Mitä tilastot kertovat oppimistulosten laskun taustoista?

Opetushallituksessa ja opetus- ja kulttuuriministeriössä tehdään parhaillaan työtä oppimistulosten laskun pysäyttämiseksi. Tähän laajaan kokonaisuuteen kytkeytyy myös perusopetusta koskevan tietoperustan kokoaminen ja analyysi. Osana tätä olemme tarkastelleet oppimistulosten taustalla vaikuttavien tekijöiden pitkän aikavälin kehityskulkuja hyödyntäen sekä koulua että koulun ulkopuolista maailmaa koskevia tilastoaineistoja.

Fokuksemme on erityisesti sellaisissa tekijöissä, joita on julkisessa keskustelussa yhdistetty vuoden 2023 lopussa julkistettujen PISA-tulosten laskuun. Emme ole niinkään hakeneet syy-yhteyksiä, vaan pyrimme kuvaamaan nuorten elämään ja erityisesti koulunkäyntiin liittyvän toimintaympäristön muuttumista 10–30 viime vuoden aikana.

Muutoksen voisi kiteyttää näin: Digikeskeisyys on lisääntynyt nuorten elämässä. Samaan aikaan peruskouluun on panostettu, mutta resurssien tarve on myös lisääntynyt. 

Katsotaanpa vähän tarkemmin, mistä on kyse!

Nuorten lukeminen on vähentynyt ja digilaitteisiin käytetty aika lisääntynyt  

Lasten ja nuorten arjessa ja elämäntavassa tapahtuneisiin muutoksiin pääsee kiinni esimerkiksi Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimusten avulla. Lukemiseen käytetty aika on vähentynyt 1980-luvun lopulta selvästi: kun 10–14-vuotiaat nuoret 1980-luvun lopulla käyttivät lukemiseen aikaa 50 minuuttia päivässä, vastaava aika oli 2020-luvun alussa enää 17 minuuttia. 

Samaan aikaan digilaitteiden käyttöaika on kasvanut huomattavasti eli 12 minuutista 96 minuuttiin. Tähän kuuluu esimerkiksi tiedon etsiminen internetissä, digipelaaminen sekä tv- ja videosisältöjen katseleminen. 

Muutoksen voisi kiteyttää näin: Digikeskeisyys on lisääntynyt nuorten elämässä. Samaan aikaan peruskouluun on panostettu, mutta resurssien tarve on myös lisääntynyt.

Myös läksyjen tekoon käytetty aika väheni 2010-luvulle asti, mutta on sen jälkeen kasvanut. Läksyjä tosin tehdään edelleen hieman vähemmän kuin 1980-luvun lopulla. Niihin käytetty aika jää selvästi OECD-keskiarvon alapuolelle, mutta asetelma oli sama jo silloin, kun Suomi oli PISA-vertailun kärjessä. Samalla ajankäyttötilastoista ilmenee, että opiskeluun käytetty aika oli laskusuunnassa vuoteen 2010 asti, mutta on kääntynyt sen jälkeen nousuun.  Kehityskulut eivät siis ole täysin suoraviivaisia. 

Koulutuksen rooli nuorten elämässä on muuttunut

Suomessa koulutuksen on perinteisesti uskottu edistävän kansakunnan hyvinvointia ja taloudellista kasvua sekä yksilöiden sivistystä ja sosiaalista nousua. Koulutususko näkyi pitkään myös koulutustason nousuna, joka on kuitenkin 2000-luvun kuluessa pysähtynyt. Kun tarkastellaan 25–34-vuotiaiden koulutustason kehitystä, niin perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden osuus on pysynyt vuosituhannen alkupuolelta lähes muuttumattomana (noin 85 %). Myöskään ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus ei ole muuttunut paljoakaan 2010-luvun taitteen jälkeen.

Myös Nuorisobarometrin tulokset viittaavat koulutususkon heikkenemiseen. Vuonna 1999 nuorista 75 % oli täysin samaa mieltä siitä, että koulutus parantaa olennaisesti työnsaantimahdollisuuksia, mutta vuoteen 2024 mennessä osuus oli enää 58 %. 
Kouluterveyskyselyt tarjoavat tietoa nuorten koulutusasenteista ja muista koulunkäyntiin liittyvistä tekijöistä. Kyselyn mukaan myös koulunkäynnistä pitäminen ja opintojen merkityksen kokemus ovat heikentyneet samalla kun koulu-uupumus ja riittämättömyyden tunne ovat lisääntyneet vuoden 2015 jälkeen. 

Myös Helsingin yliopiston ja Tampereen yliopiston tuoreessa valtakunnallisessa oppimaan oppimisen arvioinnissa raportoidaan, että sekä osaaminen että oppilaiden oppimista tukevat uskomukset ovat heikentyneet huomattavasti, kun vuoden 2024 tuloksia verrataan vuoden 2017 ja 2001 vastaaviin arviointeihin. Oppimista tukevien uskomusten heikentyminen näkyy esimerkiksi aiempaa kielteisempänä suhtautumisena kouluun.  

Vaikuttaakin siltä, että koulutusta koskevat odotukset ja koulutusmyönteisyys ovat heikentyneet 2000-luvun alun jälkeen. Koulunkäynti ei vaikuta olevan niin suuressa osassa lasten ja nuorten arkea kuin mitä se on aiemmin ollut. Lisäksi 2000-luvun aikana on yhä selvemmin tullut näkyväksi, että koulunkäyntiin ja oppimiseen kiinnittyy myös sosiaalipsykologisia haasteita, joita ei voi käsitellä irrallaan oppimisesta ja pedagogiasta.  

Perusopetuksen kustannukset ovat kasvaneet, mutta opetusmenojen osuus niistä on kutistunut

Toisin kuin julkisessa keskustelussa usein on esitetty, perusopetuksen rahoitus ei ole supistunut 2000-luvun aikana. Sen reaaliset oppilaskohtaiset kustannukset ovat päinvastoin kasvaneet 2000-luvun aikana noin 7500:sta 9800:an euroon.  Perusopetusmenojen osuus bruttokansantuotteesta on pysynyt vuosituhannen alusta alkaen samana, noin kahden prosentin tuntumassa.  

Sen sijaan perusopetusmenojen rakenne on 2000-luvun aikana muuttunut: opetukseen käytetty osuus on vähentynyt noin 60 %:sta 50 %:iin, kun taas kiinteistömenot ovat kasvaneet noin 18 %:sta 22 %:iin.  

Samaan aikaan koulujen lukumäärä on puoliintunut (4009 -> 2127) ja koulujen keskimääräinen oppilasmäärä on kasvanut (145 -> 260).  

Opetusalan henkilöstön määrä on lisääntynyt, keskimääräiset luokkakoot ovat pysyneet ennallaan

Perusopetuksen opettajien määrä on ollut lievässä, joskin vaihtelevassa nousussa 2000-luvulla. Määrä kasvoi vuosien 2003 ja 2022 välillä 44 400:sta 50 500:aan. Samaan aikaan oppilaiden määrä opettajaa kohden on hieman pienentynyt ja on alle OECD-keskiarvon. 

Suomessa ei kerätä kansallisesti tietoa ryhmäkoosta, mutta sitä kerätään PISA-tutkimusten yhteydessä. Myös PISA-raporttien mukaan suomalaisnuoret opiskelevat OECD-keskivertoa pienemmissä ryhmissä. Vuonna 2022 keskimääräinen ryhmäkoko (19,9 oppilasta) oli lähes sama kuin 2000 (19,5). Vaikka Suomen kouluista löytyy myös suuria ryhmiä, yleisesti ottaen niiden koot ovat pysyneet kohtuullisina.  

Lisäksi on hyvä huomata, että perusopetuksen oppituntien määrä oli vuosituhannen vaihteessa OECD-vertailun pienin ja on edelleen keskiarvon alla.

Tuen tarpeet ovat kasvaneet 

Oppilaiden tuen tarpeet ovat selvästi kasvaneet 2000-luvun kuluessa. Tehostettua tai erityistä tukea saavien perusopetuksen oppilaiden osuus on noussut 11,4 %:sta 25,5 %:iin vuosina 2011–2023. Tämä näkyy myös erityisopettajien ja koulunkäyntiavustajien määrän kasvuna. Tässä kohden on hyvä huomata, että oppimisen tuki uudistuu perusopetuksessa 1.8.2025 alkaen. Jatkossa lapsi tai oppilas saa tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa omassa opetusryhmässään ja ensisijaisesti ryhmämuotoisena.

Lisääntyneen maahanmuuton myötä oppilaiden taustat ovat aiempaa moninaisemmat. Vieraskielisten peruskouluikäisten (7–15-vuotiaat) osuus on kasvanut noin neljästä 11 %:iin runsaan vuosikymmenen aikana (2010–2023).  Sotaa paenneet ukrainalaiset ovat entisestään voimistaneet kasvua viimeisten muutaman vuoden aikana. 

Syitä oppimistulosten laskuun löytyy sekä koulusta että sen ulkopuolelta

PISA-tulosten laskun syitä voidaan hakea sekä kouluun liittyvistä että sen ulkopuolisista tekijöistä. Kun Suomen hyvät tulokset saavutettiin ensimmäisessä PISA-tutkimuksessa vuonna 2000, suomalaisnuorten lukuharrastus oli vielä kansainvälisesti verraten yleistä. Muutos ajankäytössä oli kuitenkin jo alkanut ja digimaailman merkitys oli kasvamassa. Vaikuttaa myös siltä, että koulun merkitys nuorten maailmassa on vähentynyt, mikä on osaltaan saattanut johtaa heikentyviin tuloksiin. 

Koulutukseen resurssointi on perusopetuksen osalta vahvistunut, mutta samaan aikaan myös sen tarpeet ovat kasvaneet muun muassa tuen tarpeiden lisääntymisen ja kouluverkon muutosten myötä. Käynnissä olevat väestömuutokset, erityisesti pienenevät ikäluokat ja väestön keskittyminen, asettavat koulutuksen järjestämiselle omat lisähaasteensa.