Onko kaikilla varaa kasvaa potentiaaliinsa?

Blogi
Vaikutusohjelmat Digitaalisuus Elinikäinen ohjaus Kotoutuminen Maahanmuuttajakoulutus
Opetushallituksen vaikutusohjelmatyö on ilmiölähtöistä ja ihmiskeskeistä kehittämistä. Vaikuttavampia palveluja saadaan aikaan yhteistyöllä ja ihmisten todelliset tarpeet ja elämäntilanteet tunnistaen. Paljon kiinnostavaa tapahtuu myös ilmiöiden yhdyspinnoilla - esimerkiksi kotoutumisen tuen ja digitalisaation.

Anne Kolehmainen ja Satu Meriluoto

Kuvituskuva unelmoivista oppijoista

Kokeilimme vaikutusohjelmien ristipölyttämistä. Anne kehittää kotoutumisen tukemista ja Satu vaikuttaa oppimisen digitaalisen ekosysteemin kehitykseen. Ohjelmien yhteinen nimittäjä löytyi elinikäisen ohjauksen näkökulmasta – digitalisaatio muuttaa nopeasti erityisesti työvoimavaltaisia aloja, joilla työskentelee paljon maahanmuuttaneita. Miten heidän ohjauksensa laita on?

Kutsuimme Opetushallitukseen maahanmuuttaneiden koulutuksen ja kotoutumisen tukemisen parissa työskenteleviä asiakkaita ja sidosryhmiä ennakointitiedon äärelle. Osaamisen ennakointifoorumi on vastikään julkaissut tärkeitä tuloksia siitä, miten osaamistarpeet muuttuvat pitkällä aikavälillä. Mitä opimme tästä? Paljonkin:

Satu: Niin, kun luin ne Osaamisen ennakointifoorumin tulokset, innostuin heti ja ajattelin, että tätä tietoahan ohjaustahot tarvitsevat. Meillä tehdään ennakoinnissa upeaa työtä, mutta se ei oikein näy missään enkä ole ollenkaan varma, löytävätkö tiedon ne, joille sillä olisi käyttöä. 

Anne: Kun Satu puhui minulle ennakointifoorumin tuloksista, aloin miettiä, hyödynnetäänköhän niitä maahanmuuttaneiden osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa tai heidän uraohjauksessaan Suomessa. Siksi päätimme kutsua aiheen parissa työskenteleviä asiantuntijoita yhteen ja kysyä heiltä, miten tulevaisuuden ennakointi näkyy heidän työssään ja millaisia tarpeita siihen liittyy. 

Satu: Työpaja oli oikein onnistunut. Koskaan en lakkaa ihmettelemästä ja ihastelemasta, miten asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa ideointi ja vaikeiden kysymysten perinpohjainen pöyhiminen nostaa esiin ajatuksia, joita ei ennen työpajaa ollut edes olemassa. Puheeksi nousevat aina todelliset ongelmat ja hankalat kysymykset, joihin kenelläkään ei ole valmiita vastauksia. Nytkin nousivat esiin ennen kaikkea sellaiset jatkuvan oppimisen kipupisteet, jotka koskevat kaikkia muitakin kuin maahanmuuttaneita. Ja joita on mahdoton ratkaista, jos edelleen toimitaan hallinnollisissa siiloissa.

Anne: Maahanmuuttaneiden työllistymiseen liittyy silti myös vain heitä koskettavia haasteita. Vaikka tietäisi tulevaisuuden osaamistarpeista, saattaa silti olla pakko valita välittömästi työllistymiseen johtava lyhytkestoinen koulutus kuin pidempikestoinen opiskelu. Osaamista ja koulutusta on saattanut kertyä kotimaasta asiantuntijatehtävistä, mutta omalle alalle pääsy vieraassa maassa olisi vuosia kestävä prosessi, joten onko siihen enää mahdollisuuksia ja jaksamista ryhtyä? Mitä hyötyä on tulevaisuuden osaamistarpeiden tietämisestä, jos ei ole varaa jäädä pois leipätyöstä ja opiskella itseään kiinnostavaa alaa?

Satu: Meillä Opetushallituksessa on tavoitteena, että jokainen voisi kasvaa potentiaaliinsa. Mutta onko kaikilla siihen varaa? Jatkuvassa oppimisessa eriarvoistuminen saattaa korostua esimerkiksi toimeentuloon ja tiedon saatavuuteen liittyvien haasteiden vuoksi.

Anne: Juuri näin. Maahanmuuttaneiden uraohjauksessa ja koulutusvalintojen tukemisessa on otettava huomioon, että yhdenvertaisuus kantaväestön kanssa toteutuu. On toki tärkeää, että maahanmuuttaneita ohjataan tekemään realistisia uravalintoja, mutta silti tuki omien unelmien toteuttamiseen kuuluu kaikille. Sisäinen motivaatio on vahva voima, joka saa ihmiset ponnistamaan aamulla innoissaan ylös sängystä.

Satu: Työpajassa nousivat vahvasti esiin myös hallinnolliset siilot maahanmuuttaneiden ohjausta ja kotoutumista vaikeuttamassa. Polut koulutuksesta työhön tai työstä oman osaamisen jatkuvaan kehittämiseen eivät välttämättä toteudu sujuvasti. Eri hallinnonalojen pitäisi määritellä yhdessä palvelupolut ja tarkastella palveluiden yhteen toimivuutta. Toisen tahon tarjoaman palvelun ei pitäisi olla este toisen palveluun hakeutumiselle.

Anne: Niin. Olisi todella tärkeää katsoa kotoutumista kokonaisuutena ja määritellä vahvemmin yhdyspintoja ja kotoutujien polkuja VM:n, OKM:n, TEM:n, SM:n, STM:n ja UM:n kesken oppijoiden parhaaksi.

Satu: Yhteistyöllä saisimme enemmän vaikuttavuutta, kun voimme mallintaa kokonaisia palvelupolkuja eikä ihminen joudu ensin miettimään, kuka viranomainen hänen tarvitsemaansa palvelua tarjoaa.  Tähän on pohdittu myös  digitaalisia ratkaisuja, esimerkiksi palveluohjausta tekoälyn avulla palvelusta toiseen. Mutta digitalisaatio ja tekoäly eivät ratkaise siilo-ongelmia, vaikka niiden avulla voidaan esimerkiksi madaltaa kielimuureja maahanmuuttaneiden palveluohjauksessa sitten kun maahanmuuttanut voi  saada palvelun äidinkielellään. Uraohjaus on kuitenkin eri asia eikä sitä voi koskaan täysin digitalisoida. Siinähän pitää tukea myös oppijan kykyä kuunnella tunteitaan ja opetella tulevaisuustaitoja.

Anne: Erittäin totta. Aina olisi hyvä muistaa, että voimme rakentaa itse tulevaisuuttamme ja vaikuttaa siihen omilla toimillamme ja ajatuksillamme. Pidän ajatuksesta heikkojen ja vahvojen signaalien aistimesta sekä unelmakarttojen käyttämisestä tulevaisuuden ennakoinnissa: Mikä on tällä hetkellä sitä, mitä kyseenalaistetaan? Mitkä ovat asioita, joista vain harvat vielä puhuvat? Mitä minä itse haluan tehdä tulevaisuudessa? Missä olen hyvä? Voiko siitä syntyä jotain hyödyllistä?

Paras tapa ennakoida tulevaisuutta on laittaa silmät kiinni ja unelmoida.
-    Jukka Vepsäläinen, erityisasiantuntija, ennakointi, OPH

 

Kokeilumme alkoi onnistuneesti ja innostavasti ja työ sidosryhmiemme kanssa jatkuu.
 


Kirjoittajat

Anne Kolehmainen
Anne Kolehmainen
Vaikutusohjelmavastaava
Satu Meriluoto
Satu Meriluoto
Vaikutusohjelmavastaava