Milloin viimeksi yllätyit siitä, että kollegasi ajattelee yhteisestä asiasta eri tavoin kuin sinä? Siinä, missä yhdelle piirtyy selkeä ratkaisu, toiselle herää kysymyksiä, ja kolmas saattaa ehdottaa aivan uudenlaista lähestymistapaa. Huomioimalla laajasti koulun henkilöstön lisäksi oppilaiden, perheiden, koulun johdon, sivistystoimen, kunnan päättäjien ja erilaisten sidosryhmien näkökulmat ja kokemukset oleellisena osana kokeilevaa kehittämistä, voimme oppia kehittämisen kohteesta ja vaihtoehtoisista ratkaisuista monipuolisesti.
Ihmisiä arviointiakvaariossa

Useissa opetusalan kehittämishankkeissa ja piloteissa onnistumista arvioidaan tulosten näkökulmasta. Toteutuiko työsuunnitelma sovitusti?  Valmistuiko opas tai sähköinen oppimateriaali? Tuloksiin keskittyvän hankearvioinnin mallit istuvat huonosti opetusalan kokeilujen arviointiin, joissa tulosten lisäksi kuljettu matka ja yhteinen oppiminen ovat merkityksellisiä. Kokeiluprosessi parhaimmillaan synnyttää uutta ymmärrystä kehittämisen kohteesta, kehitteillä olevasta ratkaisusta ja siitä, keitä kokeiluprosessiin pitäisi osallistua. Erilaisten konkreettisten ideoiden testaamisen avulla voidaan jatkuvasti oppia kohderyhmän tarpeista ja toiveista –  saada palautetta ja näyttöä erilaisten ideoiden toimivuudesta arjessa.

Jotta kokeilujen vaikutuksia voidaan tehdä näkyväksi, tarvitaan monipuolisempia arviointitapoja. Kokeiluohjelmassa on syksyllä 2019 pilotoitu ihmislähtöistä, moninäkökulmaista arviointitapaa. Taustalla on tutkimustyöhön perustuva  Kokeilut käytäntöön -arviointimalli.  Pilotissa on sovellettu ja yhteiskehitetty mallia koulumaailman tarpeisiin mallin kehittäneiden tutkijoiden Eveliina Saaren (Työterveyslaitos) ja Kirsi Hyytisen (VTT), Inforgloben, Kokeilukeskuksen ja kokeiluohjelman tiimien kanssa. Mallissa arvioidaan ensin digitaalisen arviointityökalun avulla kokeilun vaikutuksia oppijoiden, perheiden, kouluyhteisön, kunnan, kokeilujen maineen, yhteensovittamisen ja talouden näkökulmista.  Kyselyn jälkeen järjestetään muutaman tunnin pituinen kehittävän arvioinnin työpaja, arviointiakvaario, jossa keskustelun aloittavat kokeilun kehittäjät ja kehittämistyöhön osallistuneet. Tämän jälkeen keskustelua reflektoivat koulun johto, sivistystoimen edustajat, kunnan päättäjät ja muut tärkeät sidosryhmät. Lopuksi muodostetaan yhdessä kehittämisehdotuksia kokeilun jatkolle.

 

Ihmislähtöisen arvioinnin mallin kehittäjät Kirsi Hyytinen ja Eveliina Saari kertovat mallin taustaa ja teoriaa sekä soveltamista opetuksen ja kasvatuksen alalle.

 

Moninäkökulmainen arviointimalli on otettu kokeilutiimeissä vastaan uteliaisuudella, uudenlaisena tapana tehdä kouluissa tapahtuvia kokeiluja näkyväksi. Moni arviointiakvaarioihin osallistunut tunnisti tarpeen luoda siltaa kokeilutoiminnasta arjen työhön. Tärkeätkin opit helposti unohtuvat koulun kiireisessä arjessa ilman yhteistä reflektointia. Samalla yhteinen arviointihetki on herättänyt epävarmuuden tunteita – osaanko osallistua keskusteluun? Mitä sanottavaa minulla voisi olla, kun en ole seurannut kokeilua arjen tasolla? Osallistujia on helpottanut etukäteen jo kuulla, että arviointiakvaarion ensisijainen tavoite on oppia yhdessä. Arviointiakvaariossa ei tarvitse tietää tai osata, mutta läsnä täytyy olla. Yhteinen näkemys siitä, mitä kokeilussa pitäisi seuraavaksi tapahtua syntyy arviointiakvaarion aikana.

Erilaiset näkökulmat voivat hätkähdyttää, ja auttaa kehittäjiä suuntaamaan kokeilutoimintaa.   Eräs äiti mainitsi arviointiakvaariossa, ettei hän tunne koulun kehittämistoimintaa, mutta mielellään juttelisi lapsensa kanssa kehittämisen aiheista, jos tietäisi, mitä koulussa tehdään.  Toinen äiti olisi halukas jakamaan omaan osaamistaan koulun kehittämishankkeissa, mikäli mahdollisuus tarjoutuisi. Kolmas vanhempi toi esiin sen, ettei ollut ennen kokeilua ajatellut koulun olevan kiinnostunut hänen lapsensa hyvinvoinnista. Joukko nuoria puolestaan pohti, miten kodin ja koulun välinen yhteistyö vaikuttaa heidän hyvinvointiinsa, ja miten tärkeää on, että koulu ymmärtää heidän arkeaan laajemmin.

Kehittäjät ja kokeilun mahdollistajat pitivät lasten, nuorten ja perheiden osallistumista arviointiakvaarioon todella merkityksellisenä. Tärkeää akvaarion suunnittelussa on kuitenkin miettiä, miten osallisuus voisi toteutua parhaiten. Yhtenä oppina havaittiin, että lapsia, nuoria ja perheitä on tärkeä valmistaa yhteiseen keskusteluun etukäteen. Lisäksi on tärkeä kutsua akvaarioon ryhmä lapsia, nuoria ja perheiden edustajia yksittäisten sijaan. Ryhmän keskustelussa piirtyy laajempi kuva kokeilun erilaisista vaikutuksista, ja keskustelu on osallistujien välillä tasavertaisempaa. Jatkossa olisi tärkeä kehittää vielä monipuolisempia tapoja tuoda erilaisia kokemuksia, näkemyksiä ja ideointia mukaan arviointikeskusteluun.

Eräs äiti totesi akvaarion lopuksi, että ”on kiva lähettää lapsi kouluun, jossa aikuisilla on asiat hyvin – jos henkilökunnalla on kaikki hyvin, se heijastuu lapsiin arjessa”.  Arviointiakvaariossa voi havaita erilaisten asioiden ja kokemusten yhteydet toisiinsa, ja oivaltaa systeemisen kehittämisen tarpeen koulutuksen alalla. On voimaannuttavaa huomata, ettei hyvinvoinnin edistäminen tai oppimisen laadun parantaminen ole yhden muutosohjelman, organisaation, tiimin tai ihmisen varassa.