= outojen ilmiöiden ymmärtäminen tutumpien ilmiöiden kautta.
Analogiamenetelmä soveltuu käytettäväksi silloin, kun ennustettavan asian nähdään kehittyneen jossakin toisessa ympäristössä eli systeemissä pitemmälle kuin ennustettavassa ympäristössä. Analogiamenetelmässä tuo vieras systeemi otetaan malliksi, jonka mukaisesti muutoksen oletetaan tapahtuvan myös ennustettavassa ympäristössä.
Analogiamenetelmää käytettäessä on siis ensin löydettävä jokin sellainen vieras systeemi, joka muistuttaa ennustettavaa järjestelmää, on kehittynyt samalla tavalla ja lisäksi näyttää päässeen kehityksessä "pitemmälle" (tämä onkin kaikkein hankalimmin arvioitava kohta).
Sitten kun sovelias vieras systeemi on löytynyt ja sen rakenne on selvitetty, itse ennuste laaditaan muuttamalla vieraan systeemin mallissa tarpeelliset kohdat ennustettavan järjestelmän mukaisiksi, jolloin se muuttuu ennustettavan järjestelmän tulevaisuudenkuvaksi.
Analogiamenetelmän avulla usein ennustetaan kansantalouden suureita kuten asukaslukua, asumisväljyyttä tai autojen määrää. Systeemit, joihin nämä kytketään, ovat esimerkiksi kansantaloudet Yhdysvalloissa ja Suomessa. Ennustaminen aloitetaan arvioimalla, minkä vuoden tilanne Yhdysvalloissa eniten muistutti Suomen nykyistä tilannetta, esimerkiksi minä vuonna siellä oli sama autotiheys kuin Suomessa nyt. Olkoon tuo vuosi esimerkiksi 1980. Seuraavaksi hankitaan Yhdysvaltain kansantalouden malli vuodelta 1980, muutetaan sen suuruus Suomen nykyisten lukujen mukaiseksi, ja muodostetaan ennuste antamalla tämän mallin kehittyä samoissa suhteissa kuin sen tiedetään tehneen Yhdysvalloissa 1980 jälkeen.
Yllä oli esimerkkinä kvantitatiivinen analoginen malli, mutta analogian periaatetta voidaan soveltaa myös kvalitatiivisiin kehityksen malleihin. Esimerkkejä näistä:
- Alvin Tofflerin kirjassa The third wave (1980) meren aallot on otettu kuvaamaan yhteiskunnan kehitysvaiheita: maatalous-, teollisuus-, tietoyhteiskunta jne.
- Oswald Spengler on teoksessa Länsimaiden perikato todennut, että muinainen Egypti, antiikin Rooma ja lähes kaikki historian tuntemat kulttuuripiirit ovat kehittyneet kuten kasvi, joka syntyy, kukoistaa ja kuolee; Spengler ennusti tämän pohjalta, että länsimaille kävisi analogisesti samoin.
Analogiaan perustuvat ennusteet ovat enimmäkseen melko epäluotettavia, sillä laajoihin järjestelmiin kuten kansantalouksiin liittyy suuri joukko vaikuttajia, jotka tuskin kaikki ovat samoja eri järjestelmissä. Jos esimerkiksi autotekniikan oletetaan kehittyvän saman mallin mukaan kuin tietokoneet, meidän täytyisi ennustaa että autojen nopeus piankin on 10 000 km/h, niiden energiankulutus 0,001 l/km ja koko 5 mm luokkaa.
Luotettavuus voisi ehkä hieman parantua, jos saataisiin käytettäväksi useamman kuin yhden vieraan systeemin mallit, jolloin kutakin niistä vuorollaan voisi käyttää analogian lähtökohtana. Vielä yksi askel tästä eteenpäin olisi se, että eri systeemeistä saatujen havaintojen pohjalta tutkija kokoaisi yleispätevän mallin; tällöin voitaisiinkin jo siirtyä toisiin, jäljempänä selostettaviin menetelmiin ennustaminen deskriptiivisen mallin pohjalta sekä ennustaminen selittävän mallin pohjalta. Analogisen menetelmän heikkouksiin on lopuksi luettava se, että metodi ei ainoastaan ole epävarma, vaan lisäksi on tarjolla tuskin lainkaan keinoja arvioida ennusteiden luotettavuutta tai todennäköistä virhettä.