Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen lukiossa

Päivitetty 12.5.2016

Tässä ohjeessa kuvataan uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta sekä lukiossa järjestettäviä juhlia ja uskonnollisia tilaisuuksia koskevia säännöksiä Suomen perustuslaissa (731/1999) sekä lukiokoulutusta koskevassa lainsäädännössä. Ohjeeseen sisältyy säännösten soveltamisesta eräitä tulkintoja ja näkemyksiä, jotka perustuvat säännösten valmisteluasiakirjoissa esitettyihin sekä eduskunnan perustuslakivaliokunnan, ylimpien laillisuusvalvojien sekä Opetushallituksen esittämiin kannanottoihin.

Ohjeen tarkoituksena on varmistaa sivistyksellisten ja uskonnon vapautta koskevien perusoikeuksien toteutuminen lukioiden toiminnassa sekä edistää suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta. Koulutuksen järjestäjät vastaavat ensisijassa opetuksen sekä lukion juhlien ja uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista säännösten edellyttämällä tavalla.

1. Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opiskelun vaihtoehdot

Koulutuksen järjestäjä on velvollinen järjestämään Suomessa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan mukaista uskonnon opetusta, johon opiskelijoiden enemmistö kuuluu. Tähän opetukseen voivat osallistua halutessaan myös muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvat tai niihin kuulumattomat opiskelijat. Uskonnollisia yhdyskuntia ovat evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkkokunta sekä Suomessa rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat sekä eräät uskonnolliset yhdistykset, jotka on rinnastettu uskonnollisiin yhdyskuntiin (lukiolain 9 §:n muuttamisesta annetun lain, 455/2003, siirtymäsäännös ja sivistysvaliokunnan lausunto 14/2002 vp).

Koulutuksen järjestäjällä on velvollisuus jäljempänä kuvatulla tavalla opettaa myös muuta uskontoa tai elämänkatsomustietoa, jos niiden opetukseen osallistuvia oppilaita on vähintään kolme. Käytännössä koulutuksen järjestäjän opiskelijoiden enemmistö kuuluu pääsääntöisesti evankelis-luterilaiseen kirkkoon, jolloin kolmen opiskelijan sääntöä sovelletaan uskonnonopetuksen osalta ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluviin ja elämänkatsomustiedon osalta uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomiin opiskelijoihin. Tämän mukaan vähintään kolmelle ortodoksiopiskelijalle, jotka eivät osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään ortodoksista uskonnon opetusta, ja kolmelle uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle opiskelijalle opetetaan elämänkatsomustietoa.

Muuhun Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluville opiskelijoille, jotka eivät osallistu enemmistön uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos he sitä pyytävät ja kolmen opiskelijan vähimmäismäärä täyttyy. Opiskelijoiden tulee olla kyseisen uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä tai opetettavan uskonnon tulee opiskelijan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastata hänen uskonnollista katsomustaan (lukiolaki 9 §:n 6 mom.). Lukio voi tarvittaessa pyytää opiskelijalta luotettavan selvityksen uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä tai opiskelijan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan vastaavuudesta opetettavan uskonnon kanssa.

Opiskelijan pyynnöstä uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle opiskelijalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, eikä opiskelija osallistu opiskelijoiden enemmistön uskonnon opetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa.

Jos opiskelija kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, hän päättää, mihin uskonnon opetukseen hän osallistuu. Uskonnolliset yhdyskunnat päättävät itse, sallivatko ne jäsenyyden samanaikaisesti myös muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa.

Opiskelijalle, joka aloittaa lukiokoulutuksen 18 vuotta täytettyään, opetetaan hänen oman valintansa mukaan joko uskontoa tai elämänkatsomustietoa.

Kolmen opiskelijan vähimmäismäärän täyttyminen lasketaan ottaen huomioon kaikki koulutuksen järjestäjän lukion opiskelijat. Järjestäjäkohtaista opiskelijamäärää tarkastellaan erikseen suomenkielisessä ja ruotsinkielisessä koulutuksessa. Muiden uskontojen kuin evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen uskonnon osalta vähimmäisopiskelijamäärää laskettaessa ei oteta huomioon niitä opiskelijoita, jotka eivät ole pyytäneet opetuksen järjestämistä. Myöskään niiden opiskelijoiden määrää, jotka eivät kuulu Suomessa rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, ei oteta huomioon tarkasteltaessa koulutuksen järjestäjän velvoitetta aloittaa uuden uskonnon opetus tai jatkaa jonkin uskonnon opetuksen järjestämistä. Elämänkatsomustiedon opetukseen hakeutuvat, uskontokuntiin kuuluvat opiskelijat, joille ei järjestetä oman uskontonsa opetusta, lasketaan mukaan elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämiseen velvoittavaan vähimmäisopiskelijamäärään.

Opiskelun jo aloittaneiden opetus hoidetaan kuitenkin loppuun, vaikka opetusryhmän koko pienenisi alle kolmen. Koulutuksen järjestäjä voi muutoinkin harkintansa mukaan järjestää opetusta myös kolmea opiskelijaa pienemmälle ryhmälle.

Lukion on hyvä korostaa opiskelijoille, että katsomusopetusta koskevissa valinnoissa pyritään samalla tavoin kuin muidenkin opintojen valinnoissa siihen, että ratkaisu on pysyvä. Jos opiskelijan uskonnollinen yhdyskunta muuttuu tai opiskelija ei enää kuulu mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan, opiskelijalla on kuitenkin oikeus muuttaa valintaa.

Oikeudesta saada uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetusta tulee tehdä hallintolain mukainen hallintopäätös. Päätökseen voidaan hakea muutosta aluehallintovirastolle tehtävällä oikaisuvaatimuksella [lukiolaki 34 § (958/2015)].

Uskonnollisen yhdyskunnan antamaan opetukseen sovelletaan yleisiä osaamisen tunnustamista koskevia säännöksiä. Uskonnollisen yhdyskunnan antamasta opetuksesta ei merkitä arvosanaa todistukseen.

2. Uskonnon opetuksen luonne ja sisältö sekä opettajalta vaadittava kelpoisuus

Uskonnon opetusta järjestetään lukion valtakunnallisten opetussuunnitelman perusteiden ja niiden määräämällä tavalla laadittujen paikallisten opetussuunnitelmien mukaisesti. Opetushallitus on hyväksynyt uskonnon opetuksen perusteet seuraaviin uskontoihin: evankelis-luterilainen uskonto, ortodoksinen uskonto, adventistinen uskonto, Bahai-uskonto, buddhalainen uskonto, Islam uskonto, juutalainen uskonto, katolinen uskonto, Krishna liikkeen uskonto, Kristiyhteisön uskonto ja Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon uskonto. Tarvittaessa Opetushallitus laatii opetussuunnitelman perusteet myös muun uskonnon opetusta varten. Uskonnon opetuksen perusteet uudistetaan osana 1.8.2016 voimaan tulevaa lukion opetussuunnitelmauudistusta.

Uskonnon opetus ei ole Suomen perustuslain (731/1999) 11 §:ssä tarkoitettua uskonnon harjoittamista.

Uskonnon opetukseen sisältyy olennaisena osana oman uskonnon tuntemus. Uskontoon perehtymiseen kuuluu myös tutustuminen uskonnonharjoittamisen muotoihin ja tapoihin. Tutustuminen rukouksiin, virsiin ja uskonnollisiin toimituksiin on osa uskonnon opetusta (perustuslakivaliokunnan mietintö 10/2002 vp). Esimerkiksi opetukseen liittyvä opintokäynti, jossa tutustutaan kirkkoon, moskeijaan tai vastaavaan uskonnolliseen rakennukseen tai seurataan uskonnollista toimitusta siihen osallistumatta, ei ole uskonnollinen tilaisuus vaan osa opetusta. Kaiken opetuksen ja muun toiminnan tulee olla pedagogisesti perusteltua ja opetussuunnitelman mukaista.

Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajalta vaadittavasta kelpoisuudesta säädetään opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetussa asetuksessa (986/1998). Evankelisluterilaista tai ortodoksista uskonnon opetusta antavalta aineenopettajalta edellytetään aineenopettajalta yleisesti vaadittavan kelpoisuuden lisäksi, että hän on suorittanut aineenhallintaan vaadittavat asianomaisen uskonnon opinnot niitä koskevien vaatimusten mukaisesti.

Muuta kuin evankelisluterilaista tai ortodoksista uskontoa opettavalta henkilöltä edellytetään aineenopettajalta vaadittavan kelpoisuuden lisäksi asianomaisessa uskonnossa suoritetut korkeakouluopinnot tai muulla tavalla hankitut riittävät tiedot ja asianomaisen uskonnon tuntemus (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 21 a § (693/2003).

Väliaikaisesti enintään vuoden ajan opetusta voi antaa henkilö, jolla on riittävä koulutus ja tehtävän edellyttämä taito (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 23 §).

Opetuksen järjestäjä harkitsee ensisijaisesti, täyttääkö henkilö uskonnon ja elämänkatsomustiedon opettajalta vaadittavat kelpoisuusvaatimukset. Uskonnon opettajalta ei edellytetä uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyttä.

3. Perinteiset juhlat ja uskonnolliset tilaisuudet lukiossa
3.1. Perinteiset juhlat

Suomalaisella lukiolla on useita perinteisiä juhlia kuten joulujuhla, kevätjuhla sekä YK:n päivän juhla ja itsenäisyyspäivän juhla. Koulutuksen järjestäjät ja oppilaitokset päättävät juhlista ja niiden sisällöstä. Juhliin voi sisältyä joitakin uskontoon viittaavia elementtejä. Tällaiset juhlatraditiot ovat osa suomalaista kulttuuria. Juhlaan mahdollisesti sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta juhlaa ei voida uskonnollisen suvaitsevaisuuden nimissä pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena (perustuslakivaliokunnan mietintö 10/2002 vp ja 2/2014 vp).

Lukion juhlat ovat osa opetusta ja lukion toimintaa. Lukiolain mukaan nuorten lukiokoulutuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa. Lukion tulee tiedottaa opiskelijoille ja näiden huoltajille oppilaitoksessa järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Tarvittaessa opiskelijan kanssa sovitaan opiskelijaa koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, jos opiskelija ei voi osallistua kaikkeen juhlaan kuuluvaan ohjelmaan. Järjestelyt, kuten mahdollinen opiskelijan poistuminen juhlatilasta osaksi aikaa, tulee toteuttaa hienotunteisesti ja mahdollisimman vähän huomiota herättävästi.

Lukion opetuksessa lähtökohtana on elämän ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Tavoitteena on, että opiskelija oppii arvostamaan luonnon ja kulttuurien monimuotoisuutta (VNA lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja tuntijaosta 3 §:n 1 mom.). Nämä tavoitteet tulee olla lähtökohtana myös suomalaisen koulujuhlaperinnön vaalimisessa ja kehittämisessä.

Perustuslakivaliokunta on kannanotossaan korostanut uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja moniarvoisuuden huomioon ottamista koulujen toiminnassa (mietintö 2/2014 vp). Myös eri kieli- ja kulttuuriryhmiä edustavien opiskelijoiden kotoutumisen kannalta on tärkeää, että heillä on mahdollisuus tutustua suomalaiseen kulttuuriin lukiossa ja lukion juhlissa.

3.2. Lukion uskonnolliset tilaisuudet

Lukio voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia, tai sisällyttää lukion toimintaan uskonnollisia toimituksia, kuten ruokarukouksia. Tällaiset tilaisuudet ja toimitukset ovat uskonnon harjoittamista. Perustuslain 11 §:n 2 momentin mukaan kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella opiskelijaa ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen tai toimitukseen. Vapaus olla osallistumatta uskonnolliseen tilaisuuteen ja toimitukseen on riippumaton yhdyskunnan jäsenyydestä. Myöskään tiettyyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia ei voida velvoittaa osallistumaan asianomaisen uskonnollisen yhdyskunnan uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin.

Perustuslain 11 §:n 2 momentin tarkoituksena ei ole estää muiden positiivista uskonnon harjoittamisen vapautta. Sen tarkoituksena on ensisijaisesti suojata henkilöä omantuntonsa vastaiselta uskonnon harjoittamiselta.

Opiskelija ilmoittaa, osallistuuko hän uskonnollisiin tilaisuuksiin ja toimituksiin vai ei. Ilmoituksen voi tehdä kertaluontoisesti erimerkiksi lukioon ilmoittauduttaessa tai tapauskohtaisesti. Ilmoituksen muodon päättää koulutuksen järjestäjä.

Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomille oppilaitosten on tilaisuuksien aikana mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa (perustuslakivaliokunta 2/2014/vp). Oppilaitoksen tulee siis huolehtia siitä, että opiskelijoille järjestetään tilaisuuden ajaksi muuta toimintaa, jonka tulee olla luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalle muuta toimintaa järjestetään. Oppilaitoksen tulee huolehtia myös siitä, ettei uskonnollisiin tilaisuuksiin tai toimituksiin osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä aiheudu opiskelijalle leimautumista tai muita haitallisia seuraamuksia.

Koulutuksen järjestäjällä ja lukiolla on velvollisuus tiedottaa opiskelijoille lukion toiminnasta. Koska opiskelijalla on ilmoituksensa perusteella perustuslain 11 §:n 2 momentin nojalla oikeus kieltäytyä uskonnon harjoittamisesta, tiedotteista on käytävä ilmi lukion järjestämät uskonnolliset tilaisuudet ja toimitukset.