Delfoi-menetelmässä tavalla tai toisella asiantuntijoiksi luokitellut toimivat tulevan kehityksen oraakkeleina. Delfoi-tekniikka on yksi monista asiantuntijoiden kannanottojen keruumenetelmistä, joilla on pyritty arvioimaan tulevan kehityksen mahdollisuuksia. Asiantuntijamenetelmien kirjo ulottuu yksinkertaisista kyselyistä komiteatyöskentelyyn, jossa asiantuntijat saattavat hioa kannanottoaan kymmenissä tai jopa sadoissa kokouksissa. Delfoi-tekniikka on vuosien saatossa määritelty monella tavoin. Mistään oikeaoppisesta Delfoista tuskin voidaan puhua. Tutkimuksen tarkoitus ja konteksti voivat suhteellisen vapaasti vaikuttaa konseptimenetelmän "murteeseen", vaikka tietyt tuntomerkit menetelmältä edellytettäisiinkin. Laajassa kokoomateoksessaan vuodelta 1975 Linstone ja Turoff (1975) antoivat menetelmälle hyvin väljän määritelmän:
"Delfoi-tekniikkaa voidaan luonnehtia ryhmän kommunikaatioprosessin strukturointimenetelmäksi, jonka tarkoituksena on auttaa yksilöiden muodostamaa ryhmää kokonaisuutena käsittelemään mutkikasta ongelmaa".
Tunnusomaista menetelmälle on asiantuntijoille anonyymisyys eli asiantuntijat esittävät ja perustelevat tulevaisuutta koskevia väitteitä usein tietämättä, keitä muita asiantuntijoita tutkimuksessa on mukana. Anonyymiydellä pyritään siihen, että asiantuntijat esittäisivät aitoja mielipiteitään ja käsityksiään tutkimuksen aihepiiristä. Näin yksittäiset asiantuntijat voivat esittää mielipiteitä pelkäämättä "kasvojensa menetystä". Korkeassa status-asemassa olevat asiantuntijat uskaltavat rooliodotuksista vapautettuina esittää käsityksiään, kun heidän ei tarvitse tehdä sitä julkisesti omalla nimellään.
Keskeistä on, että
- asiantuntijat voivat vapaasti muuttaa kannanottojaan (usein asiantuntijan on vaikea luopua kannanotostaan, jos hän on tehnyt kannanottonsa julkisesti),
- voimakkaat mielipidejohtajat eivät voi vaikuttaa asiantuntijaryhmän yleiseen mielipiteen muodostukseen,
- hyviä, uusia ideoita voisivat esittää myös sellaiset asiantuntijat, joilla ei ole korkeaa statusta organisaatiossa, ja
- hyviä ideoita voidaan koota yhteiseen käsittelyyn mahdollisimman monipuolisesti monen erilaisen asiantuntijan toimesta,
- ideana prosessissa, jota on perinteisesti kutsuttu Delfoi-tekniikaksi. on tuottaa ryhmäennuste pitäen ryhmädynamiikka minimissään. Fyysinen ja näin myös psykologinen etäisyys ennakointiryhmän jäsenten kesken on maksimoitu. Prosessin tarkoitus on silloin tuottaa tasa-arvoinen ennakointijärjestelmä.
On syytä korostaa - toisin kuin monet Delfoi-tekniikan soveltajat ovat tulkinneet - että anonymiteettivaatimus koskee vain argumentointivaihetta. Keskusteluun motivoitumiseksi asiantuntijoiden on hyvä tietää kenen kanssa he keskustelevat. Keskusteluprosessin päätyttyä ei ole mitään syytä salata ideoiden tai mielipiteiden esittäjiä, jolleivät he eivät itse sitä jostain syystä edellytä. Työskentelyn palkitsevuuden kannalta on jopa tärkeää, että hyvän idean esittäjä saa esiin nimensä tai ainakin tahon, jota edustaa. Delfoi-menetelmää voidaan myös soveltaa työryhmässä siten, että anonyymisyyttä ei ole. Riskinä tämän tyyppisissä Delfoi-tutkimuksissa on se, että jotkut työryhmän asiantuntijat alkavat toimia mielipidevaikuttajina työryhmässä. Pyrkimys siihen, että henkilöiden asemasta heidän arvionsa tai argumenttinsa väittelevät ilmeni perinteisessä Delfoi-menetelmässä siten, että asiantuntijoita lähestyttiin kyselylomakkein, joiden sisältämät vastaukset käsiteltiin luottamuksellisina. Tuoreimmissa sovellutuksissa sähköpostin tai haastattelujen käyttö on yleistynyt.