Toimintaa kielenoppimiseen!

Jenni Alisaari ja Nina Reiman

Nykyisten käsitysten mukaan kielenoppimisessa tärkeintä on kielen käyttö ja merkitysten välittäminen. Miksi siis suomen kielen tunneilla opetettaisiin erikseen rakenteita ja sanastoa, kun samalla voi opettaa oppijoita käyttämään niitä esimerkiksi puheessaan?

Toiminnallinen kielenopetus perustuu sosiokulttuurisille ja käyttöpohjaisille kielenoppimiskäsityksille. Niiden mukaan oppiminen on erilaisten mallien ja säännönmukaisuuksien havaitsemista ja hyödyntämistä. Se perustuu aina kielenkäyttötilanteisiin ja vuorovaikutukseen kielellä. Oppiminen tapahtuu lähikehityksen vyöhykkeellä, mikä tarkoittaa sitä, että oppilas oppii asioita, jotka ovat hieman haastavampia kuin hänen nykyinen taitotasonsa mutta silti hänen ulottuvissaan. Opittu tieto kielestä automaattistuu vähitellen, jolloin sitä voidaan soveltaa uusiin yhteyksiin.

Kielen opetuksessa on tärkeää motivaation luominen ja ylläpitäminen sekä oppilaiden mahdollisuudet osallistua kielenkäyttötilanteisiin. Osallisuuden ja aktiivisuuden myötä oppijoille tarjotaan mahdollisuuksia kielen aktiiviseen ymmärtämiseen ja tuottamiseen, mikä itsessään toimii motivoivana tekijänä kielen opetuksessa. Aidot vuorovaikutustilanteet tekevät kielenkäyttötilanteista mielekkäitä ja luovat oppilaille mahdollisuuksia harjoitella sellaista kielenkäyttöä, jota he tarvitsevat luokan ulkopuolellakin. Toiminnan kautta oppiminen motivoi oppilaita etenkin silloin, kun se yhdistyy heitä kiinnostaviin aiheisiin ja tekemiseen. Suomi-kouluissa toiminnallisuus voi innostaa oppilaita osallistumaan silloinkin, kun takana on jo pitkä arkinen kouluviikko.

Toiminnallisessa kielenopetuksessa on tärkeää luoda oppimisympäristöön turvallinen ilmapiiri, jossa kaikki uskaltavat osallistua oman osaamisensa mukaisesti. Opettajan aito läsnäolo vuorovaikutustilanteissa on tärkeää, sillä hänen tehtävänsä on rohkaista ja tukea oppilaita näiden kielenkäyttöpyrkimyksissä. Positiivinen palaute on ensisijaisen tärkeää myönteisen oppimiskokemuksen saamiseksi.

Monenlaista toimintaa kielen käyttämiseen ja oppimiseen

Kielen oppimisen kannalta on tehokkainta, jos oppilaille tarjotaan helpotusta ymmärtämiseen eri tavoin. Tämä voi tarkoittaa keskustelukumppanin tuottamia erilaisia hänen omaa ilmaisuaan tukevia vihjeitä, kuten eleitä ja osoittamista. Vuorovaikutukseen perustuvissa oppimistilanteissa oppilaille tarjoutuu myös mahdollisuus saada oikea-aikaista tukea paitsi opettajalta myös oppilastovereilta. Tuki mahdollistaa oppilaan suoriutumisen myös hänen senhetkistä taitoaan vaativammista tilanteista, mikä luo oppimiselle otollisen tilanteen. Kun oppilaan aktiivinen huomio on kielessä ja sen tuottamisessa ja hän todella tuottaa kieltä itse, oppiminen tehostuu entisestään.

Oikeastaan kaikki kielenkäyttö on toimintaa, ja kieltä opitaan käyttämällä sitä monipuolisesti erilaisissa tilanteissa. Toiminnallisessa kielenopetuksessa voidaan esimerkiksi piirtää, leipoa tai pelata jalkapalloa. Myös muut pelit ja leikit toimivat hyvin. Ylipäänsä tärkeää on tehdä asioita kielellä. Esimerkiksi Afrikan tähti -peliä pelattaessa oppilaat oppivat erilaisia ilmauksia suomeksi, kun samalla he saavat myös kurkistuksen suomalaiseen lasten pelikulttuuriin. Kun kieli kytkeytyy oppilaille merkityksellisiin ja tarpeellisiin tilanteisiin ja toimintaan, myös sanastoa, fraaseja, kokonaisia ilmauksia ja rakenteita opitaan juuri niissä yhteyksissä, joissa niitä yleensä käytetäänkin. Toiminnallisessa opetuksessa oppilaat saavat näin haltuunsa idiomaattisia eli suomen kielelle luontevia ja ominaisia kielenkäyttötapoja. Leipoessa opitaan aihepiiriin liittyvän sanaston lisäksi mm. resepteissä tyypillisesti käytettävää kieltä, esimerkiksi mittoja ja imperatiivi- eli käskymuotoja: lisää jauhot, sekoita varovasti jne.

Myös vaikkapa tarinan tai sarjakuvan lukeminen on kielellä toimimista. Lukemiseen voi liittää helposti monenlaista muutakin kielellistä toimintaa, jossa aihepiiriä käsitellään kielitaidon eri osa-alueilla. Luetusta voidaan keskustella, sen pohjalta voidaan tehdä pienoisdraamoja, piirtää, laatia omia sarjakuvia jne. Oppilaat on hyvä ottaa mukaan ideoimaan niin lukemista kuin tekemistäkin. Oppilaiden toiveiden, vahvuuksien ja mielenkiinnon kohteiden huomioiminen opetuksen valinnoissa motivoi ja sitouttaa oppimiseen. Näin oppilaat pääsevät osallisiksi omaan oppimisprosessiinsa.

Laulut ja lorut ovat oivallista kielenopetukseen sopivaa materiaalia. Niiden avulla voidaan helposti oppia sanastoa ja erilaisia kielen rakenteita. Kielellä voi leikkiä ja hassutella, vaikkei kaikkia sen merkityksiä vielä ymmärtäisikään. Kielellä leikittäessä oppilaiden tietoisuus kielestä kasvaa, ja samalla myös kielitaito lisääntyy. Kun lauluissa ja loruissa sanoihin yhdistyy rytmi ja/tai melodia, sanat ja ilmaukset jäävät helposti oppilaiden mieleen. Näin oppilaat oppivat kuin huomaamatta erilaisia ilmaisukeinoja ja samalla oppilaiden ilmaisuvarmuus lisääntyy. Laulut ja lorut ovat myös luonteva tapa toistaa asioita. Jos näihin ottaa vielä toiminnan ja leikit mukaan, voidaan oppilaita aktivoida monipuolisesti.