Älykästä metsäosaamista ja verkko-opetusta Vietnamiin
Jos merenpinta nousee 40–45 senttimetriä, niin Vietnamissa Mekong-joen suistossa 28 prosenttia maa-alasta jää veden alle. Jos vesi nousee metrin, maasta menetetään 43 prosenttia.
Näin kertoo professori Hai Hòa Nguyen Vietnamin kansallisesta metsätalouden yliopistosta VNUF:sta.
”Vietnam on Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan yksi pahiten ilmastonmuutoksesta kärsivistä maista”, hän sanoo.
Vietnamissa tiedetään, ettei ilmastonmuutosta pysäytetä, mutta sitä voidaan hillitä ja sen vaikutuksiin voidaan sopeutua. Maa on sitoutunut nopeisiin päästövähennyksiin ja nollaamaan päästönsä 2050 mennessä.
Tätä taustaa vasten vietnamilaiset ja suomalaiset yliopistot aloittivat ilmastonmuutokseen liittyvän koulutuksen kehittämishankkeen CLIDEVin vuonna 2020. Hanke päättyi elokuussa 2024. Siinä olivat mukana VNUF:n lisäksi Hue University, Tay Nguyen University, Thai Nguyen University of Agriculture and Forestry ja Suomesta Helsingin yliopisto sekä Laurea-ammattikorkeakoulu.
Neljän vietnamilaisen yliopiston metsätieteiden laitoksille luotiin uudet ilmastonmuutoksen huomioivat opetussuunnitelmat ja vähintään viisi ilmastonmuutoskurssia, joissa myös huomioidaan sukupuolten välinen tasa-arvo.
”Rohkaisemme metsäsektoria vielä hiilinegatiivisemmaksi ja siihen ilmastonmuutoskoulutus auttaa. Nuorilla on kurssien jälkeen parempi ymmärrys päästövähennysten tarpeesta ja keinoista tehdä sitä.”
Hankkeen koordinaattori Dipjoy Chakma Helsingin yliopistosta on erityisen tyytyväinen opetussuunnitelmien uudistamiseen.
”Se oli hyvä prosessi, jossa aihioita läheteltiin kommenttikierroksille”, hän sanoo.
”Meillä Helsingin yliopistossa suunnitelmia uusitaan tarvittaessa joka toinen tai kolmas vuosi. Sitä vastoin Vietnamin monista yliopistoista vain muutama seuraa länsimaista opetustyyliä ja uudistaa ohjelmiaan säännöllisesti. Huomasimme, että maaseudulla toimitaan jäykemmin. Hankkeen aikana kävi selväksi, että vuonna 2024 ei ole käytännöllistä opettaa 1970-luvun suunnitelmilla.”
Innovatiivista opetusta
Uusilla kursseilla käydään läpi esimerkiksi skenaarioita: mitä tapahtuu, jos kaadamme lisää metsää ja muutamme maankäyttöä? Mitä seurauksia sillä on 25 vuoden päästä?
”Kävimme läpi myös hiilijalanjäljen laskemista”, Dipjoy Chakma sanoo. Hän kehuu, että emeritusprofessori Markku Kannisen panos hankkeen sisältöihin oli merkittävä.
Helsingin yliopisto vastasi hankkeen sisältöpuolesta, kun taas Laurea-ammattikorkeakoulu keskittyi verkko-oppimisen kehittämiseen, ja pedagogian opettamiseen. Hankkeen aikana vietnamilaisille yliopistoille esiteltiin ensimmäistä kertaa MOOC-verkkokurssiympäristöt.
Suomalaiset kävivät useamman kerran Vietnamissa, ja myös vietnamilaisia yliopisto-opettajia saapui Suomeen.
”Koulutimme yli 100 henkilöä yliopistojen henkilökunnasta”, Chakma kertoo.
Suomen lisäksi oppia droonien käyttämisestä metsientutkimuksessa käytiin hakemassa Chiang Main yliopiston metsien ennallistamisyksiköstä, joka on johtava instituutio metsien ennallistamisessa Kaakkois-Aasiassa.
Verkko-opetuksella kasvukipuja
Opetuksen siirtäminen verkkoon ei sujunut täysin ongelmitta. Internetyhteydet ovat kyllä Dipjoy Chakman mukaan hyvät, mutta Vietnamissa on perinteisesti totuttu kasvotusten toimimiseen ja kirjojen lukemiseen.
”Vietnam on varsin hierarkkinen, ylhäältä alaspäin johdettu maa”, Chakma sanoo.
Matka länsimaistyyliseen oppijakeskeiseen opetukseen on vielä pitkä.
Hai Hòa Nguyen sanoo, että hankkeen alkumetreillä verkko-opetusta vastustettiin, koska luennoitsijat eivät käsittäneet, miten se voisi toimia.
”Jotkut ihmiset ovat konservatiivisia ja uuden oppiminen vaatii aina aikaa. Ja opettajilla aikaa on rajallisesti.”
Koronapandemia auttoi kuitenkin motivaation löytämisessä, joten Laurean tarjoamat kurssit ja yliopistojen sisäiset kurssit keräsivät suosiota. Nyt Nguyenin mukaan opettajat ovat tyytyväisiä MOOC-ympäristöihin. Suurimmat hyötyjät ovat opiskelijat.
”Joillain voi olla jopa 300 kilometrin matka yliopistolle, joten verkko-opinnot säästävät aikaa ja rahaa”, Nguyen sanoo. ”Monet maisteriopiskelijat tekevät päivätöitä, joten heidän on helpompi järjestää aikaa opinnoille iltaisin ja viikonloppuisin.”
Kokonaan tutkintoa ei voi etänä suorittaa, sillä esimerkiksi laboratoriot ovat vielä fyysisiä.
”Näin kyllä Suomessa Laureassa virtuaalisen laboratorion, joten ehkä tulevaisuudessa meilläkin on jotain sellaista”, Nguyen sanoo.
Suomen olisi hyvä olla mukana
Kumppanukset hakivat rahoitusta jatkohankkeelle, mutta HEP-rahoitusta he eivät enää saaneet. HEP korvasi HEI-ICI-ohjelman tänä vuonna. Rahoitus on pienentynyt Suomen kehitysyhteistyöleikkauksien myötä.
”Onneksi saimme lisärahoitusta Euroopan Unionilta”, Chakma sanoo. EU-hankkeessa on mukana kolme vietnamilaista yliopistoa neljän sijaan.
”Meillä on Suomessa paljon annettavaa verkko-oppimiselle ja tekoälytaidoille.”
Hänestä Suomen kannattaisi pysyä aktiivisena Vietnamin metsäsektorilla, vaikka sitten suurlähetystön kautta. Vietnam on nopeasti kehittyvä keskituloinen maa, jossa on myös liiketoimintamahdollisuuksia.
”Yhteistyötä vietnamilaisten korkeakoulujen kanssa voisi jatkaa yhteisrahoituksella. Vietnamissa on myös rahoituslähteitä. Ei sen tarvitse niin mennä, että Suomen veronmaksajat maksavat kaiken.”
Yhteistyö tarjoaa oppia ja kokemuksia opiskelijoille ja opettajille, ja tutkimusyhteistyö voi johtaa kaupalliseen yhteistyöhön, hän uskoo.
Korkeamman teknologian mahdollisuudet
Myös Hai Hòa Nguyenia kiinnostaisi kehittää tekoälyn käyttöä metsiensuojelussa Vietnamissa.
”Se on alkutekijöissään. Meillä on kyllä paljon dataa, jota tekoäly voi käyttää esimerkiksi puiden, hyönteisten ja lintulajien tunnistamiseen.”
Hänestä olisi hyvä tehdä jatkohankkeita, joissa tutkittaisiin, miten tekoälyä ja muuta edistynyttä teknologiaa voidaan käyttää ilmastonmuutoksen torjunnassa ja sopeutumisessa.
Hän itse suunnittelee kurssia droonien käytöstä metsänvartioinnissa.
Droonien kuvamateriaali on jo hyvin tarkkaa, ja niiden avulla voi nähdä hyvin maanmuodostumat ja metsien yksityiskohtia. Ohjelmisto voi tunnistaa kuvista metsäpaloja ja varhaisia merkkejä metsäkadosta tai metsien tilan heikkenemisestä, ja se voi myös varoittaa tilakohtaisesti, jos jotain on pielessä.
”Droonihankkeet auttaisivat meitä tekemään metsien tilan seurantaa ja metsienhoitoa tehokkaammin.”
Nguyenin mukaan Vietnamissa yksi metsänvartija vastaa keskimäärin tuhannesta hehtaarista metsää, ja maa on vuoristoista.
”Ei sitä voi yhdessä päivässä mitenkään kiertää.”
Hän haaveilee, että tulevaisuudessa metsänvartija voisi istua toimistossaan ja lähettää droonin katsomaan, mitä metsälle kuuluu.
Teksti: Esa Salminen