Ikäkortti tarkoittaa ammatti-ikätilastosta kehitettyä ennakoivaa tarkastelumallia, jonka avulla voidaan ennakoida ennen muuta sodan jälkeen syntyneiden ikäluokkien eläköityminen ammateittain. Ikäkortti kuvaa täten työllisen työvoiman ikäprofiilin. Ikäkortista voidaan päätellä myös uuden työvoiman tulo työelämään. Ikäkortilla voidaan kuvata kunkin ammatin 10 vuoden jaksojen ikäkerrostumat, jotka voidaan purkaa vuosittaisiksi tulovirroiksi (rekrytoituminen) ja lähtövirroiksi (eläköityminen).
Ikäkortti perustuu jäljittävän ennakoinnin periaatteelle. Kyseessä on kova (positivistinen) ennakointimenetelmä, joka tähtää tulevaisuudesta tietämiseen eli ennustamiseen.
Jäljittävä ennakointi perustuu ikäkortissa neljään ideaan:
- Työelämässä etenkin makrotasolla toimiala-, ammatti- ja koulutusrakenteet eli työllisten varannot muuttuvat pääsääntöisesti hitaasti;
- Ikäkerrokset eli työvoimavarannot voidaan muuntaa vuosittaisiksi virtaamiksi ja päinvastoin samaan tapaan kuin potentiaalienergia voidaan muuntaa liike-energiaksi. Tätä deaa on sovellettu jo pitkään ammattirakennemalleissa poistumaodotteiden laskemiseksi;
- Aika kulkee väistämättä, eli esimerkiksi vuosina 1947-1952 syntyneet eläköityvät vuosina 2007-2012 olettaen eläköitymisiäksi 60 vuotta; sekä
- hierarkisilla alue-, toimiala- ja ammattiluokituksilla saadaan muodostettua sekä yhteiskunnallisen tason (makro) että periaatteessa yksilötason (mikro) välinen yhteys, mitä nimitetään vertikaaliseksi jäljittämiseksi.
Ikäkorttiin voidaan liittää ammattikohtainen koulutusastetieto, jolloin ikäkerrostumiin saadaan etenkin aikuiskoulutustarpeiden arvioinnin kannalta keskeinen laadullinen tieto. Liitämällä ikäkorttiin tulotieto voidaan ennakoida seudun tai yksittäisen kunnan talouspohjan kehitystä (verotulot, ostovoima).
Ikäkortti tukee tuotantoverkostoanalyysejä tai toimialaperustaista kehittämistä. Ikäkorteista voidaan viitteellisesti, mutta riittävän täsmällisesti tulkita, millainen työllisten varanto kunkin klusterin tai toimialan käytettävissä on esimerkiksi vuonna 2010.
Ammatin ikärakenteen tasapainoisuutta voidaan arvioida suhteessa ammatin kehitysnäkymiin. Mikäli kasvavassa ammatissa ikääntyneiden (suurten ikäluokkien) osuus on suuri, uuden työvoiman tarve on erityisen suuri. Mikäli ammatti on supistuva, suuri ikääntyneiden määrä ei ole välttämättä ongelma.
Ikäkortin ennakointitulkinta perustuu seuraaviin näkökohtiin:
- Ikäkortti kuvaa valitun alueen kunkin ammatin ikäkerrostumat eli samalla karkeasti työllisten osaamistaustat
- Ammattien makrorakenteet muuttuvat hitaasti, mitä muutosta voidaan päätellä vertaamalla ikäkerrostumia
- Ikäkerrostumat eli varannot voidaan purkaa vuosittaisiksi virtaamiksi (nuorten rekrytointi, poistumat eläkkeelle)
- Ikäkerrostumien osaamistaso voidaan päätellä, kun tunnetaan kuhunkin ammattiin liittyvien koulutuksien historia
- Ammattirakenteiden muutosta voidaan ennakoida tukeutuen megatrendeihin, heikkoihin signaaleihin ja innovaatioihin ja
- Ikäkortti kuvaa alueella asuvat työlliset (ei suoraan työpaikkoja, vrt. pendelöinti).
Ikäkorttia on sovellettu työllisyysstrategioiden mitoituksen TE-keskuksissa (Pirkanmaa, Uusimaa, Varsinais-Suomi). Maakuntien (kaikki maakunnat) ammattirakennemallien (MARE) poistumalaskelmat perustuvat ikäkorttiin. Ikäkorttia on sovellettu myös Noste-ohjelman (kansa- tai peruskoulutuksen varassa olevien 30-59-vuotiaiden työllisten koulutus) suuntaamiseen Etelä-Karjalassa, Kanta-Hämeessä, Keski-Suomessa, Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä ja Satakunnassa.
Ikäkorteista on lisää Ikäkortti-oppaassa Viestinhallinnan sivuilla ja ikäkortin kuvauksessa Enstin sanastoissa.