Ikä ja vanhemmat vaikuttavat valintoihin

Kouluruokailun suosio laskee seitsemännelle vuosiluokalle tultaessa. Osa oppilaista joko jättää aterian tyystin syömättä tai korvaa sen välipaloin, jotka saattavat olla epäterveellisiä. Alempien vuosiluokkien oppilaista lähes kaikki kyllä osallistuvat kouluruokailuun, mutta moni ei syö aterian kaikkia osia. Kouluateria on kuitenkin ravitsemuksellisesti täysipainoinen vain, kun kaikki sen osat – lämmin ruoka, salaatti, ruokajuoma, leipä ja levite – nautitaan.

Vanhemmat voivat ohjata pientä koululaista näyttäen itse kotona esimerkkiä ja osoittaen kiinnostusta lapsensa syömisiin. Erityisen tärkeää on vanhempien positiivinen suhtautuminen kouluruokaan ja kouluruokailuun yleensä. Jos kotona puhutaan terveellisen ravinnon vaikutuksista ihmisen hyvinvoinnille, lapsi oppii valitsemaan oikein ja suhtautumaan ruokaan ja syömiseen luontevasti. Liian tiukka ei tarvitse olla: kun ruokavalion perusta on kunnossa ja kun aivan tavallisesta arkiruoasta osataan nauttia, herkuttelu silloin tällöin kuuluu asiaan.

Murrosikäisen kohdalla ruokavalintoihin vaikuttaminen voi tuntua hankalalta. Vanhemmat voivat kuitenkin esimerkiksi asettaa taskurahan saamisen ehdoksi sen, ettei rahalla osteta epäterveellisiä välipaloja kouluruoan korvikkeeksi. Vanhempien sana painaa isommankin lapsen valinnoissa. Niinpä aamiaisen, koululounaan ja järkevien välipalojen merkitystä kannattaa johdonmukaisesti korostaa, vaikka puhe tuntuisi ajoittain kaikuvan kuuroille korville.

Yhdessä syöminen mahdollisimman usein ravitsee sekä lapsen että aikuisen kehoa ja mieltä, oli meneillään mikä ikäkausi hyvänsä. Kun koko perhe kokoontuu yhdessä päivällispöytään, on aterioinnin ohessa mukava vaihtaa päivän kuulumisia ja helppo pysyä kärryillä muiden perheenjäsenten arjesta. Yhdessä syöminen opettaa arvostamaan sekä ruokaa että yhteistä aikaa. Päivällisen ei tarvitse olla pöydässä viideltä; jos työajat tai harrastukset lykkäävät perheen yhteistä aikaa myöhemmäksi, voi päivällisen ja iltapalan keskinäistä järjestystä aivan huoletta muuttaa.

Minäkuvan kehittyminen

Positiivinen palaute, myös ulkonäköä koskeva, on lapselle tärkeää. Lapsen pitää saada kokea kelpaavansa juuri sellaisena kuin on. Kotona on hyvä viestiä, että itseään arvostava ihminen pitää huolta sekä henkisestä että ruumiillisesta hyvinvoinnistaan.

Erityisesti murrosikäiset tytöt ovat herkkiä ulkonäköpaineille. WHO:n uusimman Koululaistutkimuksen mukaan suomalaisista 13–15-vuotiaista tytöistä vain 11 % on painoindeksinsä perusteella ylipainoisia, mutta liki puolet – 49 % – mieltävät itsensä ylipainoisiksi. Ongelma ei kuitenkaan koske vain tyttöjä: myös osa pojista pitää itseään perusteetta ylipainoisina. Kouluruokailu saatetaan jättää väliin lihomisen pelossa, vaikka todellisuudessa terveellisen aterian nauttiminen pitää nälän loitolla ja auttaa sekä kieltäytymään epäterveellisistä välipaloista että välttämään myöhempää ahmimista.

WHO: Health Behaviour in School-Aged Children