Miten oppilasryhmät muodostetaan?

Jenni Alisaari ja Nina Reiman

Suomi-kouluissa oppilasryhmät voidaan muodostaa hyvin eri tavoin riippuen oppilaiden ja opettajien määristä. Opetussuunnitelmasuosituksessa opetuksen tavoitteet ja sisällöt on suomen kielessä jaettu ikä- ja kielitaitotasojen mukaisiin ryhmiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kussakin Suomi-koulun opetusryhmässä tulisi olla vain tietyn ikäisiä tai tasoisia oppilaita. Ikä- ja kielitaitotasojen mukaiset tavoitteet ja sisällöt ovat viitteellisiä, ja suosituksessa on kuvattu monia eri-ikäisille ja -tasoisille oppilaille yhteisiä tavoitteita.

Mikäli lapsia on paljon, voidaan muodostaa sellaisia ryhmiä, joissa oppilaat ovat samalla kielitaidon tasolla. Ryhmiä voidaan kuitenkin muodostaa myös siten, että samassa ryhmässä on vaikkapa 4–5-vuotiaita lapsia, joista osa on kielitaidon tasoltaan vasta alkeistasolla, kun taas osan kielitaito on jo kehittyneempää. Ikätason mukaiset ryhmät toimivat usein varsin hyvin, vaikka oppilaiden kielitaidon tasoissa olisi erojakin. Tavoitteita ja materiaaleja sekä työskentelytapoja voi usein soveltaa melko helposti keskenään suunnilleen samanikäisille oppilaille, koska ikäkauden mukaiset arjen tilanteet ja esimerkiksi niissä tarvittava sanasto ovat yhteisiä. Toisinaan tilanne on kuitenkin sellainen, että samassa ryhmässä on sekä ikä- että kielitaidon tasoltaan hyvin erilaisia oppilaita, mutta hyvää opetusta voidaan järjestää myös tällaiselle ryhmälle.

Kielen oppija poimii ympäristöstään tarjolla olevia kielen aineksia sekä kiinnostuksensa että omien oppimistarpeidensa mukaan. Näin ollen samassa ryhmässä ja samassa opetustilanteessa olevat oppilaat oppivat usein täysin eri asioita, eikä opettaja voi välttämättä tietää etukäteen, mikä on kulloisenkin opetustuokion merkityksellisin opittava asia kunkin oppijan kannalta. Esimerkiksi vaikka opetustuokion aiheena olisi koti ja perhe ja mielipiteen ilmaiseminen, joku oppilaista voi oppiakin kysymysten tekoa, jos opettaja kysyy oppilailta toistuvasti vaikkapa ”Mistä sinä pidät kotona?” Tämän takia eri kielitaitotasoisten oppilaiden sijoittaminen samaan ryhmään on myös hyvä asia, sillä alkeiskielitaidon tason oppilaat saavat itseään edistyneemmiltä malleja kielen käyttöön ja myös edistyneemmät oppilaat voivat poimia toisiltaan aineksia oman kielitaitonsa kehittämiseen. Usein oppilaat oppivatkin paremmin vertaisiltaan kuin opettajaltaan, sillä saman ikäisten oppilaiden kielenkäyttötavat ovat lähempänä toisiaan kuin opettajan tapaa käyttää kieltä.

Mikäli oppilasryhmän oppilaat ovat hyvin samantasoisia, opettajan on ehkä helpompi suunnitella opetustaan vastaamaan ryhmän ikä- ja kielitaitotasoa. Mikäli ryhmä on hyvin eritasoinen, voidaan kuitenkin opetusaiheeksi valita koko ryhmälle yhteinen teema, jota voidaan käsitellä osittain yhteisesti, osittain eriytetysti. Eri-ikäiset ja -tasoiset oppijat voivat toimia myös yhdessä saman tehtävän äärellä. Edistyneemmät oppilaat voivat esimerkiksi haastatella alemman kielitaidon tasolla olevia oppilaita. Koska ymmärtämisen taidot kehittyvät nopeammin kuin oman tuottamisen taidot, alemmalla kielitaidon tasolla olevat oppilaat pystyvät usein vastaamaan helppoihin, heitä itseään koskeviin kysymyksiin, vaikka eivät vielä pystyisi itse tekemään vastaavia kysymyksiä.

Heterogeenisen ryhmän yhteisiä tavoitteita ja aihepiirejä voidaan kartoittaa myös Suomi-koulutunneilla. Oppilaat voivat esimerkiksi lukuvuoden alussa täyttää kellotaulun tai lukujärjestyksen, johon he kirjoittavat tai piirtävät oman kielipäivänsä tai -viikkonsa. Kuvioon merkitään ne arjen tilanteet, joissa oppilas käyttää tai tarvitsee suomea (esim. puhuminen kotona isän kanssa aiheista x ja y, skypetys isovanhempien kanssa, suomenkielisten lastenohjelmien katsominen netistä, harrastussivuston lukeminen). Siihen voidaan myös kirjata, mitä muita kieliä oppilas käyttää arjessaan. Lisäksi oppilaat voivat kirjoittaa tai esimerkiksi valita kuvista, missä muualla he tarvitsisivat tai haluaisivat suomea käyttää. Kielipäivistä ja -viikoista voidaan jutella yhdessä ja niiden pohjalta voidaan valita tulevalle lukuvuodelle yhteisiä, kaikkia kiinnostavia teemoja ja tilanteita sekä kullekin oppilaalle muutama oma, henkilökohtainen tavoite ja kehittämiskohde. Kellotaulut tai lukujärjestykset ja niihin esim. ympyröidyt yhteiset ja omat tavoitteet kannattaa tallettaa esimerkiksi oppilaan suomiportfolioon. Tavoitteisiin voidaan palata puolivälissä lukuvuotta ja lukuvuoden lopussa, jolloin on hyvä katsoa, miten oppilas ja ryhmä ovat edenneet. Välillä kannattaa myös tarkistaa, onko tarpeen valita kuvioista joitakin uusia tavoitteita tai sisältöjä. Oppilaiden omien tarpeiden ja kielenkäyttötilanteiden kartoittaminen auttaa myös opettajaa valitsemaan OPS-suosituksesta koko ryhmälle sopivia, yhdessä käsiteltäviä tavoitteita, sisältöjä ja aihepiirejä.