Dialogi ja johtajuus tukevat uuden oppimisen tuen toimintakulttuurin rakentamista

Epävarmuuden ja kysymysten kanssa ei pidä jäädä yksin – ei opettajan, ei rehtorin eikä muun henkilöstön. Muutos on aina koko yhteisön muutos, ja suurin muutos tapahtuu lopulta ajattelutavoissa. Tähän ajattelutapojen muutokseen me tarvitsemme toisiamme ja työyhteisöä.

Muutosta on helpompi ymmärtää, kun tarkastelee sitä suhteessa aiempaan. Jos esimerkiksi erityisopettajan työ on jo aikaisemmin rakentunut vahvasti yhteistyölle opettajien ja opetusryhmien kanssa, uusi toimintatapa ei välttämättä muuta arkea merkittävästi. Sen sijaan, jos työ on painottunut vahvasti vain yksittäisten oppilaiden tukemiseen, työnkuvaa on nyt syytä muotoilla myös yhteisopettajuuden ja konsultaation suuntaan. 

Erityispedagogisen konsultaation ja yhteisopettajuuden merkitys korostuu erityisesti nyt, kun ryhmäkohtaiset tukimuodot laajentavat luokan- ja aineenopettajien vastuuta oppimisen tuessa.

Erityisopettajan antama opetus muun opetuksen yhteydessä tarjoaa uuden mahdollisuuden mallintaa oppitunnin strukturointia, eriyttämisen keinoja ja erilaisia opetuksellisia ratkaisuja juuri kyseisen opetusryhmän tarpeisiin. Näin ryhmäkohtaisilla tukimuodoilla voidaan tukea oppilaiden oppimista ja ennaltaehkäistä oppimisvaikeuksia, tarkkaavuuden pulmia tai tukea haluttua käyttäytymistä jo varhaisessa vaiheessa.

Ryhmäkohtaisena tukena toteutettavat joustavat pienemmän ryhmän ratkaisut puolestaan antavat monipuolisia mahdollisuuksia kohdennettuun ryhmäkohtaiseen tukeen. Niiden avulla voidaan vastata tarkemmin oppilaiden erilaisiin tarpeisiin ja ehkäistä ongelmien kasautumista. Erityisopettajan työ ryhmäkohtaisessa tuessa hyödyttää tehokkaasti koko yhteisöä. Yhteisopettajuuden ja konsultaation myötä luokanopettajat ja aineenopettajat saavat tukea omaan työhönsä, joka puolestaan vahvistaa heidän osaamistaan oppimisen ja koulunkäynnin tuen toteuttajana.

Erityisopettajalla ja erityisluokanopettajalla on keskeinen rooli myös oppilaskohtaisen tuen toteuttamisessa. Oppilaalla on aina oikeus tähän tukeen, jos oppimisen edellytyksiä tukevat opetusjärjestelyt sekä ryhmäkohtaiset tukimuodot eivät riitä turvaamaan hänen oppimistaan ja koulunkäyntiään. Oppilaskohtaiset tukitoimet edellyttävät tarkempaa tuen tarpeen arviointia, suunnitelmaa ja tuen päätöstä.

Johtaminen ja dialogi muutoksen moottoreina

Tuen uudistus kohdistuu ennen kaikkea koulun toimintakulttuuriin. Onnistunut muutos ei synny itsestään, vaan se edellyttää osaavaa ja osallistavaa johtamista. Johtaja ei kuitenkaan voi viedä muutosta eteenpäin yksin – se edellyttää koko kouluyhteisön mukaan ottamista, yhteistä sitoutumista ja osallistumista.

Muutosta ei myöskään rakenneta pelkillä ohjeilla tai käskyttämällä, vaan ennen kaikkea dialogilla – avoimella keskustelulla, jossa jaetaan kokemuksia, tulkintoja ja näkemyksiä. Juuri yhteisössä käytävien keskustelujen kautta uudet käsitteet ja tuen uudistuksen perimmäinen tarkoitus tulevat näkyviksi ja ymmärrettäviksi. Dialogi luo pohjan uudelle ajattelulle, uusien merkitysten syntymiselle ja myös yhteiselle arvokeskustelulle.

Tuen uudistuksen isona päämääränä on ”koko koulu tukee -ajatus”, jonka tavoitteena on varmistaa kaikille oppilaille yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset oppimismahdollisuudet. Koko koulu tukee -ajatus tuleekin konkretisoida arjen toiminnoiksi: Mitä se tarkoittaa minun työssäni, mitä se tarkoittaa meidän yhteisessä toiminnassamme?

Jos yhteinen ajatus tuen toteuttamisesta ei jalkaudu arkeen, se jää helposti irralliseksi eikä kukaan koe sitä omakseen. Juuri siksi osallistava johtaminen ja dialogisuus ovat avainasemassa, kun rakennetaan uutta oppimisen, osallistumisen ja koulunkäynnin tuen kulttuuria.

Pitkäjänteisen työn tulos

Vaikka oppimisen tuen uudistus on edennyt nopeasti, sen taustalla on pitkä ja perusteellinen työ.

Edellisen hallituksen Oikeus oppia -ohjelma loi uudistukselle pohjan asiantuntijoiden ja tutkijoiden johdolla. Lisäksi lain valmisteluun ovat vaikuttaneet monenlaiset odotukset ja tavoitteet – sidosryhmien, edunvalvojien ja poliitikkojen näkemyksistä aina niihin kansainvälisiin sopimuksiin, joihin Suomi on sitoutunut.

Demokraattisessa päätöksentekojärjestelmässä lainvalmistelu on yhteistyön tulos. Vaikka eduskunta on asettanut oppimisen tuen uudistukselle raamit lainsäädännön ja Opetushallitus opetussuunnitelman perusteiden kautta, paikalliset päätökset esi- ja perusopetuksen käytännön järjestämisestä tehdään kuntatasolla. Siksi on tärkeää, että myös kuntapäättäjät tuntevat oppimisen ja koulunkäynnin tuen uudistuksen sisällön ja sen tavoitteet. Onnistunut muutos edellyttää, että kunnissa varmistetaan riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit, jotta tuen uudistus voi toteutua käytännössä.

Anna ja ota aikaa

Muutos vie aikaa. Meillä on nyt edessämme uusi pelikenttä uusine sääntöineen. Jotkut ovat jo ehtineet kokeilla uusia toimintatapoja innokkaasti, kun taas toiset miettivät, voisiko vanhoilla keinoilla vielä pärjätä.

Kehotamme tarttumaan rohkeasti uuteen. Uusien toimintatapojen omaksumiseen me tarvitsemme toisiamme sekä yhteisiä keskustelua, kokeiluja ja yhdessä oppimista. Näillä eväillä meillä on mahdollisuus rakentaa entistä vahvempi ja inklusiivisempi tuen järjestelmää, jossa jokaisella oppilaalla ja opettajalla on mahdollisuus onnistua.

Näin me toimimme myös täällä Opetushallituksessa – yhdessä, keskustellen ja samalla oppien.