Aika kuluu, Uno ei
Patsaita on edelleen säilössä vanhimmissa kouluissa, tosin ennemminkin pölyttymässä varastossa kuin näytillä paraatipaikalla.
Uno Cygnaeus edusti oman aikansa radikaalia kasvatusajattelua, jonka perustana oli idea kaikille kuuluvasta kansanopetuksesta. Sen avulla jokainen oppisi lukemaan, kirjoittamaan ja saisi perustaidot toimia kansalaisena yhteiskunnassa, joka silloin perustui säätyjakoon osana Venäjän keisarikuntaa. Idea oli erityisen radikaali siksi, että siinä ei eroteltu lapsia sukupuolen ja säädyn mukaan, vaan Cygnaeus piti tärkeänä, että kaikki lapset saavat saman tiedollisen sivistyksen. Hänen tavoitteenaan oli kaikille yhteinen pohjakoulu.
Se, että tällaisen ajatuksen läpimeno oli tuona aikana mahdollista, perustui tsaari Aleksanteri II:n kauden alkuvaiheeseen. Tsaari oli erityisen inspiroitunut liberaaleista aatteista, joista osansa sai siis suomalainen kansakoulu. Cygnaeus piti myös tärkeänä, että koulussa kukin lapsi tulisi tietoiseksi omista lahjoistaan, joiden Cygnaeus pappina ajatteli olevan lähtöisin Jumalalta. Lapsilähtöisyyteen hän oli perehtynyt myös tutustumalla laajalti aikansa keskeisiin kasvatusvirtauksiin maailmalla. Erityisesti Friedrich Fröbelin ja Johann Heinrich Pestalozzin ajattelulla oli vaikutusta häneen.
Cygnaeuksella oli vahva usko lapsen kykyihin, mikä ei tuonakaan aikana ollut kovin itsestään selvä kasvatuksen lähtökohta, päinvastoin. Monet Cygnaeuksen ajatukset kauhistuttivat aikakautensa sivistyneistöä. Toisaalta kansakoululaitoksen sekä opettajankoulutuksen suunnittelijana ja toteuttajana Cygnaeuksella oli mahdollisuus viedä ajatuksensa ”maalin asti”. Maamme ensimmäisen opettajaseminaarin johtajana Jyväskylässä Cygnaeus sai luoda näkemyksensä mukaisen koulutuksen. Kaikille yhteisen kansakouluajatuksen myymistä suuremmalle joukolle suomalaisia edisti ensimmäisten opettajaopiskelijoiden tulo monenlaisista sosiaalisista taustoista: heissä oli paitsi talonpoikia ja työmiehiä, myös säätyläisten tyttäriä.
Cygnaeuksen seminaarin perusajatuksia on edelleen luettavissa niin luokanopettajakoulutuksen kuin perusopetuksen ytimissä: ajatus oppilaan monipuolisesta oppimisesta näkyy taito- ja taideaineiden vahvana asemana suomalaisen peruskoulun alaluokilla. Taitoaineiden puolestapuhujana Cygnaeus tunnetaan yhä myös Suomen ulkopuolella. Monipuolisen opiskelun ohella Cygnaeus uskoi pitkäjänteiseen sitoutumiseen ─ hänen mielestään oppimiseen ei ollut oikotietä. Jos Cygnaeus nyt olisi kehittämässä Suomen koulutusjärjestelmää ja sen opetusohjelmia ja opetusfilosofiaa, mitä hän odottaisi? Päättäjiltä pitkäaikaista sitoutumista koulutuksen kehittämiseen. Cygnaeus ymmärsi, että kehittyminen ja oppiminen eivät tapahdu hetkessä sen enempää yksilön kuin yhteiskunnankaan kohdalla, vaan vaativat aikaa.
Luemme Cygnaeusta aina omista lähtökohdistamme, oman aikamme kasvatuksen kysymyksistä käsin. Uno Cygnaeus oli maailmaa kiertänyt mies. Hän laittoi opettajaseminaarin opettajat tutustumaan opettajankoulutukseen muissa maissa ollessaan seminaarin johtajana. Cygnaeuksen ajatus muualle menemisen ajatuksia avartavasta voimasta puhuttelee ainakin meitä kirjoittajia. Muiden avulla voimme oppia uutta, mutta ymmärtää paremmin myös omaa maailmaamme. Maailman parhaiksi opettajiksi pyrkiminen tuskin olisi Cygnaeuksen tavoite tämän ajan koulutuksen kehittämiselle. Sen sijaan hän kenties usuttaisi meitä kiinnostumaan, tutkimaan ja kehittämään yhdessä. Olemaan nöyriä, uteliaita ja luottavaisia kasvatuksen mysteerin edessä.
Matti Rautiainen, lehtori, Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto
Heli Valtonen, johtaja, Historian ja etnologian laitos, Jyväskylän yliopisto