Kielen merkitys oppimisessa ja todellisuuden hahmottamisessa

Koska kielen avulla nimetään merkityksiä, luodaan tietorakenteita ja jäsennetään tietoa, se on lähtökohta oppimiselle sekä avain ajatteluun, ymmärtämiseen ja vuorovaikutukseen muiden kanssa. Opetuksen ja kasvatuksen kentillä kielitietoisuutta tarkasteltu esimerkiksi oppiaineiden käsitteiden ja erilaisten kielenkäytön tilanteiden kautta. 

Kielitietoinen katsomusaineen opettaja tekee läpinäkyväksi sitä, mikä merkitys kielen ymmärryksellä on oppimiselle ja vuorovaikutukselle. Opettaja ohjaa ymmärtämään uskonnolle ja elämänkatsomustiedolle tyypillisten käsitteiden merkitystä ja hahmottamaan käsitteet osana katsomuksellisia ilmiöitä. Kielitietoisuus tukee katsomuksellisten ilmiöiden tunnistamista, käsitteellistämistä, ymmärtämistä ja muistamista. Oppilaiden ja opiskelijoiden on myös itse osattava tunnistaa ja määritellä katsomusaineiden käsitteitä sekä käyttää täsmällistä ilmaisua esimerkiksi omissa teksteissään. Kielitietoisen opetuksen tavoitteena on saavuttaa aineeseen liittyvä monilukutaito.

Kielitietoinen opetus kiinnittää huomiota siihen, että jokaisella on tasavertainen mahdollisuus osallistua ja oppia riippumatta oppijoiden kielitaidoista. Siksi se on koko koulun juttu. Opetuksen kielitietoiset käytänteet hyödyttävät kaikkia oppijoita, mutta ovat hyödyksi erityisesti niille oppijoille, joiden koulukieli ei ole sama kuin äidinkieli.

Kielitietoisuus on tietoisuutta tiedonaloille ominaisista kielistä sekä oppiaineiden erilaisista tekstikäytänteistä. Samalla kun kielitietoinen katsomusopetus avaa eri katsomusaineille tyypillistä käsitteistöä ja kielenkäytön tapoja, sen avulla kasvatetaan määrätietoisesti oppijoiden sanavarastoa.

Kieltä käytetään eri lailla eri tilanteissa. Oppijoiden näkökulmasta kieli ja käsitteiden saamat määritelmät voivat vaihdella myös koulupäivän aikana ja eri oppitunneilla. Kielitietoinen opetus antaa oppijalle välineitä ymmärtää ja tunnistaa sanalle sopiva käyttöyhteys ja sen merkitys kussakin yhteydessä. Jokaisella oppiaineella on sille ominainen käsitteistönsä ja kielensä, joka kertoo tiedonalaan kuuluvista sisällöistä ja piirteistä sekä ilmentää sille tunnusomaisia tapoja käyttää kieltä.

Katsomusaineiden käsitteistö ja kieli pohjaavat oppiaineiden tiedonalojen sanastoon, tekstikäytäntöihin ja konteksteihin: elämänkatsomustiedossa antropologiaan, filosofiaan, kulttuurin, taiteen ja uskonnon tutkimukseen, kasvatustieteeseen sekä yhteiskuntatieteisiin, uskonnossa taas erityisesti teologiaan ja uskontotieteeseen. Uskonnossa hyödynnetään lisäksi monipuolisesti kulttuurin, taiteen ja yhteiskunnan tutkimusta. 

Myös katsomusten kieli, kuten käsitteistö ja symboliikka, on läsnä katsomusaineiden opetuksessa. Opetuksessa tutustutaan erilaisiin tiedonalalle tyypillisiin teksteihin ja tekstilajeihin. Oppilailta ja opiskelijoilta edellytetään elämänkatsomustiedon ja uskonnon opiskelussa hyvin erilaisista lähtökohdista tuotettujen tekstien kuten kuvien, symbolien, tilastojen ja graafien luku- ja tulkintataitoja sekä kulttuuristen tapojen ja rituaalien lukutaitoa.