Startup-pöhinää Nepaliin – BUCSBIN-hankkeessa oululainen opetusmetodi valloitti nepalilaisten sydämet

Yrittäjyyden apulaisprofessori Rupesh Shrestha ja muutamat muut yrittäjähenkiset nuoret tutkijat ja yritysmaailman vaikuttajat alkoivat muutama vuosi sitten pohtia, miten yrittäjäkoulutusta ja yrittäjämentaliteettia voisi Nepalissa kehittää.

Käytännössä monet Nepalin pienyrittäjät olivat pakkoyrittäjiä, kun töitä ei ollut. Eikä töitä ole helppo saada, jos ei ole kunnon koulutusta.

- Koululaitos etenkin pääkaupungin ulkopuolella on huononlainen eikä kannusta ihmisiä kehittämään kotiseutujaan, Shrestha sanoo. - Koulut käynyt lapsi osaa englantia, vähän muita kieliä ja matematiikkaa. Hän on saanut käytännössä tiedot, joilla hän voi lähteä pääkaupunkiin tai johonkin muuhun maahan töihin.

Liiketalouden opintoja oli tarjolla, mutta ne olivat teoreettisia, eikä käytännön yritystaitoja meinannut saada mistään. Googlesta tai Youtubesta saattoi katsoa yritystarinoita, mutta ne eivät opeta ketään yrittäjäksi, kun ei pääse itse kokeilemaan yrityksen ja erehdyksen kautta, mikä toimii.

Young Innovations -konsulttiyrityksen Bibhusan Bistalla oli kontakteja Suomeen, ja sitä kautta vastaan tuli mahdollisuus hakea yhteistä hanketta Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Keskustelut aloitettiin, ja syntyi kolmevuotinen BUCSBIN-hanke, jonka tavoitteena oli kasvattaa yliopistojen kykyä tukea yrityshautomoja ja aloittelevia yrityksiä.

Mukaan lähtivät Shresthan työnantaja Katmandun yliopisto sekä yksityinen King’s College. Kumppaneiksi saatiin yrityshautomo Idea Studio sekä Young Innovations, joka huolehtisi hankkeen viestinnästä, teknisestä toteutuksesta ja linkeistä niin yritysmaailmaan kuin paikallisyhteisöihinkin.

Laboratoriossa voi kokeilla yritysideaa

Metodiksi valittiin laboratorio-tyyppinen oppiminen, jota oli kehitelty Oulun ammattikorkeakoulussa. Hankkeen koordinaattori Kimmo Paajanen kertoo, että Oulussa oli ymmärretty jo aikaa sitten, että ylhäältä tiedon kaataminen ei ole paras tapa oppia.

- Laboratorioissa korostuu luova ja kriittinen ajattelu, toisten kunnioittaminen ja yhdessä tekeminen, hän kuvaa. - Ensin yritetään löytää ongelma, ja sitten aletaan etsiä ratkaisua iteroimalla ja epäonnistumisista oppimalla.

Hankkeen aluksi molemmista korkeakouluista matkusti ydinryhmä Ouluun katsomaan, miten tällainen opiskelu sujuu, ja he saivat itsekin käydä laboratorioprosessin läpi, jotta se sisäistyisi parhaiten.

Rupesh Shrestha muistelee, että kokemus oli välillä turhauttavakin.

- Me pyysimme heitä selittämään, miten laboratoriot toimivat, eivätkä he kertoneet, vaan meidän piti tehdä itse. Sitten ymmärsimme, että näin se pitikin tehdä, koska muuten me olisimme vain kopioineet Suomen mallin Nepaliin, eikä se olisi toiminut.

Koska maiden todellisuus on niin erilainen, oli parempi, että opettajat ensin sisäistivät uuden opetustavan oppilaan roolissa. Seuraavaksi he saivat toimia laboratorioiden vetäjien apulaisina, ja lopulta he alkoivat kotimaassaan sopeuttaa laboratorioita paikallisiin oloihin.

Päivitys opetussuunnitelmiin

Nepalissa molempiin yliopistoihin tehtiin opetussuunnitelmiin päivitys, jotta laboratoriomuotoinen opetus jäisi elämään hankkeen päätyttyäkin.

Kurssit aloitettiin, ja koska mukana oli myös televisioon yritysideoista reality-ohjelmaa tekevä Idea Studio, uusi opetustapa levisi nopeasti myös sille puolelle.

Rupesh Shrestha on yliopistotyönsä ohella myös Idea Studion perustajia.

- Siellä mietittiin, miten samat yritystoiminnan opit voitaisiin toteuttaa lukukauden sijaan viikossa tai neljässä päivässä.

Idea Studion televisio-ohjelma muistuttaa vähän Leijonan luolaa. Ohjelmassa joukko kandidaatteja pitchaa yritysideaansa, ja tuomarit valitsevat ideoista parhaat. Sijoittajia ei paikalla ole, mutta Shrestha sanoo, että ohjelma tekee yrittäjistä tunnettuja, mikä tuo heille sekä mahdollisuuksia että julkista painetta menestyä. Ohjelmaan pyrkii 700–800 yrittäjää vuosittain, ja heistä noin 40 otetaan mukaan yrityshautomoon. Osa etenee televisioon saakka.

Mehiläistila tai jäätelötehdas voi olla innovaatio

Ohjelman aiemmilla tuotantokausilla yrittäjänalkuja oli koulutettu perinteisillä liiketalouden opeilla, mutta hankkeen myötä ohjelman hautomo-osuus muutettiin laboratoriomalliseksi. Nyt ohjelmassa näytetään jo kuudetta tuotantokautta, ja pedagogiikkaa on Shresthan mukaan kehitetty koko ajan.

- Nyt meillä on Katmandun yliopistossa opiskelleet laboratoriomestarit, jotka pitävät yrittäjille työpajoja, joilla luodaan pohjaa ja käännetään ajattelua yrittäjämäiseksi.

Osallistujat oppivat tunnistamaan ongelmia, etsimään ratkaisuja, toimimaan yhteistyössä ja kehittämään liiketoimintasuunnitelmiaan. Idea Studion roolina on ohjata yrittäjiä ja auttaa liiketoiminnan kehittämisessä, mutta ratkaisut nämä keksivät lopulta itse.

Yritysideoiden täytyy olla innovatiivisia omassa viitekehyksessään. Esimerkiksi mehiläistarhaus ja hunajantuotanto voi olla hyvinkin innovatiivista, jos sitä haluaa tehdä 3000 metrin korkeudessa vuoristossa. Samoin jäätelötehtaan perustaminen Nepalin eteläosissa, jos jäätelöä tekee alueella ensimmäisenä ja kerää sitä varten puhvelinmaidot laajalta lähikylistä.

Yksi Shresthan suosikeista on ollut kanafarmari, joka oli tunnistanut ongelmaksi, että teolliset broilerit olivat pulleita mutta mauttomia, kun taas kylissä vapaana juoksentelevat kanat olivat kaikkien mielestä maukkaita, mutta pelkkää luuta ja nahkaa. Yrittäjä oli risteyttänyt erilaisia maatiaislajikkeita ja saanut aikaan herkullisia ja varsin pulleita kanoja, joita nyt koko ympäröivä yhteisö kasvattaa myyntiin.

Kaupunkilaisten yritysideat ovat usein suomalaiskorviin tutumman kuuloisia: nuoret kehittelevät esimerkiksi alustatalouden sovelluksia, joilla putkimiehiä ja muita käsityöläisiä yhdistetään asiakkaisiin. Shresthalle tärkeää on, että ideoita tulee laajasti eri puolilta maata.

- Yrittäjyyden pitäisi muuttaa ihmisten elämää, hän sanoo. Sellaista me tarvitsemme Nepalissa, jotta saadaan talous liikkeelle.

Tarvitaan osaamista ja esikuvia, jotta yritteliäät ihmiset näkisivät omassa ympäristössään mahdollisuuksia. Tarvitaan niitä, jotka perustavat vuoristoon mehiläisfarmin tai kanalan sen sijaan että karkaisivat töihin Persianlahdelle, Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan.

Linkit yritysmaailmaan nyt hyvät

Bibhusan Bista sanoo, ettei BUCSBIN:in piikkiin voi tietenkään laittaa kaikkea sitä kehitystä, jota Nepalin startup-yhteisössä on nähty, mutta paljosta voi hanketta silti kiittää.

- Se loi paljon pohjaa, hän sanoo. - Hankkeella luotiin hyvät yhteydet akatemian ja yritysten välille, koska linkit elinkeinoelämään olivat alusta asti hankkeen ytimessä.

Young Innovationsinkin on nykyään helpompi löytää innokkaita ja taidokkaita työntekijöitä. Bista kiittelee myös sitä, että aiemmin oli vaikeaa löytää uusia yrittäjiä, joilla olisi ollut ”yrittäjämentaliteettia”. Hanke onnistui muuttamaan monien ajattelutapaa, myös hänen itsensä.

- Käyttäjälähtöinen ajattelu on nyt meillä kaikkien hankkeiden ytimessä, hän sanoo.

Young Innovations on sittemmin tehnyt erilaisia innovatiivisia kehityshankkeita muun muassa paikallishallinnon, Nepalin valtion ja muidenkin maiden kanssa.

Laboratorio-opetus jatkuu vahvana

Myös molemmissa korkeakouluissa laboratorio-oppiminen on vahvasti hengissä. Katmandun yliopistossa on laboratoriomuotoisia kursseja, ja King’s Collegessa hanke kutoutui syvällisesti osaksi sitä, mitä koko korkeakoulu on, sanoo sen presidentti Narottam Aryal.

- Voin liioittelematta sanoa, että hanke oli meille merkittävä rajapyykki. Se toi perustavalaatuisen muutoksen koko meidän kulttuuriimme, ajatteluumme, metodologiaamme ja siihen, miten toimimme paikallisten yhteisöjen kanssa, Aryal sanoo.

King’s College pohjaa nykyään kaiken ihmislähtöiseen suunnitteluun, joka sai inspiraationsa BUCSBIN-hankkeesta. Sillä on myös oma yrityshautomo Do-Lab, joka perustettiin hankkeen aikana.

Maakunnissa King’s Collegen väki käy pitämässä työpajoja oppilaille, opettajille ja yrittäjiksi aikoville.

- Olemme ottaneet hankkeen mukaan filosofiamme ja toimintatapojemme ytimeen, Aryal sanoo.

Osaksi kansallista opetussuunitelmaa

Katmandun yliopisto on levittänyt uusia opetusmenetelmiä myös muihin korkeakouluihin, ja paraikaa se kerää yliopistojen yhteenliittymää, jotka voisivat olla kiinnostuneita yrityskasvatuksesta.

- Olen käynyt keskusteluja viiden tai kuuden yliopiston kanssa, ja haluaisimme kehittää yhteisen hankkeen pedagogian kehittämiseksi, Rupesh Shrestha sanoo.

Tavoitteena on myös saada laboratorio-oppiminen osaksi Nepalin kansallista opetussuunnitelmaa, jotta se leviäisi laajemmin koko maahan.

Teksti: Esa Salminen

Building University Capacity to Support Business Incubation in Nepal (BUCSBIN)

Hankkeen budjetti: €673 818 UM:n rahoituksella (kokonaisbudjetti €842 273)
Hankkeen kesto: 1.3.2017-31.12.2020
Koordinoiva korkeakoulu: Oulun ammattikorkeakoulu
Kumppanit: Kathmandu University, School of Management (KUSOM) ja King's College, Nepal