Kielitietoinen toimintakulttuuri vaatii erityisesti keskittymistä johtamiseen
Annika Westerholm, Jolin Slotte ja Yvonne Nummela
Meidän, jotka työskentelemme Suomessa ruotsinkielisten koulutuskysymysten parissa on jatkuvasti otettava huomioon ruotsinkielisen koulutuksen erityispiirteet suhteessa kansalliseen näkökulmaan. Kielellisellä vähemmistöllä on erityisiä haasteita. Yksi tapa vastata haasteisiin on tukea koulukieltä ja sitä kautta vahvistaa koulutuksen tasa-arvoa ja laatua.
Kielilähtöinen työskentely vaatii panostuksia
Opetushallituksen ruotsinkielisen toiminnan yksikkö on 2000-luvulla usein nostanut koulukielen keskiöön. Keskeisiä aihekokonaisuuksia ovat olleet kielilähtöinen työskentely ja kielitietoisuus oppimisessa. Ruotsinkielisissä oppilaitoksissa noin puolet oppilaista ja opiskelijoista on kaksi- tai monikielisiä, mikä asettaa erityisiä vaatimuksia sekä koulukielen että kotikielten tukemiselle.
Kielitietoisuus ajattelutapana käynnistyi Språkrum-hankkeessa (hankekausi 2000–2008) Ruotsissa 2000-luvun alussa käydyn keskustelun pohjalta. Språkrum-hankkeen kehittämistyö johti lukuisiin hankkeisiin, joissa keskityttiin kieltä tukevaan toimintaan. Tämä vaikutti osaltaan myös siihen, että kielitietoisuus käsitteenä sisällytettiin meillä kansallisten opetussuunnitelmien perusteisiin vuonna 2014.
Kielitietoisuus nousee nykyään usein esille kansallisesta näkökulmasta, sillä lasten ja nuorten kielivalikoima monimuotoistuu Suomessa. Koulukielen asema ja kielten merkitys on muutoksessa, mikä asettaa jatkuvasti uusia vaatimuksia toimintakulttuurin kielitietoisuudelle. Samalla kun käsitteen ymmärrys muuttuu, myös kielitietoiset työtavat kehittyvät. Tämä edellyttää, että tutkimuksen, toimintakulttuurin ja käytännön välillä on yhteys.
Kehittämisen keskiössä johtaminen
Jos koulutuksen kielitietoisuutta halutaan kehittää tarkoituksenmukaisesti, tarvitaan johdolta vahvaa tukea sekä tutkimuksen ja koulutuksen välille jatkuvaa ja tiivistä yhteyttä. Tämä on tarpeen osittain siksi, jotta kielipedagogista osaamista voidaan vahvistaa ja osittain sen vuoksi, jotta kielitietoista toimintakulttuuria voidaan kehittää järjestelmällisesti.
Mahdollistamme ruotsinkielisen koulutuksen eri toimijoiden välistä vuoropuhelua järjestämällä sarjan pyöreän pöydän keskusteluja vuosina 2024—2025. Olemme kutsuneet koolle Helsingin yliopiston, Åbo Akademin ja Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen tutkijoita ja asiantuntijoita sekä koulutuksen järjestäjiä ajankohtaisten teemojen pariin. Lokakuussa 2024 keskustelun otsikkona oli Kielitietoisuus tasa-arvoisen koulutuksen perustana, ja keskustelu keskittyi siihen, miten kielitietoisuus suhteutuu muun muassa johtamiseen, oppimiseen ja hyvinvointiin.
Kun vahvistamme aktiivisesti tietoisuutta kielen merkityksestä identiteetin luomiselle ja osallisuudelle edistämme tasa-arvoa, hyvinvointia ja oppimista koulutuksessa. Tämä edellyttää, että johtajat ymmärtävät kielitietoisen työskentelyn tärkeyden ja laajuuden kaikilla toiminnan tasoilla ja siten antavat siihen myös resursseja. Oppilaitoksissa on oltava yhteinen käsitys kielitietoisuudesta yleisdidaktisena käsitteenä ja kaikesta siitä, mitä käsite konkreettisessa työssä kattaa. Kielitietoinen toimintakulttuuri vaatii aktiivista, pitkäjänteistä ja suunnitelmallista toimintaa.