OPS-blogi

Opetushallituksen ops-blogi kertoo perustetyön kuulumisia ja käsittelee ajankohtaisia perustetyöhön liittyviä näkökulmia ja kysymyksiä prosessin edetessä. Tule mukaan keskustelemaan!

Käsityön opetuksen tavoitteena on herättää uteliaisuus ja rohkeus keksivään ja kokeilevaan käsityöhön

Blogikirjoitus 4.3.2014

Käsityön merkitys on pitkäjänteissä työskentelyprosessissa ja mielihyvää tuottavassa kokemuksessa sekä ongelmanratkaisua ja toiminnallisia taitoja kehittävässä toiminnassa, joka ei ole kiinni pelkästään työstettävistä materiaaleista tai tekniikoista. Tekniikka- ja tuotekeskeisyys ovat nykyaikana liian kapea lähestymistapa käsityönopetukseen. (Seitamaa – Hakkarainen, 2009)

Pian kommentoitavaksi tulevassa opetussuunnitelman perusteiden luonnoksessa käsityö nähdään sisällöltään laaja-alaisena ja monimateraalisena oppiaineena. Siinä toteutetaan monipuolisesti käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa käsityöllistä toimintaa. Käsityössä oppilasta ohjataan entistä enemmän kokonaisen käsityöprosessin hallintaan, johon kuuluu tuotteen tai teoksen itsenäinen tai yhteisöllinen suunnittelu, valmistus ja arviointi. Opetussuunnitelman perusteluonnoksen mukaan käsityön opetuksen tehtävänä on luonto- ja rakennetun ympäristön sekä materiaalisen maailman havainnointi, tutkiminen ja soveltaminen osana oppilaan omaa käsityön suunnittelu- ja tuottamisprosessia. Monipuolinen käsityö vahvistaa oppilaan visuaalista ja materiaalista ilmaisua sekä teknologiaosaamista. Se kehittää myös monilukutaitoa, joka voi olla käsityössä kehollista, materiaalista, teknistä, teknologista, visuaalista tai eettistä ja ekologista lukutaitoa ja sen käyttöä.

Käsityö on tutkivaa, keksivää ja kokeilevaa suunnittelua ja työskentelyä, jossa oppilas tai oppilasryhmä rohkeasti ja uteliaasti etsii sekä jakaa uusia ideoitaan. Opettajan on tärkeä tarjota erilaisia käsityöllisesti ratkaistavia tehtäviä, joissa korostuu oppilaan oma oivallus, ilmaisu, kokeilu ja ongelmanratkaisu. Samalla tehtävien tulee tukea käsillä tekemisen taitoa ja tuottaa mahdollisuuksia kokea iloa itse tehdystä ja suunnitellusta. Monipuolisissa ja yhteisöllisissä tutkivan oppimisen projekteissa voidaan hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä ja kehittää kriittistä ajattelua, tiedonhankintaa, uuden tiedon luomista ja arviointitaitoja. Tieto- ja viestintätekniikkaa ja teknologian tukemia työvälineitä käytetään monipuolisesti ja erilaisilla työtavoilla kannustetaan oppilaita osallisuuteen, aktiivisuuteen ja itseohjautuvuuteen. Käsityön opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä oppilaan omassa kokonaisen käsityön prosessissa on innovatiivinen ote.

Käsityö on parhaimmillaan innostavaa ja luovaa, moniaistista kokemista sekä identiteetin rakennustyötä, joka edistää myös sukupuolten tasa-arvoa. Se tukee ihmisenä kasvua ja lisää hyvinvoinnin mahdollisuuksia tuottamalla suunnittelun ja tekemisen nautintoa itsenäisesti ja yhdessä toisten kanssa. Monipuolisella käsityön opetuksella kehitetään taitoja, joiden luomaa pohjaa tarvitaan useimmissa muuttuvan yhteiskunnan ammateissa. Monipuolisen käsityön osaamista voikin pitää ihmisen perusoikeutena ja yhteiskunnan tarvitsemana luovuuden moottorina.

Heljä Järnefelt
Erityisasiantuntija, käsityön oppiainetyöryhmän puheenjohtaja
Opetushallitus

Minna Matinlauri
Tekstiilityönopettaja, käsityön oppiainetyöryhmän jäsen
Helsingin normaalilyseo/ Helsingin yliopisto

Kommentit (64)

4.3.2014 19:13  Miia Collanus  
Voi miten hieno teksti käsityönopetuksesta! Tällaista käsityönopetusta on mielellään jatkossa kehittämässä. Innostavaa, monipuolista, modernia. Tässä otetaan iso askel kohti oppimisympäristöajattelua ja tekstissä on konkreettisia välineitä pedagogisiin toteutuksiin. Ainoa jota mietin, on yksilön korostaminen vaikka paikoin sivutaan yhteisöllisyyttä. Lienee niin, että arvioinnin vuoksi näkökulma edelleen rajautuu vain yksilöön. Joka tapauksessa teksti teki minut todella iloiseksi ja toiveikkaaksi!
5.3.2014 17:57  Kristiina Juvas  
Monipuolinen hyvä kuvaus käsityöopetuksen tavoitteista. Olisi ehkä hyödyllistä nostaa esille myös käsityöopetuksen terveys- ja hyvinvointimerkitys, alue, jonka merkitystä harvoin muistetaan oppimistavoitteiden yhteydessä, mutta joka on yhteiskunnallisesti hyvin merkityksellinen.
5.3.2014 18:06  ritva penttilä  
upeaa tekstiä, joka hivenee ts-open mieltä. tänään koulussani käytiin ope-kokouksessa läpi oppilaiden unelmakoulun toivelistoja ja kas siellä oli juuri kädentaidot ja taito-ja taideaineet toivelistalla, vaan eipä taittu oppilaiden toiveita kuunnella tuntijakoa tehtäessä. Ketähän siinä muuten kuunneltiin?
6.3.2014 17:17  Tiina Tiitinen  
Raikas teksti ja hyvin asian ytimessä. Mietin taas sitä millainen ristiriita on se, että opetussuunnitelmassa kuvaillaan täydellinen käsityöopetus, vaikka ops pitäisi kirjoittaa minimitunneille. Jos esim tekstiilikäsityötä opettaja opettaa 6. luokan oppilaalle vain noin 2 kk ( 1 vuosiviikkotunti/ 2 h viikossa/ puolet teknisen opettajan luona) vuodessa, siinä ajassa ei ylletä opetussuunnitelman tasolle lähimainkaan.

Jos taas ops kirjoitettaisiin näille tuntimäärille, siitä tulisi luuranko, ehkä vain jänteistö tai rustot.
10.3.2014 22:23  tasa-arvoa  
Muistattehan arvon opsin laatijat että tasa-arvo mainitaan vain muutamassa oppiaineessa. Vastuu on siksi painava.

Liikunnassa tuskin tasa-arvo toteutuu ja jatkavat poikien ja tyttöjen liikunnoilla vaikka työelämässä pelataankin sekaryhmillä.

Käsityössä pitää olla seitsemännellä luokalla kumpaakin vanhaa sisältöaluetta jotta tavoiteltu tasa-arvo lisääntyy. Eli tekstiilityön sisältöjä yksi kurssi ja teknisentyön sisältöjä yksi kurssi. Valitettavasti sisällöt tulevat siksi kaventumaan. Tämä on johdonmukainen linja vanhoihin opetussuunnitelmiin. Välillä täytyy tehdä uhrauksia.

Eri sisältöjen osaaminen ehkä vähenee mutta tasa-arvo lisääntyy. Tämä on johdonmukaista myös yhteiskunnan kehitykseen liittyen. Tekstiilityön sisältöihin liittyvä teollisuus on jo kadonnut halvempiin maihin. Nyt katoaa moni teknisentyön sisältöihin kuuluva teollisuus. Olemme siirtymässä palveluyhteiskuntaan jossa teknologia jyrää..
11.3.2014 09:07  Jouni Kaipainen  
Monipuolinen teksti. Tekninen työ oppimisympäristössä monimateriaaliset projektit ovat haasteellisia oppilaan ohjaamisen ehtimisen ja työturvallisuuden kannalta. Mitä suuremmat opetusryhmät, sitä yksinkertaisempia täytyy oppimisprojektit olla.
11.3.2014 12:35  Tiina Tiitinen  
Ilman muuta liikunta on seuraava tasa-arvokohde eli samansisältöinen liikunta tulee tietenkin koko maahan: pojat esim. tarvitsevat tanssia ja liikunnallista ilmaisua.
11.3.2014 15:25  Hanna L.  
Hyvä Heljä ja Minna,
Kaunista ja tavoitteellista kuvailua käsityön opetuksesta oli tuo teksti. Toivottavasti ops ohjaa myös hiukan konkretiaan, muuten meillä tulee olemaan tosi kova työ kunnan oman opsin kanssa.
Itse kannatan samansisältöistä kässää tasa-arvon takia. Ettehän jätä valtakunnalliseen opsiin porsaanreikää, joka antaisi pakollisten oppituntien luisua taas perinteiseen jakoon, jossa jo alakoululainen pannaan "valitsemaan" tulevaisuuteensa vaikuttavia painotuksia.
11.3.2014 17:23  Matti Lindh  
Kaikki hyvä ja kaunis on hyvää ja kaunista ja siksi kannatettavaa, mutta sanokaa, mitä yhteisillä käsityötunneilla pitäisi konkreetisti tehdä? Kai tulevaisuudessakin oppilaat jotakin tuottavat, vaikka eivät olisi tuotekeskeisiä?
11.3.2014 22:17  Toisenlainen näkökulma tasa-arvosta  
En ymmärrä, miten samansisältöisyyteen pakottaminen lisäisi tasa-arvoa?

Tasa-arvoa on se, että pojille annetaan mahdollisuus sellaiseen tekemiseen, joka kiinnostaa poikia ja tytöille sellaiseen tekemiseen, joka kiinnostaa tyttöjä. Ops ei saa olla lyömäase valheellisen tasa-arvon kehittämiseen ja tasapäistämiseen.

En väitä etteivätkö tekninen työ ja tekstiilityö voisi tukea toisiaan ja elää sulassa sovussa keskenään. Onko samansisältöisyys nyt kuitenkaan se lääke, jolla tämä kaikki saavutetaan? Kyllä tyttöjä kuitenkin ihan luontaisesti kiinnostaa erilaiset asiat, kuin poikia.

Olentona poika on erilainen, kuin tyttö ja se myös ohjaa erilaisiin ammateihin, koska jo fyysiset edellytykset rajaavat ammatinvalintaa ja tekemistä.
12.3.2014 22:27  Juha   
Uusi tuntijako on viimeinen naula teknisen työn aineenopettajien arkkuun. Opetusvelvollisuus ei täyty kuin joillakin tosi suurilla yläkouluilla. Normaali tilanne kahden koulun tunnit yhdellä opettajalla. Näin se taitoaineiden osuus muka lisääntyy uuden tuntijaon pohjalta. Seiskaluokalta yksi pakollinen tunti pois, mielestäni se on vähennystä eikä lisäystä.
14.3.2014 10:39  Sirpa Kokko  
Ajan hermolla olevaa tekstiä käsityönopetuksesta. Jäin miettimään, mikä mahtaa olla käsityön kulttuurisen ulottuvuuden merkitys uudessa opsissa. Blogista löytyy kyllä viitteitä tästä rivien välistä.
Toivottavasti käsityölle löytyy tunteja taito- ja taideaineiden valinnaisista tunneista.
15.3.2014 16:35  Pasi Töytäri  
Käsityön opetuksella olisi paljon annettavaa tulevaisuuden peruskoululle. Valitettavasti se nähdään yhä veistona ja sukankudontana. Tätä asiaa ei auta yhtään, että aineen nimi on käsityö, joka mielletään ensisijaisesti tekstiilityöksi ja lähtökohtaisesti agraariseksi toiminnaksi, reliikiksi viime vuosisadalta.

Mielikuvaa vääristävä nimike luo vääriä konnotaatioita päättäjissä vaikuttaen ainetta koskevaan päätöksen tekoon. Tästä kammottava esimerkki on yläkoulun tuntien siirtäminen alakoulun puolelle, aivan kuin tuntien sijoittelulla ei olisi sisältöjen kannalta mitään merkitystä. Teknologiaopetus kuvaisi osuvammin aineen opetustavoitteita. Blogitekstissä valitettavasti viitataan vain teknologia-avusteiseen opetukseen, joka on täysin eri asia.

Teknisen työn opetuksen asema on ahdas käsityön (tekstiili-) kainalossa. Kahden aineen yhdistämistä on perusteltu edellisestä tuntijaosta saakka tasa-arvolla, ikään kuin poikien valintamahdollisuuksien pienentäminen edistäisi tasa-arvoa. On perusteltua opettaa sekä tekstiili- että teknisen työn sisältöjä sukupuoleen sitomatta, mutta yksilön identiteetin ja ammatillisen suuntautumisen kannalta on oleellista peruskoulun yläluokillä omata oikeus suorittaa myös sisältövalintoja. Keskustelua on ollut vaikea käydä, kun toiset puhuvat aidasta, toiset aidan seipäästä eli käytännössä ala- ja yläkoulusta. Yläkoulussa teknisen työn oppitunneilla on suuri merkitys esim. syrjäytymisvaarassa oleville pojille, joille yhä enenevässä määrin teoriapainotteinen peruskoulu ei tarjoa onnistumisen elämyksiä.

Tekninen työllä on merkittävä oppiaihekokonaisuuksia kokoava merkitys, jos sille annetaan siihen vain tilaisuus. Teknisessä työssä on koko peruskoulun ajan toteutettu teoria-aineiden oppeja käytännössä. Jos yläkoulun pakolliset tunnit yhdistetään "yhteiseksi" käsityöksi, eivät tunnit riitä muuhun kuin puutikuilla ja kangastilkuilla askarteluun. Päätöksissä on ollut havaittavissa poliittista tahtoa tämän suuntaisesta tietoisesta käsityön alasajosta. Tämä lähti kahden itsenäisen aineen yhdistämisestä yhdeksi aineeksi ja jatkuu tuntien leikkaamisella aineenopettajien suorittamalta opetuksesta sekä oppilaiden valinnaisuudesta.

Blogitekstissä esitetyt tavoitteet ovat kaikki kannatettavia, mutta edes nykyiset tuntiresurssit - saati tuntijaossa luvatut - eivät tule mahdollistamaan niiden täyttymistä, saati teknisen työn ja tekstiilityön erityisvahvuuksien osoittamista opetuksessa. Suunta on kammottavan selkeä: Parin kolmen vuosikymmenen päästä peruskoulussa ei enää opeteta käsitöitä.
17.3.2014 16:47  Tea ja Vesa ja muutama muu  
Esille tuli seuraavia ajatuksia, kun pohdimme konkreettisia uuteen tuntijakoesitykseen liittyviä kysymyksiä:
-Yläkoulun 7-luokan yksi tunti siirretty alkuopetukseen, eli jatkossa opetetaan kolmen ensimmäisen kouluvuoden aikana yli kolmannes pakollisesta käsityöstä. Muuttuuko myös tekniikoiden opetus aiemmaksi vai onko vain enemmän pieniä, nopeasti valmistuvia askartelutöitä? Oppilaiden taidot, motoriikka ja kolmiulotteinen hahmotuskyky eivät ole kehittyneet alkuopetuksessa vielä niin, että he voisivat opiskella kokonaista käsityöprosessia joka sisältää suunnittelun, valmistuksen sekä arvioinnin.
-Jos alakoulun vuosiluokilla 4-6 on vain yksi vuosiviikkotunti; mitä oikeasti opitaan yksittäistunnilla tai puolen vuoden aikana toteutetulla kaksoistunnilla? Entä silloin, kun/ jos tämä toteutetaan ns. samansisältöisenä opetuksena (=kaikki oppilaat saavat saman opetuksen valinnoistaan riippumatta eli he ovat puolet tuosta ajasta tekstiilitöissä ja puolet teknisessä työssä). Käytännössä tämä tarkoittaa, että oppilas opiskelee vuoden aikana n. 10 viikkoa (2h/vko) tekstiilitöitä ja 10 viikkoa teknisiä töitä.
- ylemmillä luokilla vähenevä opetusaika muuttaa oppilastyöt enemmän samankaltaisiksi, opettajajohtoisiksi töiksi. Ongelmanratkaisutaidoille, suunnittelulle ja luovuuden kehittämiseen ei jää aikaa.
-tukeeko tämä tuntijako koulupudokkaita, jotka eivät ole kiinnostuneita vain lukemalla ja laskemalla oppimisesta, mutta myönteiset koulukokemukset liittyvät käsillä oppimiseen?
-oppilaille on perusopetuslain mukaan tarjottava omien edellytystensä mukaista opetusta. Lisäksi perusopetuksessa tulee huomioida tasa-arvoisesti kaikki eri tavoin lahjakkaat oppilaat. Kaikille yhteisten käsityötuntien väheneminen perusopetuksen ylemmillä luokilla kaventaa olennaisesti oppilaan jatko-opintokelpoisuutta ja voi lisätä nuorten syrjäytymistä.
-joutuuko oppilas yläkoulun seitsemännellä luokalla tekemään valinnaisainevalinnan ilman mahdollisuutta tutustua yläkoulun molempiin käsityön aloihin ja opettajiin, mikäli opetus toteutetaan puolen vuoden jaksoissa kuten alakoulun puolella (puolet tn/ puolet ts) ja valinta tehdään joulun tienoilla. Tilanne on oppilaille ja opettajille epäreilu.

Työllistyminen
-käsityön opettaja joutuu joka vuosi luomaan itselleen työpaikan toisin kuin muiden aineiden opettajat: valinnaisryhmät kahdeksannelle ja yhdeksännelle luokalle on saatava aikaan joka vuosi uudelleen. Valinnaisryhmien saaminen on uuden tuntijaon tuntimäärillä erittäin haastavaa, sillä oppilaille ei ehdi alakoulun ja 7.luokan vähien tuntien aikana kertyä riittäviä tietoja ja taitoja, joiden pohjalta he pystyisivät näkemään itsensä osaavina tekijöinä ja valitsemaan käsityön valinnaisaineeksi. Kunnissa, joissa yhteiseen käsityöhön on siirrytty jo aiemmin, etenkin valinnaisen tekstiilityön ryhmät ovat jo hävinneet.
-miten uusi tuntijako vaikuttaa käsityön opettajien työllisyyteen? Pitävätkö aineopettajat myös alakoulun käsityötunteja (jatkossa yli 80% yhteisistä käsityöopinnoista opetetaan alakouluissa),
- opettajan siirtymistarve toisiin kouluihin kesken työpäivän? (työaikahuojennuksia?, kustannukset kunnalle?)
- luovuttavatko alakoulun opettajat tuntejaan? Mikä on heidän jaksaminen, kun heille jää vain teoria-aineita?
- joutuuko yläkoulun käsityön opettaja opettamaan aineita, joihin ei ole saanut koulutusta mutta kun omasta aineesta ei opetustuntimäärä täyty?
-mikä on oppilaan kädentaitojen taso, kun hän siirtyy jatko-opintoihin?

Käsityö yhteisenä oppiaineena:
*nykyisistä oppiainesisällöistä kaksinkertainen leikkaus (tuntimäärän puolitus ja samansisältöinen opetus 4., 5., 6. luokka ja lähes sama 7.lk)
-yhteinen oppiaine (saman sisältöinen ) vai painotettu käsityö? Onko tämä määritelty valtakunnan tasolta?
*yksi vuosiviikkotunti saman sisältöistä käsityötä (4. – 6. lk) 4-jakso järjestelmässä tarkoittaa sitä, että oppilas on yhden jakson tekstiilitöissä ja yhden jakson teknisessä työssä, kun opetus on kaksoistuntina
*kaksi vuosiviikkotuntia samansisältöistä käsityötä (7. lk) = nelijaksojärjestelmässä kaksi jaksoa teknisen työn opetusta, joista toinen jakso puutöitä ja toinen metallitöitä sekä kaksi jaksoa tekstiilityötä joista toinen on ompelua ja toinen lankatöitä.
*käsitöitä on vain muutamissa jaksoissa, seuraavana vuotena menee taas paljon aikaa jo opittujen taitojen kertaamiseen (normaalitekniikat sekä mm. teknisessä työssä koneturvallisuus on käytävä joka vuosi)
*Mitä voi antaa/laittaa käsityön tavoitteiksi ja sisällöksi? Koko oppiaineen luonne muuttuu
*Monissa kouluissa tekninen- ja tekstiilityönluokka ovat eri rakennuksissa, joitten etäisyys voi olla suuri. Siksi yhteisten töiden toteuttaminen on hankalaa.
*oppilaiden taidot laskevat, samalla tilojen, laitteiden ja välineiden huoltotarve lisääntyy (taitamattomat käyttäjät)
*monia opettajia samoissa tiloissa (alakoulu), kenelle jää vastuu tilojen ja laitteiden ylläpidosta / vastuu onnettomuustilanteissa
*oppilaiden motivaatio ns. ”pakkokässäosioon”. Opettajan työssä jaksaminen laskee
*arvioinnin hankaluus; oppilas vain lyhyen aikaa opetuksessa (oppilastuntemus kärsii). Puolen vuoden opettamisen jälkeen arviointi, joka siirtyy päättötodistukseen. Tosin samaa oppilasta opettaa ja arvioi kaksi eri opettajaa vuoden aikana (tekstiilityön ja teknisen työn opettaja). Jos oppilaalla on huono motivaatio toiseen käsityöosioon, vaikuttaa se koko oppiaineen arviointiin/arvosanaan.

17.3.2014 17:55  Heljä Järnefelt  
Kiitos kaikille jo tähän mennessä tulleesta arvokkaasta palautteesta. Tästä välittyy oppiaineemme monitahoinen tehtävä ja merkitys, mutta myös sen haasteet. Pitkä historia luo pohjaa, mutta elinvoimainen oppiaine tarvitsee aina uudistumista. Kaikkien meille välitettyjen kommenttien ja hyvän työryhmän ansiosta toivon pystyvämme kehittämään käsityöstä oppiaineen, joka luo monipuolista tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista.
Lisää kommentteja voi jättää tälle palstalle ja 15.4. jälkeen myös perusteluonnosten teksteihin.
18.3.2014 00:36  Lauri Simpanen  
Hienon kuulosta, mutta 2016 tunneilla ei toteudu. Yläasteen tunneilla pitää myös jäädä aikaa pitkäjänteiseen työskentelyyn, kokonaisien projektien toteutuksiin, jossa yhdistyvät eri materiaalien, tekniikoiden ja työstömenetelmienkin käyttö tuotteen valmistamisessa. Nytkin 7-luokalla ei kaikkea kerkiä opettamaan. 8-9 -luokilla opettajan tunnit kertyykin vain valinnaisista tunneista, jotka nekin vähenee. Pasi Työtäriä kompaten, käsityön hiljainen alasajo käynnissä...
18.3.2014 11:43  Janneli  
Onpas hienoa tekstiä! Tavoitteet näyttävät olevan toisen asteen käsi- ja taideteollisuusoppilaitosten tasolla. Kunhan sinne opsiin ja tunteihin mahtuisivat edes perustaidot. Jokaisen pitäisi osata ja uskaltaa käyttää mm. neulaa, saksia, porakonetta, höylää ja silitysrautaa. Luovuutta voi toteuttaa täysipainoisesti vasta sitten, kun osaa perustekniikat. Ja mikä tärkeintä, tuntee materiaalit ja niiden ominaisuudet. Nykylapsi luulee akryyliä villaksi ja kupari on rautaa.
18.3.2014 15:25  Titti  
Många vackra ord som i praktiken kommer att bli omöjliga att utföra. Timantalet minskar. Att kunna undersöka och experimentera då alla discipliner, trä, textil och metall, inom slöjden dessutom skall kombineras och sedan som det i texten står ännu hinna tillverka något man kan vara stolt över skulle behöva mer tid, inte mindre. Det här kommer att leda till att ingen hinner lära sig någonting inom något område ordentligt. Det blir odefinierbart pyssel.
För att kunna vara innovativ behöver man kunna grunderna så pass bra att man kan se de olika möjligheterna inom ett område. Innovativitet är inte att du gör vad som helst av material som finns till förfogande. Det är odefinierbart pyssel. Om man inte får lära sig (hinner lära sig) grunderna i olika tekniker är det just odefinierbart, oanvändbart pyssel det leder till.
Man pratar om jämlikhet. Jämlikhet förverkligas inte genom att alla tvingas göra samma saker utan genom att var och en får välja det som intresserar.
Undervisningsskyldigheten hos slöjdlärare är oförändrad. Nya läroplanen kommer att leda till att stor del av alla slöjdlärar blir utan tillräckligt antal timmar. Då antalet lärare då minskar, minskar också kunnandet vad gäller de olika delområdena inom slöjden. I praktiken blir det träslöjdslärarna som kommer att ta över undervisningen. Jag kan inte se att många textillärare har beredskap eller kunskap att använda alla maskiner och verktyg i träslöjdssalen.
Tyvärr tycks det som om ivern att införa teknologin i slöjden utesluter traditioner. Efter den här läroplansreformen kommer vi väl så småningom bara att kunna läsa om traditionella hantverkstekniker och arbetssätt i böcker.
18.3.2014 18:00  Tina  
Seuraava askel on muuttaa aineen nimi tekniikaksi niin kuin keskieuroopassa. Siellä ei käytetä pehmeitä materiaaleja laisinkaan.
22.3.2014 12:53  Lauri Simpanen  
Ajateltuani vielä työryhmän hienosti kirjattuja lauselmia, mitenkähän tavallinen riviopettaja osaa tuon perusteella muokata oman koulunsa opetussuunnitelmaa.

Perinteisesti käsityössä toiminta on käytännönläheistä tekemistä. Mitenkä käytäntö ilmenee näistä työryhmän ajatuksista??

Käsityön pitäisi olla "innostavaa ja luovaa", mutta minkälaisin sisällöin. Teknologiaa, koneellista työstöä, ongelmanratkaisua, omaperäisien ideoiden tuotteistamista, esteettisesti ja toiminnallisesti valmiiden tuotteiden valmistamista ja arviointia...
23.3.2014 19:13  Eva Malmberg-Tulonen  
Slöjdens uppdelning i teknisk slöjd respektive textilslöjd bör framgå klart och tydligt redan från början av all text som behandlar slöjden i läroplanen. För att trygga tekniska slöjdens respektive textilslöjdens existens i fortsättningen borde det uttryckligen skrivas ut att utgångspunkten i tekniska slöjden respektive textilslöjden är en annan än produkt- eller teknikfokuserad. (I annat fall finns risk för att scenariot som Tina 18.3 framfört blir verklighet.)

Vad gäller innovation, utforskning och experiment och andra utmärkta möjligheter som tekniska slöjden respektive textilslöjden ger möjlighet till , måste vi komma ihåg, att om timmarna för tekniska slöjden respektive textilslöjden minskar, minskar också möjligheterna för innovation, utforskning och experiment osv. Möjligheterna faller platt till marken.

Med hopp om att tekniska slöjden och textilslöjden får fortsätta att existera i den grundläggande utbildningen även i fortsättningen.

Eva Malmberg-Tulonen
Pedagogie doktor, textilslöjdslärare

Tekninen työ ja tekstiilikäsityö tulee olla alusta saakka selkeästi eroteltuna toisistaan kaikessa opetussuunnitelmaan liittyvässä valmistelussa ja siihen liittyvässä tekstissä koskien käsityötä. Jotta teknisellä - ja tekstiilikäsityöllä olisi tulevaisuutta, tulisi opetussuunnitelmassa kirjaimellisesti lukea, että teknisen käsityön samoin kuin tekstiilikäsityön opettamisen lähtökohta on muu kuin tuote- tai tekniikka lähtöinen. (Muussa tapauksessa on olemassa riski, että Tinan 18.3 kommentoimasta skenaariosta tulee todellisuutta).

Mitä tulee innovointiin, tutkimiseen, kokeilemiseen ja muihin erinomaisiin mahdollisuuksiin, joita tekninen- ja tekstiilikäsityö tarjoavat, täytyy meidän muistaa, että jos teknisen käsityön ja tekstiilikäsityön tunnit vähenevät uudessa opetussunnitelmassa, vähentyvät myös innovointi-, tutkimus-, kokeilu- ym mahdollisuudet. Mahdollisuudet kaikkeen yllä mainittuun katoavat ajan puutteeseen.

Toivottavasti tekninen käsityö ja tekstiilikäsityö saavat jatkaa tulevaisuudessakin osana perusopetusta omina aineina.

Eva Malmberg-Tulonen
Kasvatustieteiden tohtori, tekstiilikäsityön opettaja

25.3.2014 09:55  Heljä Järnefelt  
Käsityön opetuksen kehittymisen riskejä ja uhkia on jo kuvattukin tällä palstalla eri näkökulmista. Olisi tärkeää saada tänne myös kuvauksia erilaisista onnistumisen mahdollisuuksista. Kuulemani mukaan sellaisia ratkaisuja on jo paljon käytössä.
25.3.2014 12:59  Äiti  
Lasteni koulussa on tänä vuonna kokeiltu sitä, että ei ole enää teknistä tai tekstiilityötä vaan yhteinen "käsityö". Kokeilu on ainakin lasteni näkökulmasta täysin epäonnistunut. Kaikki innostus käsityöhön on kadonnut, kun töihin on pakolla liitetty aineksia tekstiilistä ja teknisestä. Joten toivoisin teiltä OPS:n valmistelijoilta: antakaa teknisen ja tekstiilin pysyä ominaan! Käsityö on nykyaikana niin tärkeä aine vastapainoksi kaikkialta vyöryvää tietotekniikkaa kohtaan, että meillä ei ole varaa menettää lasten kiinnostusta sitä kohtaan. Ehdottaisin ennemmin käsityön ja taideaineiden tuntimääriä lisättäviksi kompensoimaan tietotekniikan haittavaikutuksia lapsissamme ja heidän mielenterveydessään.
26.3.2014 07:05  Matti Lindh  
Samoin kuin erityisasiantuntija Heljä Järnefelt, minäkin haluaisin tietää, mitä yhteisen käsityön tunneilla oikein tapahtuu? Kysyin sitä tässä blogissa jo 11.3., mutta vastauksia ei ole kuulunut eikä näkynyt. Sitä vastoin minulle on kerrottu usealta taholta, että teknisen työn ja tekstiilikäsityön muuttamiseen yhteiseksi käsityöksi on aivan muut syyt kuin tyttöjen ja poikien tasa-arvo saada samanlaista käsityönopetusta. En tiedä, onko tämä oikea foorumi kertoa kuulemastani, mutta tavalla tai toisella sekin tulee ilmi tämän ops-prosessin aikana.
30.3.2014 10:32  Pasi Töytäri  
Kannanotoissahan on paljon hyviä ehdotuksia käsityöaineen kehittämiseksi mm. antamalla tekstiili- ja tekniselle työlle oman aineen status. Jostain syystä nyt oph:ssa nähdään käsityöaineen sulauttaminen yhdeksi sisältöalueeksi ainoa kehittämisratkaisuna. Samalla idealla voitaisiin yhdistää yhdeksi aineeksi liikunta- ja terveystieto tai ruotsi ja englanti. Teknistä- ja tekstiilityötä sitoo löyhä yhteys käsityönä, joka on tieteellisellä tutkimuksella osoitettavissa. Tällöinkin tukeudutaan historiassa vallinneisiin "miesten ja naisten töihin" tai käsillä tekemisen ajatukseen. Agraariyhteiskunnassa jako syntyi tehtävien fyysisestä raskaudesta tai suorittamisympäristön sijainnista; kotityöt kotona, pellon kyntäminen muualla. Mitä käsillä tekemiseen tulee, niin kemian ja fysiikan kokeita tehdään käsin ja pelivälineisiin tartutaan käsin.

Tänä päivänä teknisen työn sisällöillä ei ole tasa-arvosidonnaista merkitystä, sillä etenkin työkalujen-, laitteiden ja -koneiden kehitys on vähentänyt merkittävästi fyysisen voiman tarvetta. Myös teknologiaopetuksen sisällöt sekä työturvallisuuden huomiointi, jotka ovat lisääntyneet teknisessä työssä tasaisesti koko peruskoulun ajan, ovat edistäneet tasa-arvoa osaltaan. Tekninen työ ei ole enää vaarallista, likaista ja raskasta. Se vaatii tekijältään kädentaitojen lisäksi älykkyyttä, sosiaalisuutta, yhteistyökykyä, suunnittelutaitoja, innovatiivisuutta etc. Lista tarpeellisista kognitiivisista taidoista on lähes loputon. Tytöt itseasiassa pärjäävät teknisessä työssä usein poikia paremmin, sillä heillä on yläkouluiässä esim. enemmän kykyä pitkäjänteiseen ja huolelliseen työskentelyyn, joita vaativat etenkin työprosessin suunnittelu ja tuotteet viimeistely. Ja tytöthän valitsevatkin teknistä käsityötä. Onko tämä se tasa-arvo-ongelma?

Koska tulevat tunnit 2016 ovat mitä ovat, ei ole kannatettavaa lisätä käsityön samansisältöisyyttä etenkään yläkoulun puolella. Vai miltä kuulostaa tunti tekstiiliä ja tunti teknistä 7. luokkalaisille? Kenties puoli vuotta 2 tuntia viikossa? Silläkö sitten muodostetaan näkemys aineen mahdollisuuksista, valinnaisaineista ja kädentaitojen merkityksestä jatko-opiskelujen tai ammatin kannalta. Saati opetettaisiin teknologiaa ja teknologista lukutaitoa. Jos tekninen työ ja tekstiilityöt olisivat erilliset aineet ja niille olisi osoitettu riittävästi tunteja, vaikkapa 7 vvt vuosiluokilla 7-9, yhteisiin sisältöihin ja projekteihin riittäisi aikaa.

Käsityö on aineena pakkoliitos, jolla saavutetaan säästöjä. Määrärahoja ja tunteja on kätevä leikata, koska enää on vain yksi aine. Tuntien leikkaaminen näivettää opetuksen ja sitä kautta koko aineen. Tulevaisuudessa käsityöopettajat tarjoavat vain kerhoja yläkouluissa, opettavat alakoulussa askartelua ja vakavin työsarka löytyy kansalaisopistojen iltakursseilta. Samaan aikaan muualla maailmassa teknologiaopetus luo tulevaisuuden työntekijöitä, suunnittelijoita, innovatiivista teollisuutta.
1.4.2014 09:44  Heljä Järnefelt  
Tuntijakotyöryhmän, Opetushallituksen ja käsityön opetussuunnitelman perusteita laativan työryhmän käytettävissä on ollut käsityön opetuksen historia, tuntijaon kehitys ja nykyinen toteutuminen sekä eri näkökulmia sisältäviä tutkimuksia ja selvityksiä.

Olennainen muutos tapahtui jo silloin, kun perusopetuslaki (628/1998) yhdisti teknisen työn ja tekstiilityön Käsityö -nimiseksi oppiaineeksi. Aikaisemmin teknistä työtä opiskelivat pääasiassa pojat ja tekstiilityötä tytöt. Silloin opetuksen sisältö oli erilainen valinnasta riippuen. Vuoden 2001 tuntijaon ja 2004 opetussuunnitelman perusteiden mukaan vuosiluokilla 1–4 opetus on samansisältöistä kaikille. Vuosiluokilta 5–6 alkaen oppiaine jakautuu siten, että opetuksen sisällöt ja tavoitteet on määritelty teknisen työn ja tekstiilityön osalta erikseen. Opetus käsittää edelleen kaikille oppilaille yhteisiä sisältöjä sekä teknisen työn ja tekstiilityön sisältöjä. Kuntakohtaisesti on päätetty, tarjotaanko oppilaalle mahdollisuus painottua käsityön opinnoissaan joko tekniseen työhön tai tekstiilityöhön. Yhteisen sisällön opetusta on toteutettu projektiopiskeluna tai ns. vaihtokursseina. Käytännöt eri kunnissa vaihtelevat. Tämän blogin viestit heijastelevat osaksi juuri tätä nykytilannetta. Perustetyöryhmässä on käsitelty myös nykytilaa ja keräämme yhä näkemyksiä tulevaisuudesta.

Käsityön perustetyöryhmän tehtävä on laatia ehdotus vuosiluokkien 1-9 käsityön osuudeksi ja siihen liittyväksi tukiaineistoksi. Ehdotus jäsennetään vuosiluokkien 1-2, 3-6 sekä 7-9 muodostamiin kokonaisuuksiin. Lisäksi ryhmä on valmistellut ehdotuksen siitä, miten käsityön tavoitteet, sisällöt, ja pedagogiset käytänteet voivat ilmetä esiopetuksessa. Perustetyöryhmä on kuullut useita eri asiantuntijoita seminaareissa ja kokouksissaan, muun muassa teknologiakasvatuksen alueelta. Tasa-arvovaatimus tulee nykyisestä hallitusohjelmasta.
Opetushallitus tai käsityön perustetyöryhmä ei muuta lakeja ja asetuksia. Tässä vielä linkki kesäkuussa 2012 annettuun valtioneuvoston tuntijakoasetukseen, johon työryhmän työn mahdollisuudet perustuvat. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/20120422
Kun koko käsityönopetuksen tekstin kommentointi 15.4. alkaa toivon, että katsotte myös kaikki perusteiden alkuosan yleiset linjaukset. Sieltä selviää parhaiten tulevaisuuden osaamista rakentava yhteiskunnallinen tahtotila.
2.4.2014 00:30  pohtija  
Aika kummalliselta näyttää nuorten tulevaisuus. Aikaisemmin ne jotka menivät ammattikouluun pystyivät käsityön toisessa, teknisen työn sisältö alueessa kokeilemaan ja tekemään erilaisia töitä jotka liittyivät pikkuisen mutta konkreettisesti ammattikoulujen eri aloihin. Ammattialan valinta oli hitusen vankemmalla pohjalla kun oli joskus tutkinut esim. moottoria ja lähti opiskelemaan autonasentajaksi. Tai ne joista tuli maalareita ja olivat ruiskulla maalanneet kitatun kaiuttimensa. Tekstiilitöissä oli sama asia.

Nykyisin tekstiilityöhön liittyvät ammattikoulun linjat ovat aika pahasti kadonneet. Peruskoulussa on sisällöt kuitenkin yhdistetty käsityöksi. Miksi ei opeteta vieraita kieliä joiden sisältä saa valita oppisisältöjä?

Seuraavaksi kun mietitään ammattikoulujen eri aloja päätetään kristallipalloni mukaan yhdistää tekniikan ja liikenteen ala sekä sosiaali, ja terveys alat samaksi ”[b]sosiaalisen tekniikan ja terveellisen liikenteen[/b]” alaksi. Hyväksi havaitun teknisentyön ja tekstiilityö yhdistämisen kaavan mukaan (ops2004). Jotta segregaatioon saadaan jämäkästi puututtua. Lisätietoja tästä tarpeesta löytyy ihan tutkitustikin http://www.stm.fi/tasa-arvo/samapalkkaisuus/periaate/tilastot/segregaatio_koulutus_ammatillinen

Tasa-arvon kannattajan ihmettelen että miksi ammattikouluista on kadonnut lähes kaikki vanhat tekstiilityöhön liittyvät koulutusalat. Eihän se ole mikään ihme jos teollisuus menee muualle jos ei Suomesta löydy osaavaa työvoimaa...

Aika keinotekoista pitää opsissa yhdistettyjen kahden eri oppisisällön aineet vielä yhdessä. Tekninen työ on muuttunut teknologian opettamiseksi ja siinä käsityö on vain yksi sisältöalue.

Tekstiilityön ja teknisentyön yhdistäminen käsityöksi on harhaan johtava nimi. Kokeilkaa googlettaa käsityötä. Missä on se toinen sisältöalue? Nettilukutaitoa todella kaivataan koska maailman suurin hakukoneyhtiökin johtaa harhaan..

Toki ymmärrän että eduskunnassahan tuo aineiden yhdistämispäätös on tehty ja ilmeisen hyväksi havaittu vaikka itse en sitä vajavuudessani ymmärrä. Tästä seuraa kuitenkin opsin tekemisen vaikeus. Ensin pitäisi miettiä sisällöt sitten tunnit eikä toisinpäin.

Tunnin siirtymistä alakouluun en myöskään ymmärrä. Löytyykö tästä tutkimustietoa vai onko kysessä polittinen kompromissi?

"Tärkeintä on ymmärtää, miten ihmisen tekemä maailma toimii. Luovuus ja itse keksiminen on tullut hiostavien harjoitusten, laudan pätkän sileäksi höyläämisen tilalle", Matti Lindh kiteyttää.

"Jos haluat tietää, miten laitteet toimivat, rakenna ne itse", Lindhin siteeraa tunnettua mainostekstiä.

Aineen nimen harhaanjohtavuudesta kertonee myös että...
Lukiodipmiaineiden e oppmateriaalit
opetushallituksen www sivuilla
http://www.edu.fi/verkko_oppimateriaalit/lukiodiplomiaineiden_e-oppimateriaali

käsityön materiaaleissa puhutaan Tekstiilikulttuurit ja minä
Tästä herää kysymys onko aikaisemmin käsityöhön kuulunut vanha tekninen työ muuttunut teknologia oppiaineeksi ja käsityöhön kuuluisi vain tekstiilityö? Opetushallituksen materiaalit kohtelevat teknisentyön sisältöä syrjivästi jos se kuuluu käsityöhön sillä tuosta sisällöstä ei puhuta mitään lukiodiplomien yhteydessä.
3.4.2014 09:46  Jenni, Elina, Kirsi, Hilla  
Käsityönopetus lukiossa
Jokaisessa lukiossa tulisi olla mahdollisuus opiskella käsitöitä. Lukiot voisivat tehdä yhteistyötä jo olemassa olevien tahojen kanssa, jolloin opetus olisi helposti järjestettävissä (ammattikoulut, kansalaisopistot, peruskoulut). Miksi käsitöitä ei ole otettu lukio-opetukseen samalla tavalla kuin muita taito-ja taideaineita (kuvataide, liikunta, musiikki)?
3.4.2014 19:38  visionääri  
Mistä tulevaisuuden "pelle pelottomat", keksijät, pienteollisuuden yrittäjät ja innovaattorit? Käsittämätöntä, että kansakunnalla on varaa olla huomioimatta tätä teknisen työn oppiaineessa olevaa voimavaraa sekä mahdollisuutta. Talous ei pyöri ellei keksitä uusia tuotteita sekä liikeideoita ja tekninen työ muun yrittäjäkasvatuksen kanssa on osa kokonaisuutta, millä nuoret saadaan liikkeelle itseään työllistämään. Kaikki ei voi vaan kunnalla töissä! Peruskoulun teoriapainotteisuus on jo nyt ongelma ja tulee käsityötuntien vähentyessä pahenemaan. Todella lyhytnäköistä toimintaa oph:ssa, kokonaisuutta ei selvästikään ole hahmotettu! Myös lukiossa olisi todellista hyötyä tekniikan opiskelusta, yo-pojista ja tytöistä hakeutuu kuitenkin merkittävä osa insinööriopintoihin ja muualle tekniikan aloille. Omat lukioaikani musiikin ja kuvaamataiteen opinnot olivat täyttä ajan haaskaamista! Tylyä mutta totta!
4.4.2014 23:58  Taru  
Laitanpa minäkin vähän tarinaa ja ajatuksia käsityön opetuksesta ja tavoitteista. Itse osaan enemmän puhua sen teknisen puolesta, kun sitä opetan. Mielestäni käsityön vaikutusta pitäisi juuri pohtia oppilaan kannalta, eikä välttämättä sen kannalta, millaiseksi kansalaiseksi, ja minkälaisin taidoin varustettuna, meidän pitää oppilaat maailmaan kouluttaa.

Tietysti taidot ovat yksi tärkeä osa yleissivistystä, mutta mistä voimme tietää, mitä oppilaat eniten tulevaisuudessa tarvitsevat. Ennemminkin näen, että asiaa pitäisi ajatella niin, että kokiessaan onnistuvansa jossakin, meillä on paljon hyvää saavutettuna ajatellen oppilaan tulevaisuutta.

Tänään yksi oppilaani, joka oli aiemmin syksyllä varsinainen opettajan hermojen kiristäjä, sai puutyöjaksolla tekemästään rahista 10-. Hän oli työhönsä aidosti tyytyväinen ja hymy loisti kasvoilla. Rahi menee kuulemma hänen omaan huoneeseensa. Muita seiskalla tehtyjä töitä hän ei ole kuulemma tarvinnutkaan, paitsi metallitöissä tehdyssä roihutelineessä oli ollut joulun aikana kyllä tuli. Ja toki olemme siis seiskalla väsänneet esimerkiksi elektroniikkaa aika tovin.

Sen ”vanhanaikaisen” ja joskus niin kovin parjatun puutyön kautta saatiin rakennettua tämän pienen miehen itsetuntoa. Hänelle tuli tunne, että minä osaan: Olen suunnitellut hienon työn, ja onnistuin sen toteutuksessa. Tämän tunne kentiäs ehkä parhaassa tapauksessa johtaa häntä elämässään johonkin ratkaisuihin, ehkäpä jopa on uravalinnassa vaikuttava asia. Ja tässä en halua mitenkään puolustaa puutöitä muiden käsityön osa-alueiden tieltä, otin sen vain esimerkkinä. Samanlaisia onnistumisen kokemuksia olen nähnyt tehdessämme töitä niin metallin, kuin vaikka moottoreiden, korutöiden, tai Picaxe-ohjelmoinnin kanssa.

Vähän toisella tavalla muotoillen itselläni käsityön tavoitteena on kohdata oppilas toisena ihmisenä ilman ennakko-odotuksia ymmärtäen, ettei tekninen työ (tai matematiikka tai joku muu aine) ja taidot siinä ole se, minkä takia tai minkä kautta oppilas on tärkeä, hyvä ihminen. Ja tavoitteena on myös vahvistaa tätä kautta oppilaan ajatuksia siitä, kuka minä olen, ja toisaalta erityisesti myös sitä mitä minä haluan olla tulevaisuudessa eli mikä minusta tulee isona. Jos oppilas osoittaa innostumista teknisestä työstä (oli hän sitten tyttö tai poika), tavoitteena on ilman muuta vahvistaa tätä innostusta, jotta siitä ja taidoista, joita siellä on opittu, tulisi osa oppilaan tulevaisuutta. Toisaalta, jos käsityö on epämieluisinta maailmassa, tämäkin on hyväksyttävä ja yritän aina teroittaa oppilaille, ettei kaikessa tarvitse olla hyvä, kunhan vain jonkun mieluisan asian ja kiinnostuksen kohteen itselleen löytää.

Viime vuoden ysiluokan metalliryhmä oli esimerkiksi sellainen, että sieltä tosi monta lähti metalli- tai autopuolelle ammattikouluun ja vieläkin he käyvät välillä minua katsomassa ja ylpeänä selittävät, mitä ovat oppineet. Eli opettaja on heille ollut ja on jokin sellainen tärkeä kannustaja, joka ymmärtää ja jakaa kiinnostuksen siihen, mikä on heille tärkeää. Tällaisten innostuneiden kanssa on sitten helppo pitää itse aineeseen liittyvätkin tavoitteet korkealla, voidaan tehdä isoja ja vaativia töitä ja niiden kautta kehittää suunnittelu ja ajattelukykyä (käsityöajattelu) ja hioa eri tekniikoita.

Ja tietysti tavoitteissani käsityön opetukseen liiittyen voisi vielä olla listattuna näitä yleisiä juttuja, näitä "kunnon kansalaisen taitoja", esimerkiksi työn teon arvostaminen ja positiivinen suhtautuminen tekniikkaan. Tekninen lukutaito. Työn suunnittelun taito. Käsityöprosessin hallinta. Kyllähän näitä on ja tällaiset listaukset ehkä tarvitaan komiteoita ja mietintöjä varten, jotta saataisiin mitattua sitä hyötyä, mikä kyseisestä aineesta on, mutta usein unohdetaan se hyöty, joka on vähän hankalammin esitettävissä ja mitattavissa.

5.4.2014 17:03  Timo Toivonen, luokan- ja musiikinopettaja, Ylöjärvi  
Kiitos blogista. Löytyi, kun etsi. Hienoja ajatuksia ja yhdyn kyllä pääsääntöisesti edellisiin kannanottoihin. Tässä hieman näkökulmaa oppilaan ja muutaman opettajavuoden alakajetolla...
Peruskoulua on nyt tarvotti reilut 40 vuotta ja näyttää siltä, että pääsääntöisesti tullaan pysymään siinä samassa kuopassa edelleen, mistä suomalaisen musiikin pitäisi ponnistaa maailmalle voimakkaammin kuin nyt. Oikein hienoa, että tuonne yläluokille on lisätty se yksi viikkotunti, mutta edelleen näyttää todella huolestuttavalta, että etenemme näköjään valtakunnallisesti katsoen samoilla historiallisilla tuntimäärillä jälleen seuraavat kymmenen vuotta.
Olin itse oppilaana aluksi kansakoulussa ja sittemmin peruskoulun kokeilukunnassa Pirkkalassa sen saavuttua huikeine uudistuksineen ja kalkkeeripapereineen suuren kansan tietoisuuteen. Tuolloin koulussamme muistaakseni oli, siinä yksisarjaisessa, kolme poljettavaa harmoonia. Niillä pärjättiin silloin, koska muita soittovälineitä ei ainakaan minun aikanani kaivettu kaapeista esiin, tokko olikaan. Alkuopetusluokan opettajat, Annikki ja Kaarina, sekä sittemmin ylemmällä luokalla Väinö, olivat ainakin minulle suuria idoleita, koska hallitsivat kaikki virret ja Väinö varsinkin polki harmooniaan ahkerasti myös muidenkin tuntien aikana, jolloin kyllä laulettiin ja paljon. Eivät silloinkaan kaikki laulaneet, kuten eivät nykyisinkään. Tuolloin musiikkia oli tunti viikossa. Sama meno jatkui sittemmin yläasteella 70- luvun puolivälissä. Silloisesta musiikinopetuksesta ei ole jäänyt mitään muistikuvaa. Valitsin kyllä musiikin metallitöiden sekä kone- ja sähköopin kanssa valinnaisaineeksi. Tarkistelin taannoin muistini heikon tilan vuoksi kirjoista, miksi sinne ei porautunut mitään kyseisen oppiaineen informaatiota, oli selitys selkeä. Kuvaamataidon ja musiikin ryhmät yhdistettiin jostain syystä. Se jokin syy lienee musiikiopettajan saatavuuden ongelma?
Nyt elämme kohta 2020- luvulla. Silloin näiden liki 50 vuoden aikana siis edelleen on musiikinopetukseen pääsääntöisesti käytössä tuo yksi vvt?
Harmoonien määrä luokissa ja musiikinopetustiloissa on lisääntynyt huimasti, teknistynyt ja musiikkiteknologia uudistunut ja uudistuu lähes viikottain. Edelleenkö oletetaan tuon yhden tunnin riittävän huikeiden oppimistavoitteiden saavuttamiseen, varsinkin kun oppilasryhmäkoko ei ole varsinkaan tuolla alkupäässä kirjoitetun MUSISOINNINKAAN kannalta nykyisin paras mahdollinen? Onko meistä tullut siis tehokkaampia opettajina ja oppijoina, kun oletusarvoisesti samalla tuntimäärällä pitäisi suorittaa ja suoriutua musiikkiteknologian, peruslaulamisen, perusmusisoinnin, musiikin peruselementtien, lievän musiikin teorian, - historian ja - kuunteluiden jne jne vaihtelevista opetusmenetelmistä ja tavoitteellisuuksista verkko-opetusmateriaaleista ja digitaalitodellisuudesta puhumattakaan? Luulin niin nuorempana opettajana. En luule enää.
Opettajankoulutuksen alasajon myötä varsinkin siellä luokanopetuksen musiikin valinnaisuuden ohentuessa ilmeisesti edelleen, on vaikea kuvitella, että kaikkiin kouluihin saataisiin kovin montaa alaa hallitsevaa ihmistä. Teettäähän se töitä vapaa-ajalla ja varsinkin koulujen juhlien aikaan.
Ymmärrän sen, että kaikki huutavat sen oman opetettavan aineensa perään. Taito- ja taideaineet nyt muutenkin kärsivät tuon seiskaluokan jälkeisen pakkolopetuksen liikuntaa lukuunottamatta. Kyllä tälle pitäisi olla jotain tehtävissä. Lähetinkin tässä taannoin muutamia vuosia sitten silloiselle ministerille hieman postia, kuinka nämä vapaastihengittävät oppiaineet ovat tärkeydessään myös mentaalipuolen kannalta välttämättömiä jatkumoltaan koko koulupolun ajan. Lisäksi ehdotin näkemykseni tämän paketin hoitamiseksi valtakunnassa. Sain vastaukseksi suunnilleen "Ihan kiva".
Ei siinä mitään, mutta eräs suomalainen tulevaisuuden vientituote voisikin tehostua ja luoda alalle työpaikkoja, mikäli mahdollistettaisiin oppituntienkin puitteissa vaikkapa tuolla aiemmin ilmi tullut säveltäminen ja tuottaminen. Laitteet ovat nyt olemassa ja rohkenen väittääkin, että melkoisen moni luokanopettajista temuaakin vapaa-aikanaan musisoinnin parissa musiikinopettajista puhumattakaan. Kyllä tuon kenttätyön kokemuksen siirtäminen vielä voimakkaammin tuonne koulun penkeille vaatisi sen toisen viikkotunnin!
7.4.2014 08:33  Jari Paksuniemi  
Teksti OPS 2016 -työryhmälle

Hei!

Nyt on noussut esille epätasapaino teknisen työn ja tekstiilin valintojen kanssa. Teknisen työn ryhmät ovat lähteneet paisumaan alakoulun puolella. Tämä puolestaan aiheuttaa lukujärjestysteknisiä ongelmia. Perinteisesti nämä oppiaineet on ollut helppo sijoittaa pidettäväksi samaan aikaan aamu- tai iltapäivään, mutta nyt pitää tekniseen lisätä ylimääräisiä ryhmiä ja vastaavasti tekstiiliiryhmiä yhdistää ryhmien pienuuden vuoksi. Tytöt ovat innostuneet valitsemaan teknistä. Tosin kyllähän valintoja tulee toisinkin päin, mutta ne ovat huomattavan paljon harvinaisempia. Tilanne tosin muuttuu usein yläkoulun puolella jolloin katumapäälle tulleita oppilaita tulee pyytämään vaihtoa takaisin toiseen ryhmään.

Olen miettinyt syytä moiseen. Onko tekninen työ yksinkertaisesti vain niin vetovoimaista (elektroniikka, erilaiset materiaalit, mielenkiintoiset, houkuttelevat työt ym.). Vai onko tekstiilityön OPS:an vaatimukset yksinkertaisesti liian kovat. Ne koetaan liian haastavina. Koetaanko tekninen helpompana? Yksi syy voisi olla se että käsitöiden tekokulttuuri on heikentynyt kodeissa ja vapaa-aikoina. Kotoa ei saa mallia niiden tekoon samaan tapaan kuin 10 - 20 vuotta sitten. Voi olla että vanhemmat eivät osaa neuvaoa lapsia niiden pariin. Tätä kautta taitotaso on päässyt laskemaan. Voihan olla että tätä taustaa vastaan OPSin vaatimukset voidaan tosiaan kokoea liian haastavina. Tämän päivän Lapin Kansassa (2.4.2014) oli tosin tähän aiheeseen liittyvä kiinnostava artikkeli joka käsitteli "koulumummo" toiminnasta. Siinä isoäidit toimivat lisäresurssina teksitiilitunneilla. Hyvä idea, mutta tämän varaan ei kuitenkaan kannata liikoja panostaa.

Olen miettinyt voisiko tn ts yhteistyötä lisätä? Voisiko niiden rajaa jopa häivyttää. Olisiko alakoulun puolella oppiaineena pelkästään käsityö ilman mitään erillistä jakoa. En tiedä olisiko se liian radikaalia ja onhan näitä vaihtotöitä jo nyt käytössä. Kannustan yhteistyön niiden lisäämiseen.

Jotain tähän pitää tehdä. Kannattaa tehdä rohkeita avauksia. Kädentaidot on koulussa tärkeä oppiaine ja luo mukavaa vastapainoa lukuaineille!

Voimia työryhmälle tärkeään OPS työhön!

Ystävällisin terveisin, Jari
7.4.2014 21:52  Teknisen työn opettaja  
Jarin kommentista esille tullut asia, että alakoululaiset valitsevat teknistä enemmän kuin tekstiiliä, pätee meilläkin. Sitten alakoulun rehtori suostuttelee kaikilla hienoilla lupauksilla tyttöjä tekstiilin ryhmään, että teknisen ryhmiä ei tarvitsisi perustaa kahta.

Syynä ehkä meillä myös se, että tekstiilissä ei ole ollut alakoulun puolella pätevää eikä edes siitä niinkään kiinnostunutta opettajaa, ja se on surku.

Toisaalta myös yläkoulun puolella vaihtojaksot teknisen ja tekstiilin välillä ovat tuoneet teknisen valinnaiskursseilla tyttöjä, mutta toisinpäin se ei ole toiminut.

Itse opetan pääasiassa yläkoulun puolella, mutta minulla on myös alakoulun tn-ryhmiä. Olen huomannut sen, että alakoululaiset ovat kyllä mahdottoman innostuneita, mutta vasta yläkoulun puolella he ovat valmiimpia vastaanottamaan ja soveltamaan tietoa käsityöprosessin kulusta. Ero esimerkiksi kuudes-ja seiskaluokkalaisten välillä saattaa välillä olla huima.

Tämä kokemus puhuu sen puolesta, että käsityötä pitäisikin ehkä ohjata enemmän yläkoulun puolelle, jossa oppilaat saisivat itse valita, kumpaan alaan he suuntaavat, tekniseen vai tekstiiliin. Vai pitäisikö yläkoulunkin puolella kenties kurssittaa pakollista käsityötä. Että esimerkiksi olisi valittavana elektroniikan kurssi tai virkkauskurssi. Ja tämä valitsemisen vapaus yläkoulun puolella, johon oppilaat ovat jo silloin kypsempiä kuin alakoulussa, edellyttäisi sitä, että alakoulussa voitaisiin tutustua molempiin sekä tekniseen että tekstiiliin tasapuolisesti.
9.4.2014 10:53  Anne Savolainen, uudella tavalla 2016  
Eikö virkkaamisen ja neulomisen sijaan voisi opettaa piirtämistä, vaatesuunnittelua tietokoneavusteisesti tai muotinuken pukemista, verkkovaatenäyttelyn ja verkkokaupan perustamista tai taidetyön ja teosten suunnitteluprosessia tai vaikkapa veistoksen tekoa jo perusasteella. Koulu on pahasti jäänyt jälkeen siitä mitä vientiteollisuus ja aivovienti tarvitsevat tulevaisuuden toivoilta.
9.4.2014 15:06  Tuomas, Teemu ja Lauri  
Olemme kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että koulukäsityö on paljon enemmän kuin pelkkää käsillä tekemistä. Parhammillaan kokonaiseen käsityöprosessiin pystytään integroimaan lähes koko perusopetuksen oppiaineiden kirjo. Mielestämme pelkkä tekniikoiden ja materiaalien oppiminen on mennyttä aikaa. Opetuksessa tulisi korostaa monipuolista ongelmanratkaisua, sosiaalisia taitoja parantavia työtapoja kuten tiimi- ja parityöskentelyä, luovuutta, ekologisuutta sekä ymmärrystä nykypäivän teknologioista. Erityisen tärkeänä pidämme myös arviointiprosessia niin henkilökohtaista omaatoimintaa reflektoivaa arviointia, vertaisarviointia sekä jo tehtyjen tuotteiden arviointia.
10.4.2014 20:47  Mikko & Ville  
Työryhmän esittämät ajatukset tulevaisuuden käsityön opetuksesta ovat yleviä ja tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta konkretia tekstistä puuttuu. Mielestämme opetussuunnitelmassa tuleekin olla liikkumavaraa opettajalle, jotta hän voi toteuttaa opetusta omien vahvuuksiensa sekä käytännön tuomien rajoitteiden puitteissa. Tulevina käsityön aineenopettajina (teknisen työn painotus) kaipaisimme näiden pohdintojen tueksi käytännön havainnollistavia esimerkkejä, miten ongelmanratkaisukeskeinen, tutkiva ja kokeileva käsityönopetus käytännössä voidaan toteuttaa.
Ongelmanratkaisukeskeinen, tutkiva ja kokeileva monimateriaalinen käsityönopetus voisi toteutua mielestämme projektikäsityönä. Projektikäsityö vaatii kuitenkin valtavasti aikaa ja opettajan sekä oppilaiden sitoutumista mitä uusi tuntijako leikkauksineen ei mahdollista. Projektikäsityö toisi mielestämme mahdollisuuden oppiainerajat ylittävään toimintaan käsityön opetuksessa. Tästä esimerkkeinä voisivat olla luonnontieteiden ilmiöiden ja aihepiirien tuominen oppilaan lähemmin havaittavaksi ja kuvataiteellinen ilmaisu käsityötekniikoita hyödyntäen.
Uudessa opetussuunnitelmassa yhteisestä käsityöstä puhuttaessa olisi syytä tiedostaa ja tunnustaa eri teknologia-alueiden keskinäiset suhteet, niin että eri materiaalialueita ei suoraan mielletä keskenään yhtä suuriksi kokonaisuuksiksi. Olisi tekopyhää puhua kaikille yhteisestä ja tasa-arvoisesta käsityöstä, mikäli sisältöalueet ovat jo ennalta määritelty uudessa opetussuunnitelmassa.
16.4.2014 02:32  Johanna, Katja & Jussi  
Käsitöissä oppilaiden töiden suunnittelun ja materiaalien käytön ei pitäisi olla tekstiilin tai teknisen sisältöihin sidonnaista vaan ihanteellisessa tilanteessa molemmat tilat sijaitsisivat tuotesuunnitteluluokan läheisyydessä ja sisällöt olisivat ennemminkin yhdisteleviä, kuin toinen toistaan poissulkevia. Lukiossa oppilailla on kuitenkin jo hyvä kosketuspinta yhteisen käsityön; tekstiilin ja teknisen puolen sisältöihin ja näin ollen mahdollisuudet ainerajat rikkovaan työskentelyyn olisi olemassa.

Tulevissa kouluissa tai vanhoja kohteita saneerattaessa olisi hyvä panostaa jo tilaratkaisu vaiheessa siihen, että se mahdollistaisi monipuoliset kurssivaihtoehtojen toteutukset ja osa-alueiden yhdistämisen aktiivisemmin.

Huolissamme havaitsimme huomattavan eron tavoitteiden laajuuksissa edelliseen opetussuunnitelmaan verrattuna. Tavoitteet ovat ilmaistu 2016 OPS:ssa hyvin laajoina kokonaisuuksina. Arviointi vie nyt jo ison osan käsityönopettajan työajasta, vaikka nykyisessä OPS:ssa arviointikohteita on vähemmän. Positiivista on kuitenkin, että 2016 OPS -suunnitelma on tavoitteissaan tarkka ja monipuolinen. Se tasa-arvoistaa käytänteitä ja pienentää tulkinnan mahdollisuuksia, mutta teettää vastaavasti enemmän töitä. Mahdolliseen arvioinnin laajentumiseen tulisi järjestää lisäkoulutusta jo virassa oleville, siirtymä vaiheen tukemiseen.
16.4.2014 05:47  Yhteiskuntaoppia mukaan!  
Jokaiselle oppilaalle pitäisi opettaa perusoikeuksia:
- mihin on opiskelijana oikeutettu
- mihin on aikuisena oikeutettu
- mihin on vanhuksena oikeutettu (apu omille isovanhemmille)

Eli:
-mitä tukia voit saada ja miten niitä haetaan:
--asumistuet, opintotuet, toimeentulotuki, jne....
---miten muutosta haetaan
---mistä saa apua jne.

Perustaitoja tarpeellisia, harva vaan tietää ja osaa!

J. Nurminen
http://www.toimeentulotuki.net
16.4.2014 12:45  Veera Virtanen, Hanna Salmela & Ville Snellman  
Hienoa tekstiä Heljä ja Minna,

Käsityön sisältöjen opettamisesta ollaan montaa mieltä ja erityisesti käsityön perinteinen kahtiajako tekniseen- ja tekstiilityöhön jakaa mielipiteitä. Teillä käsityönoppiainetyöryhmällä on edessänne vaikeita päätöksiä. Meidän kolmen käsityönaineenopettajaopiskelijan mielestä tärkeää käsityönopiskelussa on luovuuden edistäminen kokonaisen käsityöprosessin avulla sekä tasa-arvon edistäminen mm. työelämän sukupuolisen segregaation vähentämiseksi.

Olemme sitä mieltä, että käsityön opetuksen mallia joudutaan ennen pitkään olennaisesti muuttamaan, sillä mikään sukupuolia selvästi jakava oppiaine tuskin tulee tälläisenään kestämään tulevaisuudessa. Oppilaiden omaa luovuutta ja keskinäistä tasa-arvoa edistetään parhaiten tarjoamalla oppilaille kokonaisvaltaisesti käsityön erisisältöjä. Kaikille oppilaille tulisi opettaa perustaidot käsityön eri sisältöalueista eikä oppilaiden tulisi joutua tekemään valintaa kahden historiaan pohjautuvan käsityön alueen, teknisen- ja tekstiilityön välillä liian nuorena eikä mielellään olleenkaan. Esimerkiksi alakoulu voisi olla hyvä aika opettaa kaikkia käsityön sisältöalueita perustaitojen saavuttamiseksi.

Täyttä käsityön tasajakoa emme kuitenkaan toivo. Vastauksena käsityön tasa-arvopyrkimysten ja tiettyyn käsityön osa-alueeseen syventymisen välillä voisi olla yläkoulun vapaa-valintaiset käsityön osa-alueet tai peräti kurssit. Käsityönopettajat, teknisen- ja tekstiilinopettajat voisivat tarjota oppilaille eri käsityön osa-alueita, kuten vaateompelua, sorvausta, pajatyöskentelyä yms. Tällainen malli vaatisi luonnollisesti paljon käsityönopettajien välistä yhteistyötä. Samalla se kuitenkin lisäisi motivaatiota, oppilaiden saadessa valita itseään kiinnostavia sisältöalueita joihin keskittyä kunnolla. Missään vaiheessa oppilaiden ei kuitenkaan tarvitsisi tehdä päätöstä kahden perinteisen käsityön osa-alueen välillä, mikä on tähän asti ollut yksi suuri syy sukupuolten eriytymiseen käsitöissä.
16.4.2014 18:46  Käsityönopeopiskelijat Raumalta  
Miksi käsityö ei ole oppiaine lukiossa? Käsityö on taito- ja taideaine, jota jokainen ihminen tulee tarvitsemaan omassa elämässään tulevaisuudessa. Lukiossa suurin osa aineista on lukuaineita, joissa istutaan paikallaan ja luetaan välillä kokoajan tehtäviä tehden. Liikunta, musiikki ja kuvaamataito jakavat mielipiteitä varmasti yhtä paljon kuin käsityökin. Edellä mainitut aineet ovat ihmisten tapoja ilmaista itseään. Käsityö on myös monen tapa itseilmaisuun. Oman näköinen sekä mieluinen tekeminen on vastapainoa muulle elämälle ja lukiossa etenkin lukuaineille. Käsityö on aine, jossa on mahdollisuus ylittää oppiainerajoja ja soveltaa muissa aineissa opittuja tietoja että taitoja. Lukion käsityö tulisi olla opiskelijalähtöistä ohjaavaa toimintaa, jossa opiskelija saisi itse valita tekniikat jotka hän haluaa oppia. Käsityökurssit olisivat toki soveltavia, eivätkä pakollisia. Käsityötä vähennetään tulevassa tuntikehyksessä peruskoulusta ja käsityönopettajilla on huoli työtunneistaan ja työtilanteestaan. Käsityö lukiossa toisi lisää tunteja ja mielenkiintoisen mahdollisuuden myös opettajalle kehittää itseään.
20.4.2014 13:53  mikko kiio  
kommenttivarmistuksiin laitettava aina ohje halutaanko laskun vastaus kirjaimin vai numeroin.
kirjeeni katos äsken sekä että.

huomioida-sana, kuten huomioitsijakin merkitsee huomioiden, havaintojen tekemistä!
käyttäkää sanaparia huomioon ottaminen silloin kun sitä tarkoitatte!

1. ajattelun, sanomisen ja vakaumusten/uskomusten/uskontojen vapauden on aihetta niin yhteiskunnassa kuin kouluissakin paremmin todeks tulla!

2. itsenäiseen, vapaaseen, oivaltavaan ajatteluun perustuva, omatoiminen, käytännönläheinen, luovuuteen innoittava kätten työ = käsittäminen parhaimmillaan valmentaa nuoriamme epäitsekkääseen, ekologiseen, viisaaseen, yksin ja yhdessä sovinnollisesti toimimiseen, maailman tervehdyttämiseen, ihmiskunnan kelvollisen tulevaisuuden turvaamiseen.

3. lapsia on pienestä pitäen valaistava, valmennettava itsestään selvään, luontevaan vapauteen myös kaikista orjuuttavista aineista ja aatteista. tavoitteeks kaikkien kansalaisten monin tavoin myönteinen ikiraittius. fiksuja vaihtoehtoja on miljoonittain.

4. ns omien uskontojen tuputtaminen, opettaminen yhteisin varoin on lopetettava!

kiitos luonnoksesta! siinä on jo paljon hyvää.
tiivistäkää! kiteyttäkää!
20.4.2014 kiiom mikko tammerforssin nuapurista
22.4.2014 10:02  Opetushallituksen viestintä  
Kommentoinnin varmistuskysymykseen voi joko numerolla tai kirjaimin.

Muistutamme, että opetussuunnitelman perusteiden luonnoksiin voi tutustua ja niitä voi kommentoida tämän sivuston Perusteluonnokset-osiossa.

Perusopetuksen kommentointi:
http://www.oph.fi/ops2016/perusteluonnokset/perusopetus

Lisäopetuksen kommentointi:
http://www.oph.fi/ops2016/perusteluonnokset/lisaopetus
22.4.2014 12:48  Kirsi Virta  
Onnea hienosta opsista. Vain yhtä meiltä puuttuu ja sen mukana kaikki: aika.

Käsityöprosessi ei ole mikään pikajuoksu vaan aikaa vievää. Jotta oppilas itse voisi prosessoida työtään 7. luokalla (kuten tähän asti on voinut), tarvitaan aikaa. Kaksoistunnit ja vielä vain puolenvuoden ajan vievät pohjan koko touhulta. Jos ei uskota yli kahdenkymmenen vuoden kokemusta, niin sitten ei.

Itse olen valmis muuttumaan ja pidänkin uusista haasteista. Tiimityöt, tietotekniikan käyttö jne. ovat tuttua kauraa, mutta nekin ovat osaltaan aikaa vieviä. Uusi ops ohjaa oppilaiden töitä helposti opettajajohtoisimmiksi, jotta saadaan valmista. Pitkäjänteinen työskentely vähenee. Samalla vähenee matematiikan ym. käsityöprosessissa tarvittavien taitojen soveltaminen käytännössä..

Monta opsia olen läpikäynyt, mutta harvoin on eteen tullut näin omaa ajatusmaailmaani käsityön opetuksesta vastaavaa opsia. Siitä olen iloinen. Nyt vain tämän uuden opsin mukana lähtee se, jolla pitkälti tämän kaltaista käsityön opetusta toteutetaan käytännössä eikä vain paperilla - tunnit. On kun laitettaisiin leipomaan neljän munan kakku, mutta annettaisiin vain kaksi munaa.

Se kyllä kiinnostaa, että millaiseen ajatukseen nämä tuntimäärät perustuvat. Vai ovatko nämäkin jo työ voitto ja tarjolla on ollut itse asiassa alun perin paljon vähemmän?
22.4.2014 23:48  tunnin siirto  
Voisiko joku kertoa pedagokisen tai jonkin muun syyn siihen että käsityössä yksi tunti siirtyi alakoulun puolelle. Ruotsinkielen kohdalla syy ko muutokseen on kerrottu. Posittivisemman asenteen hakeminen ko aineen opiskeluun. Mikä oli tässä käsityössä tunnin ja samalla opetuksen painopisteen siirtämisen syy? Kiitos etukäteen vastauksesta.
23.4.2014 19:28  Suo, Kuokka ja Jussi  
Käsityö lukioihin

Medioissa ollaan kovin huolissaan siitä, että joissain takapajulan kouluissa ei ole käytössä tabletteja ja oppilaat joutuvat käyttämään opinnoissa niinkin vanhoja työvälineitä kuin kynää ja paperia. Me olemme ennemmin huolissamme siitä, jos käsityöoppiaineen opetuksesta ja oppimisesta ei pidetä huolta kokonaisvaltaisesti myös perusopetuksen ulkopuolella, niin muutamien vuosien kuluttua kansakuntamme tulevaisuus lepää sellaisilla harteilla, jotka eivät tiedä käyttääkö pajupillin tekemiseen A) moottorisahaa B) puukkoa vai C) älypuhelinta. Paitsi jos vastauksen saa haettua netistä. Onko se suuntaus mihin haluamme kansakuntamme menevän? Tätä suuntausta tukee myös se, että perusopetuksen käsitöistä vähennetään vuosi vuodelta tunteja ja kohta meille niin rakas oppiaine liitetään yhteen erään toisen taito- ja taideaineen kanssa ja saadaan lopputulokseksi askartelun ja teknologian lehtolapsi. EI sitä, kiitos. ☺
Ehdotammekin, että käsitöistä tulisi yksi oppiaine lisää jokaisen lukion opetussuunnitelmiin. Pidämme erittäin tarpeellisena ja välttämättömänä sitä, että nykypäivän HTML – sukupolvi tekisi käsillään jotain edes koulussa. Kotona tehtävät puhdetyöt ovat jo mennyttä aikaa älypuhelimien ja läppäreiden vallatessa aikaa perheiden yhteisestä ajasta, harrastuksista sekä kädentaidoista. Eivätkä nuo kansalaisopiston käsityöpiiritkään ole vielä samanlaisessa suosiossa nuorten piirissä kuten esimerkiksi lätkä. Ainakaan vielä.
Lukioon mennessä monelle tulee yllätyksenä se, että täällähän on pakko tehdä töitä todella pitkäjänteisesti ja ahkerasti, että selviää jotenkin hektisestä opiskelutaakasta. Yliopistojen työskentelystä puhumattakaan. Käsityöoppiaine kasvattaa pitkäjänteiseen työskentelyyn, tuottaa mielihyvää ja kehittää monia taitoja, mikä mielestämme tulisi huomioida. Lukiossa käsityöoppiaine saisi hyvän jatkumon perusopetuksessa saaduille perustaidoille ja käsillä tekeminen vaan on välttämätön paha ihmisen kokonaisvaltaisessa kehittymisessä. Varmasti muutkin oppimistulokset paranisivat vieläkin lukioissa, jos kokonaisen käsityön toimintamallit valtaisivat kaikki lukiot Hangosta Ivaloon. Katseet yli materiaalirajojen ja käsityöt lukioihin. Niin saamme Suomen jälleen raiteilleen ohi laman sekä uusia Nokian kaltaisia edelläkävijöitä muiltakin aloilta kuin pelkästään peliteollisuuden alalta. Nyt tarvitaan vaan oikeita päätöksiä. Käsitöihin tunteja lisää perusopetukseen ja lukioihin, opettajankoulutuksen resursseja unohtamatta. Käsillä tekeminen on kivaa, kokeilkaa.

”..aluksi oli suo, kuokka ja Jussi..”
27.4.2014 17:00  Eeva Luukkonen  
Tieto ja viestintäteknologia alakoulussa

Erinomaista, että perusopetuksen perusteluonnokseen on kirjattu vastuullinen ja turvallinen toiminta: Oppilaita ohjataan vastuulliseen ja turvalliseen käyttöön!

Suomessa kouluihin on asennettu langattomia verkkoja ja mobiililaitteiden käyttö on lisääntynyt jatkuvasti. Suomen Säteilyturvakeskuksen virallisen linjan mukaan ei ole tieteellistä näyttöä mobiiliteknologian vaarallisuudesta. Suomessa radiotaajuisen säteilyn raja-arvot perustuvat vain 6 minuutin altistukseen ja akuutteihin lämpövaikutuksiin. Entinen Säteilyturvakeskuksen säteilybiologian laboratorion tutkimusprofessori Dariusz Leszczynski ja lukuisat tutkijat, lääkärit ja epidemiologit eri puolilta maailmaa arvostelevat radiotaajuisen säteilyn turvanormeja, ICNIRP-komissiota ja sen nykykonsensusta, johon myös STUKin turvanormit perustuvat. Suomessa ei ole ollut käytössä Euroopan neuvoston suositus mobiililaitteisiin liittyvän varovaisuusperiaatten noudattamisesta, jonka mukaan langattomia verkkoja ei pitäisi tuoda kouluihin, koska laitteiden mikroaaltosäteily lisää terveysriskejä. Tutkijat ovat huolissaan lasten aivoterveydestä. Kännykkäsäteily absorboituu lapsen aivoihin kaksinkertaisesti aikuisen aivoihin verrattuna ja luuytimen kohdalla altistus voi olla jopa kymmenkertaista. Lapsille ja nuorille tarjottavan teknologian tulee olla turvallista. Maailman terveysjärjestön syöväntutkimuskeskus, IARC, on luokitellut matkapuhelinsäteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi. Perusteluonnoksen mukaan nyt vihdoinkin myös Suomessa aletaan ottaa huomioon riskienhallinta. Lapsilla ja opettajilla on oikeus turvalliseen työskentely-ympäristöön.
28.4.2014 08:59  Vapaus valita.  
Toivon 6 lapsen isänä, että lapseni saavat mahdollisimman hyvää ohjausta, tulevaisuuden haasteisiin.
Lapset ovat erilaisia ja kaikilla omat tarpeensa. Olisi hyvä he oppisivat kuuntelemaan ja ymmätämään muiden tarpeita ja vahvitaisivat omaa osaamistaan kuuntelun kautta. Sitten aikaanaan löytäisivät heitä kiinnostavan asian jonka parissa haluavat yhteiskunnassa toimia. Eläisivät onnellisena esimerkiksi avaruusteknologian tai maanviljelyn parissa ihan oman halun mukaan.
29.4.2014 23:19  Peruskoulu ja harjaantumisopetus  
Vammaisten lasyrn ja nuorten koulutuksessa tulee huomioida että jokaisella tulee olla yksilöllinen opetussuunnitelma ja hän saa siihen tarvisemansa apuvälineet,avustajan palkkaaminen ja joustava opetus.Selkokielen käyttö perusopetuksessa on hyödyksi niin vammaisille kuin ns terveillekin lapsille.
Avustajat eivät saa vaihtua kuuden kuuksuden välein koska vammainen lapsi ja nuori kiintyy ja oppii tuntemaan avustajan vasta kun avutaja on jo lopettamassa.
Pitkäaikainen avustaja tuo turvallisuutta ja rauhoitta tilannetta jos esim tulee erillaisia kohtauksia jne.Vammaisilla on myös tarvittaessa vapaus valita lähikoulu jos sielt' saa vaiin tarvitsemat tukitoimet.Integroituja kouluuja suositaan mutta mieluiten ryhmäkoot kohtuullisia.
30.4.2014 13:50  Opetushallituksen viestintä  
Olemme siirtäneet joitakin blogiin tulleita kommentteja opetussuunnnitelman perusteluonnosten kommentointiin, sillä ne liittyivät enemmän esim lisäopetukseen kuin käsityöhön.

Muistutamme, että opetussuunnitelman perusteiden luonnoksiin voi tutustua ja niitä voi kommentoida tämän sivuston Perusteluonnokset-osiossa.

Perusopetuksen kommentointi:
http://www.oph.fi/ops2016/perusteluonnokset/perusopetus

Lisäopetuksen kommentointi:
http://www.oph.fi/ops2016/perusteluonnokset/lisaopetus
4.5.2014 18:36  Käsityön opiskelijat Sampo ja Satu  
On selvää, että ops-työhön vaaditaan oppiaineen olemassaolon perusteluja ja toisaalta tarvitaan pohdintaa, kuinka paljon oppiaine tarvitsee tilaa ja aikaa. Siitä huolimatta on mielestämme tylsää, että oppiaineen olemassaoloa on koko ajan perusteltava. Opiskelemme käsityön aineenopettajiksi ja opinahjossammekin on enemmän pohdittu käsityön tarpeellisuutta kuin varsinaista käsityön tekemistä.
5.5.2014 22:11  Antti, Elli-Sofia, Jeremias ja Petri  
Kiitos kirjoittajat!

Mielestämme olisi tärkeää, että käsityön opetuksessa otettaisiin huomioon oppiaineen ylittävät tekijät. Esimerkiksi matematiikan, fysiikan ja kemian liittäminen peruskoulun käsityöhön olisi ehdottoman tärkeää. Tästähän on puhuttu nykyään enemmän ja enemmän, mutta miten se saadaan toteutumaan uuden opetussuunnitelman avulla? Aivan kuten sanoitte, käsityö on parhaimmillaan innostavaa ja luovaa. Käsityö tukee ihmisenä kasvua sekä mahdollistaa konkreettisten käsityötaitojen oppimisen tulevaa elämää varten. Jos ei muuta, niin osaapa nuori edes käyttää sahaa ja mittaa vaikka kotiremontissa!

Odotamme innolla miten tuleva opetussuunnitelma muokkaa työtämme tulevaisuudessa sekä nykyistä opettajankoulutusta.

Terveisin käsityön aineenopettajaopiskelijat Raumalta
11.5.2014 19:24  Tiina Tiitinen  
OPS 2016 Perusteluonnos käsityöhön

Lausuntoni
Käsityön ops kuvaa hyvin kokonaista käsityötä reunaoppimisineen
Käsityön opetussuunnitelman perusteet antavat oikean kuvan täydellisestä käsityön opetuksesta, joka ensisijaisesti tukee innovatiivisuutta ja sisäisen yrittäjyyden kasvua, samalla huolehtien siitä, että oppilaalle opetetaan ekologisesti kestävää ja laatutekijät huomioivaa käsityön tekemistä. Myös tietotekniikan käyttö, yhteisollisyys, tehdyn työn sanoittaminen /esittäminen toisille dokumentoinnin muodossa, eheyttävä ilmiökeskeisyys ja kulttuurien arvostus kuuluvat nykyaikaiseen käsityöhön. Jos vielä olisi mahdollista säilyttää toivottu pitkäjänteisyyden ja kiireettömyyden vaatimus, asiat olisivat hyvin.
Näiden perusteiden mukainen opetus tuottaisi Suomelle lähes täydellisiä innovaattoreita, organisoijia, viestijiä, työhön tarttujia, vastuunkantajia, analysoijia ja kädentaitajia. Voiko pieni maa enempää toivoa?

Opetus ei onnistu
Käsityölle varatuilla oppituntimäärillä tämä ops ei toteudu sellaisena, kun se on laadittu toteutumaan.
Perusteet on tässä luonnoksessa kuitenkin kirjattu (taas )niin väljiksi, että käsityötä voidaan laillisesti opettaa paitsi hyvin, myös hyvin huonosti. Käytännössä kouluissamme tullaan kiireen ja osaamattomuuden vuoksi yksinkertaistamaan käsityön opetussuunnitelmaa niin, että oppilaan suunnittelu/ innovaatio jää vähäisen perustelemattoman valinnan tasolle ja arvioinnin osuus jää pelkäksi hyvä/huono –arvosteluksi. Käytännössä käsityön opetus tulee jopa enenevästi jäämään pelkän taidollisen jäljentämisen tasolle ja näin koko aineen tärkeys voidaan kyseenalaistaa.
Edellinen väitteeni perustuu siihen, että myös edellinen opetussuunnitelma on sisältänyt samat vaateet, mutta niiden toteuttaminen risaisessa kahden opettajan puolivuosittaisessa järjestelmässä suurella kiireellä on ollut hyvällä aikomuksellakin mahdotonta.

Kuka korjaa tilanteen?
Kenellä on vastuu? Onko se ministeriöllä, joka määritteli tuntimäärät liian pieniksi, rehtorilla, joka rekrytoi opettajaksi henkilön, jolla ei ole riittävää pätevyyttä opettaa nykyaikaista käsityötä vai opettajalla, joka ei paneudu opetussuunnitelman vaatimuksiin riittävästi? Vai onko vastuu vaikean opetussuunnitelman laatijoilla, entä seurantaryhmällä, joka ei tiedä mitä he rajoittavat?
Pitäisikö meidän tyytyä pelkkään käsien harjoittamiseen? Pitääkö käsityön opetussuunnitelma supistaa laihemmaksi ?
Tämä opetussuunnitelma ei tahdo, eikä uskalla tukea kunnallista opetussuunnitelman tekoa. Onko tarpeen, että paikalliset ops-laatijat tarkentavat oppimisen polut ekalta luokalta yläkouluun? Onko sellaisen polun rakentaminen edes mahdollista, sillä tiedämmekö me mitkä ovat kehitysvaiheet seitsemännen luokan arvioinnin kriteereissä kuvatun kaltaiseksi ihmiseksi? Mistä aloitamme, millaiset ovat oppimisen polut? Jos osaisimme kunnan tasolla rakentaa opetussuunnitelman, jossa oppimispolun vuosittaiset vaatimukset olisi määritelty tarkemmin, sallittaisiinko sitä kuntienkaan ohjausryhmien tasolla? Onko meillä kunnissa riittävästi uutta tietoa vai liikaa vanhaa luuloa?


Alkuopetuksen vaativat tavoitteet
1-2-luokkien ja monesti myös esikoulujen käsityön opetus on viime vuosikymmeninä liian usein ollut matkimiseen ja puolivalmiuksien käyttöön perustuvaa jäljentämistä, selviytymistä, askartelua. Nyt alkuopetuksen osuus koko käsityön opetuksesta on 4/11 eli yli kolmannes. Heidän opetuksensa on ehdottomasti oltava selkeänä pohjana ja suuntana kohti 7-luokkaa, eikä opetuksessa ole aikaa poisoppimiselle. Alkuopetuksen vaativat tavoitteet ovat siten hyvin perusteltuja. Tuntien siirtäminen alkuopetukselle oli paha virhe. On byrokratiaa, ettei sitä korjata. Vähintäänkin valinnaisia tunteja on osoitettava käsityölle.


11.5.2014 22:21  Harriope  
Tulevan OPS 2016:n työryhmän pitäisi antaa selkeitä toimintamalleja miten Käsityön ( teknisen työn ja tekstiilityön osaalueen ) opetussuunnitelmaa suunnitellaan koulu- ja kuntakohtaisessa opetussuunnitelmatyössä

t. Harri
Käsityön(teknisen työn osa-alue) opettaja
12.5.2014 15:11  Harriope  
Hei

Minä haluan opetussuunnitelmalautakunnalta vastauksen että opetetaanko uudessa OPS:ssa Käsityön oppikokonaisuudessa teknistä työtä 7 luokalla 1 vai 2 vuosiviikkotuntia, voiko oppilas 7 luokalla opiskella painotteisesti teknistä työtä 4 jaksoa ja esim yhden jakson tekstiilityötä(oletetaan että koulussa on viiden jakson järjestelmä). Tämä olisi hyvä ja se on uuden OPS:in hengen mukaista antaa oppilaalle mahdollisuus erikoistua tiettyyn käsityön aihekokonaisuuteen.

t.Harri
13.5.2014 09:10  Heljä Järnefelt  
Käsityön opetussuunnitelmaa laativa työryhmä kokoontuu seuraavan kerran 19.5. Vien tämän kysymyksesi työryhmän käsittelyyn.
Opetushallituksen Edu.fi -sivustolle tulee opetusssuunnitelman perusteita avaavaa ja opetusta tukevaa aineistoa.
13.5.2014 09:38  Harriope  
Mielestäni oppilaalla tulee olla vapaus valita seitsemännellä kumpaan käsityön osa-alueeseen haluaa erikoistua, 4-6 luokalla ymmärrän hyvin että teknistä ja tekstiilityötä opetetaan saman verran, mutta seitsemännellä luokalla oppilaalla tulee olla vapaus erikoistua omimmalle käsityön alueelle.

t.Harri
22.9.2015 20:53  Elli Ts-ope  
Onko näihin Harriopen esittämiin hyviin kysymyksiin löytynyt vastauksia?
8.11.2015 23:55  Viimeinen sammuttaa (veisto)luokan valot  
Ovatko OPSit jo valmiita vai miksi täällä on kuolemanhiljaista? Vai oletteko todenneet työn järjettömyyden ja luovuttaneet?
16.11.2015 07:21  Tuntimäärä ei riitä  
Tuntimäärä ei riitä uuden opetussuunniteman mukaiseen käsityönopetukseen. Taitojenkin oppiminen vie aikaa kokonaisesta käsityöprosessista puhumattakaan. Käsityö vaatii pitkäjänteisyyttä ja aikaa.
7.8.2016 23:36  Tn + luoko  
Miten on mahdollista, että tällainen ops on mennyt läpi? Missä konkretia?
20.4.2017 19:30  Onnistunut ops...noup...  
Niinhän siinä kävi. Yläkoulun osalta oppiaine muuttuu tasapäistäväksi ja valinnanmahdollisuus häviää pakollisista käsityön opinnoista. Nyt oppilas saa sitten monessa kunnassa 1vvt:n verran teknisen työn ja tekstiilityön sisältöjä aineenopettajan opettamana. Kummankin oppiaineen yläkoulun pakollisista ainesisällöistä häviää 67%. Tässä ajassa on käytännössä mahdotonta vetää juuri mitään projektityötä ja innostaa oppilasta. Tästä syystä ennustan myös käsityön eri sisältöjen valinnaisainevalintojen vähenevän. Opetus muuttuu väkisin opettajajohtoisemmaksi pois oppilaslähtöisestä opetuksesta, mitä se on tänä päivänä ollut. Olen tavannut yhden ainoan käsityön aineenopettajan, joka pitää uudistusta hyvänä. On käsittämätöntä, miten opetustyötä tekevien lehtorien ja esimerkiksi Taon näkemykset on sivutettu ja jyrätty tällainen opsi läpi. Suurimpina häviäjinä tässä ovat oppilaat, jotka eivät enää voi valita oman mielenkiintonsa mukaista käsityötä, vaan siirrymme erittäin tasapäistävään keskusjohtoiseen opsiin yläkoulun käsityön osalta. Ja nyt niille, ketkä kuvittelevat tästä jotain hienoa ja kaunista, kun nyt opetetaan ihanaa monimateriaalista käsityötä, niin ei tule. Nyt sekoillaan muutama tunti yhteistä käsityötä ja tämä tulee koitumaan kummankin oppiaineen kohtaloksi.

Alakouluissa käsityön opetusta järjestetään hyvin kirjavin taustoin ja se voi hyvinkin olla puukässää ja rättikässää. Oppiaineen painotus on nyt erittäin vahvasti alakouluissa. Mitä enemmän oppilas kasvaa, niin sitä enemmän hänen mahdollisuutensa lisääntyvät käsityön sisällöissä. Pahoin pelkään, että alakouluissa toiminta on usein lähempänä puuhastelua, kuin aitoa innovatiivista tuotesuunittelua ja monimuotoista tuotteiden valmistusta.

Olen iloinen Taon uudesta suunnitelmasta siirtyä yhä enemmän matemaattis- luonnontieteelliseen suuntaan. Teknisen työn sisällöt ovat uusiutuneet vahvasti ja aitoja sidoksia löytyy moniin oppiaineisiin. Toivottavasti tämän uuden opsin virheet huomataan ajoissa ja muutaman vuoden päästä viritellään uutta oppiainetta esim. Tekniikka ja teknologia.

23.4.2017 13:20  OPS ei ymmärrä oppiaineen todellista merkitystä  
Koulutuksen tehtävä on tuottaa oppilaille sellaista osaamista, joita he tarvitsevat elämässään. Tästä hyötyy luonnollisesti myös ympäröivä yhteiskunta. Oppilaan ja yhteiskunnan tarpeisiin mahdollisimman hyvin vastaava koulutus onkin kaikkien etu.

Keskeinen kysymys on, mitkä asiat ovat yksilön ja yhteiskunnan kannalta niin olennaisia, että niitä kannattaa koulussa käsitellä – tämä valinta on keskeinen, koska käytössä oleva tuntimäärä on rajallinen. Käsityön opetussuunnitelman laatijat määrittävät käsityön keskeisen merkityksen olevan mm. mielihyvää tuottavassa kokemuksessa. OPSissa mainitaan myös, että käsityön tarkoitus on kehittää tuntoaistia ja hahmottamista. Nämä ovat sinällään ihan hyviä asioita, mutta OPSia laadittaessa ei selvästikään ole ymmärretty oppiaineen todellista merkitystä eikä keskeisintä sisältöä.

Opetuksen on peilattava aikaansa, ja teknisen työn sisällöt ovatkin uudistuneet viime vuosina aiempaa paremmin nykyaikaa vastaavaan suuntaan. Tekninen työ ei ole enää aikoihin ollut ”veistoa”, vaan siinä opitaan tärkeitä perustaitoja mm. metalli-, elektroniikka- ja konetekniikasta. Uudet teknologiat, kuten 3d-tulostus ja lasertyöstö ovat nykyään luonnollinen osa teknistä työtä. Toki puutakaan materiaalina ei pidä unohtaa, vaikka esimerkiksi käsin höyläämiseen ei kannatakaan nykypäivänä käyttää valtavasti aikaa. Vaikka asioita opitaan tekemisen ja tekniikoiden kautta, tärkeintä on kuitenkin oppilaan teknisen ajattelun kehittyminen.

Tätä teknistä ajattelua, sekä niitä taitoja, joille teknisessä työssä luodaan perusta ja innostus, tarvitaan lukemattomissa ammateissa. Ne ovat tärkeitä niin duunaritöitä tekeville kuin korkeammallekin kouluttautuneille. Esimerkiksi suunnittelutyötä tekevällä diplomi-insinöörillä on hyödyllistä olla ymmärrystä myös käytännön tason asioista. Teknisen työn taitojen merkityksestä työelämän kaikilla portailla keskustellaankin liian vähän.

Paljon puhutaan siitä, että suomalaisten osaamista tulisi kehittää, koska asialla on suuri kansantaloudellinen merkitys. Tätä taustaa vastaan on käsittämätöntä, että Suomessa kirjoitetaan opetussuunnitelman perusteita, joissa teknisen työn sisältöjen oppimäärä vähenee. Pahoin pelkään, että uudella käsityön opetussuunnitelmalla saattaa olla arvaamattoman suuria negatiivisia vaikutuksia Suomen tulevaisuudelle.
24.4.2017 15:25  Tekstiilari  
Olen sitä mieltä itse, että uusi ops tarjoaa paljon positiivista kehitystä käsityölle. Nyt varmistetaan, että kaikki pääsevät tekemään perinteisiä, tärkeitä käsityöjuttuja. Käsityössä olen mielestäni tärkeässä roolissa kun vien eteenpäin lapsille vaikka virkkaamisen ja neulomisen taitoja. Missä muuallakaan kuin koulussa tällaista enää voisi nykyään oppia!?

Myöskin on hyvä kun nyt tulee tasakokoiset ryhmät joita opettaa. Aiemmin onkin ollut vähän ongelmana että teknistä käsityötä on valittu enemmän kuin tekstiilityötä.

Käsityöperinteen kannatteleminen ja säilyttäminen tuleville sukupolville on arvokas kulttuuriteko, ja sitä varten on kouluissa pidettävä kiinni myös sellaisista taidoista, jotka muuten voisivat unohtua! Vaikka eteenpäin mennäänkin.

Tekninen työ on uudistunut viime aikoina kovasti maailmanmenon ja kehityksen mukana, se on totta. Tämä muodostaa mielestäni hiukan haastetta tekstiilityölle. On ehkä hankalampi löytää uusia, teknologioihin kiinnittyviä tapoja, joita tekstiilipuolella sovellettaisiin.
6.6.2017 20:28  Siivet poikki  
Uusi OPS on käsityön osalta kyllä todella erikoinen veto. Tuntuu, että nyt käsityön osalta irroitettiin peruskoulun sisällöt ja tavoitteet täysin esim. elinkeino- ja työelämän tarpeista. Vielä joitakin vuosia sitten näytti aivan hyvältä, kun käsityötä vietiin teknologisempaan suuntaan. Sattumoisin suunta oli sama, mitä em. ympäristöt peruskoulun jälkeen nuorilta ja aikuisilta odottivat.

Olen jo ennen opettajauraani pitänyt teknistä työtä varsin tärkeänä, koska se vastasi myös monialaisesti niihin tarpeisiin, joita peruskoulun jälkeinen elämä monien kohdalla vaati. Käsityönopettajaopiskeluiden ja -opettajuuden aikana havaitsin hyvin vahvaa roolia teknisellä työllä myös eheyttävänä oppiaineena, mutta nyt tämä uuden OPS:n ratkaisu tuntuu lähinnä työvoimapoliittiselta ratkaisulta, joka siirtää vuosiviikkotunteja tekstiilityön sisältöihin. Toivon, että valinnaisuus esim. yläkoulussa säilyy ja teknologinen, vaativa ja monipuolisen tärkeä oppiaine - tekninen työ säilyttää pintansa nuorten kouluarjessa, vastaten myös tulevaisuuden tarpeisiin.

Asiaan olisi varmasti tullut toisenlainen ratkaisu, mikäli OPS:n perusteiden valmisteluun olisi monipuolisesti ja moniammatillisesti (esim. toinen aste) huomioitu kantoja myös teknologian puolelta. Tosin, näyttihän jossain vaiheessa, että tekstiilityö ja monimateriaalinen tuottaminen käsityön menetelmin voisi integroitua myös kuvataiteeseen. Tämä suuntaus olisi tehnyt hienosti tilaa teknologian, teknisen työn, mekaniikan ja jopa perinteisten, teknisen työn menetelmien ylläpidolle, kehittämiselle ja arvostuksen lisäämiselle koulussa.

Nyt ollaan tilanteessa, joissa OPS:n perusteet, kunnalliset opetussuunnitelmat ja näitä paikkaavat koulujen lukuvuosisuunnitelmat (joissain tapauksissa myös opetussuunnitelmat) antavat kuntien päättäjille mahdollisuuden, jossa ei ensinnäkään tueta valinnaisuutta teknisen työn ja teknologian sisältöihin, eikä myöskään anneta mahdollisuutta ylläpitää, rakentaa tai kehittää käsityötiloja niin, että ne oikeasti säilyvät monipuolisina, hyvin varustelluina tuottamisen oppimisympäristöinä.

Aika näyttää pari asiaa: a) Miten käy käsityönopettajien työllisyyden? b) Missä vaiheessa teollisuuden ja tuotannon alojen toisen- ja korkea-asteen koulut huomaavat uuden OPS:n jäljet opiskelijoiden taitojen puutteena? c) Mikä on nykymuotoisen (uusi OPS) oppiaineen tulevaisuus? Kykeneekö se säilyttämään olemassaolon oikeutuksensa vai yhdistetäänkö sen sisällöt esim. kuvataiteeseen, samalla tuntijakoa muualle luovuttaen?

Lisää kommentti

Nimi:  
Kommentti:  
Varmistus: Paljonko on yksi miinus yksi?

Vastaus:  

Tällä kysymyksellä pyritään estämään lomakkeen automatisoitu käyttö.
Kommentti ilmestyy sivulle vasta hyväksynnän jälkeen.

Blogin kommentointi

Julkaisemme lyhyitä, enintään noin 300 sanan pituisia kommentteja, joiden sisältö liittyy blogikirjoituksen aiheeseen.

Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua. Tarkistaminen ja julkaisu tapahtuu arkisin virka-aikana. Kommentit julkaistaan joko sellaisenaan tai jätetään julkaisematta, kommentteja ei muokata. Julkaisun jälkeen kommentit listautuvat blogikirjoituksen alle aikajärjestyksessä.

Julkaisemme asialliset kommentit, jotka eivät riko lakia eivätkä hyviä tapoja. Kommenteissa ei saa esimerkiksi:

  • esittää rasistisia tai asiattomia kommentteja
  • yllyttää väkivaltaan tai rikokseen
  • esittää laitonta tai loukkaavaa materiaalia
  • julkaista toisen yksityisyyttä koskevia tietoja
  • julkaista tekijänoikeuksin suojattua materiaalia
  • linkittää muualla verkossa aineistoon, joka ei tue keskustelun aihetta tai on muuten asiaton
  • markkinoida tai mainostaa
  • massapostittaa puheenvuoroja tai lausuntoja.

Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista. Sivuston ylläpidosta ja kommenttien tarkistuksesta vastaa Opetushallituksen viestintä .

© Opetushallitus, Hakaniemenranta 6, PL 380, 00531 Helsinki, puhelin 029 533 1000, faksi 029 533 1035 etunimi.sukunimi@oph.fi | Tulosta
17.11.2015