Kokeilukeskuksen ensimmäinen testiluontoinen Kokeiluohjelma on tullut päätökseensä. Mitä mukana olleet tiimit eri puolilta Suomea ajattelevat vuoden mittaisesta matkastaan ja miten kokeilukulttuuri istuu koulun arkeen? Blogisarjassa syvennytään kokeilumatkan aikana kertyneisiin oppeihin askel askeleelta
Piirroskuva 2 kokeileva koulu

Kokeilukeskuksen ensimmäinen testiluontoinen Kokeiluohjelma on tullut päätökseensä. Mitä mukana olleet tiimit eri puolilta Suomea ajattelevat vuoden mittaisesta matkastaan ja miten kokeilukulttuuri istuu koulun arkeen? Blogisarjassa syvennytään kokeilumatkan aikana kertyneisiin oppeihin askel askeleelta.

Kokeilukulttuurin yhteydessä on paljon korostettu, että kokeiluissa on lupa epäonnistua. Näin asia tavallaan onkin – kokeilemalla löydetään nopeasti asiat, jotka eivät toimi. Myös peruuttaminen testaamisesta kehittämisenaikaisempiin vaiheisiin, ongelman määrittelyyn tai uusien ideoiden tuottamiseen on sallittua. Epäonnistuminen ei kuitenkaan ole itseisarvo, vaan kiinnostavaa on se, mitä tapahtuu sen jälkeen. Ainoa oikeasti epäonnistunut kokeilu on sellainen, josta ei opita mitään.

Siikajoella kokeilemassa mukana olleet kokivat erityisen antoisana mahdollisuuden jakaa työyhteisössä oppeja ja kokemuksia omista pienistä, luokan kanssa tehdyistä kokeiluista ja vastavuoroisesti hyödyntää muiden kokeilujen tuloksia. Inkoossa taas yhteiseksi punaiseksi langaksi nousi kokeilun huolellinen dokumentointi, jonka avulla suurempikin joukko voi pysyä kartalla kokeilun vaiheista. Dokumentointi toimi viestintävälineenä, jonka avulla tavoitettiin paitsi muut työntekijät, myös vanhempia ja päättäjiä:

Videolla Kokeiluohjelman kokeilijat kertovat omien kokeilujensa kokemuksista ja opeista. Kokeiluohjelma on vuoden mittainen ohjattu ohjelma, jonka on toteuttanut Opetushallituksen Kokeilukeskus.

Kokeilijatiimin vastuulla on luoda kokeilulle oppimisympäristö. Paitsi itse tekemiselle, olisi aikaa pystyttävä raivaamaan myös kokemusten ja havaintojen yhteiselle käsittelylle ja niistä oppimiselle. Koulumaailmassa erityisen haasteellista tästä tekee säännelty ajankäyttö ja minuuttiaikataulut. Sastamalan, Äänekosken, Laihian ja Forssan yhteisessä teknologiaseikkailu -hankkeessa myös kuntien sijainti eri puolilla Suomea teki kokemusten jakamisesta tavanomaisesta haastavampaa. Voimavaraksi koettiin silti yhteiset kohtaamiset videokeskusteluissa ja Kokeiluohjelman klinikkapäivissä Helsingissä. Jatkuvaa oppimista prosessissa tukivat jokaisen kunnissa toteutetun seikkailupajapäivän jälkeen pidetty loppupurku:

Ensimmäisten suunnitelmallisten kokeilujen tavoitteena ei ole valmiiden ratkaisujen tuottaminen, vaan lisääntyvä tieto. Kokeilujen kohdalla hyvä kysymys onkin, miten huolehditaan siitä, että kokeilujen oivallukset eivät jää vain harvojen mukana olleiden hyödyksi. Miten yksittäisen kokeilun tulokset voisivat hyödyntää useampaa koulua tai kokonaista kuntaa? Miten skaalataan oppimista ja avataan keskeneräistä ulkopuolisille?

Parhaimmillaan kokeiluista saatava tieto syöttää takaisin suunnitteluun ja voi vaikuttaa strategisiin valintoihin ja siihen, mihin resursseja kohdennetaan. Tämä edellyttää toimivaa keskusteluyhteyttä koulun ja sivistystoimen välillä sekä ymmärrystä kokeilevan kehittämisen logiikasta ja hyödyistä.