Älykästä paikkatietoa Tansanian yliopistoihin
Paikkatietoja ja siihen liittyviä ratkaisuja tarvitaan nykyään hyvin laajasti jätehuollosta metsiensuojeluun, kaupunkisuunnitteluun ja katastrofiapuun. Avointa digitaalista dataa ja paikkatietoja on toistaiseksi rajoitetusti saatavilla kehittyvissä maissa, mutta tarve sille kasvaa koko ajan.
Turun yliopistosta käsin on siksi koordinoitu neljän vuoden ajan GeoICT4e-hanketta, jossa paikkatieto-osaamista on tuotu uusille aloille Tansanian korkeakouluissa.
”Ytimessä on maantieteen ja informaatioteknologian osaajia, mutta myös kaupunkisuunnittelijoita, metsätieteilijöitä, yhteisösuunnittelijoita ja yhteiskuntatieteilijöitä”, sanoo maantieteen professori ja hankkeen koordinaattori Niina Käyhkö Turun yliopistosta.
Hankkeessa olivat Turun yliopiston lisäksi mukana University of Dar es Salaam, Ardhi University, Sokoine University of Agriculture, State University of Zanzibar, Moshi Co-operative University ja Suomesta Turun ammattikorkeakoulu ja Novia-ammattikorkeakoulu.
Kestäviä ratkaisuja
Hankkeen aikana luotiin monitieteisen oppimisen pedagogiikkaa, josta kumppanukset puhuvat englanninkielisellä lyhenteellä MCL (multi-competence learning).
Sen lähtökohta perustuu nykyään suosittuun haasteoppimiseen. Menetelmässä oppijoista kootaan monitieteinen tiimi, joka saa keksiä sellaisia tosielämän pulmia, joihin on mahdollista löytää kestäviä ratkaisuja. Niiden parissa tiimit viettävät noin kahdeksan viikkoa.
”Viilasimme metodologiaa paikkatietoa ja digitaalista teknologiaa käyttäviin opetuksellisiin tilanteisiin, jossa ollaan tiiviissä vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa”, Käyhkö sanoo.
Tärkeää oli myös, että pulmiin etsitään ratkaisuja, joissa huomioidaan ekologinen ja sosiaalinen kestävyys. Tämä tekee yliopisto-opettaja Antero Järven mukaan työstä vaativaa.
”Haastavaa on, että pitää kunnolla ymmärtää, minkälainen ongelma käsillä on ja mitä vaikutuksia milläkin ratkaisulla tulee olemaan.”
Pedagoginen tavoite on, että kun opiskelijat valmistuvat, heillä on kykyjä ajatella laveasti.
”Tansanian kontekstissa ei voi vain tehdä uutta kännykkäsovellusta, joka ratkaisee jonkun pienen ongelman ja rahaa alkaa virrata”, Järvi sanoo. Pitäisi pyrkiä systeemisiin ratkaisuihin, joilla on todellisia kestävyysvaikutuksia.
Yhdessä kumppanit kehittivät MCL-metodista avoimen digitaalisen oppaan. Tämä MCL Playbook löytyy verkosta ja sen avulla menetelmää voivat oppia soveltamaan muutkin yliopistot.
Tärkeintä on oppiminen
Jokaisella yliopistolla oli omat haasteensa. Esimerkiksi Dar es Salaamin yliopistolla teemana viime vuonna oli ”älykampus” ja sen haasteet. Yksi ryhmä kehitti älyroskiksia, toinen luentosalien varausjärjestelmiä. Edellisenä vuonna teemana oli vesi, ja ryhmät pohtivat sanitaatioon ja puhtaan veden saantiin liittyviä ongelmia.
Moses Ismail Mchome Dar es Salaamin yliopistosta sanoo, että toki on hyvä, jos opiskelijat löytävät toimivia ratkaisuja, mutta se ei ole tärkein päämäärä.
“Tärkeintä on, että he oppivat tämän prosessin kautta. He ovat yhteydessä moniin eri tahoihin, keräävät mahdollisimman paljon dataa ja tietoa ja etsivät ratkaisuja yhdessä.”
Sellaista oppia ei saa luentosalissa, vaan siihen tarvitaan konkreettista tekemistä.
Ajatus on, että monitieteiset tiimit tuovat osaamisensa yhteen ja joutuvat hyvin nopeasti haasteellisiin tilanteesiin uusien asioiden äärellä.
Mikrosisältöjä laajalti käyttöön
Pidempien haastekampanjoiden lisäksi hankkeessa on tuotettu mikrokokoisia oppimissisältöjä, eräänlaisia digitaalisia nuggetteja, joita voi integroida eri kursseihin. Sisällöt koostuvat esimerkiksi videoista, tehtävistä, tietovisoista ja niin edelleen. Koko portfolio löytyy osoitteesta digicampus.fi.
Pienet sisällöt ovat siitä käteviä, että niitä voi joustavasti sijoittaa eri kursseihin, sanoo Antero Järvi.
”Tansaniassa opetussuunnitelmat ovat aika jäykkiä, joten tällaisia pieniä sisältöjä voi tuoda ikään kuin keittiön kautta joustavasti mukaan.”
Novia-ammattikorkeakoulun Romi Rancken lisää, että Tansanian yliopistoissa osataan nyt itse tuottaa lisää vastaavia mikrosisältöjä, mikä on tärkeää kestävyyden kannalta.
”Tämä materiaali vanhenee ainakin osittain, mutta jos sitä osataan tuottaa, tulevaisuus on turvattu.”
Sopii Tansanian isoon muutokseen opetussektorilla
Haasteoppimiseen perustuva lähestymistapa osui hyvään saumaan Tansaniassa, jossa opetussektori on paraikaa valtavassa murroksessa, kertovat hankkeen tansanialaiset koordinaattorit.
Yliopistojen opetus halutaan viedä haasteperusteiseen oppimiseen ja uudistuksessa puhutaan paljon digitaalisesta transformaatiosta.
”Juuri ennen kuin tulin Suomeen, osallistuin työpajaan, jossa esittelin hankkeen oppeja ja miten ne voivat auttaa opetussuunnitelman uudistamisessa”, sanoo Abubakar Diwani Bakari Sansibarin valtiollisesta yliopistosta.
George Elly Matto Moshin yliopistosta kertoo, että hanke on jo vaikuttanut suunnitelmiin laajemminkin.
“Uudessa opetussuunitelmassa yliopistomme opiskelijoiden pitää tehdä harjoittelujakso, jonka pituudeksi oli määritelty neljästä viiteen viikkoa. Mutta meillä MCL-ohjelmassa oli jo pyöritetty kahdeksan viikon jaksossa, ja sanoimme, että harjoittelua olisi hyvä pidentää, jotta siitä olisi hyötyä. Nyt uudessa opetussuunnitelmassa aikaa saatiin pidennettyä.”
Työelämän tarvitsemia taitoja
Hankkeen tarkoitus on tarjota oppijoille moderneja työelämätaitoja käytännön kautta. Ratkottavissa haasteissa on mukana yrityksiä ja muita mahdollisia työnantajia, mikä lähentää myös tiedemaailman ja liike-elämän suhteita,
”Haluamme, että meidän nuoristamme tulee helpommin palkattavia”, sanoo Abubakar Diwani Bakari. “Työelämässä tarvitaan paljon monialaista osaamista ja ongelmanratkaisukykyjä, erityisesti sitä, että ratkotaan yhteiskunnallisia ongelmia.”
George Elly Matto on huomannut, että opiskelijoista on tullut hankkeen myötä uskaliaampia.
“He etsivät mahdollisuuksia ja osallistuvat kilpailuihin. Meiltä esimerkiksi osallistui tänä vuonna opiskelijoita kansalliseen innovaatioviikkoon. Viime vuonna opiskelijat voittivat siellä palkintoja ideoillaan.”
Suuri esikuva monille on hankkeen piirissä koulutettu nainen, jonka on perustanut oman drooniyrityksen Tansaniassa.
”Tällaisia tarinoita tällä injektiolla haetaan”, Niina Käyhkö sanoo. ”Sieltä nousee joitain ihmisiä, jotka herättävät valtavaa kiinnostusta, ja kun kyseessä on vielä nainen, niin vaikutus on kaksinkertainen.”
Antero Järvi sanoo, että paikkatieto teknologiana ei ole itsetarkoitus, mutta Tansanian kaltaisessa ympäristössä on järkevää ajatella monia suuria haasteita ja niiden ratkaisuja sijaintitiedon avulla.
”Teknologiana tämä antaa takuulla opiskelijoille kyvykkyyksiä, joille on käyttöä työelämässä.”
Iso Maailmanpankin hanke tukee samaa päämäärää
Samoihin aikoihin GeoICT4e -hankkeen kanssa samat yhteistyökumppanit saivat rahoituksen toisellekin hankkeelle, Resilience Academylle. Sitä rahoitti Maailmanpankki.
”Nämä hankkeet ovat kaksi lippulaivakonseptiamme ja ne toimivat vuorovaikutteisesti”, Niina Käyhkö sanoo.
Tanzania Resilience Academy ylläpitää paikkatietopalvelua, jossa on lähes 200 avointa paikkatietodataa Tansanian kaupungeista tukemaan ilmastonmuutoksen riskeihin ja hallintaan liittyvää toimintaa. Yli 1500 opiskelijaa on oppinut käytännön taitoja kerätä digitaalista paikkatietodataa nopeasti muuttuvista kaupunkiympäristöistä yhdessä paikallisyhteisöjen kanssa. Nämä kaksi hanketta muodostavat yhdessä digitaalisen data- ja osaamisekosysteemin, joka nostaa molempien hankkeiden vaikuttavuutta ja katalysoi digitaalista muutosta Tansaniassa, Käyhkö sanoo.
”Me tiesimme Maailmankin rahoituksen jo, kun tämä hanke alkoi, joten hanke pystyttiin rakentamaan niin, että HEI-ICI-hankkeessa keskitytään institutionaalisiin ratkaisuihin ja osaamiseen, ja Maailmanpankin hankkeessa opiskelijoiden työelämätaitojen parantamiseen suhteessa tulevaisuuden datatyöhön, johon yritykset, kansalaisjärjestöt ja valtion toimijat tarvitsevat työvoimaa tulevaisuudessa.
Paikkatietoa tarvitaan kaikkialla
Monissa kehittyvissä maissa on heikosti saatavilla avointa ja laadukasta dataa, mutta tarve sille olisi suuri.
”Maailmanpankki tekee laajasti investointeja Afrikassa esimerkiksi kaupunkien kehittämiseen ja jälleenrakentamiseen. He lähtevät siitä, että niitä ei voida tehdä, jos ei ole ajantasaista paikkatietoa kaupunkien infrastruktuurista ja ympäristöstä”, Käyhkö sanoo.
Resilience Academy -hankkeessa hän on esimerkiksi nähnyt, kuinka kalliiden konsulttien sijaan datan keruuseen drooneilla on värvätty sata opiskelijaa, jotka saavat datan keruusta ja digitoinnista opintosuorituksia ja suoria työelämätaitoja ja suhteita. Moni oppii työssä niin hyväksi että päätyy alan yrityksiin töihin tai perustaa alan yrityksiä.
”Tämä on Tansaniassa ihan uskomatonta”, Käyhkö sanoo.
Myös monet humanitaariset toimijat Punaisesta Rististä lähtien tarvitsevat nykyään paikkatietoja. Euroopan Unionin uusi metsäkatoasetuskin vaatii, että monien Eurooppaan tulevien tuotteiden alkuperä pystytään kartoittamaan maatilakohtaisesti sijaintitiedon avulla.
”Paikkatietoa tarvitaan niin monessa”, Zakaria Robert Ngereja Ardhin yliopistosta sanoo. “Terveydenhuollosta metsiin, maataloudesta ympäristönhallintaan, vihreään kaupunkiympäristöön ja liikenteen hallintaan. Tarvitaan siis paljon dataa, paljon suunnittelua ja lukuisia älykkäitä ratkaisuja.”
Yhteistyö ei enää hankkeista kiinni
Turkulaiset ovat tehneet tansanialaisten kanssa yhteistyötä jo parin vuosikymmenen ajan. Elokuussa päättynyt HEI-ICI-hankekin oli kolmas laatuaan.
Näillä näkymin GeoICT4e jää kumppanusten viimeiseksi HEI-ICI-hankkeeksi. Niina Käyhkö sanoo, että kumppanukset tekivät tietoisen päätöksen olla hakematta uutta hanketta tästä rahoitusikkunasta, sillä saturaatipiste on ikään kuin saavutettu.
HEI-ICI-rahoitus on tarkoitettu esimerkiksi uusien opetusmenetelmien kehittämiseen ja jalkauttamiseen ja korkeakoulujen perusvalmiuksien parantamiseen.
Turussa ajateltiin, että ehkä on toisten vuoro saada tätä rahoitusta. Yhteistyö tansanialaisten kanssa on Käyhkön mukaan jo sen verran syvää, että se ei ole yksittäisistä hankkeista kiinni – paraikaa Turussa on useita tansanialaisia väitöskirjantekijöitä, ja monia pieniä yhteistyökuvioita on käynnissä kaiken aikaa.
Katse on muissa rahoituksen lähteissä, joista monet ovat HEI-ICIä suurempia tai selkeästi strategisempia ja keskittyneempiä vaikkapa digitaalisten sosiaalisten innovaatioiden kehittämiseen tai vihreän ja digitaalisen siirtymän edistämiseen.
Myös tansanialaiset yliopistot ovat verkostoituneet niin hyvin, että he ovat tehneet yhdessä hakemuksia muille ulkomaisille rahoittajille ja rahoittajille myös Tansanian sisällä.
”Meillä on hyvin vahva verkosto”, sanoo George Elly Matto. Teemme myös tutkimusyhteistyötä ja ohjaamme väitöskirjoja yhdessä eri yliopistojen tutkijoiden kanssa.”
Teksti: Esa Salminen