Lukustrategiat luetunymmärtämisen tukena

Jenni Alisaari

On yleisesti tiedossa, että lukemaan oppii lukemalla ja sanavaraston kehittäminen kehittää myös luetun ymmärtämistä. Luetun ymmärtämistaitoja voidaan kuitenkin kehittää myös opettamalla oppilaille erilaisia lukustrategioita. Mikäli kielitaidossa on puutteita, lukustrategioiden käyttö on erittäin tärkeää, jotta tekstin lukemisesta ei tulisi täysin mahdotonta tehtävää.

Yksi tärkeistä lukustrategioista on tekstin ennakointi. Jotta lukijan aivot aktivoituvat ottamaan tekstistä uutta tietoa vastaan, on hyvin tärkeää ensin herätellä olemassa olevaa vanhaa tietoa kyseisestä aiheesta. Ennakoinnissa voidaan käyttää apuna sekä tekstin otsikoita että tekstiin mahdollisesti liittyviä kuvia. Oppilaiden kanssa voidaan esimerkiksi keskustella, mitä tekstin pääotsikosta ja väliotsikoista tulee mieleen. Tekstistä voidaan myös etsiä joitakin tiettyjä asioita ennen sen varsinaista lukemista, kuten kappaleiden ensimmäisiä virkkeitä, kursivoituja tai lihavoituja käsitteitä tai vuosilukuja. Tällaista silmäilyä voidaan ohjeistaa esimerkiksi seuraavalla tehtävänannolla:

  1. Sinulla on 30 sekuntia aikaa. Lue teksti niin nopeasti kuin pystyt. Anna silmiesi lentää!
  2. Keskustele parisi kanssa. Mitä muistatte tekstistä?
  3. Lue teksti uudelleen. Käytä siihen taas 30 sekuntia.
  4. Mitä ymmärsit paremmin? Mitä uutta tietoa sait?
  5. Lue teksti kolmannen kerran. Alleviivaa tärkeitä kohtia. Ympyröi pääsanat. Kerro tekstin sisältö parillesi.

Tällaisen silmäilytehtävän etuna on, ettei oppilas takerru ensimmäisellä lukukerralla vaikeisiin ja vieraisiin sanoihin vaan etsii tekstistä hänelle tuttuja aineksia, varsinkin jos tätä menetelmää harjoitellaan käyttämään säännöllisesti. Lisäksi keskustelu parin kanssa tuo usein esiin sellaisia asioita, mitä toinen oppilas ei ole huomannut tai ymmärtänyt tekstistä. Palaaminen heti uudelleen tekstiin auttaa oppilaita sekä vahvistamaan jo ymmärrettyjä asioita että saamaan uutta tietoa tekstistä.

Ennakointi onnistuu myös esimerkiksi tehtävillä, joissa oppilaiden pitää piirtää tekstin aiheesta ennen tekstin lukemista. Piirrokseen voidaan yhdistää myös kirjoitusta monin eri tavoin. Tässä voidaan käyttää tällaista tehtävänantoa

  1. Piirrä kuva X:stä.
  2. Kirjoita kuvaan/kuvan ympärille, mitä tiedät X:stä.
  3. Kerro omin sanoin kaverillesi/opettajallesi, mitä tiedät X:stä.

Piirrosta voidaan täydentää, kun teksti on luettu.

Lukemista voidaan ennakoida myös keskustelemalla oppilaiden kanssa, mistä tekstilajista on kysymys. Onko kyseessä mainos, uutinen, tietoteksti vai kenties tarina? Tieto tekstilajista ohjaa lukijaa ymmärtämään lukemaansa. Apuna voidaan käyttää erilaisia kysymyksiä eri tekstilajeihin liittyen. Esimerkiksi tekstit, joissa juoni on keskeistä (uutinen, kertomus, satu, päiväkirja), tulevat helpommin ymmärretyiksi, jos luettaessa etsitään samalla tietoa näin: Kuka teki? Mitä teki? Mikä/kuka auttoi? Missä ja milloin tapahtui? Mitä siitä seurasi?

Teksteissä, joissa kuvailu on keskeistä (mainos, määritelmä, tapahtumakuvaus), voidaan käyttää seuraavia kysymyksiä: Kuka/mikä? Millainen? Mihin lajiin tai ryhmään X kuuluu? Miten X toimii? Miksi X toimii näin?

Jos tekstin on tarkoitus ohjata toimintaa (ohje, sääntö, mainos, keitto-ohje), voidaan kysyä näin: Mitä pitää tehdä? Miten tämä pitää tehdä? Mikä on lopputulos? Miten lopputulokseen päästään? Mitä välineitä tarvitaan?

Lukemisen aikana voidaan käyttää erilaisia lukustrategioita. Hyvä strategia ymmärtämisen helpottamiseksi on erilaiset keskeytykset, joiden aikana puhutaan luetusta tekstistä eli kielennetään tekstin asioita helpommin ymmärrettävälle kielelle. Jos opettaja tai oppilaat kertovat luetusta tekstistä omin sanoin, niiden, joiden on vaikea seurata luettua tekstiä, on usein helpompi ymmärtää luetun sisältö puhuttuna esitettynä. Mikäli oppilailta vain kysytään, ymmärsivätkö he tekstin, vastaukseksi saadaan usein ”kyllä”, vaikka asia ei välttämättä näin olisikaan. Siksi opettaja voi tarkistaa oppilaiden luetun ymmärtämistä pyytämällä heitä keskustelemaan luetusta kaverin kanssa omin sanoin. Esimerkiksi jokaisesta kappaleesta voidaan etsiä keskeinen tieto, joka sitten tiivistetään omin sanoin. Lisäksi tekstiin liittyviä kuvia kannattaa tarkastella lukemisen aikana, ja niistä voidaan tehdä erilaisia tulkintoja tai päätellä asioita niistä.

Tärkeä strategia on myös määritelmien tunnistaminen tekstistä. Oppilaiden kanssa on hyvä harjoitella, miten avainkäsitteet löytyvät tekstistä ja missä niiden määritelmät ovat. Yleensä määritelmä sijaitsee joko käsitettä ennen tai jälkeen: 1) Kemian ammattilaiset, kemistit, työskentelevät eri teollisuuden aloilla. 2) Ylempänä olevan ilman paino puristaa alempia ilmakerroksia. Tätä ilmiötä sanotaan ilmanpaineeksi.

Määritelmien löytämistä voidaan ohjeistaa seuraavalla tehtävänannolla: Katso tekstin otsikoita, kuvatekstejä ja tekstiä ja alleviivaa niistä sana X. Lue tekstiä alleviivaamiesi sanojen ympäriltä ja selitä omin sanoin, mikä X on.

Lukemisen jälkeen on hyvä palata luettuun tekstiin. Hauska tapa keskustella luetusta tekstistä on kuuma tuoli -leikki, jossa yksi oppilas istuu ”kuumaan tuoliin” vastaamaan erilaisiin kysymyksiin, joita muut oppilaat esittävät hänelle. Kysymykset voivat olla sellaisia, että niihin pystyy vastaamaan luetun tekstin perusteella (Mitä punatulkut syövät?) tai sellaisia, joihin pitää vastata eläytymällä vaikka kertomuksen päähenkilön rooliin (Miltä sinusta tuntui, kun kuulit, että kissasi on karannut?).

Opettaja voi tehdä oppilaille ns. perinteisiä kysymyksiä tekstistä (Milloin Turun linna on rakennettu?) tai esittää väittämiä, joihin oppilaat voivat vastata esimerkiksi punaisten ja vihreiden värikorttien avulla oikein/väärin.

Tekstien ydinsisältöä voidaan tiivistää myös käsitekarttoina. Tällöin oppilasta voi ohjata yhdistelemään asioita ja tekemään niistä myös päätelmiä. Lisäksi teksteistä voidaan tehdä julisteita tai sarjakuvia tai tekstin tapahtumia voidaan järjestää oikeaan järjestykseen joko irrallisten virkkeiden tai kuvien avulla.

Teksti voidaan myös näytellä monin eri tavoin. Yksi hauska vaihtoehto on, että näyttelijät ja näiden äänet ovat eri oppilaita, jolloin näyttelijöiden ääninä toimivat oppilaat voivat tukeutua myös tekstiin. Kertomustekstien loput voidaan myös muokata uusiksi tai tekstistä voidaan tehdä uusi versio Reading to Learn -menetelmän avulla (ks. artikkeli Lukemis- ja kirjoittamistaitojen kehittäminen tekstilajitietoisesti).

Lähteet ja lisää luettavaa

Tukia, Kaisa, Aalto, Eija & Mustonen, Sanna (2007). S2-oppilas lukijana - Miten opetan tekstinymmärtämisen taitoja? Virke 4/2007, s. 32–36.

Nissilä, Leena, Martin, Maisa, Vaarala, Heidi & Kuukka, Ilona: Saako olla suomea? Opetushallitus.

Ruohonen, Tarja (2014). Tekstin ymmärtämisen ja tuottamisen menetelmiä. Luento 7.3.2014 Turun Opettajankoulutuslaitoksella.