Oppilaat osallisiksi

Paula Mattila

Suomi-koulujen opetussuunnitelmasuosituksen taustalla vaikuttavat keskeisesti Opetushallituksen vuonna 2014 vahvistamat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Ne korostavat oppilaiden osallisuutta monin tavoin. Yhtenä lähtökohtana on Suomen perusopetuslaki (628/1998; § 47a), jonka mukaan (perus)opetuksen järjestäjän tulee edistää kaikkien oppilaiden osallisuutta ja huolehtia siitä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua koulun toimintaan ja kehittämiseen sekä ilmaista mielipiteensä oppilaiden asemaan liittyvistä asioista. Opetussuunnitelman perusteilla tavoitellaan tilannetta, jossa koulun keskeiset osapuolet, henkilökunta, oppilaat ja huoltajat tekevät tavoitteellisesti yhteistyötä niin, että kaikilla oppilailla olisi mahdollisuus mielekkyyden kokemiseen opiskelussaan. Jotta mielekästä oppimista syntyy, pitää luoda edellytykset koulun toimimiselle vielä nykyistä paremmin kasvuyhteisönä ja oppimisympäristönä, joka edistää oppimisen ja onnistumisen ilon kokemusta oppimisessa, vahvistaa oppilaan minuutta ja kykyä toimia toisten kanssa.

Perusopetuksen opetussuunnitelmaperusteiden tavoin Suomi-koulujen opetussuunnitelmasuositus perustuu oppimiskäsitykseen, jonka mukaan oppilas on aktiivinen toimija, joka oppii vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Kun oppilasta ohjataan koulussa opettelemaan uusia tietoja ja taitoja, häntä ohjataan samalla asettamaan tavoitteita oppimiselleen ja toiminnalleen toisten oppilaiden, aikuisten ja eri yhteisöjen kanssa. Ajatuksena on, että kun koulussa työskennellään paljon yhdessä ja asioita opetellaan kyselemisen ja kokeilemisen avulla, edistetään oppilaiden luovan ja kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisun taitoja. Samalla luodaan uskoa opinnoissa ja elämässä selviämiseen.

Kielikasvatus tukee Suomi-koulun oppilaslähtöistä ja häntä voimaannuttavaa oppimiskäsitystä. Kielikasvatuksen tehtävänä on lisätä oppilaan ymmärrystä kieli- ja kulttuuritaustan merkityksestä yksilölle, yhteisölle ja yhteiskunnalle sekä ohjata häntä arvostamaan omaa äidinkieltään ja muita kieliä. Lähtökohtana on oppilas aktiivisena toimijana, jolloin oppilaan kaikkea kielitaitoa ja muuta osaamista hyödynnetään oppimisen tukena. Opetuksen tavoitteena on vahvistaa oppilaan luottamusta omiin kykyihinsä oppia, kehittyä kieltenoppijana ja käyttää vähäistäkin kielitaitoa rohkeasti.

Oppilasta kannustetaan oman oppimisensa tavoitteiden asettamiseen ja oppimiseen liittyvän yhteistyön suunnitteluun ja toteuttamiseen. Jotta tässä voidaan onnistua, oppilasta tuetaan pitkäjänteisen ja suunnitelmallisen arvioinnin avulla. Suomi-koulujen opetussuunnitelmasuositus korostaa oppilasarvioinnissa opettajien runsasta ja monipuolista, ohjaavaa palautetta, jonka tulisi rohkaista oppimiseen virheitä pelkäämättä. Kun oppilas tietää, että hänen oppimisestaan ollaan aidosti kiinnostuneita ja sitä tuetaan, hänen on mahdollista kokea olevansa oman koulunkäyntinsä ja oppimisensa asiantuntija ja osaltaan siitä vastuussa. Oppilasta tulisi tukea hahmottamaan ja ymmärtämään omaa oppimisprosessiaan, niin että hän voi itse seurata oppijana edistymistään. Tärkeää on auttaa oppilasta näkemään harjoittelun ja sinnikkyyden merkitys oppimistulosten kannalta sekä mahdollistaa oppimisen ilo, kun opittua kielitaitoa pystyy käyttämään hyödyksi. Oppilaan itsearviointitaitojen ja kieliminän kehittymistä tukee esimerkiksi Eurooppalainen kielisalkku (Opetushallitus 2014).

Suomi-koulun oppimisympäristöjen ja työtapojen valinta ja kehittäminen ovat keskeisiä elementtejä oppilaiden osallisuuden kokemusten rakentamisessa. Koulun harkinnan mukaan ja huoltajien kanssa sopien oppilaat voivat tuoda kouluun omia suomen kieleen ja suomalaisuuteen liittyviä esineitään, musiikkia, kuvia tai he voivat niitä tuottaa osana koulutyötään. Oppimisympäristöjen tulisi mahdollistaa runsas tarjonta autenttisen suomen kielen kuulemiseen ja näkemiseen, mahdollisuuksien mukaan oppilaiden omiin valintoihin pohjautuen. He voivat esimerkiksi opettajan kanssa sopien kuunnella ja katsoa suosikkisarjakuviaan tai videoitaan tai pelata (tai suunnitella) pelejä, joissa suomen kieli on esillä. Oppilaat voivat olla myös erilaisten videoneuvotteluyhteyksien avulla yhteydessä suomalaisiin tahoihin, kavereihin, sukulaisiin, kouluihin. Näin kielen oppimisen kokeminen oppilaan kannalta merkityksellisissä yhteyksissä tukee oppilaan suomenkielistä viestintää, jossa vähäinenkin osaaminen voi tuottaa onnistumisen kokemuksia.

Oppilaiden osallisuus voi tulla erityisen vahvasti esille Suomi-koulun oppimiskokonaisuuksia suunniteltaessa. Oppimiskokonaisuudet ovat tapa eheyttää opetusta eli tehdä mahdolliseksi opiskeltavien asioiden välisten yhteyksien ja niiden merkityksellisyyden ymmärtäminen niin, että oppilas pystyy suhteuttamaan niitä omaan elämäänsä ja kokemuspiiriinsä. Oppimiskokonaisuuksilla voidaan auttaa oppilaita yhdistämään Suomi-koululaisena toimiminen sekä suomen kielen osaamisen mahdollistama hyöty ja ilo oppilaan muuhun koulunkäyntiin ja elämänpiiriin ja myös ajatuksiin mahdollisista jatko-opinnoista. Oppilaiden omat mielenkiinnon kohteet, tavat ilmaista itseään ja toteuttaa oppimistaan tulee ottaa huomioon oppimiskokonaisuuksia rakennettaessa.

Suomi-koulussa voi olla myös oppilaskunta. Sen kautta oppilaiden ääni on mahdollista tuoda koulun virallisiin päättäviin rakenteisiin, esimerkiksi koulun opetussuunnitelman suunnitteluun ja arviointiin. On kuitenkin varottava, ettei oppilaskunnalle ”ulkoisteta” jokaiselle oppilaalle kuuluvaa mahdollisuutta rakentaa oman oppijuutensa puitteita.

Lisää aiheesta

Yleissopimus lapsen oikeuksista

Perusopetuslaki

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet, Opetushallitus 2014

Kauppinen Eija 2015. Käsitys oppimisesta koulun käytännöissä (pdf)

Vitikka Erja, 2015. Arviointi uusissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (pdf)

Oppilaskuntatoiminnasta ja osallistavan toimintakulttuurin kehittämisestä