Yhtä moni kertoi, ettei hänellä ole porukkaa, johon kokisi kuuluvansa tai yhtäkään läheistä omaa ystävää. Osalla nuorista tunne ei rajoittunut pelkästään kouluun, oppilaitokseen, kotiin tai vapaa-aikaan vaan laajeni kaikkialle:
“Kotona on yksin ja tylsistyy. Silloin alkaa jo odottamaan, että pääsisi taas huomenna kouluun, jotta näkisi ihmisiä. Sitten koulussa tajuaa, että ei kuulu joukkoon: ihmisten keskellä vain tuntee olevansa entistä yksinäisempi. Koulupäivä kuluu hiljaa istuen ja odottaen että pääsisi taas kotiin.” (toisen asteen opiskelija)
Joka kuudes nuori toivoi voivansa puhua vanhemmilleen omasta yksinäisyydestään, mutta ei tiennyt, miten sen tekisi. Yhtä moni koki olevansa ongelman suhteen jo täysin keinoton. Toisen asteen oppilaitosten henkilöstöstä puolet kertoi tunnistavansa opiskelijoillaan joko jatkuvaa tai usein toistuvaa yksinäisyyttä, mutta useampi kuin joka neljäs koki, ettei puuttumiseen ollut riittävästi resursseja. (schooltobelong.fi)
Koronapandemian rajoitustoimenpiteet ovat lisänneet yksinäisyyttä ja erityisen raadollisesti ne ovat iskeneet nuoriin, yksin asuviin ja jo aiemmin heikoimmilla olleisiin ihmisiin. Korkeakouluopiskelijoista lähes 70 prosenttia kertoo, että tämä ajanjakso on lisännyt heidän yksinäisyyttään. (Parikka, Klemetti, Ikonen, Holm & Junttila, 2022) Lukiolaisista useampi kuin joka kolmas sanoo olevansa itse huolissaan omasta mielenterveydestään (Kouluterveyskysely 20221).
Ensimmäisen koronakevään oletukset siitä, että rajoitusten poistuttua poistuisivat myös ongelmat, näyttäytyvät nyt jo epärealistisina. Syksyllä 2022 toistuvaa yksinäisyyttä koki aivan yhtä moni nuori kuin keväällä 2021 (schooltobelong.fi).
Lauma tuo turvaa ja täyttää tarpeen kuulua yhteen
Ihminen selviää lähes mistä tahansa silloin, kun ei joudu tekemään sitä yksin. Evoluutiomme alussa laumasta ulosjääminen tarkoitti lähes varmaa kuolemaa – joko petojen, nälän tai kylmyyden tappamana. Yhä edelleen ulkopuolelle jääneiden ihmisten riski ennenaikaiseen kuolemaan on korkeampi kuin muilla. Ei petojen, nälän tai kylmyyden vaan yksinäisyyden, masennuksen ja merkityksettömyyden takia. Sen, että omat voimat ovat jo loppu, eikä ympärillä ole laumaa, joka suojelisi.
Ihminen selviää lähes mistä tahansa silloin, kun ei joudu tekemään sitä yksin.
Yksinäisyyden synnyssä oma osuutensa on myös biologisilla ja fysiologisilla tekijöillä. Yksinäisyyttä kokevilla aivot reagoivat tilanteeseen toisin, heidän elimistönsä on jatkuvassa hälytystilassa ja huomio kiinnittyy asioihin, jotka enteilevät epäonnistumista tai vaaraa.
Sitä, onko kyseessä syy vai seuraus ja lähteekö muutos liikkeelle jo sikiökaudelta, varhaisimmista vuorovaikutussuhteista vai vasta silloin kun yksinäisyys on jatkunut jo pitkään, emme vielä tiedä. Näihin asioihin etsii parhaillaan vastauksia Suomen mittakaavassa toistaiseksi kaikkein laajin lasten ja nuorten yksinäisyyteen ja ostrakismiin kohdistuva Right to Belong tutkimuskonsortioyhteistyössä yliopistojen, eduskunnan, ministeriöiden, Opetushallituksen, poliisin, järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. (R-to-B - STN (aka.fi))
Nuorten mielestä yksinäisyyden voittaminen vaatii rohkeutta
Elokuussa 2022 noin 45 000 suomalaista nuorta lähti mukaan School to Belong ohjelmaan, jonka tarkoituksena on, ettei kukaan enää joutuisi olemaan se, joka on välitunneilla aina yksin, jota kukaan ei tervehdi käytävällä tai jonka viereen kukaan ei ruokalassa istu. Ensimmäiseksi tehtäväkseen nuoret miettivät keinoja, joilla voisivat vähentää sekä omaa että muiden yksinäisyyttä. Vastauksissa korostui rohkeus. Rohkeus puhua muille, rohkeus kutsua kaikki mukaan, rohkeus kertoa omista tunteistaan ja rohkeus lähestyä myös sellaista ihmistä, joka ei ole samanlainen kuin itse.
Vuoden 2022 Opetushallituksen Cygnaeus-palkinto haluttiin antaa taholle, joka on poikkeuksellisella tavalla edistänyt tulevaisuudenuskoa, yhteisvastuullisuutta ja yhteisöllisyyttä oppimis- ja harrastusympäristöissä. Tiukassa kisassa voittajaksi valikoituneen Ruusuvuoren koulun Korso valittaa -toiminta ja ilmastopainotteinen perusopetus ILPO vähentävät myös oppilaiden yksinäisyyttä huomioimalla, kuulemalla ja kohtaamalla yhteisön jäsenet arvostavasti.
”Suhtaudumme myötätuntoisesti kaikkiin ihmisiin ja kehumme pienikäin tekoja. Toisen ihmisen kunnioitus on meille itsestäänselvyys. Täällä saa olla oma itsensä eikä tarvitse hävetä millainen on. Sellaista maailmaa me haluamme rakentaa.”, kirjoittavat koulun oppilaat perusteluissa, miksi juuri heidän koulunsa toiminta pitäisi palkita.
Samaa rohkeutta tarvitsisimme myös me aikuiset, niin äärimmäisen vaikeaa kuin se joskus onkin. Lapsen tai nuoren yksinäisyydestä ja pahasta olosta kysyminen on haastavaa, koska vastaukset saattavat olla rankkoja, eikä tilanteeseen aina löydy suoraa ratkaisua. Nuorten yleisempi kokemus valitettavasti on, ettei kukaan kysy, kuuntele tai suhtaudu myötätuntoisesti. Se, että asioista puhutaan, on alku ja edellytys sille, että ne voivat muuttua.
”Meillä on vahva usko tulevaisuuteen ja sen muuttumisesta parempaan ja haluamme kertoa siitä muillekin. Tosi monia nuoria ja lapsia huolestuttaa tulevaisuus. Me halutaan olla sellaisia teinejä, jotka uskaltaa puhua ja toimia ja myös pienemmät oppilaat näkee, että meitä kiinnostaa. Meidän ideana on se, että kaikki saavat osallistua paremman maailman rakentamiseen.”, kirjoittavat Ruusuvuoren koulun oppilaat.
Suomen sisäisen turvallisuuden selonteon ja nuorten vastausten perusteella juuri tekemättömyys ja toinen toistemme kohtaamattomuus ovat sosiaalisesti kestävää kehitystä ja yhteiskunnallista turvallisuutta uhkaavien asioiden kärjessä. Ne ovat onneksi myös asioita, jotka on mahdollista muuttaa.
Kirjoittajat
Niina Junttila
Kasvatuspsykologian professori, Turun yliopisto; Kasvatustieteen professori, Jyväskylän yliopisto; Opetusneuvos, Opetushallitus
Sofia Laine
Tutkimusprofessori, nuorisotutkimuksen dosentti
Nuorisotutkimusverkosto / Nuorisotutkimusseura
sofia.laine [at] nuorisotutkimus.fi
Kirjoittaja
