Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus - mitä se on?
Käsitykset sukupuolten tehtävistä, rooleista ja työnjaosta ovat aina sidoksissa kulloiseenkin kulttuuriin, yhteiskuntaan ja yhteisöön. Lähtökohtaisesti sukupuoli ei ole pelkkää biologiaa.
Sukupuolitietoinen opetus tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa sukupuolittavia yhteiskunnallisia ja kulttuurisia rakenteita. Käytännössä sukupuolitietoisuus näkyy siten, etteivät opetuksen ja ohjauksen käytännöt ylläpidä ja uusinna tyttöjen ja poikien jakoa erillisiin ryhmiin. Sukupuolten jyrkän vastakkaisuuden sijaan sukupuolitietoisuus tarkoittaa herkkyyttä tunnistaa yksilöllisyys ja persoonallisuus tasapuolisesti jokaisessa oppijassa.
Myös seksuaalisten suuntautumisten ja identiteettien moninaisuuden tunnistaminen kuuluu sukupuolitietoiseen opetukseen ja ohjaukseen. Sukupuoli-identiteetti muodostuu monitekijäisesti yleensä varhaislapsuudessa määrittäen yksilön sisäistä kokemusta ja tietoisuutta sukupuolestaan. Sukupuoliroolien käyttäytymismallit ovat kulttuuri-, paikka- ja aikasidonnaisia periaatteita, joiden mukaan yksilön oletetaan käyttäytyvän yhteisössä.
Miten opetus ja ohjaus vaikuttavat sukupuolisegregaatioon työelämässä
Työmarkkinat Suomessa ovat eriytyneet mies- ja naisaloihin eli segregoituneet sukupuolen mukaan. Samankin toimialan sisällä naisten ja miesten työtehtävät ovat eriytyneet. Työnjako heijastuu naisten ja miesten palkkoihin, työsuhteen luonteeseen, työaikoihin, työn sisältöön ja vaikutusmahdollisuuksiin. Sukupuolen mukainen jako on ongelmallinen kummankin sukupuolen kannalta.
Naisten enemmistö työskentelee julkisissa ja yksityisissä palveluissa, kun puolestaan suuri osa miehistä on tuotannollisessa työssä. Kunnalliset sosiaali- ja terveyspalvelut ovat kaksi naisvaltaisinta toimialaa kun taas miesvaltaisimpiin toimialoihin kuuluvat teollisuus, kuljetus ja rakentaminen. Naisten osuus johtotehtävissä ei yllä samalle tasolle kuin miesten osuus ja naisten urakehitys on edelleen miesten urakehitystä hitaampaa. Työmarkkinoilla johtotehtävissä toimivista naisia on vajaa kolmannes: kunnissa naisten osuus johtajista vuonna 2000 oli 52 prosenttia ja yksityissektorilla 26 prosenttia. Vuonna 2008 naisten osuus valtion ylimmästä johdosta oli lähes kolmannes ja osastopäällikkötasolla 27 prosenttia.
Segregoituneet työmarkkinat heijastavat koulutuksen jakautumista sukupuolen mukaan. Kun halutaan lieventää sukupuolijakoa työelämässä, on vaikutettava oppilaiden koulutus- ja uravalintoihin sekä huolehdittava oppilaitoksen tasa-arvoasioista. Jokaisessa oppilaitoksessa olisi hyvä olla tasa-arvoyhdyshenkilö, jonka puoleen voidaan kääntyä kaikissa tasa-arvoon liittyvissä kysymyksissä. Lisäksi oppilaitoksissa tulee olla toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma, joka tukee mm. sukupuolitietoista lähestymistapaa koulutuksen ja oppimisympäristön suunnittelussa (vrt. vuoden 2005 tasa-arvolain kokonaisuudistus toi uuden velvoitteen oppilaitoksille). Sukupuolitietoisella koulutuksella luodaan edellytykset naisten ja miesten/tyttöjen ja poikien ammatteihin sijoittumiselle ja työelämässä menestymiselle jopa sukupuolelleen epätyypillisellä alalla.
Kumpaakin sukupuolta tulee kannustaa ns. ei-perinteisille aloille hyväksymällä sukupuolen moninaisuus jo koulutuksessa
Oppilaitosten tasa-arvotyössä keskeistä ovat asennekasvatus sekä tasa-arvoa tukevien ajattelu- ja toimintatapojen tukeminen. Oppilaitoksilta odotetaan sukupuolitietoista opetusta ja ohjausta, jonka tavoitteena on lisätä tietoisuutta yhteiskunnassa vallitsevista sukupuoleen liittyvistä asenteista ja odotuksista yhdessä oppilaiden kanssa. Sukupuolieron ja eriarvoisuuden rakentaminen ja tuottaminen tapahtuu isolta osin huomaamatta ja tarkoittamatta, totuttuina tai itsestään selvinä toimintatapoina ja suhtautumisena. Niiden näkyväksi tekeminen mahdollistaa käytäntöjen kehittämisen tasa-arvoa edistäväksi.
Vastakohtana tälle on niin kutsuttu sukupuolineutraalit käytännöt, joissa sukupuolten välisiä eroja ei tunnisteta, eikä niiden merkityksiä ja vaikutuksia tunnisteta. Tasa-arvosuunnittelussa tulee kannustaa koko opetushenkilöstöä sukupuolitietoiseen ajattelutapaan tulosten aikaansaamiseksi.
Oppilaitoksissa annettava opetus ja ohjaus sekä oppimisympäristö vaikuttavat naisten ja miesten/tyttöjen ja poikien käsityksiin sukupuolirooleista työelämässä. Tärkeää ei siis ole se mitä opetetaan, vaan myös se miten opetetaan. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tasa-arvon toteutumiseen jo opiskelijavalinnoissa, opetusta järjestäessä ja opintosuorituksia arvioitaessa. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota toimenpiteisiin, joilla pyritään seksuaalisen ja sukupuolisen häirinnän sekä sukupuolen perusteella tapahtuvan syrjinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen. Opiskelun aikana syntyy käsitys ammatista ja osaamisesta, omista oikeuksista ja kehittymismahdollisuuksista työssä sekä työn ja perheen yhteensovittamisesta. Parhaimmillaan oppilaitoksissa syntyneet tasa-arvoa tukevat ajattelu- ja toimintatavat siirtyvät sukupuolitietoisena osaamisena ja työkäyttäytymisenä työelämän arkeen.
Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus ovat opiskelijoiden erilaisten kokemusten, kiinnostusten kohteiden, aatteiden ja tavoitteiden huomioon ottamista. Moninaisuuden hyväksymisellä koulutuksessa ja kannustamalla sukupuolelleen ei-tyypilliselle alalle autetaan torjumaan opiskelijoiden stereotyyppistä ajattelutapaa ja ennakkoluuloja sekä rikkomaan rakenteellisia esteitä. Sukupuolitietoinen opetus ja ohjaus vaativat monenlaisia lähestymistapoja ja strategioita, jotta tavoite opiskelijoiden henkilökohtaisesta kehittymisestä ja kriittisestä tietoisuudesta saavutetaan. Opettajan on aktiivisesti heittäydyttävä opiskelijan ”saappaisiin” ja opittava sukupuolitietoisuutta tosielämän kokemuksista, oppikirjojen ulkopuolelta.