Osaamistason laskuun ei ole varaa – ammatillisen koulutuksen yhteisiä tutkinnon osia tarvitaan

Julkisessa keskustelussa ammatillisen koulutuksen yhteisiä tutkinnon osia puolustetaan laajasti. Keskustelu on paitsi tuottanut yhteistä näkemystä yhteisten tutkinnon osien tarpeellisuudesta, myös yleisemmin lisännyt tietoisuutta siitä, että nykyinen tutkintojen laajuus nimenomaan mahdollistaa niiden keston lyhentymisen vastaamaan kunkin opiskelijan tarpeita.

Yhteiset tutkinnon osat ovat välttämätön osa ammatillista osaamista

On olennaista ymmärtää, että yhteiset tutkinnon osat ovat yleissivistäviä opintoja, mutta samalla niiden tuottama osaaminen on välttämätöntä ammatillisen osaamisen kehittymiselle. Lisäksi yhteiset tutkinnon osat mahdollistavat jako-opintokelpoisuuden, jonka rajaaminen on ristiriidassa sen kanssa, että korkeakouluopiskelijoiden määrää halutaan nostaa. 

Vaikka yhteiset tutkinnon osat poistettaisiin, se ei lyhentäisi koulutusta laskennallisesti vuodella edes teoriassa, vaan koulutuksen lyhentäminen edellyttäisi leikkaamista myös ammattiopinnoista. Lisäksi yhteisistä tutkinnon osista ainakin osa tulisi siirtää ammatillisiin opintoihin. Esimerkiksi lääkelaskenta tai siivouskemia ovat osaamista, jotka tulee hallita ja joita yhteiset tutkinnon osat edesauttavat.

Lisäksi yhteisiin tutkinnon osiin kuuluu työelämätaitoihin liittyvä osaaminen, jota työelämä peräänkuuluttaa: perustaitojen ja elinikäisen oppimisen valmiuksien merkitys työelämässä on vain korostunut viime vuosina. Vaikka äidinkielen opiskelu voisi joillain aloilla tuntua kaukaiselta, jokainen joutuu keskustelemaan ja viestimään työyhteisössä. 

Moni suorittaa jo nyt ammatillisen koulutuksen kolmea vuotta lyhyemmässä ajassa

Ammatilliset tutkinnot suoritetaan jo nyt yksilöllisin kestoin. Vuonna 2018 opintonsa aloittaneista perustutkinto-opiskelijoista noin kolmannes on valmistunut 2,5 vuodessa. Tällöinkin koronavuosi 2020 pidensi osalla valmistumisaikoja. 

Vuoden 2018 alussa voimaan astuneen uuden ammatillisen koulutuksen lainsäädännön mukaisesti valmistuvien tilastopohja alkaa vasta kertyä. Osaamisperusteisuutta on vahvistettu, mutta tässä vaiheessa on kuitenkin tiedossa, että työ lainsäädännön tavoitteiden toteutumiseksi, etenkin osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjen yhtenäistämiseksi, on vielä kesken.

Opintoja voidaan kohdentaa ja samalla resursseja säästää viisaammin ilman, että kajotaan osaamisperusteiseen ammatillisen koulutuksen rakenteeseen ja laajuuteen. Osana opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimaa ammatillisten tutkintojen kehittämishanketta (TUTKE4) on jo esitetty, että aikuiset, joilta löytyy aikaisempi ammatillinen tutkinto, tulisi ohjata ammatillisen perustutkinnon suorittamisen sijaan suorittamaan yksittäisiä tutkinnon osia, eri tutkintojen tutkinnon osista muodostuvia koulutuskokonaisuuksia tai ammatti- ja erikoisammattitutkintoja tai niiden osia. 

Yksittäisten tutkinnon osien suoritusten määrä kokonaisten tutkintojen sijaan on jo kasvanut viime vuosina, mutta rahoitusjärjestelmä ohjaa vielä liikaa koulutuksen järjestäjiä tarjoamaan kokonaisia tutkintoja.

Osaamisjärjestelmän on rakennuttava tarvelähtöisyydelle, ja se tarkoittaa myös sitä, että joskus tarvetta osaamisen kehittämiselle koulutusjärjestelmän kautta ei ole. Osana tutkintojen perusteiden kehittämistä tarkastelemme Opetushallituksessa tutkintoja, osaamisaloja ja tutkintojen osia siitä näkökulmasta, miten tarkoituksenmukaisia ne ovat suhteessa työelämän tarpeisiin. Joskus työelämästä tulee selkeitä signaaleja tai näemme eri aloille työllistymisestä, että työllistyä voi ilman tutkintoakin. Jo tällä hetkellä koulutuksen järjestäjät voivat järjestää tutkinnon osista muodostuvia työllistäviä koulutuksia, joista hoiva-avustajan koulutus ja akkuteknologiaan liittyvää osaamista kokoava ovat hyviä esimerkkejä.