Luonnonvara- ja ympäristöala

Luonnonvara- ja ympäristöalan koulutuksen aloittajamäärät ovat pysyneet viime vuosina muuttumattomina. Koulutukseen ei kaikilla opintoaloilla ole ollut riittävästi hakijoita. Tavoitekehityksen vaihtoehdon mukaan aloittajatarve on tulevaisuudessa jonkin verran pienempi kuin viime vuosien aloittajamäärä. Ammatillisessa peruskoulutuksessa ja ammattikorkeakoulussa tarve vastaa nykytilaa, mutta yliopistossa aloittajatarve on nykyistä selvästi pienempi.

Maa- ja metsätalouden työpaikat keskittyvät muutamalle toimialalle, joiden työllisyyskehityksellä on suuri vaikutus alan koulutuksen aloittajatarpeeseen. Suurin osa työpaikoista on maa-, riista- ja kalatalouden sekä metsätalouden ja -teollisuuden toimialoilla, ja niiden työvoimatarpeen ennakoidaan pienenevän. Tavoitekehityksessä maatalouden rakennekehityksen ja tuottavuuden kasvun ennakoidaan jatkuvan voimakkaana, mikä merkitsee pienempää työvoiman tarvetta. Metsäteollisuuden nähdään kykenevän uudistumaan ja säilyttämään asemansa maailmanmarkkinoilla tuoteinnovaatioiden avulla, mikä heijastuu myös metsätalouteen siten, että hakkuumäärät palautuvat aikaisemmalle tasolle. Tuottavuuskehityksen vuoksi metsätalouden työvoimantarve kuitenkin pienenee.

Muita työllisyyden kannalta tärkeitä toimialoja ovat isännöinti ja kiinteistönhuolto, järjestötoiminta, koulutus ja tutkimus sekä kaupan toimialat. Työllisyyskehityksen lisäksi koulutustarpeeseen vaikuttaa poistuma, joka on luonnonvara-alan työvoimasta lähes 52 %. Poistuma on selkeästi suurempi kuin millään muulla koulutusalalla, koska eroa toisena olevaan humanistiseen ja kasvatusalaan on viisi prosenttiyksikköä.

Koulutuksen läpäisy on ollut viime vuosina keskimääräistä alhaisempi kaikilla muilla opintoaloilla paitsi metsätaloudessa. Ennakointia varten tehdyissä laskelmissa on käytetty nykytilannetta selvästi korkeampia läpäisyn arvoja, mikä pienentää ennakoitua aloittajatarvetta varsinkin ammatillisessa peruskoulutuksessa muilla kuin puutarhatalouden opintoalalla.