Miten opettaja vahvistaa osaamistaan?

Christina Alho ja Paula Mattila

Suomi-koulujen opetussuunnitelmasuositus heijastelee monia Suomen kansallisen koulutuspolitiikan tavoitteita ja pedagogisia kehityssuuntia, joiden käsittely Suomi-koulujen hyvin erilaisista lähtökohdista voi tuntua haasteelliselta. Monet Suomi-koulujen opettajat suunnittelevat ja toteuttavat opetustaan tilanteissa, joissa ammatillista tukea on tarjolla vain vähän. Osalla opettajista ei ole opettajankoulutusta, jolloin tarve ammatilliseen ohjaukseen voi korostua entisestään. Miten Suomi-koulun opettaja voi saada tukea tehtävässään kehittymiseen?

Kun opettaja haluaa kehittyä työssään, keskeinen lähtökohta on hakea tukea pedagogisen ajattelun kehittymiseen. Pedagogisella ajattelulla tarkoitetaan opettajan tekemiä ratkaisuja ja valintoja opetusprosessin aikana. Tietoisuus ja kyky perustella näitä ratkaisuja ja valintoja kasvaa pedagogisen ajattelun kehittymisen myötä. (mm. Jyrhämä 2002.) Opettajan pedagoginen ajattelu kehittyy tasoittain (ks. Kansanen 1993). Alimmalla tasolla opettaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi opetustaan toiminnan tasolla eli tilannekohtaisesti. Aloitteleva opettaja tarvitsee usein eniten apua juuri tällä tasolla. Hän kaipaa neuvoja ja vinkkejä opetuksensa helpottamiseksi ja ongelmakohtien ratkaisemiseen. Suomi-kouluissa toiminnan tason ohjausta voivat tarjota kokeneemmat kollegat. Opettajan tekemiä tilannekohtaisia ratkaisuja on hyvä pyrkiä käsittelemään säännöllisesti kollegoiden kanssa yhdessä keskustellen ja vaihtoehtoisia tapoja pohtien. Näin aloitteleva – ja miksei kokeneempikin - opettaja saa lisää toimintatapoja, joita voi hyödyntää opetuksessaan, ja hän oppii havainnoimaan opetustilanteita monipuolisesti.

Pedagogisen ajattelun seuraavalla tasolla opettaja kykenee tarkastelemaan toimintaa teoreettisten käsitteiden ja mallien avulla sekä osaa soveltaa teoriaa käytäntöön. Tämä edellyttää kuitenkin aineenhallinnallisen ja kasvatustieteellisen tiedon hallintaa. Opettaja, jolla ei ole opettajankoulutusta, toimii usein ns. terveen järjen, omien kokemustensa tai muilta saatujen neuvojen pohjalta. Opettaja voi tällöinkin osoittaa erittäin hyvää erilaisten opetusmenetelmien ja esimerkiksi oppilaiden motivointikeinojen hallintaa. Tieteellisen tiedon lisääntyminen avartaa kuitenkin opettajan tietoisuutta oppimisprosessin suhteen. Suomi-koulujen opettajat saavat teoreettista tietoa heille järjestettävillä koulutuspäivillä. Suomi-koulujen tuki ry:n verkkosivuilla on paljon opettajaa hyödyttävää materiaalia. Koulutuspäivillä esille tulleet aineistot julkaistaan Tuki ry:n jäsenkoulujen sivuilla.

Opettaja voi luonnollisesti tutustua myös omatoimisesti pedagogiseen kirjallisuuteen ja ehkä myös hakeutua suorittamaan esimerkiksi verkossa tarjolla olevia pedagogisia opintoja. Kaikissa tapauksissa hänen kannattaa pohtia pedagogisia kysymyksiä koulutettujen opettajien kanssa. Kollegat voivat auttaa hahmottamaan, kuinka tiettyä teoriaa voi soveltaa käytäntöön.

Pedagogisen ajattelun kehittyminen ylimmälle tasolle edellyttää erityisesti reflektiota eli pohdintaa omista opetusta ohjaavista arvoista ja uskomuksista (miten opitaan, mitä pitäisi oppia, miksi) sekä rehellistä arviointia omasta toiminnasta opettajana ja oppilaiden oppimisen tukijana. Ylimmällä tasolla opettaja kykenee teoreettisesti perustelemaan tekemiään ratkaisuja sekä avaamaan oppimiskäsitystään ja arvojaan. Hän voi tältä pohjalta myös kehittää opetusta ja koulun toimintakulttuuria.

Itsereflektio on hyvä taito, jota edistää yhteinen pohdinta muiden opettajien kanssa. Näin opettaja voi kehittää omaa ja kollegojen tietoisuutta eri näkemyksistä ja arvoista. Rakentavan palautteen avulla kunkin opettajan vahvuudet ja kehittämiskohteet saadaan esille, ja yhdessä he voivat laatia suunnitelman kehittymistavoitteille.

Kehittymissuunnitelman pohjana voi toimia esimerkiksi alempana esiteltävä kysymyssarja ja lomake, jotka on laadittu Suomi-koulun opettajan ammatillista kehittymissuunnitelmaa varten. Kysymykset auttavat pohtimaan mm. opettajan pedagogista ja arviointiosaamista, hyvinvointia vahvistavan oppimisympäristön edellytyksiä ja yhteistyötä huoltajien kanssa. Opettajan on myös tärkeää käydä läpi rooliaan koulun työyhteisön jäsenenä sekä omaa ja koulun kehittymistä laajemminkin.

Suomi-kouluissa voidaan yhdessä käydä läpi kehittymissuunnitelmia ja pohtia vahvuuksia ja kehittymisalueita. Suotavaa olisi asettaa tavoitteita omalle opetukselle lukuvuoden alussa ja palata näihin tavoitteisiin muutaman kerran vuoden aikana ennen lukuvuoden lopuksi tehtävää loppuarviointia. Itsereflektiota opettaja voi harjoitella esimerkiksi kirjoittamalla opetustunnin jälkeen tunnilla tekemistään ratkaisuista ja pohtimalla, miksi päätyi toimimaan juuri näin. Myös oppilailta saa arvokasta palautetta.

Opettajana kehittyminen on jatkuvaa. Oppimiskäsitykset ja näkemykset opettajan roolista muuttuvat ajoittain. Nämä näkemykset vaihtelevat myös maittain, ja Suomi-koulun opettaja voikin huomata, että hänen asuinmaassaan ja Suomessa vallalla olevat näkemykset eroavat toisistaan. Ensisijaista on tällöin tiedostaa omat opetusta ohjaavat arvot ja käsitykset ja tarvittaessa tarkastella niitä myös kriittisesti.

Lähteet

Jyrhämä, R. 2002. Ohjaus pedagogisena päätöksentekona. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellinen tiedekunta. Opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 236.

Kansanen, P. 1993. An outline for a model of teachers’ pedagogical thinking. Teoksessa P. Kansanen (toim.) Discussions on some educational issues IV. Tutkimusraportti 121. Helsingin yliopisto. Opettajankoulutuslaitos, 51−65.

Suomi-koulun opettajan ammatillinen kehittymissuunnitelma

Opetushallitus on laatinut mallilomakkeita kehittymissuunnitelman laatimiseksi ammatissa aloitteleville ja ammatissa jo toimineille opettajille (ks. http://www.oph.fi/kuntakesu). Suomi-koulujen opettajan ammatillisen kehittymissuunnitelman lomake on ideoitu näiden mallien pohjalta.

Ehdotettuja kysymyksiä ja asiakokonaisuuksia voi haluttaessa muuttaa ja samoin osaan kysymyksistä voi jättää vastaamatta. Tärkeää on, että käydään säännöllisesti keskusteluja opettajien kesken, pohditaan osaamisen kehittämisen tarpeita ja mietitään toimenpiteitä osaamisen lisäämiseksi. Keskustelun tulee olla avointa, niin että opettaja voi tuoda esille myös kritiikkiä ja ehdotuksia koko koulun kehittämiseksi.

Keskusteluissa esiin tulleet vahvuudet, kehittämiskohteet ja toimenpiteet kirjataan henkilökohtaiseen kehittymissuunnitelmaan. Suunnitelma arvioidaan säännöllisesti yhdessä sovittavalla tavalla.

Lomake (pdf)