Taustaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen hyvien käytäntöjen siirtoprojektille

Yhteinen laadunvarmistuksen ja laadunhallinnan viitekehys (Common Quality Assurance Framework, CQAF) hyväksyttiin toukokuussa 2004 Euroopan unionin koulutusneuvostossa. CQAF-mallin mukaisesti toteutettu hyvien käytäntöjen siirtoprosessin laadun varmistus tukee ammatillisen koulutuksen järjestäjiä hyvien käytäntöjen onnistuneessa toteutuksessa lisäten samalla kiinnostusta yhteisen viitekehyksen käyttöä kohtaan. CQAF-mallin soveltamisella hyvien käytäntöjen siirtoon ja prosessin laadun varmistamiseen pyritään kokonaisuudessaan laadukkaaseen menettelyyn. Koulutuksen järjestäjien tasolla yksi haasteista on ottaa käyttöön uusi ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalainen viitekehys (EQAVET). Ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen uutta eurooppalaista viitekehystä, joka julkistettiin hankkeen alkamisen jälkeen kesäkuussa 2009, oli järkevää hyödyntää tässä käsikirjassa. Viitekehystä voidaan käyttää myös parhaiden käytäntöjen tunnistamiseen, tukemiseen ja vaihtoon kansallisella ja paikallisella tasolla.

Pilotointivaiheen jälkeen partnereiden antama palaute käsikirjan käyttökelpoisuudesta ja siirtoprosessin kriittisistä kohdista on otettu huomioon käsikirjaa viimeisteltäessä. Tietoja siirretyistä käytännöistä on myös koottu. Lisäksi partnerimaissa on laadittu kansalliset strategiat innovaatioiden siirron ja käsikirjan käytön edistämiseksi.

Työmarkkinoiden muuttuvat suuntaukset ja vaatimukset

Joulukuussa 2008 Euroopan unionin neuvosto hyväksyi Uudet taidot uusia työpaikkoja varten nimisen tiedonannon, jossa luodaan yleiskatsaus työmarkkinoilla seuraavien kymmenen vuoden aikana odotettavissa oleviin muutoksiin. Siinä esitetyn analyysin mukaan on odotettavissa, että EU-25:ssä avautuu noin 100 miljoonaa työpaikkaa vuosina 2006–2020: 19,6 miljoonan uuden työpaikan lisäksi saattaa syntyä 80,4 miljoonaa korvaavaa työpaikkaa, kun työntekijöitä siirtyy eläkkeelle tai poistuu työmarkkinoilta.

Työvoiman tarjonnan odotetaan Eurostatin arvion mukaan supistuvan vähitellen: EU:n työikäisen väestön määrä saavuttaa huippunsa vuonna 2012, minkä jälkeen se alkaa kutistua suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle. Koska naisten ja ikääntyvien työntekijöiden työllisyysaste nousee edelleen, tosiasiallinen työvoima kasvaa edelleen hitaasti vuoteen 2020 saakka; tämän jälkeen ”ikääntymisvaikutus” painaa vaa’assa työllisyysasteen kasvua enemmän.

Kysynnän osalta on todennäköistä, että EU:n työpaikkojen alakohtaisessa jakautumisessa havaittava  hidas mutta vakaa siirtyminen jatkuu edelleen: vuonna 2020 lähes kolme neljäsosaa työpaikoista on palvelualalla. Alkutuotannosta saatetaan menettää 2,9 miljoonaa työpaikkaa samalla kun teollisuuden alalla on odotettavissa 800 000 työpaikan nettomenetys. Ilmastonmuutoksen ja ympäristön tilan heikkenemisen estämiseen ja hillitsemiseen tähtäävät toimet luovat uuden ”vihreän talouden”, johon syntyy maailmanlaajuisesti miljoonia uusia työpaikkoja etenkin energiaalalle, vesi- ja jätehuoltoon, rakennus- ja liikennealalle, teollisuuteen sekä maa- ja metsätalouteen. Ympäristötuotteiden ja palvelujen markkinoiden odotetaan kaksinkertaistuvan.

Ensi vuosikymmenellä korkeasti koulutetun ja mukautumiskykyisen työvoiman kysyntä kasvaa samalla kun työpaikoista tulee entistä taitosidonnaisempia. Palvelusektorin kasvu ja tieto- ja viestintätekniikan yleistyminen vähentävät henkisiä ja ruumiillisia rutiinitehtäviä, samalla kun tekniset muutokset johtavat työn entistä joustavampaan organisointiin, mikä puolestaan vaikuttaa eritasoisen osaamisen kysyntään. Myös kansainvälisen kaupan kehitys ja globalisaatio lisäävät osaltaan huippuosaajien kysyntää Euroopassa ja vähentävät ammattitaidottoman työvoiman kysyntää kehittyneissä maissa.

Talouskriisin ankaruus vaikeuttaa maailmantalouden tulevaisuuden ennakointia poikkeuksellisen paljon. Euroopan elpymiskehityksen käynnistämiseksi on kuitenkin erittäin tärkeää lisätä inhimillistä pääomaa ja työllistyvyyttä parantamalla osaamista.

Monialaiset ja yleiset taidot (ongelmanratkaisu, analyyttiset taidot, itseohjautuvuus, viestintä- ja kielelliset taidot sekä digitaaliset taidot) sekä oppimaan oppimisen, oppimistarpeiden tunnistamisen ja oppimismahdollisuuksien löytämisen avaintaidot ovat kaikille välttämättömiä muuttuvassa taloudessa, jossa työpaikkoja häviää samalla kun uusia syntyy.

Hyvän varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen tarjoaminen kaikille, koulutustason parantaminen ja koulunkäynnin keskeyttämisen ehkäiseminen ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä varmistamaan, että ihmisillä on tarvittavaa avainosaamista. Uusien taitojen ja valmiuksien kehittäminen, jotta saadaan hyödynnettyä taloudellisen elpymisen mahdollisuuksia täysimääräisesti, on ensisijaisen tärkeää ja samalla haaste EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisille, koulutuksen tarjoajille, yrityksille, työntekijöille ja opiskelijoille. Ammattitaidon tarjonnan ja työmarkkinoiden kysynnän parempi yhteensovittaminen on aivan yhtä tärkeää.

Työmarkkinoiden muutokset edellyttävät valmiutta ja alttiutta omaksua koulutuksen ja työelämän uusia toimintatapoja. Tämän käsikirjan tarkoitus on esitellä välineitä ja menetelmiä, joiden avulla ammatillisen koulutuksen järjestäjät voivat tunnistaa työpaikalla tapahtuvan oppimisen hyviä käytäntöjä ja mukauttaa niitä käytettäväksi omassa organisaatiossaan.

Euroopan ammatillisen koulutuksen kehityssuuntauksia

Vuodelle 2020 esitetyssä visiossa korostetaan osaamistalouteen siirtymisen haastetta (vuonna 2000 Lissabonissa kokoontunut Eurooppa-neuvosto), joka edellyttää ammatillisen koulutuksen järjestelmien nykyaikaistamista ja jatkuvaa parantamista talouden ja yhteiskunnan muuttuessa nopeasti, jotta ammatillisen koulutuksen järjestelmät voivat auttaa lisäämään työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta ja parantamaan elinikäisen oppimisen saatavuutta kaikille sekä edistämään työntekijöiden taitojen kehittymistä joustavuuden ja sopeutuvuuden varmistamiseksi.

Kasvua ja työllisyyttä koskevissa Lissabonin yhdennetyissä suuntaviivoissa 2005–2008 jäsenvaltioita kehotetaan kehittämään kohtuuhintaisia ja helppopääsyisiä elinikäisen oppimisen järjestelmiä, jotka vastaavat osaamistalouden ja yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin.

EU:n suosituksessa ammatillisen koulutuksen laadunvarmistuksen eurooppalaisen viitekehyksen perustamisesta (EQAVET 2008) esitellään väline, jolla jäsenvaltioita autetaan edistämään ja seuraamaan ammatillisen koulutuksen järjestelmiensä jatkuvaa kehittämistä laadun parantamiseen tähtäävän ajattelun ja laajemman osallistumisen edistämiseksi. Viitekehystä olisi sovellettava ammatillisen koulutuksen järjestelmän, ammatillisen koulutuksen järjestäjien ja tutkintojen myöntämisen tasolla.

Ammatillisen koulutuksen laadun varmistuksen merkitys on vahvistettu uusissa koulutusta koskevissa eurooppalaisen yhteistyön strategisissa puitteissa (ET 2020), jotka neuvosto hyväksyi toukokuussa 2009. Neuvoston päätelmissä yksilöidään välittömät painopistealat vuosille 2009–2011 ja alla olevat pitkän aikavälin strategiset haasteet tulevalle vuosikymmenelle:

  1. Tehdään elinikäisestä oppimisesta ja oppijoiden liikkuvuudesta totta.
  2. Parannetaan koulutuksen tarjonnan ja tulosten laatua ja tehoa.
  3. Edistetään tasapuolisuutta ja aktiivista kansalaisuutta.
  4. Tehostetaan innovointia, luovuutta ja yrittäjyyttä kaikilla koulutuksen tasoilla.

Koulutusta koskevissa eurooppalaisen yhteistyön strategisissa puitteissa (ET 2020) vahvistetaan keskeisten  taitojen hankkimisen tarve yhtenä strategisena tavoitteena, jonka mukaan innovointia, luovuutta ja yrittäjyyttä tehostetaan kaikilla koulutuksen tasoilla. Strategisiin tavoitteisiin pyritään mm. uusilla koulutusalan viitearvoilla, joilla seurataan tavoitteiden edistymistä eri puolilla Eurooppaa.

Sekä EQAVET-suosituksessa että koulutusyhteistyön strategisissa puitteissa edellytetään kaikkien ammatillisten koulutusjärjestelmien toimijoiden yhteistä tietoisuutta. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista pidetään yhtenä keskeisenä tekijänä pyrittäessä välttämään kysynnän ja tarjonnan kohtaamiseen ja koulutuksen keskeyttämiseen liittyviä ongelmia, jotka asettavat haasteita ammatilliselle koulutusjärjestelmälle. Toimijoita ovat EU:n jäsenvaltiot, alueviranomaiset ja työmarkkinaosapuolet, joiden lisäksi myös ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat keskeisessä asemassa.

Koulutuksen laadun ja tehokkuuden kehittäminen on sitoumus, joka edellyttää kaikkien ammatillisen koulutuksen järjestäjien panostusta oman toimintansa tehostamiseen ja sen laadun parantamiseen. Koska maailman työmarkkinoilla on odotettavissa lähitulevaisuudessa suuria muutoksia, on välttämätöntä kehittää tuotantojärjestelmän osaamisvaatimusten tulkintaa ja ennakointia sekä niihin vastaamista.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen käyttöönotolla ja lisäämisellä kaikkiin koulutusohjelmiin ja harjoittelu- ja oppisopimusohjelmien perustaksi voi olla huomattava merkitys uusien haasteiden asettamien tavoitteiden saavuttamisessa. Kaikista erilaisista koulutusjärjestelmistä juuri työpaikalla tapahtuva oppiminen on kiinteimmin yhteydessä työmarkkinoihin. Näin ollen työpaikalla tapahtuva oppiminen on erityisen tärkeä ja huomattava tekijä Euroopan unionin yleiseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen tähtäävässä tarkistetussa Lissabonin strategiassa (ET 2020).

Työpaikalla tapahtuvalla oppimisella kehitetään opiskelijoiden työelämätietoutta ja autetaan nuoria hankkimaan

  • työelämän perustaidot (mukaan lukien ryhmätyö-, viestintä-, ongelmanratkaisu- ja asiakaspalvelutaidot sekä käytöstavat)
  • alakohtaista ammattitaitoa koskevat tiedot
  • käsitys eri toimialoista tietoisen ammatinvalinnan pohjaksi.

Työnantajat arvostavat työpaikalla tapahtuvaa oppimista, koska siinä hankitaan nimenomaan työpaikalla tarvittavaa osaamista, jonka arvo tunnustetaan yleisesti.

Asianmukaisesti suunniteltu ja tuettu työpaikalla tapahtuva oppiminen voi auttaa oppilaitoksia valmistamaan opiskelijoita toimimaan taloudessa, joka edellyttää työntekijöiltä vankkoja teoreettisia ja ammatillisia tietoja ja taitoja, sopeutumista muutoksiin ja valmiutta elinikäiseen oppimiseen.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen avulla voidaan vastata myös opiskelijoiden tarpeeseen hankkia työkokemusta koulutuksen aikana. Työpaikalla tapahtuva oppiminen on käytännönläheistä ja voi siksi olla käytännöllisesti suuntautuneiden opiskelijoiden kannalta motivoivampaa.