Käyttäytymisellä reagoivien lasten tarpeisiin voidaan vastata kouluissa ja päiväkodeissa

Meidän kaikkien kouluissa, päiväkodeissa ja hallinnon tasolla työskentelevien tulee sitoutua edistämään niitä toimenpiteitä, joiden avulla jokainen oppija saa tarvitsemansa tuen. Tämä edellyttää sekä yhteisöllisiä, opetusryhmässä toteutettavia, että myös lapsi- ja oppilaskohtaisia toimenpiteitä. Päiväkodin ja koulun arjessa tilanteet ovat moninaisia ja ne vaativat ennakointia etenkin, jos oppijat ovat käyttäytymisellään reagoivia. 

Kansainvälisen TALIS 2024 -tutkimuksen mukaan koulut ovat muuttuneet monimuotoisemmiksi ja oppilaiden tuen tarve lisää myös opettajien ammatillisia oppimistarpeita. Tutkimuksessa nousi muuan muassa esiin tarve kehittää tapoja, joilla tuetaan oppilaiden sosiaalista ja emotionaalista kehitystä. Samassa tutkimuksessa suomalaiset opettajat ilmoittivat myös kärsivänsä oppilaiden käytösongelmista enemmän kuin kollegat muissa maissa. 

Oppilaiden sosiaalisen ja emotionaalisen kehittymisen tukeminen onkin tärkeä kehittämiskohde niin oppilaiden hyvinvoinnin kuin myös opettajien työhyvinvoinnin kannalta. Vastaavia tuloksia on saatu varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen henkilöstölle suunnatusta TALIS Starting Strong 2024 -tutkimuksesta, jonka mukaan lasten käytöksen hallinta lapsiryhmässä aiheutti stressiä yli 40 prosentille vastaajista.   

Tuetaan kasvua ihmisenä ja aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä 

Meille Opetushallitukseen on kantautunut tieto ilmiöstä, jossa yksilön käyttäytymisellä reagointiin haluttaisiin vastata yksilöön kohdistuvilla, poissulkevilla ratkaisuilla. Tällaiset puheenvuorot kaikuvat menneiden vuosikymmenten “tarkkailuluokkien” ja kohdennettujen erityisryhmien kaipuuta ja mallia, jossa ongelmalliseksi koettu käyttäytyminen siirrettiin pois näkyvistä sen sijaan, että olisi systemaattisesti puututtu käyttäytymisen syihin ja opetettu vaihtoehtoisia toimintatapoja. 

Meidän tehtävänämme on tukea oppilaan kasvua ihmisenä ja aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä. Historiallisesti tarkkailuluokat ja segregoivat päiväkotiryhmät eivät tässä tehtävässä onnistuneet toivotulla tavalla: niistä puuttui usein suunnitelmallinen ja tavoitteellinen myönteisen käyttäytymisen opettaminen, ja lapset ja oppilaat jäivät erilleen muusta yhteisöstä, mikä saattoi edelleen pahentaa lasten ja oppilaiden haastavaksi koettua käyttäytymistä. 

Yksi keskeinen tavoite esi- ja perusopetuksen oppimisen tuen uudistuksessa on, että tarvittava tuki toteutuisi jokaisessa opetusryhmässä. Hyvän oppimista ja käyttäytymistä tukevan arjen päälle suunnitellaan ja toteutetaan toimivat yksilöllisemmät tukitoimet niille lapsille ja nuorille, jotka sitä tarvitsevat. Erityisopettajien opettamat erityisluokat ja pienryhmät on syytä muodostaa sellaisin periaattein, joilla voidaan tutkimustenkin valossa todeta olevan vaikuttavuutta. 

Muokataan ympäristöä kehitystä tukevaksi 

Keinoja käyttäytymisen problematiikan taittamiseksi on olemassa ja ne täytyy ottaa systemaattisesti käyttöön koko varhaiskasvatus- tai kouluyhteisössä. Käypä hoito -suositus painottaa käyttäytymisongelmien ennaltaehkäisyssä lapsen tai nuoren ympäristön muokkaamista lapsen ja nuoren kehitystä tukevaksi siten, että positiivista käytöstä vahvistetaan ja rajoittamisen keinot ovat rakentavia. Tutkittua tietoa tehokkaista käyttäytymisen tukemisen keinoista tulee hyödyntää suunnitelmallisesti. 

Onnistumisen kannalta on tärkeää, että käyttäytymisen tukeminen, kuten ylipäätään kaikki oppimisen ja opetukseen osallistumisen tukeminen rakentuu ryhmässä ja yhteisössä toteutettavaksi. Yksilöllisiin tarpeisiin voidaan vastata tehokkaasti ryhmässä systemaattisesti toteutettavilla toimintatavoilla. Oma tuttu opetusryhmä tuttuine lapsineen ja aikuisineen on yksi merkittävimmistä tuen keinoista, joka luo turvallisuutta ja yhteenkuulumisen tunnetta. 

Selkeä yhteinen toimintakulttuuri kouluissa ja päiväkodeissa ohjaa yhteisiin kasvatustavoitteisiin ja tukee sitä kautta lasten ja oppilaiden käyttäytymistä. Yliopistotutkija Vesa Närhi viittasi puheenvuorossaan tutkijatapaamisessamme 15.12.2025 yhteisiin kasvatustavoitteisiin, jotka perustuvat yhteisiin, sovittuihin toimintatapoihin. Näitä yhdessä sovittuja toimintatapoja varhaiskasvatuksen ja koulun arjessa voivat esimerkiksi olla käyttäytymistapojen opettaminen sekä yhdessä sovitut keinot, joilla puututaan ei-toivottuun käyttäytymiseen. 

Annetaan kiitosta halutusta toiminnasta 

Ennen kaikkea tärkeää on onnistumisiin keskittyvä palaute, joka vahvistaa ja ylläpitää toivottua käyttäytymistä. Käytännössä tällöin opettajat ja muu henkilöstö opettelevat antamaan kiitosta halutusta toiminnasta, kuten käytävällä kävelemisestä juoksemisen sijaan. Sovittujen ja johdettujen rakenteiden avulla yhteisö pystyy kannattelemaan edellä mainittuja periaatteita pitkäjänteisesti. 

Koulutusta järjestetään ja kehitetään inklusiivisten periaatteiden ja arvopohjan mukaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaisella on oikeus kuulua ryhmään ja osallistua yhteiseen toimintaan – jokainen voi toimia, kehittyä ja oppia omana ainutlaatuisena yksilönään sekä yhteisön jäsenenä.  Opetus ja oppimisympäristöt suunnitellaan alusta alkaen oppijoiden oppimista, osallisuutta ja vuorovaikutusta tukeviksi. 

Inklusiivinen toimintakulttuuri ei synny itsestään. Meidän on tietoisesti tunnistettava ja juurrutettava osaksi arjen toimintaa ne tekijät ja käytännöt, jotka rakentavat turvallista kasvu- ja oppimisympäristöä. Käytännössä käyttäytymiseen liittyviä häiriöitä voidaan vähentää muuttamalla yhteisön aikuisten omaa toimintaa sekä poistamalla sellaisia tekijöitä, jotka aiheuttavat häiriöitä ympäristössä. Tämä edellyttää johdettua, suunnitelmallista ja johdonmukaista kehittämistä sekä osallistavaa yhteistyötä koko yhteisöltä – lapsia, oppilaita ja huoltajia unohtamatta.