EU-jäsenyys toi suomalaisille väylän koulutus- ja nuorisoalojen kansainvälistymiseen

Reilut 30 vuotta sitten suomalaisissa oppilaitoksissa kävi innostunut kuhina. Opiskelijat suunnittelivat opintojaksoja eurooppalaisissa korkeakouluissa: hakeako Arrasiin, Berliiniin vai kenties Firenzeen tai johonkin muista sadoista vaihtoehdoista? Oppilaitosten käytävillä alkoi myös näkyä aiempaa enemmän muista Euroopan maista vaihtoon tulleita opiskelijoita. 

Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995, ja jo muutamaa vuotta aiemmin suomalaisille nuorille ja koulutusalan toimijoille oli avautunut mahdollisuus osallistua EU:n koulutusohjelmiin. Korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen EU-ohjelmat avasivat meille uusia ovia, joista astuimme sisään innokkaasti, kantavana ajatuksena hakea oppia ja kokemuksia Euroopasta. 

Suomalaiset koulutus- ja nuorisoalan toimijat osasivat verkostoitua ja löysivät nopeasti kumppaneita Euroopasta. Uutta yhteistyötä haettiin positiivisen, eteenpäin katsovan ajan hengessä. Elettiin toiveikasta aikaa – olihan Berliinin muuri murtunut, itäblokki kadonnut, maailma avautunut ja Eurooppa täynnä mahdollisuuksia. Suomesta tulikin monessa suhteessa yksi aktiivisimmista maista EU:n koulutus- ja nuoriso-ohjelmissa.

Ohjelmiin oli helppo mennä mukaan, sillä kansalliset tavoitteet ja EU:n tavoitteet koulutus- ja nuorisoaloilla olivat hyvinkin yhteneväisiä. Alkuvuosina Suomessa ajateltiin, että maa on lähinnä saamapuolella: silloiset kansalliset visiot lähtivät siitä, että opiskelijaliikkuvuus suuntautuu lähinnä Suomesta muihin maihin ja muualta haetaan uusia sytykkeitä Suomeen. 

Melko pian kuitenkin nähtiin, että Suomi oli kiinnostava kohde eurooppalaisille opiskelijoille, nuorille, opettajille, oppilaitoksille ja organisaatioille. Vaikka suomalaiset lähtivät vaihtoihin sankoin joukoin, liikennettä oli myös toiseen suuntaan: saapuvien Erasmus-opiskelijoiden määrä ylitti lähtevien määrän jo vuosituhannen vaihteessa. Eurooppalaisista koulutus- ja nuorisoalan toimista onkin ajan myötä rakentunut pääväylä kansainvälistymiselle, jossa Erasmus+ on laajalti tunnettu yhteinen nimittäjä.

Kokonaisuutta täydentää nykyisin Euroopan solidaarisuusjoukot -ohjelma, joka antaa nuorille mahdollisuuden osallistua eurooppalaista solidaarisuutta ja yhteenkuuluvuutta vahvistaviin hankkeisiin. Niin yksilö-, organisaatio-, kansallisella kuin Euroopankin tasolla näiden ohjelmien rahoittamissa hankkeissa verkostoidutaan, kehitetään koulutusta ja muuta toimintaa sekä rakennetaan yhteistä Eurooppaa, joka luo myös turvaa maailman myrskyissä – seikka, jonka arvo korostuu näinäkin aikoina.
 

Koulutusalan eurooppalainen yhteistyö on kiistatta ollut yksi EU:n menestystarinoista. 

Koulutusalan eurooppalainen yhteistyö on kiistatta ollut yksi EU:n menestystarinoista.  Lähes 400 000 suomalaista on osallistunut Erasmus+ -ohjelman ja sitä edeltävien ohjelmien tukemiin ulkomaanjaksoihin vuodesta 1992 lähtien. Koko EU:ssa ohjelmaan osallistuneiden lukumäärä on ylittänyt jo 16 miljoonan rajan. Osallistujien määrä kasvaa edelleen joka vuosi, ja se on lähes kaksinkertaistunut viime vuosikymmenen aikana. 

Erasmus-vaihto on ollut monelle eurooppalaiselle käänteentekevä kokemus. Erasmus on tarjonnut tilaisuuden tutustua tuetusti ja turvallisesti elämään toisessa maassa ja kulttuurissa, pohtia omaa identiteettiä, oppia uusia kieliä ja solmia elinikäisiä ystävyyksiä. Onpa moni löytänyt Erasmuksen avulla rakkaudenkin. Ohjelmaan osallistuu tänäkin vuonna nuoria, joiden vanhemmat ovat kohdanneet toisensa Erasmus-opiskelijavaihdon aikana. 

Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia vuosia ja vuosikymmeniä.