Käänteentekevä hetki

Blogi
Vaikutusohjelmat Digitaalisuus
Digitalisaatiossa on kyse ihmisistä.

Satu Meriluoto

Kuvituskuva oikopolusta

Käänteentekevä hetki minulle digitalisaation ymmärtämisessä oli eräs syyspäivä. Tulin töistä kotiin ja samassa tytär huudahti sohvalta: ”Voitko äiti olla hiljaa, kun minulla on tärkeä puhelu?” Mykistyin. Mikä nyt niin tärkeä puhelu oli? Kyse oli enkun projektityöstä, jota yläkoululainen teki kahden kaverinsa kanssa. Kaikilla oli läppäreissä auki sama Google docs ja kännyköissä päällä WhatsApp-videopuhelu. 

Läksyt eivät enää olleetkaan hiljaista yksin ahertamista pöydän ääressä, vaan ajasta ja paikasta riippumattomia yhteiskehittelyprojekteja. Minusta se oli käsittämättömän hienoa. Ne vekarat eivät tarvinneet Skypeä tai Moodlea. Pois alta risut, männynkävyt ja digitaaliset oppimisympäristöt, kun homma hoituu oikoteitä, niillä digivälineillä, joita muutenkin käytetään joka päivä. Ymmärsin, että digitalisaatio todellakin merkitsee toimintatapojen ja ajattelumallien muutosta. Olennaisinta siinä ovat ihmisten tarpeet ja se tapa, jolla he arjessa toimivat. Helpoin ratkaisu voittaa. Paras asiakaskokemus voittaa. 

Sama pätee kaikkien digitaalisten palveluiden kanssa. Kansalaiset ovat tottuneet helppokäyttöisiin laitteisiin ja sovelluksiin. Miten julkishallinto ikinä voi kilpailla suurten alustatoimijoiden ja yksityisen sektorin kanssa parhaasta käyttökokemuksesta? Saavutettavuuslainsäädäntö tuo tähän vielä omat haasteensa. Mutta mikä on oikeasti tärkeää? Se, että on olemassa julkishallinnon palveluita vai se, että yhteiskunta toimii ja ihmiset pärjäävät ja voivat hyvin? 

Useinkin toki hyvinvoinnin ylläpito vaatii sitä, että noudatetaan samoja sääntöjä. Sääntely on perinteisesti ollut julkishallinnon tehtävä. Mutta digitaalisen transformaation tuoma toimintatapojen muutos merkitsee myös sitä, että osa hallinnon tehtävistä poistuu tai muuttuu perusteellisesti. Julkishallinnon organisaatiotkaan eivät voi toimia yksin. 

Valtioneuvoston julkaisussa Pilkahduksia tulevaisuuteen – digitalisaation ja robotisaation mahdollisuudet pohditaan julkishallinnon roolia ja hallinnon suhdetta yksityisen sektorin toimijoihin ja todetaan, että onnistuneiden palveluprosessien aikaan saamiseksi palveluiden pitää ulottua myös naapuriorganisaation vastuualueen puolelle. Ihmisten elämäntapahtumien tukeminen on tärkeämpää kuin sektorirajoista kiinni pitäminen. Esimerkiksi työllistymisessä on aina kyse sekä koulutussektorilla hankitusta osaamisesta että työ- ja elinkeinosektorilla tarjolla olevista mahdollisuuksista. 

Viranomaistoiminnan kehittämistä ja julkisten palveluiden kilpailukykyisyyttä digitaalisella aikakaudella on pohtinut myös Demos Helsinki julkaisussaan Lupaus jatkuvasti oppivasta digitaalisen aikakauden julkisesta hallinnosta – Mahdollisuuksia viranomaistoiminnan kehittämiseen (2018). Jos julkisia palveluita ei käytetä, valta valuu demokraattisesti ohjatuilta instituutioilta globaaleille alustoille ja yrityksille. Voi perustellusti kysyä, voiko luottaa niiden haluun palvella kaikkien ihmisten ja koko yhteiskunnan etuja.

Synteesiä julkishallinnon rooliin tasa-arvon ylläpitäjänä ja vaikeuteen kilpailla käyttökokemuksesta verovaroin rahoitetuissa digipalveluissa on etsitty ekosysteemiajattelusta. Julkishallinnon on löydettävä uusi rooli digitaalisen transformaation myötä ja ymmärrettävä, miten arvokasta data on. Ekosysteemiajattelu on yksi tapa etsiä ratkaisuja. Hallinto huolehtii tietoturvasta ja yksityisyyden suojasta ja antaa resurssit ja vapauden kehittää, kunhan säännöistä sovitaan ja arvokas data jaetaan oikeudenmukaisesti. Minkä kaiken on muututtava, jos julkishallinto tarjoaakin vain alustan ekosysteemille, joka tuottaa ne paremman käyttökokemuksen palvelut?

Sana alusta on vähän abstrakti, mutta sitähän voi ajatella vaikka sohvana. On vapaus käyttää alustaa ja toimia siinä tarpeen mukaan, mutta yhteisiä sääntöjä noudatetaan. Kaikki saavat käyttää, ja pienet terävät näkkileivän murut on lakaistava käytön jälkeen pois.


 


Kirjoittaja

Satu Meriluoto
Satu Meriluoto
Vaikutusohjelmavastaava