Onnistunut eTwinning-projekti perustuu huolelliseen suunnitteluun, jossa huomioidaan sekä pedagogiset ratkaisut että yhteistyön käytännön järjestelyt. Näiden ohjeiden painopiste on pedagogisessa suunnittelussa, johon kuuluu oppimistavoitteiden määrittely, innostavan teeman valinta, työskentelyn rakentaminen prosessina, tehtävien ideointi, digiteknologian käytön suunnittelu ja ohjauksen suunnittelu sekä tehtyjen ratkaisujen perusteleminen laadukkaan projektin kriteerien näkökulmasta. Tämän lisäksi projektin käynnistäminen edellyttää mm. kumppaneiden etsimistä, sopimuksia yhteistyötavoista ja aikataulujen suunnittelua. Ohjeita näistä teemoista ja eTwinning-projektien perustamisesta löytyy esimerkiksi Opetushallituksen sivuilta Näin perustat eTwinning-projektin ja Täsmävinkkejä parhaisiin käytänteisiin ja laadukkaisiin eTwinning-projekteihin sekä ohjevideosta Kurkkaus European School Education Platform -alustalle.

eTwinning-projekteissa suunnitelman pitää olla joustava, koska kaikkien kumppanien toiveet on hyvä huomioida. Pedagoginen suunnitelma toimii parhaimmillaan kompassina, joka antaa suunnan, mutta mahdollistaa poikkeamisen alkuperäisistä suunnitelmista. Kun tavoitteet, perusidea ja rakenne ovat kunnossa, projektia on helppo muokata kiinnostuksen, aikataulujen ja uusien ideoiden mukaan. Usein juuri pienet suunnanmuutokset tekevät projektista erityisen onnistuneen, kuten yksi eTwinning-lähettiläistä kuvasi:

“Oikeastaan monesti suunnittelupohjalla mä ainakin lähden projektia suunnittelemaan, että suunnitellaan siihen jonkun näköinen runko lähteä, mitä lähdetään tekemään. Mutta sitten sehän monesti elää siinä projektin aikana. Sitten tuleekin parempia ideoita ja se kehittyy siinä itse projektin aikana. Eli joku saa hyvän idean ja ehdottaa muille ja toiset hyppää sitten siihen kelkkaan mukaan ja lähdetään sillä lailla parantamaan.”

eTwinning-projektit ovat pituudeltaan hyvinkin vaihtelevia. Esimerkiksi 6. luokan Time Capsule - A Snapshot of 31st of March, 2022 -projektissa työskenneltiin vain yhtenä päivänä, mutta siihen mahtui kuitenkin erilaisia yhteisöllisiä ja tutkimuspainotteisia tehtäviä mielekkäästi aiheeseen liittyen. Toisaalta esimerkiksi veden merkitystä ihmisten elämälle, ympäristölle ja yhteiskunnalle tarkasteleva yläkoulun Water connects -projekti on peräti kahden vuoden mittainen ja se sisältää myös liikkuvuustapaamisia.

eTwinning-projekteissa virtuaaliset tapaamiset ja niiden välinen työskentely muodostavat parhaimmillaan yhtenäisen kokonaisuuden, jossa synkroninen (samanaikainen) ja asynkroninen (eriaikainen) työskentely tukevat toisiaan. Virtuaalisia tapaamisia ei ole tarkoituksenmukaista tarkastella erillisinä tilaisuuksina, vaan osana yhtenäistä työskentelyprosessia. Tapaamisia edeltävillä tehtävillä valmistaudutaan yhteiseen tapaamiseen ja tapaamisen jälkeen toteutettavilla tehtävillä voi syventää ja jatkaa yhdessä käsiteltyjen asioiden työstämistä. Sopivassa välissä voi kerätä palautetta työskentelystä tai arvioida oppimista ja jatkaa sen jälkeen taas seuraavaan toimintasykliin projektin keston mukaan.

Samaten jos projektiin kuuluu liikkuvuutta eli vierailuja kumppanimaassa, on tärkeä yhdistää etätyöskentely ja vierailut niin, että molempien aktiviteetit kytkeytyvät kiinteästi yhteen ja täydentävät toisiaan. Esimerkiksi UNESCO World Heritage Sites in Italy and Finland -projektissa oppilaat perehtyivät ensin verkossa työskennellen Suomen ja Italian maailmanperintökohteisiin ja kävivät sitten Italian-vierailullaan Pisan ja Firenzen maailmanperintökohteissa.

 

 

eTwinning-projektin pedagoginen suunnittelu voisi edetä seuraavien vaiheiden mukaan:

  1. Tavoitteet. Ensimmäiseksi on tärkeä määritellä, mitä oppilaiden tai opiskelijoiden on tarkoitus oppia. Tässä on hyvä huomioida opetussuunnitelman tai tutkintojen keskeiset tavoitteet, oppiaineiden sisällöt ja mahdollinen monialaisuus sekä kehitettävät taidot (esimeriksi yhteistyö, vuorovaikutus tai digiosaaminen). Yksi eTwinning-lähettiläistä kuvasi tavoitteiden merkitystä seuraavasti:
  2. Teema. Seuraavaksi kannattaa miettiä projektille aihe tai teema, joka herättää oppilaiden ja opiskelijoiden uteliaisuuden. Toimiva projektiaihe on lähellä oppilaiden ja opiskelijoiden arkea, helposti lähestyttävä ja riittävän avoin erilaisille näkökulmille ja tuotoksille. Parhaimmillaan aihe kutsuu tutkimaan, kysymään ja ihmettelemään yhdessä. Esimerkiksi ammatillisen “Promise – preserve our origins, build our future” -projektin lähtökohtana oli kysymys siitä, miten voimme säilyttää kulttuuriperintöämme kuvitteelliselta maapallon ulkopuoliselta hyökkäykseltä. Yksi eTwinning-lähettiläistä kuvasi onnistunutta teemavalintaa omassa projektissaan seraavasti:
  3. Prosessi. Seuraavaksi kannattaa jäsentää työskentely prosessina ja suunnitella pedagoginen eteneminen: mistä tilanteesta tai osaamisen tasosta oppilaat ja opiskelijat aloittavat, millaisissa vaiheissa työskentely ja oppiminen etenee, ja mihin prosessi päättyy. Vaikka työskentely rakentuu yksittäisistä tehtävistä ja toiminnoista, on tärkeää, että tehtävät liittyvät toisiinsa ja muodostavat oppimista edistävän jatkumon ja selkeän kokonaisuuden. Prosessin työvaiheiden kuvaaminen myös oppilaille ja opiskelijoille auttaa heitä hahmottamaan, mistä projektissa on kysymys.
  4. Tehtävät. Seuraavaksi ideoidaan tavoitteiden mukaiset oppimistehtävät, jotka ovat eTwinning-projektin pedagoginen ydin. Kannattaa ideoida avoimesti uudenlaisia tehtäviä, jotka olisivat merkityksellisiä, yhdistävät eri kouluja ja kulttuureita, ovat sopivan haastavia, jättävät tilaa luovuudelle ja aktivoivat oppilaita ja opiskelijoita. Erityisesti kannattaa miettiä, millaisilla tehtävillä eTwinning-projektin mahdollisuudet saadaan parhaiten hyödynnetyksi.
  5. Digitaaliset työkalut. Oppimistehtävien toteuttamiseksi valitaan digitaaliset työkalut eri työvaiheisiin ja tehtäviin pedagogisin perustein. Tärkeää on, että oppilaat tai opiskelijat voivat toimia itse mahdollisimman paljon aktiivisina tekijöinä ja sisällöntuottajina, jokainen omilla vahvuuksillaan.
  6. Ohjaus. Pedagogiseen suunnitteluun kuuluu myös sen pohtiminen, millaista ohjausta ja tukea oppilaille tai opiskelijoille järjestetään prosessin eri vaiheissa ja tehtävissä. Tällaista voi olla esimerkiksi selkeät tavoitteet ja ohjeet tehtäville, yhteisen aloituksen organisointi, säännöllisen palautteen ja kannustuksen antaminen tai matalan kynnyksen mahdollisuudet kysyä ja saada apua. Ohjaus voi toteutua yhteisissä keskusteluissa, pienryhmissä tai digitaalisissa kanavissa. Tärkeintä on, että oppilaat ja opiskelijat uskaltavat kokeilla ja oppia yhdessä.

“Mitä enemmän se on siitä omasta tarpeesta ja siitä opetussuunnitelmasta ja siitä, että se on suunniteltu oikeasti, että se ei ole mitään semmoista päälle liimattua. Joka kerta kun on saanut sen punaisen langan sinne oikeasti siihen opetuksen sisälle, niin silloin ne on onnistunut ne projektit.”

“Mä tykkäsin hirveästi semmoisesta kierrätysprojektista, joka oli kylläkin se mun…, se on varmaan jättänyt jälkensä se ensimmäinen projekti. Oli konkreettinen asia, että tutkittiin jätteitä ja jätteiden määrää ennen kuin niistä edes puhuttiin kauheasti julkisesti. Se oli niin kiinnostava se aihe. Jotenkin se inspiroi mua itseäni se aihe ja sitten se inspiroi niitä oppilaita ja se oli konkreettista tekemistä. He haastatteli kadunmiehiä ja vertas tuloksia eri maiden välillä ja ja mittaili vedenkulutusta ja niistä oli keskustelukysymyksiä keskenään.”

 

Takaisin ylös

Perustuen materiaalissa esiteltyihin pedagogisesti laadukkaan projektin kriteereihin ja muihin suunnitteluohjeisiin olemme kehittäneet suunnittelumallin, jonka avulla voit aloittaa eTwinning-projektin pedagogisen suunnittelun. Työkalu on sähköinen dokumentti jonka voi tallentaa itselleen tiedostona tai verkkodokumenttina. Projektin pedagogista ideointia voi tehdä sekä ennen kumppaneiden kanssa tehtävää suunnittelua, jolloin voi miettiä erityisesti oman opetuksen tavoitteita, että yhdessä kumppaneiden kanssa.

Liite
Takaisin ylös