Miten tunnistetaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen hyvät käytännöt?

Käsikirjan lisäksi projektissa on julkaistu raportti, joka sisältää analyysin työpaikalla tapahtuvan oppimisen hyvistä käytännöistä ja joistakin esimerkeistä. Julkaisu on saatavilla Internetistä ja tämän raportin CD -versiona (Bacher, D. & Humpl, S. 2009).

Bacher & Humpl: 3s - Analysis of Good Practices (pdf)

Vaikuttavuudella on keskeinen asema tapaustutkimuksissa, kuten 3s-tutkimuslaboratorion esimerkissä (Bacher & Humpl 2009, 13), jossa on arvioitu, edistävätkö harjoittelujaksot tavoitteen mukaista työmarkkinoille sijoittumista. Myös Pirkanmaan ammattiopiston järjestelmällistä työssäoppimisprosessia koskevassa esimerkissä (Bacher & Humpl 2009, 9, 16–17) viitataan työmarkkinoille sijoittumiseen ja asiakastyytyväisyysmittauksiin. Kaikissa esimerkkitapauksissa esitellään uusia ja innovatiivisia käytäntöjä, jotka ovat käytössä tähän projektiin osallistuneissa maissa.

SWOT-analyysin tai jonkin muun arviointimenetelmän tuloksia voidaan käyttää lähtökohtana selvitettäessä, millainen käytäntö sopii parhaiten ammatillisen koulutuksen järjestäjän tilanteeseen.

Hyvien käytäntöjen tunnistamisen kriteereinä voidaan pitää seuraavia:

  • Sidosryhmäsuhteet
    Työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen tulisi kuulua hyvä sidosryhmäyhteistyö. Laadukkaaseen työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen liittyy aina myös suunnitelmallinen yhteistyö oppilaitoksen, työnantajan ja oppijan välillä.
  • Sidosryhmien osallistumisen laajuus
    Hyvään käytäntöön liittyy keskeisesti sidosryhmien osallistuminen työpaikalla tapahtuvaan oppimiseen. Tässä on kyse siitä, onko kaikki keskeiset sidosryhmät otettu huomioon virallisessa opetussuunnitelmassa, tarkoittaako sidosryhmien osallistuminen niiden kuulemista ja ovatko ne säännöllisesti mukana työpaikalla tapahtuvan oppimisen kehittämisessä.
  • Vakiintuneisuus
    Keskeistä työpaikalla tapahtuvassa oppimisessa on sen vakiintuneisuus. Kyse on siitä, kuinka vakuuttavasti työpaikalla tapahtuvan oppimisen tuloksista voidaan viestiä työnantajille.
  • Vaikuttavuus
    Vaikuttavuus voi liittyä erilaisiin tavoitteisiin, ja se kertoo saavutusten tasosta tai laadusta. Näin ollen työpaikalla tapahtuvan oppimisen vaikuttavuus voidaan määritellä opiskelijoiden työllistymisen tai asiakastyytyväisyyden ja etenkin opiskelijoiden ja yritysten tyytyväisyyden pohjalta.
  • Soveltaminen
    Työpaikalla tapa htuvan oppimisen suunnitelmia tulee aina tarvittaessa soveltaa työympäristöön. Työelämälähtöisyys voidaan taata ainoastaan virallisten opetussuunnitelmien jatkuvalla kehittämisellä. Etenkin dynaamisilla aloilla tällaiset kehittämissyklit ovat ensiarvoisen tärkeitä (esim. uuden tekniikan yleistyminen aiheuttaa työprosesseihin nopeita muutoksia).
  • Pitkäjänteisyys
    Työpaikalla tapah tuvan oppimisen pitkäjänteisyydellä tarkoitetaan lähinnä sen kestoa ja/tai vakautta. Useimpien esimerkkitapausten ei voida katsoa olevan pitkäjänteisiä, koska niitä on toistaiseksi sovellettu liian lyhyen aikaa. Voidaan esimerkiksi todeta, että aluetasolla pitkäjänteisyys on tärkeä kriteeri arvioitaessa käytäntöjä. Järjestelmäkuvauksia on joka tapauksessa vaikea arvioida pitkäjänteisyyden suhteen.
  • Mitattavuus
    Mitattavuus on tulosten arvioinnin kannalta luonnollisesti kaikkien työpaikalla tapahtuvan oppimisen käytäntöjen keskeinen kriteeri. Työpaikalla tapahtuva oppiminen on tuloshakuista toimintaa. Esimerkkitapauksissa mitataan tavoitteiden saavuttamista, opintomenestystä, asiakastyytyväisyyttä tai työmarkkinoille sijoittumista.
  • Laadunvarmistus
    Työpaikalla tapahtuvan oppimisen hyvään käytäntöön täytyy sisältyä laadunvarmistus. Hyvien käytäntöjen laadun varmistamisessa voidaan käyttää mm. jatkuvan kehittämisen sykliä (ks. EQAVET, s. 11).
  • Innovatiivisuus
    Innovatiivisuus on luultavasti useimmin tapaustutkimuksissa mainittu kriteeri.

Työpaikalla tapahtuvan oppimisen käytäntöjä voidaan löytää etenkin olemalla suoraan yhteydessä muihin ammatillisiin oppilaitoksiin Euroopassa. Innovatiivisista käytännöistä kerrotaan usein myös alan lehdissä ja eurooppalaisiin ja kansallisiin hankkeisiin osallistuvien kansallisten toimielinten hanketietokannoissa. Löydetyt hyvät käytännöt eivät kuitenkaan usein sovellu sellaisinaan omaan toimintaympäristöön.

Tässä käsikirjassa kuvataan vaiheet ja prosessit, joita tarvitaan suunniteltaessa sopivan käytännön (esim. hyvän opiskelijoiden ohjauksen suunnitelman) soveltamista omaan organisaatioon. Miten hyvästä käytännöstä voidaan ”karsia” organisaation erityispiirteet? Karsittaessa tarkastellaan seuraavia näkökohtia:

➔ Mitkä ovat käytäntöjen yleisluonteiset piirteet?
➔ Mitkä ovat näiden piirteiden säilyttämisen edellytykset organisaatiossa?
➔ Mitä pitäisi siirtää omaan organisaatioon?
➔ Mitkä olivat siirtoprosessin hyviä käytäntöjä?

”Karsinta” voi kohdistua työpaikalla tapahtuvan oppimisen käytännön yksittäisiin osa-alueisiin. Hankaluuksia saattaa syntyä tilanteessa, jossa hyvä käytäntö sisältää vain tiettyyn toimintaympäristöön soveltuvia piirteitä. Mikäli ammatillisen koulutuksen järjestäjä epäilee, että valitun käytännön tietyt piirteet eivät sovellu omaan tilanteeseen, on käytäntöä mahdollista mukauttaa siirtoprosessin yhteydessä.

Seuraavassa alaluvussa kuvataan mahdollisia tapoja toteuttaa hyvä käytäntö omassa organisaatiossa.