin puolesta, mutta silloin ohitetaan kansan mielipide ja tämä voi johtaa vihaan suomenruotsalaisia kohtaan."

on lainaus Olav S Meliniltä. Sanoin tämän, koska tuosta viestistä on vähän vaikea erottaa mikä on Anneli Mäkisen omaa tekstiä ja mikä lainattua. Hyvää asiaa silti ja olen samaa mieltä! Tuo tähän kirjoittamani Melinin lause oli ainoa, jonka itse erotin haastattelusta, lopuista en tiedä. On nääs ruotsintaito aika huonoa viidentoista pakkoruotsivuoden jälkeenkin. Kannatan siis ehdottomasti vapaata kielivalintaa.

Mielestäni olisi viimeinkin aika katsoa opetussuunnitelmaa kriittisin silmin. Opetussisältöjä on niin paljon, että kaikkien niiden käsittely on jo ala-asteella mahdotonta. Asioista ehditään raapaista vain pintaa kun jo pitää siirtyä eteenpäin. Nyt tarvittaisiin rohkeutta karsia jokaisesta oppiaianeesta osa pois. Näin opettajalle jäisi enemmän aikaa kokeilla erilaisia opetusmenetelmiä ja keskittyä myös tiedollisten aineiden ulkopuolelle jääviin asioihin, esim. ryhmäytymiseen. Nyt on pakko viran velvoittamana ainakin raapaista kaikkia opetussuunnitelmassa mainittuja asioita, aika ei yksinkertaisesti riitä. Yhteistoiminnallisten opetusmenetelmien käyttö olisi oppilaille hyväksi, mutta silloin opettajajohtoisesti kahdessa tunnissa käsiteltävään asiaan menee neljä tuntia. Toiki opetaan yhteistyötaitoja, mutta tiedollisesti tulee kiirettä. Kiire aiheuttaa kireyttä sekä opettjissa että oppilaissa. Työrauhaa myös tiedollisesti, sitä tarvittaisiin !

Suomi kuuluu Pohjoismaihin ja suomen kieli on toiseksi puhutuin kieli Pohjoismaissa. Suomenkin tulee siirtyä yhteispohjoismaiseen kielipolitiikkaan, joka tarkoittaa sitä, että enemmistön äidinkieli on ainoa virallinen kieli.

Suomi on järkevästi ottanut aina mallia muista Pohjoismaista. Kielipolitiikassaan Suomi on täysin eri linjoilla kuin muut Pohjoismaat. Kaikissa muissa Pohjoismaissa, Virossa ja muissa Baltian maissa sekä Venäjällä on yksi pääkieli eli virallinen kieli. Suomi poikkeaa tästä mallista rajusti siten, että 4% vähemmistön kieli on valtiollisesti huomattavasti vahvemmalla pohjalla kuin 94%:n enemmistön kieli:

Koko Suomessa ainoa ”virallinen kieli” on RUOTSI ja suomen kieli on toisena kansalliskielenä ruotsin rinnalla vain Mannersuomessa. Ahvenanmaalla ei ole edes pakkosuomea kouluissa.

Ruotsissa on 673.000 suomenkielistä ja Mannersuomessa on 262.000 ruotsinkielistä. Suomen kielellä ei ole mitään asemaa Ruotsissa uuden kielilain (1.7.2009) mukaan.

Pohjoismainen malli sopii hyvin Suomeen, kun ottaa yllä olevat luvut huomioon. Suomen kaikissa kouluissa tulisi maan pääkielen olla pakollinen, kuten kaikissa Pohjoismaissa ja lähinaapureissakin on. Muiden kielten tulee olla sen jälkeen vapaaehtoisesti valittavissa.

Pidän valitettavan surullisena, että samaan aikaan kun ulkomaisten kielten osaajien tarve kasvaa, kielitarjontaa karsiataan ja kielten opiskelu vähenee pakkoruotsin kustannuksella. Mikä siinä ruotsissa on niin tärkeää, että se ajaa kaiken edelle? En ymmärrä sen tarvetta, koska ruotsinkielisistä 99% puhuu hyvää suomea? Selvä kansalaismielipide on aina ollut pakkoruotsia vastaan.

Kommentti Eino Penttilän kirjoitukseen ja kysymykseen (22.03.2010): "Mikä siinä ruotsissa on niin tärkeää, että se ajaa kaiken edelle?"
________________

Suomen ruotsalaisten vaatimuksia pakkoruotsin ja suomalaisten identiteetin suhteen ei voi ymmärtää, jollei pidä mielessä, mitä Norden merkitsee Suomen ruotsalaisille. Tämä kannattaa lukea ajatuksella, jolloin pystyy paremmin ymmärtämään suomalaisten kohtuuttomina pitämiä ruotsinkielisten vaatimuksia. En ota tässä kantaa ruotsinkielisten kielikiintiöihin Suomen yliopistoissa, koska se ei liity suoraan tähän asiaan, vaikka kielikiintiöitä pidetään täällä puolen Pohjanlahtea varsin kummallisina jäänteinä. Tässä suomalaisille vähän mietittävää:

Nordenin ansiosta ruotsinkieliset eivät koe olevansa 4% kielivähemmistö Suomessa vaan osa valtavaa kielienemmistöä Nordenissa. Norden on heille samalla "puoli maailmaa". Suomen he näkevät osana tätä suurta Nordenia ja suomalaiset sen kielivähemmistönä, joka kaiken lisäksi on siinä määrin rahvasta, etteivät ymmärrä arvostaa Nordenin perintöä, identiteettiä ja kieltä. Tästä muotoutuu myös se yleinen käsitys ja vankka uskomus ruotsinkielisten piirissä, että rahvaasta saadaan sivistynyttä, kun heille saadaan opetettua pakkoruotsia. Näinhän asia todella oli 300-500 vuotta sitten.

Kuunnelkaa Suomen ruotsalaisten perusteluja pakkoruotsin tarpeelle Suomessa: Ehdottomasti suosituin (sen palveluvelvoitteen jälkeen) on tämä ajatus, että pakkoruotsi on nimenomaan lahja suomenkielisille, jolla he pääsevät osalliseksi suuren Nordenin sivistyksestä. Ruotsin kieli on ruotsinkielisille Nordenin lingua franca.

Myös Suomen virallisessa liturgiassa elää Norden-haaveita. Norden on keskeisellä sijalla varsinkin Suomen ruotsalaisten kokemassa jakautuneessa identiteetissä. Ei tässä ole mitään vikaa. Ongelma on se, että yksi pieni kansallinen identiteetti pyritään nostamaan ja jopa pakottamaan kaikkien suomalaisten yhteiseksi identiteetiksi. Osalle maan liturgisesta eliitistä, tämä on tavattoman vaikea ymmärtää. Tämä kävi selvästi ilmi esim. tänään valtiovarainministerin esille tulossa Hufvudstadsbladet'issa, missä sekoitettiin ihanasti suomalaisten ja Suomen ruotsalaisten identiteetti.

Täällä Ruotsissa on seurattu tarkkaan, miten Suomessa käy pakkoruotsin varsinkin sen jälkeen, kun Ahvenanmaalta poistettiin muutama vuosi sitten pakkosuomi. Ruotsalaiset kielitieteilijät Lars Melin ja Martin Melin kirjoittavat kirjassaan "Maktspråk" (Stockholm: Schibsted 2007, s. 60):

"Jos kehitys näyttääkin uhkaavalta ruotsinkielisille, ovat (Suomen) kielilait sitäkin anteliaampia. Kaikkien täytyy oppia ruotsia koulussa, mutta tulokset tästä tvångsvenskasta (pakkoruotsi suomeksi) ovat suunnilleen yhtä menestyksekkäitä kuin venäjän opetus entisissä neuvostosiirtomaissa. Ruotsinkieliset mediat, koulut ja kirjat saavat runsaasti valtiollista tukea ja kaikki viralliset dokumentit julkaistaan molemmilla kielillä.

Naapurimaissamme (siis Norjassa ja Suomessa) kielilait siis säilyttävät olosuhteita, jotka olivat ajankohtaisia 1800-luvulla. Norjalaiset eivät tarvitse kahta kirjakieltä eikä suomenkielisillä ole pätevää syytä oppia ruotsia. Mutta laki pakottaa heidät tähän ja tekee pysyväksi konfliktin, joka ilman sitä olisi ollut ratkaistu kauan sitten."

Peruskoululaisila tulee ola mahdollisuus opiskella jotain muuta kieltä pakollisen ruotsin tilalla, jotta maamme kansainvälistymisen haasteisiin pystyttäisiin vastaamaan. Nyt suunta on vain suomenruotsalaisten palveleminen. Ruotsin kielen määrääminn pakolliseksi oli puhtaasti kielipoliittinen ratkaisu jota tehtäessä ei otettu huomoon pedagogisia näkökohtia. Pakollisuuden perusteleminen kieliryhmien välisellä tasa-arvolla on kestämätöntä, koska kieliryhmien lähtökohdat ja suuruus pakollisen kielen opiskeluun ovat aivan erilaiset. Pakkoruotsin tulokset kertovat että verorahat on heitetty hukkaan. Pakolla ei kaksikielisyyttä tule eli pakkoruotsi pois ja tilalle peruskouluun kuten lukioihinkin kielten valinnaisuus, joista yhtenä vieraana kielenä voi olla ruotsi.

Hyvä kommentti Hanna Luukolta.

Haluaisin vielä ottaa esille sen, miten ison osan koulutusmäärärahoista ruotsin kielen opetus vie, kun se on pakollista kaikilla koulutusasteilla, ala-asteelta-yliopistoon.

Ja lisäksi ruotsinopettajien koulutus yliopistoissa vie valtavasti resursseja, joista nyt on pula, niin että esim Oulun Yliopisto joutuu lopettamaan Kajaanin opettajainvalmistuslaitoksen toiminnan.

Ja vaikka ruotsin opetus on niin massiivista Suomessa, silti ruotsinkieliset valittavat, että he eivät saa omakielisiä palveluita.

Koko asetelma on väärä, kun enemmistöä pakolla koulutetaan yhden pienen vähemmistön palvelijoiksi. Ruotsissa ei ole varaa pakolliseen suomenopetukseen koko kansakunnalle; pienemmällä kansakunnalla ja kieliryhmällä on vielä vähemmän varaa naapurimaan kielen opetukseen kaikille kansalaisilleen.

EU maissa kieltenopetuksen malli ja suositus on 1 + 2, eli äidinkielen lisäksi 2 vierasta kieltä. Ruotsi on Suomessa valtaväestölle vieras kieli ja sen nykyinen pakollisuus saatava valinnaiseksi. Nyt se vie kiistatta paikan muilta kieliltä. Kolmatta kieltä on liian raskasta ja kohtuutonta sisällyttää kaikkien opintoihin.
Nyt keskitytään myös liikaa valtaväestön eli suomenkielisten pakkoruotsittamiseen, kun asianhan pitäisi ennemminkin olla täysin päinvastoin eli pitää ensisijaisesti tehostaa vähemmistön eli ruotsinkielisten oppilaiden suomen kielen osaamiseen ja opettamiseen. Heille pitäisi lisätä j aikaistaa suomen kielen tunteja, jotta he tulevat pärjäämään maan enemmistön valtakielellä ja täten sopeutumaan yhteiskunnan vaatimuksiin. Suomessa kun nyt suuri enemmistö puhuu äidinkielenään suomea.

- Millaiset asiat pitäisi oppia jo esiopetuksessa tai alaluokilla, mitä perusopetuksen ylemmillä luokilla ja mitä vasta perusopetuksen jälkeen?

Arviointikyky kasvaa luonnostaan kun oppi on oikea - jopa opettajilla.

Yhdestä asiasta voi olla 1000 eri epäilyä, näkemystä, käsitystä, teoriaa, uskomusta, juorua, luuloa, huhua, valhetta y m v. Kenenkään epäily, näkemys, käsitys, teoria, uskomus, juoru, luulo, huhu, valhe y m v ei ole tieteellisesti, lääketieteellisesti eikä juridisesti pätevä perustelu millekkään, sillä epäily, näkemys, käsitys, teoria, uskomus, juoru, luulo, huhu, valhe y m v voi kokonaan tai osittain koostua vääristä tiedoista, ja se voi milloin tahansa muuttua. Älä opeta lapselle mitään mikä perustuu epäilyyn, näkemykseen, käsitykseen, teoriaan, uskomukseen, juoruun, luuloon, huhuun, valheeseen y m v niin lapsen mieli pysyy puhtaana.

Mitään sellaista ei saa opettaa lapselle, minkä todenperäisyyttä lapsi ei osaa arvioida, tai minkä todenperäisyyttä opettaja ei voi näyttää/todistaa oikeaksi - kaikki sellainen on lapsen henkistä pahoinpitelyä mikä on Laissa kielletty. Mitään sellaista ei Lain mukaan saa opettaa Suomalaiselle lapselle, mikä millään tasolla loukkaa hänen ihmisarvoa, kunniaa, omatuntoa, vakaumusta (Suomi, Suomalainen), oikeuksia (Lakia); hänen henkilökohtaista, kansallista ja kansainvälistä identtiteettiä.

Suomen kieli on ammoisista ajoista saakka periytynyt Suomalaisilta vanhemmilta Suomalaisille lapsille. Suomen kieli on jatkomuotoinen kieli, mikä m m merkitsee sitä että se on sanallisesti ja kieliopillisesti ajaton kieli. Suomen Kansan, kielen ja mielen Äiti ja Isä, ovat huomattavasti vanhempaa perua kuin 1500 -luku. Suomen Kansanhistorian mukaan; Jokainen tänään elävä Suomalainen, edustaa kaikkia henkilöitä jotka ennen häntä ovat hänen suvussaan, jotka ammoisista ajoista saakka ovat mahdollistaneet hänen ja hänen Kansan olemassaolon tänään. Suomen Kansan sukupussa ei roiku yhtään apinaa.

Sanojen väärin käyttö johtaa ajatuksen epäselvyyteen, ja ajatuksen epäselvyys puolestaan johtaa väärin sanoihin ja vääriin tekoihin.

Totuus, sanat ja näyttö siitä että mitä sanoin on esittänyt on totta, ei koskaan muutu. Totuus ei koskaan loukkaa ketäään millään tasolla, vaan on parantava kaikilla mahdollisilla tasoilla; "Minä en ole 'maasta tullut ja maaksi jälleen tuleva' - vain kasvit ovat. Minä olen biologisista vanhemmista, joista lähinnä naisesta syntynyt".

Olen japanilainen. Mies on suomalainen. Lapset puhuvat japania ja suomea. Minä haluan että lapset opiskelevat koulussa suomea japania ja englantia. Miksi he pitää opiskella ruotsia? Se ei ole meidän kieli. Se on toisen maan kieli.

Millaista on oppiminen eri ikäkausina?

Olen valmistunut MNF:stä Åbo Akademista ja arvostan ruotsinkieltä, mutta en missään muodossa voi hyväksyä pakkoruotsia. Kyllä vapaaehtoisella tavalla saadaan varmasti parempi osaamistaso ruotsille ja samalla varsinkin oppituntirauha. Omien nuorteni mukaan rauhattomuus estää ruotsin todellisen opiskelun ja suurin osa oppitunnista menee täysin hukkaan. Tämä ei ole järkevää ajan käyttöä myöskään opettajalle, jonka voimavarat kuluvat pelkkään järjestyksen pitoon.

Nyt sain hälyttäviä uutisia nuoriltani, että pakkoruotsin pakkoa olisi laajennettu teatteriesitykseen ja jopa siihen liittyvään rihkaman ostoon.

Edellä olevan vuoksi VAKAVA ja suora kysymys perusopetuksen keinoista:

Onko todella mahdollista ja Suomen opetuslain mukaista, että suomenkieliset nuoret PAKOTETAAN menemään katsomaan RUOTSINKIELISTÄ musikaalia nimeltä Play Me, ja siitä joutuisi tekemään kotitehtäviä ja ruotsintunnilla käydään läpi ulkopuolisten tahojen laatimia kysymyslistoja?

Samalla vierailulla "toivotaan" (monet luulevat, että on pakko), että suomenkieliset nuoret ostaisivat Play Me –CD –levyjä ja muuta rihkamaa.

Tämä oli aivan uskomatonta vyörytystä, mitä olen kuullut omilta nuoriltani. Toivottavasti asiat eivät ole näin.

Alaluokilla (1-2) äidinkieltä , joko suomea tai ruotsia.
3. luokasta eteenpäin 1. vieraskieli (käytännössä englanti) , 4-6 luokilla valinnaisesti ja vapaaehtoisena toinen vieras kieli ( esim saksa, ranska, venäjä,italia, ruotsi).

Yläluokilla ( 7. eteenpäin) oltava pakollisena toinen vieraskieli , lyhyt versio.

Lukiossa pakollinen lyhyt ruotsi, perusteet tietyissä kunnissa joissa ruotsinkielisiä ( ns kaksikieliset kunnat).

Tässä olisi sekä terveen järjen, pedagokiikan, kansakunnan edun sekä suomenruotsalaisten kannalta hyvä ratkaisu.

OPH:n on syytä avata nyt silmänäs sille että olemme EU Suomessa, jossa lapsillemme on annettava eväät pärjätä myös kielitaidon puolesta, ei ainoastaan PISA pisteillä.

Tämä kysymys on taas muotoiltu siltä pohjalta, että yksilön perusopetusura olisi pelkästään ASIOIDEN oppimista. Siitä moni ajattelee, että pitäisi oppia tietämään eri asioita eri ikävaiheessa.
Entä taidot, arvot, asenteet, elämänhallinta jne.?

Kielten opetus uusiksi. Näin vanhempana olen joutunut seuraamaan 3 koululaiseni ja myös heidän ystäviensä ruotsin kielen tankkaamista, jokaista vuorollaan. Se on tuskien taival ja peruskoulu loppuu nipinnapin hyväksytyllä numerolla. Osaaminen on 10 % oppivuosiin sisälletystä oppimateriaalista. Sama jatkuu lukiossa ja vieläpä, uskomatonta kyllä, ammattikorkeakouluissakin. Englannin opiskelu taas sujuu ja on sujunut kaikilta hyvin. Matematiikka tarvitaan enemmän, se on tärkeä pohja myös tulevaisuudessa. Ruotsin pakollisuuteen saatava muutos ja ruotsi valinnaiseksi jotta sen tilalla voisi valita Euroopan valtakieliä. Perheemme Ranskassa asuneena, parisen vuotta, olisimme halunneet vahvistaa jo saatua käytännön alkukielipohjaa, mutta ei, nyt riistettin se into ja osaaminen, koska kielen opetus tyssäsi pakkoruotsiin. Kielten opetuksessa tilanne on järjetön. Pakkoruotsi ei vuosien lukemisellakaan tuo tuloksia. Valintaisena sen ottavat he, jotka katsovat sitä tarvitsevat tulevaisuudessa, mutta pakko pois!

Suomen kielten opetus jää muiden Euroopan maiden vastaavasta täysin jällkijunaan. Syy on vain ja ainoastaan pakkoruotsin, joka vie nyt kaiken tilan muilta maailman valtakieliltä. Peruskoulussa äidinkielen opetus on tärkein. Englanti voisi alkaa jo toiselta luokalta, sitä ei kukaan osaa liikaa eikä tarpeeksi. Se on maailman ykköskieli. Tämän lisäksi tärkeää on aloittaa jokin vieras kieli yläasteelta, ja HUOM! ruotsi lasketaan vieraaksi kieleksi. Pakollinen ruotsi tekee nyt niin paljon hallaa kouluissamme, kaikilla sen asteilla. Ruotsia on alettava kutsua ruotsin kieleksi sillä toinen kotimainen on vain poliittinen termi ja ruotsin kieli on suomenkielisille täysin vieras kieli. Pakko ei tuo kielitaitoa. Pitää myös vakavasti miettiä miten yhden pienen väestöryhmän eli ruotsinkielisten koululaisten suomen kielen opetusta tehostettaisiin.

Esiopetuksessa tulisi keskittyä erilaisten oppimisvalmiuksien vahvistamiseen, ei esim.lukutaidon alkeisiin. Alkuopetuksessa tulisi oppia luku- ja kirjoitustaidon sekä matematiika alkeet. Lisäksi korostuvat koululaisen taidot.
Koko perusopetuksen ajan tulisi olla punaisena lankana sosiaaliset taidot ja tiedonhaku yksityiskohtaisten tietojen pänttäämisen sijaan. Tietenkin pitäisi oppia erilaisia oppiainekohtaisia asioita, mutta yhteistyötaidot ovat myös erittäin tärkeitä tulevaisuuden työelämässä.
Uskonnon tulalle voisi harkita jonkinlaista elämänkatsomustietoa, johobn voisi osallistua kaikki oppilaat.
Koska uskonnonopetus ei ole enää tunnustuksellista, tulisi ryhmiä yhdistellä, jotta oppilaat saisivat oikean kuvan yleismaailmallisista ilmiöistä. Yhteiset etiikan tunnit avartaisivat montaa oppilasta.
Mikäli taito- ja taideaineita lisätään, on opetussuunnitelmaa ja ohjeistusta ravisteltava kovalla kädellä. Esimerkiksi liikuntatuntien jatkuva tulosten mittaaminen ja oppilaiden laittaminen paremmuusjärjestykseen ei luo elinikäistä harrastusta. Sama pätee muihinkin aineisiin. Voisiko ajatella, että taito- ja taideaineet arvioitaisiin ainoastaan pyydettäessä esimerkiksi yläluokilla. Harrastajat voitaisiin opettaa omissa ryhmissän esim. musiikissa ja muissakin taideaineissa.Elinikäisen musiikin harrastajaa kasvatetaan ainoastaan monipuolisin kannustavin menetelmin.
Kotitaloutta tulisi opettaa kaikille oppilaille pakollisena oppilaineena koko yläkoulun ajan, sillä meillä on aivan liikaa uusavuttomia.

Keskustelu keskittyy todellakin oppiaineisiin ja sisältöihin, eityisesti pakkoruotsin poistamiseen. Viimeisin kommentti 28.3. kiinnittää huomiota taitoihin, arvoihin, asenteisiin ja elämänhallintaan, jossa esimerkiksi meidän koulussamme keskitytään kansainvälisen IB-ohjelman myötä. Siinä keskeisä on arvot ja taidot ja arvojen takana olevat ideologiat. Lasten tulee oppia ikätasonsa ja kogninitiivisen ajattelunsa kehittymisen mukaisesti eri elämänalueilla tarvittavia taitoja matematiikassa ja kielissä, erityisesti äidinkielessä.

Pakkoruotsi pois!
Tilalle systeemi, jossa jokainen lukee peruskoulussa kahta,itse valitsemaansa vierasta kieltä(ruotsi on vieras kieli!),toista enemmän toista vähemmän.
Ruotsinkieliset olkoon maassa maan tavalla.

"Keskustelu keskittyy todellakin oppiaineisiin ja sisältöihin, eityisesti pakkoruotsin poistamiseen."

Keskustelu keskittyy pakkoruotsiin siksi, että se on jo niin pitkään ollut suurimpana epäkohtana suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Siihen ollaan lopen kyllästyneitä. Hyvä, että ihmiset pääsevät purkamaan ajatuksiaan, vaikka välillä vähän kysymyksen vierestä.

Ihmisille tarjotaan harvoin mahdollisuutta ottaa asiaan kantaa.

Keskustelupalstan tarkoituksena on varmaan kuitenkin tarjota ihmisille mahdollisuus mielipiteidensä ilmaisemiseen ilman, että palvotaan pilkulleen juuri kunkin kuukauden kysymyksen muotoilua.

Monet ihmiset tulevat ensi kertaa tälle sivulle vasta tänään ja huomaavat, että asia, johon he olisivat halluneet ottaa kantaa käsiteltiin kysymyksissä jo puoli vuotta sitten. Hyvä, että he silti saavat kertoa mielipiteensä. Pakkoruotsi vain sattuu olemaan ylivoimaisesti eniten mielipiteitä herättävä asia.

Jaakko Jokiselle: Kyllä, pakkoruotsi "on jo niin pitkään ollut suurimpana epäkohtana suomalaisessa koulutusjärjestelmässä."

Sen ja Suomen kaksikielisyyden poistaminen ratkaisee monta muutakin ongelmaa.

Esimerkiksi Ruotsissa kielivarantoa pidetään yllä siten, että jokainen poikkeuksetta opiskelee englantia jolloin heillä kaikilla on ainakin yksi kieli jolla selviää ympäri maailmaa.
Sen lisäksi ei muita "pakkokieliä" olekaan oman äidinkielensä lisäksi vaan oppilas voi valita jonkun toisen kielen melko vapaasti.
Maahanmuuttajanuorilla tämä toinen kieli voi olla heidän oma kotikielensä joka usein voi myöskin olla paljon puhuttu kieli maailmassa.
Suomessa nuorilla on käytännössä kaksi "pakollista" kieltä koska ilman englantia ei kukaan elämäänsä enää aloita ja toinen pakollinen kieli on sitten pakkoruotsin nimellä kulkeva kieli. Se toinen kieli jota suomalaisilta odotetaan jää tällöin valitsematta sillä kolme vierasta kieltä voi useimmille nuorille olla liikaa. Ruotsi on täysin vieras kieli suomenkieliselle vaikka sitä kuinka yritetään tyrkyttää toisena kotimaisena kielenä.
Suomessa ruotsinkielinen ei ole läheskään samassa tilanteessa opiskellessaan heidän mielestään pakollista suomea koska he elävät suomen kielen ympäröiminä lähes kehdosta hautaan.

Lapsellani on lukemisen- ja hahmottamisen vaikeuksia. Olen itse opettaja. Pystymme siis kotona sekä motivoimaan että järjestämään omaa tukiopetusta.

Peruskoulu on ollut silti lapselleni liian rankka. Käsitteiden omaksumiseen ja kertaamiseen hän tarvitsee paljon enemmän aikaa kuin muut. Suunnat ovat vaikeita, vasen-oikea, länsi-itä. Tämä näkyy kyvyssä opiskella karttoja, kuvioita, tekstejä... Myös ruotsi (tai toinen vieras kieli) on valtava haaste ja ainakin nyt näyttää hajottavan enemmän kuin rakentavan.

Lapseni hyötyisi mahdollisuudesta karsia sisältöjä ja keskittyä oleelliseen. Ilman kodin tukea, hän olisi jo tippunut kyydistä. Liian monet sinnittelevät läpi peruskoulun vain tuntien itsensä tyhmäksi. Opiskelussa oletetaan, että lapsen opiskelutaidot ovat kunnossa, että asiat siirtyvät selkeinä vihkoon ja vihosta päähän ja pysyvät siellä. näin ei monen kohdalla ole.

Suuri osa lapsista ei ysillä osaa sijoittaa keskeisiä maita kartalle, keskeisiä tapahtumia vuosisadoille, kuvata keskeisiä luonnonilmiöitä vaikka sälää on käyty läpi runsaasti. Suuri osa ei kykene kirjoittamaan selkeää mielipidekirjoitusta saati olemaan kiinnostunut jostain teemasta niin syvästi, että haluaisi sellaisen kirjoittaa.

Peruskoulu voi siis olla hyvin rankka. Väitän, että sitä "tyhmyyttä", joka saa peruskoulun tökkimään, ei huomaa lapsesta tämän kanssa jutellessa. Nämä lapset ovat "tavallisia". Nämä lapset eivät suinkaan ole ylivilkkaita, vaan rauhallisia ja stressaantuvat ympäristön hälystä, mikä voi estää keskittymisen koulussa kokonaan. Vasta oman lapsen kautta olen alkanut ymmärtää opettamieni lasten vaikeuksia ja sitä, miten paljon työtä monissa kodeissa täytyy tehdä koulussa onnistumisen eteen.

Vapaaehtoisuus olisi avainsana erilaisuuden kohtaamisessa. Tärkeää on myös rauhallinen työskentelyilmapiiri, kohteliaisuus, kiusaamisen kitkeminen alkuunsa ja arjen kiirettömyys.

Perusopetuksessa on tärkeä rauhassa tutustua lapsen mahdollisuuksiin opintoihin - omiin tavoitteisiinsa. Jos se estyy, on perusopetuksen jälkeen tärkeää, että oppilaalla on avoinna kaikki opintoreitit. Toisinaan opiskelu on nimittäin voinut monista eri syistä. Omalla perheelläni oli aikanaan hyvin paljon vaikeuksia, joka heijastui omaan opiskeluuni. Keskittymiskyky lukemiseen oli huono,kun kotona oli kireä ilmapiiri Vain harva opettaja edes aavisti mistä saattaisi olla kysymys kohdallani. Enimmäkseen opettajat ajattelivat syynä olevan murrosiän. Loppuopintoni menivät rimaa hipoen. Todistuksellani hankin nopeasti ensimmäisen ammatin, muutin pois kotoa ja onneksi oli reitit, jotka auttoivat minua opiskelussa eteenpäin. Tein opintovelkaa, opiskelin ja tein töitä. Olin kymmenen vuotta putkeensa väsynyt. Mutta nyt: olen saanut korkeakoulupaperit itselleni (menestys loistava) ja edennyt ammattiin, josta alunperinkin haaveilein. Miltei luulin jossain välissä, että se olisi mahdotonta. Ei ollut - mutta kalliiksi tuli.

Opetushallituksen sivuilta löytyy jokin kielipeli.

OPH sivulta:
Kielitivoli innostaa kokeilemaan uusia kieliä

Opetushallituksen rahoittama kampanja rohkaisee koululaisia ja huoltajia laajempiin kielivalintoihin. Nettipelin avulla oppilaat saavat ensituntumaa vieraisiin kieliin hauskalla ja oppimaan innostavalla tavalla.

--

Kaikkea on jo yritetty ja keksitty että pakkoruotsin haitat voitaisiin minimoida. Ihmisiä yritetään motivoida opiskelemaan pakkoruotsin ohella muita kieliä mutta huonoin tuloksin. Päättäjät ovat muka huolissaan kielivarannon supistumisesta. Jos he olisivat huolissaan oikeasti, niin pakkoruotsi olisi poistettu. Kaikenlaisilla kielitivoleilla yritetään lakasta todellinen ongelma maton alle, ongelma joka on pakkoruotsi.

Moinen kielitivoli on varmasti ollut kallis hanke. Onkohan se saanut tukea pakkoruotsin kannattajatahoilta?

http://www.oph.fi/etusivu/102/kielitivoli_innostaa_kokeilemaan_uusia_kielia

EU:n ohjeistaa kielten oppimisen monimuotoisuuden edistämistä. Hyötyä rajoittaa jos kaikki oppilaat opiskelevat samaa kieltä ja sen vuoksi oppijoille oilisi tarjottava valittavaksi useita kieliä. Suomessa koulujen kielten opetus on täysin epäonnistunut tavoitteessaan. Kaikki joutuvat opiskelemaan yhtä kieltä - pakkoruotsia ympäri maan. Se on suuri haitta ja este muiden kielten opiskelulle. Taidamme olla ainoa Euroopan maa jossa on yhden pikkukielen täysipakko ja siitä on päästävä irti. Ruotsi valinnaiseksi kaikille opetustasoille. Näin tulemme pärjäämään muiden maiden kanssa.

Pakkoruotsi on ehdottomasti jo vihdoin poistettava ja siitä tehtävä valinnainen kieli venäjän yms rinnalle. Englanti riittää erinomaisesti kansainvälistyvässä maailmassa, sen voin kokemuksesta sanoa sillä reissaan työni puolesta jatkuvasti ympäri maailmaa.
On hyvin outoa, ellei tämäkään opetusta miettivä työryhmä ota lainkaan huomioon suomalaisten ylivoimaisen enemmistön tarpeita. Pakollinen ruotsin kielen jankkaaminen vie koululaisilta huomattavan paljon resursseja ottaa vastaan muuta tarpeellista opetusta.

Kielten opetus kouluissamme ei ole järkevää. Pakollinen ruotsin kielen opetus tyrmää muut kielet. Helsingin Eurooppalainen Koulu (ala- ja yläaste) antaa kielten opiskeluun valinnanvapauden. Ruotsi on valinnainen ja sen tilalla on vapaus valita jokin suurkieli, jos haluaa. Tämä koulu on kuitenkin maksullinen ja opiskelijapaikkoja vähän. Tähänkö pitää maassamme mennä, lisää maksullisia kouluja, että lapset saisivat nykyajassa tuikitarpeellisen kielitaidon? Muissa kouluissa junnataan pakkoruotsin kanssa. Kaikkiin maamme peruskouluihin, lukioihin ja jatko-opintoihin on ruotsi saatava valinnaiskieleksi. Nykyinen ruotsin pakko-opetus tekee ja on tehnyt suurta hallaa oppilaidemme kielten opetuksessa.

Yhdyn niihin näkemyksiin, jotka katsovat ruotsin kielen aloittamisen olevan mielekkäämpää ennen yläkouluvaihetta. Yläkouluvaiheessa pakollisena aloitettu ruotsi saa osakseen murrosiän tuomaa ylimääräistä vastustusta, mikä ei tietenkään auta ruotsin kielen asemaa myöhemmässä opiskelussa. Aiemmin ruotsin kielen aloittaneilla on yleensä myönteisempi suhtautuminen siihen esim. lukioaikana.

Kielten osaamisen supistuessa ja kansainvälisen kilpailun kiristyessä on lähes absurdia, että Suomi vielä pitää kiinni pakkoruotsista. EK on huolissaan kielten osaamisen supistumisesta samalla kun Opetushallitus tyrmää pakkoruotsin lopetuksen. Asiaan olisi melkein naurettavan helppo ratkaisu, jossa kaikki voittaisivat: ruotsi valinnaiseksi, virkamiesruotsi pois. Kielten monipuolinen osaaminen lähtisi nousuun. Ne 100% jotka nyt tarpovat ruotsinkieltä, lukisivat saksaa, venäjää, ranskaa, espanjaa jne. Jopa ruotsia luettaisiin vapaaehtoisesti ja opittaisiin. Suomen kilpailukyky paranisi huomattavasti lyhyessä ajassa.

Päivähoidossa ja esikoulussa pitäisi oppia toisen ihmisen kunnioittaminen ja osata olla kiusaamatta muita - sosiaaliset perustaidot.

Kouluun aloituksen voisi tehdä kahdessa erässä syksyllä ja talvella, jolloin koulukypsyyden saavuttaneet voisivat joustavasti siirtyä esikoulusta kouluun.
Ajatus luokattomasta opetuksesta viehättäisi, jossa oppilaat voisivat edetä rauhassa, normaalivauhdilla tai nopeasti eri ikäkausina. Nyt nopeasti oppivat kyllästyvät hitaaseen oppimisvauhtiin jo alaluokilla. Valitettavasti ongelma korostua yläluokilla, jossa osa oppilaista vielä on leikkikouluiässä kun osa on jo akateemisesti suuntautuneita ja valmistautuu jatko-opintoihinsa haaveittensa perusteella. Luokaton opetus peruskoulussa tuskin toteutuu, koska sen toteuttaminen vaatisi uudenlaisen oppimiskulttuurin luomisen peruskouluun ja sillä sitä tuskin pidetään "tasa-arvoisena".

Koulussa tulisi oppia hyvä suomen kielen taito, yksi valinnainen vieras kieli ja hyvät laskennon perusteet. Kiitos ei pakko ruotsille.
Niille oppilaille, jotka ovat kiinnostuneita kielistä tai/ja luonnontieteistä (matematiikka, fysiikka, kemia, biologia) tulee myös tarjota syventävää opetusta.
Miksi musiikissa, kuvataiteessa ja liikunnassa järjestetään painotusopetusta alaluokilta yläasteelle useassa kunnassa vaikka sitä on tarjolla myös OPH:n tukemana taiteenperusopetuksessa?
Miksi luonnontieteiden opiskelijoita syrjitään - ei painotusopetusta, muutamassa Suomen koulussa joku valinnaisainekurssi.
Halukkaille oppilaille lisää matematiikan ja luonnontieteiden tunteja ja oppisisältöjä.

Jos verrataan Suomen matematiikan, fysiikan ja kemian 7-9 luokkien oppisisältöjä 15-16 vuotiaiden International General Certificate of Secondary Education (IGCSE) tutkinnon oppikirjoihin ja vaatimuksiin, Suomen oppisisällöt ovat pintapuolisempia ja suppeampia. (Englannissa on käytössä inflaation kokenut GCSE-tutkinto.) Tämän perusteella matemaattisluonnontieteellinen jatko-opiskelu esim. lukiossa tai myöhemmin yliopistoissa on mahdollista vain lahjakkaille oppilaille. Muille hyppy laskennosta matematiikkaan on liian suuri.

Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli toivotuista uusista oppiaineista. Valituksen aihe oli, että oppisisällöt ovat pirstaleista nippelitietoa ja oppiaineita pitäisi uudestaan järjestää ja uusia. Kouluissamme opetus näyttää perustuvan lähes yksinomaan valmiiden oppikirjojen orjalliseen seuraamiseen. OPH:n opintosisällöt ovat hyvin laajasti kuvattu eikä sisällä vaatimuksia nippelitiedon osaamisesta. Syyllisiä nippelitiedon tarjoamiseen ovat koulukirjojen tekijät (usein opettajia) ja kustantajat. On helppo tehdä koekysymyksiä nippelitiedosta, mutta esseita on työlästä suurista kokonaisuuksista korjata. Emme kaipaa finanssioppia emmekä draamaa peruskouluun. Sen sijaan kaipaan isoja kokonaisuuksia esitteleviä koulukirjoja, jossa on mahdollista syventää tietämystään myös yksityiskohtiin. Nykyinen terveystietokin antaa varsin ruusuisen kuvan maailmasta, jossa ei ole pahoja ihmisiä lainkaan. Mihinköhän oppiaineeseen kuuluisi kuluttajanturva kysymykset, kaupanteko, takuut jne nuoria koskevista tavaroista.

Peruskoulun on tarkoitus opettaa elämää varten. Onko opettaminen yhtäkuin mittaamista? Miksi liikunnassa pitää suorittaa juoksucooper, uinticooper, vatsalihastestiä, jotta liikunnasta voidaan antaa arvosana? Miksei koululiikunnassa paneuduta miten pulpetissa pitäisi istua, ja miten ylläpitää tuki- ja liikuntaelinten kuntoa jo kouluaikana. Koulun liikuntatuntien tehtävä on saada koululaiset movitoitumaan säännöllisestä liikuntaharrastuksesta - vaikka metsässä kävelemisestä. Peruskoulussa on monia aineita, joissa pitäisi keskittyä tekemisen oppimiseen elämää varten eikä tekemisen arvostelemiseen esim. kuvaamataito, musiikki, liikunta, kotitalous. Arvostelu olisi hyväksytty/hylätty, sillä muuten diskriminoidaan näissä aineissa epälahjakkaita vastaan.

Peruskouluun ei kuulu uskonnon opetus. Se segregoi oppilaat "meihin" ja "niihin". Elämänkatsomuksen sisältökin on varsin uskonnollinen, ja yksipuolinen, ja kaipaisii vielä uudistuksen. ET voisi olla aihepiiriltään järkevä oppiaine kaikille, mutta sisältö remonttia kaivataan.


Joku vanhempi mietti aikaisemmin päättötutkintoa peruskouluun, jolloin arvosanan saisi vain tutkinnon suorittaneissa aineissa, muissa hyväksytty/hylätty. Tämä ajatus mahdollistaisi luokattoman peruskoulun, sillä tutkinnon osia voisi suorittaa esim. kahden vuoden aikana. Tutkinto voisi olla IGCSE, koska se on jo olemassa ja kansainvälisesti tunnustettu. Suomalainen peruskoululainen pääsee paljon helpommalla suorittamalla vuosiluokat kuin suorittamalla IGCSE tutkinnon edes 2 oppiaineesta.

Ilari Valtonen: "Yläkouluvaiheessa pakollisena aloitettu ruotsi saa osakseen murrosiän tuomaa ylimääräistä vastustusta"

Onko mietitty sitä, miksi ruotsi saa vastustusta? Selitys kai on selvä, jos ihminen ei näe mitään hyötyä jostain pakko-opettamisesta, ei siihen kai voi motivoituakaan. Paljon vähemmän vastustusta saa hyötykielet ja -aineet.

Naapurimaamme Venäjän kanssa on vuorovaikutus huomattavasti lisääntynyt Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen.Venäjää puhuvien määrä Suomessa kasvaa kovaa vauhtia samalla kun ruotsinkielisten määrä supistuu, ja elinkeinoelämä ja matkailu tarvitsevat kipeästi venäjäntaitoisia työntekijöitä.

Kuitenkaan peruskoulumme ei lainkaan seuraa aikaansa, muuttuvaa maailmaa ja sen tarpeita, vaan koululaisten on yhä edelleen pakolla jankattava tarpeetonta ruotsia sensijaan että voisivat valita venäjänkielen taidon. Venäjän avulla he voisivat työllistää itsensä aikuisina.

On aivan käsittämättömän vastuutonta, että nykyinen opetusministeriö haluaa estää lapsiamme työllistymään. Menneen ajan arvomaailmaan kuuluvan ruotsinkielen pakollisuus on poistettava ja tulevaisuudessa välttämätön venäjä saatava ruotsin rinnalle vapaaehtoiseksi kieleksi.

Pakkoruotsikeskusteluun haluan lisätä vielä sen kokemuksen, että olen työni vuoksi runsaasti vuorovaikutuksessa myös Ruotsin kulttuurielämään ja taidelaitoksiin. Kielenä on aina tietenkin englanti, ruotsin koululaitoshan on tarjonnut kaikille loistavan englannin kielitaidon eikä mihinkään kansainväliseen tehtävään valita ihmistä joka solkkaa pelkkää ruotsia.

Säännöllisesti keskusteluissa ruotsalaisia naurattaa kovasti meidän opetusministeriömme tyhmyys - se, että Suomen peruskoulussa yhä kaikki pakotetaan jankkaamaan tarpeetonta ruotsia, vaikka itsenäinen Suomi ei enää ole Ruotsin pakkovallan alla. Heidän mielestään se osoittaa vain suomalaisten epäitsenäistä ja alamaista mielenlaatua.

Ruotsalaiset itse toki ymmärtävät, ettei kansainvälisessä maailmassa ruotsin taidoilla pärjää lainkaan.

Miten otatte huomioon niiden lapsien oikeudet, jotka jo joutuvat
opettelemaan jo muutenkin useampia kieliä lapsuudessaan?

Suomessa on monia aviopareja, joiden vanhemmat tai yksi vanhemmista ei ole suomen- tai ruotsinkielinen. Tässä yhteydessä englannin ja pakkoruotsin osaaminen jo ala-asteella on täysin kohtuuton vaatimus, ja on syytä epäillä että se voi vaikuttaa negatiivisesti lapsen kehitykseen: neljän eri kielien puhuminen ei voi olla täysin vaikuttamatta muuhun kehitykseen ja muiden aineiden opetukseen. Tämä asettaakin nämä lapset tukalaan ja eriarvoiseen asemaan muihin verrattuna. Tähän on saatava muutos.

Parhaiten asia korjattaisiin antamalla oppilaille mahdollisuus valita opittavat kielet (omat lapseni voisivat valita vaikka äitinsä kielen esim. ruotsin tilalle), jolloin epäkohtia ei olisi.

Kiitos.

Itse olen joutunut kauppaopistossa erilaisista kolmen valinnaisen kurssin seteistä valitsemaan jonkin mieleisen kurssin. Yleensä näistä on ollut yksi tai kaksi edes vähän järkevämpiä vaihtoehtoja. Näistä valinnoista mieleenpainuvin oli kolmen kurssin setti, johon sisältyivät matematiikan kertauskurssi, tietokoneenkäytön kertauskurssi ja saksankielen kurssi. Saksankieltä en halunnut ja kertauskursseja en voinut valita, koska olin suorittanut vastaavat pakolliset kurssit kiitettävästi. Näin ollen joutusin ottamaan pakollisen valinnaisen kurssin, vaikka toisessa kurssisetissä olisi ollut kaksi mielenkiintoista kurssia, mutta en tietenkään voinut toista valita. Toisaalta itse saksankielenkurssin suoritin kiitettävästi, mutta käteen ei ole jäänyt valitettavasti mitään 4-5 vuoden jälkeen kurssin suorittamisesta käytön vähyyden takia.

Tarkoitan pakollisella valinnaisella sitä, että kahdesta tai useammasta kurssista on pakko jokin kurssi valita ja valinnaisella valinnaisella sitä, että opiskelija voi valita yhden tai useamman kurssin tai jättää kaikki valitsematta.

Ne henkilöt, jotka ehdottavat ruotsinkielen muuttamista valinnaiseksi jokaisella kouluasteella ovat mielestäni oikeassa, koska sen minkä pakolla opettelee, sen myös surutta unohtaakin. Onko välttämättä järkevää tuoda suomen-, (ruotsin-) ja englanninkielen lisäksi uusia kieliä sekoittamaan peruskoululaisia. Varsinkin, jos motivaatiota ei löydy, menestys uuden kielikurssin kanssa ei ole mairitteleva tai se jää ns. pakolliseksi valinnaiseksi. Mielestäni opiskelijan/koululaisen vahvuuksiin ja mielenkiinnonkohteisiin kannattaa panostaa. Haluaisin tietää miten käy koululaiselle, jonka vanhemmat ovat valinneet hänelle 3-5. luokalla suomen- ja englanninkielen lisäksi vielä uuden pakollisen valinnainen tai valinnaisen valinnaisen kielen ja todetaan tietyn ajan kuluttua, että motivaatio tai pärjääminen ei riitä kurssin suorittamiseen. Olisiko mahdollista keskeyttää valinnaisen kielen opiskelu ja kokeilla sitä B-kielenä yläasteella uudelleen tai lopettaa se koko peruskoulun ajaksi kokonaan.

Mielestäni on resurssien hukkaamista, jos vielä 2. asteen ja ammattikorkeakoulun jokaisen kurssin alussa perehdytään kieliopin alkeiden kertaamiseen ja suurin osa suorittaa kurssit rimaa hipoen, pieni osa taas saa kohtuulliset arvosanat.

Eivätkö edes jo korkeakouluopiskelijat saa itse päättää mitä kursseja he haluavat suorittaa. Jos opiskelijat saavat muuten valita kursseja, joita he haluavat opiskella tai kurssit ovat oleellisesti alaan liittyviä, niin onko epäolennaisten kielten kuuluttava niihin. Tuttavani yliopistossakin ovat ajatelleet suorittaa ruotsinkielen kurssit viimeisenä mahdollisena ajankohtana, koska kyseinen kieli ei vain yksinkertaisesti kiinnosta. Ystäväni eivät todellakaan olleet aiempien koulujen huonoimmasta päästä.

Sitä paitsi suorittamallani koulutusohjelmalla AMK:ssa (IT) ja tulevissa töissä de facto -kieli on valitettavasti englanti, eikä vähemmistökielet. Mm. Ciscon network academy on täysin englanninkielinen, mutta materiaalit saa englanninkielen lisäksi arabiaksi, kiinaksi, ranskaksi, saksaksi, kreikaksi, hindiksi, unkariksi, italiaksi, japaniksi, koreaksi, puolaksi, portugaliksi, romaniaksi, venäjäksi, espanjaksi ja turkiksi. Huom EI ruotsiksi. Ennenmainittuja kieliä voitaisiin mielestäni pitää jokaisella kouluasteella vapaasti valittavina kielinä.