Tietoisen reflektion tukeminen ura- ja työllistymisvalmiuksien perustana

Zoomi – sujuvia siirtymiä edistämässä -hanke järjesti kevään aikana neljä alueellista koulutuspäivää teemalla ”Uraohjaus – sujuvat siirtymät jatko-opintoihin ja työelämään”. Koulutussarjan ensimmäinen koulutus järjestettiin Helsingissä ja seuraavat kolme verkossa (Tampere, Mikkeli ja Rovaniemi). Koulutukset oli tarkoitettu Sujuvat siirtymät -verkoston toimijoille, Zoomin koordinoimille ESR-hankkeille, valtionavustushanketoimijoille sekä teemasta kiinnostuneille sidosryhmille. Mukana oli monimuotoinen joukko ohjaustyön toimijoita ja kehittäjiä. Yhteisestä keskustelusta voi nostaa esille kaksi teemaa uraohjauksen kehittämiseen: siirtymien reflektoinnin merkityksen ja ura- ja työllistymisvalmiuksien jäsentämisen kysymykset.

Reflektion merkitys siirtymissä

Toimijuuden tukeminen koulutus- ja työurien siirtymissä näyttäytyy erityisenä haasteena 2000-luvun työelämän ja yhteiskunnan muutoksissa. Siirtymissä olennaista on tietoinen reflektio, jotta yksilön toimijuus mahdollistuisi aktiivisena suhteena niin omaan elämään kuin suhteessa muihin ihmisiin, yhteisöihin ja ympäröivään yhteiskuntaan. Tutkija King Beach puhuu tässä yhteydessä ns. seuraamuksellisista siirtymistä (consequential transitions), joilla hän tarkoittaa prosessia, jossa tapahtuu identiteetin muutosta ja kehitystä. Seuraamuksellisessa siirtymässä keskeistä on yksilön kokemuksen muutos itsestään osana erilaisia yhteisöjä. Esimerkiksi siirryttäessä lukiolaisesta korkeakouluopiskelijaksi, ammattiin valmistuvasta työelämän osaajaksi jne.

Jos siirtymä jää reflektoimatta, voi kehityksellinen muutos jäädä toteutumatta. Tällöin nuori ei koe koulutusvalintaa mielekkääksi ja keskeyttää opintonsa, harjoittelukokemus ei vahvista siirtymää tulevaksi ammattilaiseksi tai korkeakoulusta valmistunut ei osaakaan hyödyntää oppimaansa työelämässä. Ohjausprosessissa keskeistä on tietoisen reflektion tukeminen, jotta siirtymässä tapahtuisi yksilölle merkittävää identiteetin muutosta. Ohjauksellisten interventioiden kehittämisessä olennaista on se, miten onnistutaan tukemaan reflektiota siten, että yksilön aktiivisuus ja tavoitteellinen suhde omaan elämänuraan ja toimijuuteen vahvistuu. Reflektion tukeminen vaatii ohjaajalta myös ymmärrystä siirtymissä läsnä olevista moninaisista urasuunnittelun ja ammatillisen kehityksen prosesseista sekä ura- ja työllistymisvalmiuksista, joista myös keskusteltiin koulutuspäivissä.

Ura- ja työllistymisvalmiuksien holistisuus

Ura- ja työllistymisvalmiuksia ei tulisi nähdä vain reaktiivisena kykynä vastata työelämän odotuksiin, vaan valmiuksina omannäköisen elämänuran rakentamiseen ja osaamisen kehittämiseen. Toimijuuden näkeminen aktiivisena vaikuttamisena toimintaympäristöihin tuo valmiuksiin myös yhteisöllisen työelämän kehittämisen näkökulman. Tällöin ura- ja työllistymisvalmiudet ovat sosiaalisia, suhteissa toimimisen relationaalista toimijuutta, mistä myös Marjatta Vanhalakka-Ruoho ja Sanna Vehviläinen kirjoittavat.  

Toimijuuden tukemisen näkökulmasta voi kysyä, millaisin työvälinein ja -menetelmin ohjaaja tukee yksilöitä osallisuuteen ja aktiivisuuteen myös työelämän kehittämiseen. Koulutuksesta valmistuvalta nuorelta voi vaatia rohkeutta tuoda omaa osaamistaan ja kehittämisajatuksiaan työyhteisöihin. Myös työpaikan organisaatiokulttuurista riippuu, miten siellä ollaan valmiita vastaanottamaan nuorten osaamista ja uusia ajatuksia. Tämän vuoksi on hyvä, että uraohjauksen toimintamalleja kehitetään yhteistyössä työelämän organisaatioiden kanssa. Kokonaisvaltaiseen elinikäisten ura- ja työelämävalmiuksien kehittämiseen tarvitaan myös työuralla tapahtuvaa toimijuutta vahvistavaa uraohjausta. Tähän tarvitaan keskustelua kaikilta yksilöiden koulutus- ja työuria tukevilta toimijoilta.

Koulutuspäivissä jaettiin runsaasti erilaisia kehittämishankkeissa rakennettuja toimintamalleja ja ohjausmenetelmiä siirtymien tukemiseen. Monien mallien ydinkysymykset kiteytyvät juuri toimijuuden tukemisen ja tietoisen reflektion suhteeseen, mutta myös ura- ja työelämävalmiuksien holistisuuteen sekä ohjaustoimijoiden yhteistyöhön. Kehittämistyön ytimessä näyttäisi siten edelleen toteutuvan ohjausalan klassikon Vance Peavyn näkemys uraohjauksesta: Tutkittaessa millainen ura olisi parasta ja mahdollista minulle on kysyttävä, kuinka minun tulisi elää elämääni - millainen haluaisin tulevaisuuteni olevan.

Leena Penttinen                 Tiina Kärkkäinen
yliopistonlehtori                 projektiasiantuntija
Jyväskylän yliopisto            Opetushallitus