Opitaan kirjoittamaan

Jenni Alisaari ja Nina Reiman

Suomen kielen kirjoitusjärjestelmä vastaa hyvin pitkälti suomen kielen äännejärjestelmää, mikä poikkeaa monista muista kielistä. Tähän on hyvä kiinnittää huomiota suomen kielen opettamisen alkuvaiheessa, koska ero oppilaiden koulukielen kirjoitustapaan saattaa olla suuri. Tämän takia oppilaita, jotka ovat jo oppineet lukemaan ja kirjoittamaan asuinmaansa kielellä, onkin opetettava ikään kuin alusta alkaen kirjoittamaan ja lukemaan, kun heille opetetaan näitä asioita suomeksi. Äänne-kirjain-vastaavuutta ja suomen aakkosia voi alkaa harjoitella leikkien, lorujen ja laulujen avulla jo 3–5-vuotiaiden kanssa.

Merkityksellinen kieli tärkeää kirjoittamisen harjoittelussa

Kirjoittamaan opettamisen alkuvaiheessa olisi hyvä harjoitella kirjoittamaan sellaisia sanoja, joiden merkityksen oppilas jo ymmärtää. Jos oppilaalla on jo hallussaan kirjoittamisen perusmotoriikka, sanatasolta voi siirtyä melko pian harjoittelemaan oppilaalle tuttujen kokonaisten fraasien ja ilmausten kirjoittamista. Lapset pyrkivät jo varhain käyttämään kirjoittamistaitoa merkitysten ja omien ajatustensa välittämiseen. Pienten arkisten kirjoitustehtävien avulla oppilaat pääsevät harjoittelemaan taitoa merkityksellisissä kielenkäyttötilanteissa. Tällaisia tehtäviä voivat olla esimerkiksi ostoslistan kirjoittaminen, lyhyt viesti vanhemmille, isovanhemmille tai Suomi-koulukaverille, sarjakuvan puhekuplien täydentäminen, yhteisen sarjakuvan tekeminen tunnilla tai vaikkapa joulun lähestyessä kirjeen kirjoittaminen joulupukille. Näin kirjoittamaan opettelusta tulee oppilaille mielekästä, mikä on myös motivaation kannalta keskeistä.

Kielenoppijoiden ymmärtämistaidot kehittyvät yleensä huomattavasti nopeammin kuin omat tuottamisen taidot. Voikin siis hyvin olla niin, että oppilaat ymmärtävät lukemaansa tekstiä paljon enemmän kuin mitä he itse pystyvät vielä tuottamaan puhuen tai kirjoittaen. On myös hyvä tiedostaa, että puhumisen taidot kehittyvät usein eriaikaisesti kirjoitetun kielen taitojen kanssa. Suomen kielen kirjoittamisessa hankaluutta tuottaa lähinnä se, että puhuttu ja kirjoitettu kielimuoto eroavat niin paljon toisistaan. Tähän onkin kiinnitettävä myös oppilaiden huomiota. Satujen ja tarinoiden lukeminen tekee kirjoitettua kielimuotoa tutuksi. Oppilaiden kanssa on myös hyvä vertailla kielimuotojen eroja, esim. miksi yleensä sanotaan ne menee, mutta kirjoitetaan he menevät. Lisäksi oppilaiden ikäkauden ja kielenkäyttötarpeiden mukaan voidaan alkaa vähitellen pohtia myös sitä, miten eri tilanteissa kirjoitetaan. Tekstiviesteissä, pikaviesteissä ja verkkokirjoittamisessa puhutun kielen muodot ovat yleisiä, mutta muodollisemmissa kirjoittamistilanteissa niitä ei käytetä.

Kirjoittamisen opettamisen lähtökohtana Suomi-kouluissa on hyvä pitää oppilaille merkityksellisiä ja tarpeellisia tekstejä. On hyvä lähteä liikkeelle siitä, että kirjoittamisen tavoitteena on viestin sisällön ymmärrettävyys. Tämä lisää myös motivaatiota kirjoittamiseen. On hyvä harjoitella erilaisten tekstilajien tuottamista: viestejä, ohjeita, satuja, kirjeitä, asiatekstejä ja uutisia. Kirjoitusaiheita mietittäessä on tärkeää, että oppilaat saavat kirjoittaa asioista, jotka ovat heistä itsestään kiinnostavia ja merkityksellisiä. Tutkimuksissa on todettu, että kun oppilaat saavat ilmaista omia mielipiteitään ja tunteitaan sekä kirjoittaa henkilökohtaisesti kiinnostavista asioista, kirjoittaminen on motivoivaa ja kirjoittaja voi tuntea itsensä varmemmaksi kuin kirjoittaessaan vähemmän mielekkäistä aiheista. Lisäksi motivaatiota lisää, jos kirjoittaminen tapahtuu aidolle yleisölle tai aidossa vuorovaikutustilanteessa. On myös todettu, että esimerkiksi kieliopin opettaminen ei edistä kirjoittamistaitoa yhtä paljon kuin edellä mainittujen yleisön ja merkityksellisen sisällön korostaminen kirjoitusprosessissa.

Oikeakielisyyttä sopivissa yhteyksissä

Oikeinkirjoitusasioita voi alkaa tarkastella vähitellen, yksi piirre kerrallaan. Oikeinkirjoitusasioiden lisäksi on siis myös monia muita kirjoittamiseen liittyviä käytänteitä, joita pitää harjoitella. Oikeakielisyyden ohella on hyvä pohtia, onko jokin ilmaus sopiva juuri siihen yhteyteen, johon oppilas sen on kirjoittanut. Varsinkin kielitaidon karttuessa tällaiseen ilmaisujen sopivuuteen on hyvä alkaa kiinnittää huomiota. Opetuksessa voidaan esimerkiksi tarkastella, millaisia ovat suomalaiset tavat aloittaa ja päättää sähköpostiviesti, päivämäärien merkitseminen kirjoitukseen sekä muut erilaisiin tekstilajeihin liittyvät vakiintuneet kielenkäyttötavat. Muodollistakaan sähköpostia ei suomessa aloiteta tervehdyksellä hyvää päivää, vaan yleisin aloitus on hei. Vastaavasti mielipidekirjoitusta ei yleensä aloiteta ilmauksella olen samaa/eri mieltä. Kirjoittamisen pohjaksi onkin hyvä havainnoida erilaisia autenttisia suomenkielisiä tekstejä. Niiden avulla päästään tarkastelemaan eri tilanteissa sopivaa ja luontevaa kielenkäyttöä ja saadaan malleja omaan kirjoittamiseen. Missä järjestyksessä asiat on tapana esittää vaikkapa mielipidekirjoituksissa? Millainen rakenne on tarinoissa ja muissa kertovissa teksteissä? Millaisia vakiintuneita fraaseja ja millaista sanastoa erilaisissa teksteissä käytetään?

Kannustavaa ja ohjaavaa palautetta

Oppimista edistää, että oppilaat saavat kirjoituksistaan motivoivaa palautetta. Siksi onkin erityisen tärkeää, että oppilaat saavat palautetta myös sisällöstä ja siitä, miten hyvin ovat onnistuneet tehtävässä. Kirjoittamista ei ole syytä alistaa pelkästään mekaanisen kirjoitustaidon tai oikeakielisyyden harjoitteluun. Tärkeintä on aina se, mitä kirjoittamalla ilmaistaan ja mihin tarkoitukseen. Kirjoittamista kannattaa harjoitella myös prosessina, jossa kerralla ei tarvitse tulla valmista. Palautteen perusteella tekstiä voidaan muokata ja työstää edelleen. Seuraavilla kirjoituskerroilla voidaan esimerkiksi syventää ja laajentaa sisältöä tai muokata asioiden esittämisjärjestystä.

Palautteessa on hyvä kiinnittää oppilaiden huomiota vain muutamiin korjaamista vaativiin seikkoihin kerrallaan, jotta oppilaan on mahdollista myös oppia palautteesta. Opettajan on hyvä tarkastella tekstejä siitä näkökulmasta, millaiset asiat ovat oppilaan taidossa alullaan ja mitä asioita oppilas jo harjoittelee, vaikkakin horjuen eli toisinaan oikein ja toisinaan väärin. Oppilaan huomion kiinnittäminen tällaisiin horjuviin asioihin auttaa häntä oppimaan tehokkaammin verrattuna siihen, että opettaja merkkaisi tekstiin kaikki mahdolliset virheet. Jotta oppiminen olisi mahdollisimman tehokasta, oppilaita on hyvä pyytää itse korjaamaan opettajan tekstistä osoittamat virheet. Usein he saattavat tarvita tähän opettajan apua, mutta heidän oma osallisuutensa ja aktiivisuutensa korjaamisessa on silti tärkeää.

Monipuolisia ja innostavia kirjoittamistehtäviä

Luovaan kirjoittamiseen saa hyviä ideoita esimerkiksi Karlssonin ja Kuickin (2010) teoksesta Kirjoittamisen ihanuus - Nuoren kirjoittajan opas. Opas sisältää erilaisia kirjoittamistehtäviä, joita voi käyttää monen ikäisten lasten ja nuorten kanssa. Kirjassa kehotetaan esimerkiksi kokoamaan kirjoitelman aiheeseen liittyviä sanoja. Kirjoittamisen avuksi oppilaille kannattaa antaa myös apusanoja ja malli-ilmauksia, valmiita tarinan aloituksia ja lopetuksia sekä muita erilaisia tarinan kuljetuksen keinoja. Myös valmiista henkilöistä tai tapahtumapaikoista kirjoittaminen voi innostaa oppilaita kirjoittamaan uudenlaisia tarinoita. Tässä voidaan hyvin käyttää menetelmää, jossa noppaa heittämällä oppilaat valitsevat sattumanvaraiset henkilöt, paikat tai esineet tarinaansa. Hieman vanhempien oppilaiden kanssa voidaan hyödyntää esimerkiksi internetin erilaisia fanifiktiosivuja, joissa suosikkikirjojen, -sarjojen tai -elokuvien pohjalta kehitetään tarinoiden ja niiden hahmojen ympärille uusia kertomuksia. Lisäksi kirjoittamista voi motivoida erilaisten kuvasarjojen ja kuvien avulla. Kuvasarjojen käytössä kannattaa käyttää mahdollisimman yllätyksellisiä ja mielikuvitusta herättäviä kuvasarjoja, jotta oppilaat innostuisivat kertomaan kuvista muitakin asioita kuin mitä niissä on näkyvillä.

Kirjoittamisen sujuvuutta (vaivattomuutta ja nopeutta) voi harjoitella leikkimielisillä kisoilla, joissa pitää rajatussa ajassa kirjoittaa mahdollisimman monta sanaa tai virkettä tietystä aiheesta. Sujuvuutta lisäävät myös erilaisten tiivistelmien kirjoittamiset, vastaukset kirjeisiin tai sosiaalisen median viesteihin, uuden lopun kirjoittaminen sadulle tai esimerkiksi tekstin lihottaminen ja laajentaminen apukysymyksillä (millainen tyttö, millaisessa talossa). Kysymykset myös auttavat oppilasta syventämään ja monipuolistamaan tekstin sisältöä.

Kirjoituksen tarkkuutta (oikeakielisyyttä ja ilmaisujen sopivuutta) voidaan harjoitella mm. kuulemisen ja ääntämisen harjoittelulla, sillä havaitseminen edeltää aina tuottamista. Lisäksi tarkkuutta voidaan harjoitella erilaisin saneluin. Hauska ja oppilaita aktivoiva sanelu on juoksusanelu, jossa pareista toinen juoksee lukemaan eri puolille opetustilaa kiinnitettyjä sanoja, ilmaisuja tai virkkeitä ja palaa sitten parinsa luokse sanelemaan tälle lukemansa tekstin. Lisäksi tarkkuutta voi kehittää esimerkiksi aikamuotojen käyttöä harjoittelemalla tai erilaisia lausetyyppejä tarkastelemalla. Kirjoittamisen tarkkuus kehittyy myös lukemalla monipuolisesti erilaisia tekstejä. Lukeminen kehittää etenkin lausetajua ja muita lauserakenteita.

Lähteet ja lisää luettavaa

Carson, J. G. (2001). Second Language Writing and Second Language Acquisition. Teoksessa T. Silva & P. K. Matsuda (toim.), On Second Language Writing (pp. 191–199). London: Erlbaum.

Ellis, R. & Shintani, N. (2014). Exploring Language Pedagogy through Second Language Acquisition Research. London: Routledge.

Gibbons, P. (2002). Scaffolding Language, Scaffolding Learning. Teaching Second Language Learners in the Mainstream Classrooms. Portsmouth, NH: Heinemann.

Hidi, S. & Boscolo, P. (2006). Motivation and Writing. Teoksessa C. A. MacArthur, S. Graham and J. Fitzgerald (toim.), Handbook of Writing Research (pp. 144–157). New York: The Guilford Press.

Karlsson, I. & Kuick, K. (2010). Kirjoittamisen ihanuus - Nuoren kirjoittajan opas. (Suom.) Sirkka-Liisa Sjöblom: Helsinki: Karisto.