Peruskoulun 5., 7. ja 9. luokan oppilaiden koulukokemukset ja koettu terveys

Opetushallitus ja Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskus ovat tuottaneet raportin, jossa kuvataan peruskoulun 5., 7. ja 9. luokan oppilaiden koulukokemuksia ja koettua terveyttä vuosina 1994, 1998, 2002 ja 2006. Tutkimustulokset perustuvat WHO-koululaistutkimuksen suomenkielisiä kouluja koskeviin kyselyaineistoihin. Tarkastelun kohteena oleviin neljään kyselytutkimukseen on vastannut yhteensä noin 20 000 oppilasta, noin 5 000 oppilasta/kyselykerta.

Nuorten koulukokemukset kehittyivät vuodesta 1994 vuoteen 2006 myönteisempään suuntaan. Samaan aikaan kasvoi niiden nuorten osuus, jotka eivät pitäneet koulusta lainkaan. Pojat suhtautuivat kouluun tyttöjä yleisemmin kielteisesti kaikilla vuosiluokilla. Opettajan ja oppilaan välisessä vuorovaikutuksessa ilmeni huomattavaa paranemista. Tutkimuksen mukaan kehitettävää on vielä erityisesti oppilaiden osallistumisessa sääntöjen tekemiseen ja opettajien kiinnostuksessa oppilaiden kuulumisiin.

Oppilaiden myönteinen kokemus turvallisuudesta koulussa näyttää yleistyneen erityisesti vuodesta 2002 vuoteen 2006. Tutkimuksessa eivät vielä näy viimeaikaiset kouluväkivaltatapaukset ja koulu-uhkaukset. Seuraavan kerran turvallisuutta kartoitetaan WHO-koululaistutkimuksessa vuonna 2010. Nuoret kokevat turvattomuutta koulussa muun muassa kiusaamisen takia ja siksi, että koulussa ei ole riittävästi valvontaa kiusaamisen ehkäisemiseksi.

Tutkimuksen mukaan kiusatuksi joutuneiden oppilaiden sekä muiden kiusaamiseen osallistuneiden oppilaiden osuus pieneni vuodesta 1994 vuoteen 2006. Pojat joutuivat tyttöjä jonkin verran yleisemmin kiusatuiksi, mutta osallistuivat huomattavasti tyttöjä yleisemmin muiden kiusaamiseen.
 
Oppilaiden terveyden kokemisessa ei ilmennyt suuria muutoksia vuodesta 1994 vuoteen 2006. Pojat arvioivat terveyttään yleisesti myönteisemmin kuin tytöt. Vaikka valtaosa oppilaista arvioi terveyttään myönteisesti, niin oireilu yleistyi tarkasteltavalla aikavälillä. Oireilu oli selvästi yleisempää yläkoululaisilla kuin alakoululaisilla ja yleisempää tytöillä kuin pojilla.

Vanhempien osallisuus lasten koulutyön tukemiseen yleistyi 1990-luvulla ja pysyi muuttumattomana 2000-luvun alkuvuosina. Valtaosa vanhemmista on valmiita auttamaan lapsiaan kouluongelmissa. Sen sijaan vanhemmat eivät oppilaiden arvioiden mukaan tulleet kovin mielellään keskustelemaan kouluun opettajien kanssa. Vain vajaa puolet peruskoulujen ala- ja yläkouluista ilmoitti järjestävänsä säännöllisesti oppilaan, huoltajien ja opettajan välisiä keskusteluja. Huolestuttavaa tutkijoiden mukaan on, että kodin ja koulun yhteistyö vähenee erityisesti vuosiluokilla 7-9, jolloin sen tarve olisi erityisen suuri.

Tekijät:
Katariina Kämppi, Raili Välimaa, Jorma Tynjälä, Ilona Haapasalo, Jari Villberg ja Lasse Kannas

Vuosi:
2008

ISBN:
978-952-13-3825-0

Julkaisu saatavilla seuraavilla kielillä:
suomi

Julkaisu:
Peruskoulun 5.,7. ja 9. luokan oppilaiden koulukokemukset ja koettu terveys (pdf)