Yleistä itsearvioinnista

Itsearvioinnin tehtävät

Itsearvioinnissa voidaan erottaa kolme tärkeää osa-aluetta:

  • sisäinen ulottuvuus, jossa keskitytään koulutusorganisaation kehittämiseen, niin että asetetut oppimistavoitteet voidaan saavuttaa paremmin
  • ulkoinen ulottuvuus, jossa pohditaan, kuinka ammatilliset oppilaitokset voivat edistää ainakin kolmen seuraavan tavoitteen toteutumista: (a) koulutustarpeen parempi tyydyttäminen, (b) alueen voimavarojen hyödyntäminen (esim. täydentävät palvelut, paikalliset ja alueelliset verkostot, e-oppimisen alustat) ja (c) paikallisen työvoiman laadun parantaminen
  • miten organisoida itsearvioinnin sisäiset ja ulkoiset laatu -ulottuvuudet laatuajatteluna

Itsearviointia voidaan soveltaa kaikentyyppisissä ammatillisissa oppilaitoksissa (peruskoulutus, jatkokoulutus, yksilöiden ja yritysten tarpeisiin räätälöity koulutus, työpaikkaan liittyvä koulutus ja yksilöityjä tavoitteita palvelevat koulutusstrategiat). Ammatilliset oppilaitokset eivät useinkaan pysty rahoittamaan tai ylläpitämään täysipainoista laatuajattelua, joka järjestelmällisesti kattaisi kaiken tarvittavan. Itsearviointiin perustuvan laatuajattelun avulla ne voivat kuitenkin tehokkaasti parantaa suoritustaan.

Itsearviointi auttaa ammatillisen koulutuksen tarjoajaa tunnistamaan sekä sisäisiä että ulkoisia voimavarojaan, joilla se pystyy parantamaan toimintansa laatua ja oppimistuloksia sekä kehittämään suhteitaan mm. rahoittajiin, muihin ammatillisen koulutuksen tarjoajiin, koulutukseen hakijoihin, keskus- ja paikallishallinnon viranomaisiin ja työmarkkinaosapuoliin. Itsearviointia voidaan tietenkin tehdä usein eri tavoin ja se voi palvella useita eri tarkoituksia. Itsearvioinnin luonne ja tarkoitus voivat vaihdella paljonkin riippuen siitä, onko se ulkoa määrättyä vai vapaaehtoista sisäistä toimintaa. Oppilaitosten tilanne vaihtelee lisäksi huomattavasti sen mukaan onko kyse monopolin kaltaisesta vai kilpailulle avoimesta tilanteesta.

Itsearvioinnin etiikka

Aiheesta on kirjallisuutta hyvin vähän. Yksi alaa koskevista selostuksista koskee MASI-projektia, jossa sidosryhmien piti ensin laatia itsearvioinnin kehykset ja määritellä arvioinnin kohteet. Alkuvaiheissa tämän Sveitsin ammatillisille oppilaitoksille tarkoitetun metodologian kehittämistä rahoitti myös liittovaltio. Ammatillisille oppilaitoksille laadittu viitekehys perustuu seuraaviin avainkäsitteisiin:

  • Uskottavuus: oppilaitos voi luottaa itsearviointiprosessiin
  • Joustavuus: metodologiaa voidaan soveltaa eri tilanteissa
  • Käyttäjäystävällisyys: erityistaitoja ei vaadita
  • Helppo saatavuus: tulokset saatetaan koko oppilaitoksen tietoon
  • Merkityksellisyys: itsearvioinnissa keskitytään yhteisiin ja merkityksellisiin tekijöihin
  • Luotettavuus: menettelyä voidaan käyttää eri yhteyksissä muuttamatta sen peruselementtejä
  • Oppiminen: metodologian avulla sidosryhmät voivat kehittää kriittistä ja rakentavaa ajattelua, jossa keskitytään tilanteen parantamiseen

Näitä lähtökohtia voidaan täydentää oppilaitosten tarpeiden mukaan. Oppilaitosten on kuitenkin syytä muistaa, että käsitteet on laadittava täsmällisiksi, ennen kuin itsearvioinnin metodologiaa voidaan kehittää pitemmälle.

Itsearvioinnin rooli ammatillisessa koulutuksessa

Itsearviointi ammatillisessa koulutuksessa Unkarissa

Vastauksena ammatilliseen koulutukseen kohdistuviin odotuksiin ja haasteisiin sekä niihin ongelmiin, joita sen odotetaan ratkaisevan, Unkarin ammatillisesta koulutuksesta ja aikuiskoulutuksesta vastaavat organisaatiot ovat laatineet alalle kehittämisstrategian. ”Strategian päätavoitteena on auttaa kehittyvää ja muuttuvan ammatillista koulutusta vastaamaan työmarkkinoiden odotuksiin ja teknologian muutosten haasteisiin.”

Unkarin hallitus on asettanut ammatillisen koulutuksen kehittämiselle mm. seuraavat tavoitteet:

  • talouden kilpailukyvyn parantaminen
  • liikkuvuuden edistäminen
  • tehokkuuden lisääminen
  • alueellisuuden vahvistaminen
  • tiedon tarjonnan ja kulun parantaminen

Kehittämisstrategian toimeenpanon yksityiskohdat on sisällytetty Unkarin hallituksen antamaan asetukseen, jossa myös luetellaan vastuuhenkilöt, voimavarat ja aikarajat. Strategian sisältö ja siihen perustuvat toimet on laadittu perusteellisen analyysin ja kattavan yhteiskunnallisen keskustelun pohjalta.

Ammatillisen koulutuksen kehittämisstrategian toteuttamisen edellytyksistä hallituksen päätöksessä todetaan: ”Kaikkien oppilaitosten ja ammatillisen koulutuksen tarjoajien on noudatettava eurooppalaiseen laadunhallinnan ja -varmistuksen viitekehykseen (CQAF) perustuvaa laadunvarmistusjärjestelmää.”

Unkarissa on päätetty, että CQAF ja sen periaatteet pilotoidaan ensin muutamissa ammatillisissa oppilaitoksissa ammatillisen koulutuksen kehittämisohjelman pohjalta. Osio D2:n alkuperäisenä tavoitteena oli tukea ammatillisten oppilaitosten itsearviointimallin toteuttamista. Unkarissa on asetettu lyhyen ja keskipitkän aikavälin tavoitteet CQAF:n toteuttamiseksi ja niiden toteuttamiseen tähtäävät käytännön aloitteet on määritelty ja sisällytetty Osio D2:n työohjelmaan vuodelle 2005.

Kestävää kehitystä koskeva analyysi tarkoittaa sitä, että oppilaitoksissa on tarkasteltava jatkuvaa parantamista vaativia osa-alueita (esimerkiksi henkilökunnan kehittämistä ja PDCA-mallin järjestelmällistä käyttöä).

Yhdeksänkymmentä oppilaitosta toteuttaa itsearviointia vuosittain tämän mallin pohjalta ja onkin syytä selvittää, missä määrin Unkarin nykyiset käytännöt täyttävät CQAF:n vaatimukset.

Kansallinen ammatillisen koulutuksen instituutti tukee oppilaitoksia niiden itsearvioinnissa ja tarjoaa

  • ammatillisille oppilaitoksille tarkoitetun kolmivaiheisen itsearviointimallin
  • toteuttamisohjeet
  • koulutusta
  • konsulttiapua
  • asiantuntevaa palautetta oppilaitosten vuosittaisista itsearviointiraporteista ja niiden arviointia
  • viikon mittaisia opintomatkoja kymmeneen EU-maahan

Unkarissa CQAF-työ alkoi käytännössä jo joulukuussa 2004, jolloin käynnistettiin viitekehystä koskeva tiedonkeruu. Samalla Unkarin opetusministeriön nelihenkinen valtuuskunta osallistui Opetushallituksen järjestämään EU-konferessiin, joka pidettiin Espoon Dipolissa helmikuussa 2005. Tässä konferenssissa unkarilaiset solmivat arvokkaita yhteyksiä ja heidät kutsuttiin myös EU:n teknisen työryhmän seuraavaan kokoukseen.