Käsityötunneilla työskennellään erilaisten materiaalien parissa ja opitaan innovointitaitoja

Käsityö on kaikille oppilaille yhteinen oppiaine koulussa ja sen tavoitteet ovat kaikille samat. Tuntityöskentelyyn sisältyy tuotteen tai teoksen suunnittelua, valmistusta sekä oman työskentelyn itsearviointia. 

Käsityössä ei voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti tehdä valintaa teknisen työn ja tekstiilityön työtapojen kesken. Oppiaineessa ohjataan oppilasta kokonaisen käsityöprosessin hallintaan. 

Keskeistä on erilaisten käsityön materiaalien kokeilu, testaus ja mahdollinen yhdistäminen. 

Perinteisempiin käsityömenetelmiin, kuten metalli- ja puuteknologia sekä lankatekniikat ja ompelu yhdistyvät teknologian kehityksen mukanaan tuomat uudet menetelmät. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset digitaaliset sovellukset, kuten 3D-suunnitteluohjelmat ja sulautetut järjestelmät, kuten laserleikkuri. Olenkin monesti pohtinut, vastaako käsityö oppiaineen nimenä sitä, millaiseksi käsityö oppianeena on vuosikymmenten aikana muotoutunut.

Käsityötuntien kohdentaminen perusopetuksen päättövaiheeseen voisi tukea syvempää osaamista

Oppilaiden valmiudet oppia uusia taitoja ja erityisesti työstää käsityön materiaaleja vahvistuvat iän myötä. Siksi olisikin hyödyllistä pohtia, tulisiko perusopetuksen päättövaiheessa olla enemmän käsityön tunteja kuin alkuopetuksen vaiheessa. Nykyisessä tuntijaossa käsityön tunteja on vuosiluokilla 7–9 vain kaksi, kun taas vuosiluokilla 1–2 tunteja on neljä. Tämä muutos on tullut valtioneuvoston antamaan tuntijakoon vuonna 2012. 

Tuntien kohdentaminen perusopetuksen päättövaiheeseen voisi tukea tekstiilityön ja teknisen työn työtapojen parempaa hallintaa ja vahvistaisi oppilaan valmiuksia tehdä päätöksiä toisen asteen opintoihin hakeutumisessa. Tämä vaatisi tuntijaon uudelleentarkastelua vuosiluokkakokonaisuuksittain.

Vähimmäisosaamistaso varmistamaan riittävät perustaidot jatko-opintoihin

Nykyisessä hallitusohjelmassa on tavoite osaamistakuun toteuttamisesta, mikä tarkoittaa vähimmäisosaamistason määrittelyä ja sen saavuttamista edettäessä peruskoulussa luokalta seuraavalle. Tavoitteena on varmistaa jokaiselle nuorelle riittävät perustaidot, joilla pärjää jatko-opinnoissa.

Osaamistakuun toivonkin selkiyttävän myös käsityöoppiaineen opetusta siltä osin, että tulevaisuudessa määriteltäisiin tarkemmin niitä tietoja ja taitoja, joita oppilailla tulisi kunkin vuosiluokan päätteeksi myös käsityössä olla. Tämän kehitystyön teemme yhdessä käsityön opettajien, tutkijoiden ja muiden sidosryhmien kanssa. Käsityöoppianeessa tavoitteena on, että oppilaalla olisi perusopetuksen päättyessä käsityöstä laaja-alainen ymmärrys ja osaaminen, joka yhdistää työmenetelmäosaamisen taidot, kulttuurisen tietämyksen ja kriittisen ajattelun.

Jatko-opintojen kannalta myös valinnaisilla aineilla on käsityössä suuri merkitys. Syventävien valinnaisten aineiden avulla voidaan keskittyä esimerkiksi teknisen työn tai tekstiilityön työtapojen syvempään osaamiseen perusopetuksen aikana. Koulujen resurssit ja tuntikehys määrittävät, miten valinnaisia aineita on tarjolla.

Kädentaitoja opitaan myös vapaa-ajalla

Perusopetuksen lähtökohtana on ennen kaikkea hyvän yleissivistyksen mahdollistaminen kaikille oppilaille tasaveroisesti.  Tämän lisäksi vapaa-ajalla on suuri merkitys myös käsityötaitojen kehittymiselle. Esimerkiksi taiteen perusopetuksessa on mahdollisuus opiskella käsityötä tavoitteellisesti monen vuoden ajan. 

Toivoisin myös näkeväni, että lapsille ja nuorille olisi tarjolla enemmän käsityökerhoja sekä yhteiskäyttöisiä käsityön työympäristöjä nuorisotilojen yhteydessä. Tällöin nuoret voisivat korjata vaikkapa mopoja, huonekaluja ja vaatteita aikuisten ohjaamana. Näin annettaisiin tilaa luovuudelle ja kokeilunhalulle sekä innostettaisiin kestävien käsityötaitojen oppimiseen.