Digitaalista oppia turvattomassa Palestiinassa

Digitaalisaatiosta on tullut tärkeä prioriteetti Birzeitin yliopistossa Palestiinassa. Niin määriteltiin sen viisivuotisessa strategiassa kaksi vuotta sitten.

Tarvetta tälle ovat luoneet koronapandemia ja Israelin miehitys, mutta taustalla on myös tarve parantaa opetuksen laatua uusilla teknolgioilla, erityisesti sillä uusi sukupolvi on digitaalisia natiiveja, kertoo Birzeitin yliopiston kasvatustieteen laitoksen apulaisprofessori Ahmad Aljanazrah.

"Monet oppilaat kärsivät eivätkä he aina pääse yliopistolle joko armeijan tarkastuspisteiden vaarallisuuden tai siirtolaisten hyökkäysten tähden."

Oppilaiden turvallisuus on yliopistolle ensimmäinen prioriteetti, joten Aljanazrah on pidempään pohtinut digitalisaation tarvetta. Samalla hän oli huomannut, että palestiinalaisnuoret olivat hyvin diginatiiveja. Hän kirjoitti aiheesta ensimmäisen hahmotelman vuosina 2017–2018 ja esitteli sen yliopistonsa johdolle. Kun hän näytti sitä Hille Janhonen-Abruquah’lle, joka täydennyskoulutti palestiinalaisia opettajia Opettajan ilman rajoja -verkoston projektissa Ramallahissa, idea innosti jatkopuheisiin.

He päättivät lähteä rakentamaan OLIVE-hanketta, johon saatiin lopulta mukaan myös Al Azharin yliopisto Gazasta, Itä-Suomen yliopisto ja Helsingin yliopisto – ja sittemmin myös HEI-ICI-rahoitus. Nelivuotinen hanke päättyi tämän vuoden elokuussa.

Hankkeen aikana muun muassa uudistettiin 24 opintojaksoa ja kehitettiin neljä verkkomoduulia ja neljä kandiohjelmaa. Pidettiin kymmeniä työpajoja, symposiumeja ja konferensseja ja julkaistiin 15 tutkimusartikkelia tai kirjan lukua. Vertaismentorointi, sen eri muodoissaan, oli keskeisessä roolissa projektin aikana.

Ahmad Aljanazrahin mukaan digitalisuus auttaa myös esteettömyydessä ja saavutettavuudessa, sillä erityisryhmien tarpeet voidaan huomioida ja opetusmateriaalit saatiin avoimesti tarjolle.

Hille Janhonen-Abruquah sanoo, että hankkeen aikana realisoituivat kaikki riskit, mitä kuvitella voi, ja enemmänkin. Ensin tuli korona ja sitten suuri sota. OLIVE-hanke vietiin loppuun kolmen yliopiston voimin, sillä gazalaisen Al Azharin yliopiston kanssa institutionaalista yhteistyötä ei voitu sodan vuoksi jatkaa.

"Suomessa tunteet olivat välillä ihan toivottomat, pitää vaan ihmetellä palestiinalaisten kumppanien sinnikkyyttä", Janhonen-Abruquah sanoo.

Myös opetustapa uusiksi

Hankkeessa oli myös tärkeää modernisoida opetusta. Ahmad Aljanazrah otti esimerkiksi käyttöön "käänteisen luokkahuoneen" pedagogiikkaa.

Perinteisesti opetuksessa on ensin pidetty luennot ja annettu oppilaille kotitehtävät. "Käänteisessä" opetuksessa oppijat perehtyvät aihepiiriin digitaalisesti esimerkiksi verkkoluennoilla moninaisen taustamateriaalin avulla. Yhteiseen oppimistilanteeseen tullaan sitten ratkomaan ongelmakeskeisiä tehtäviä yhdessä.

"Sain oppilailta elämäni parhaat pisteet opintojaksojen palautteessa, kun pidin tällaisia luentoja", Ahmad Aljanazrah sanoo.

Opintojaksoille otettiin myös mukaan niin sanottua maker-pedagogiikkaa, jossa korostuvat kekseliäisyys, käsillä tekeminen, värkkäily ja ongelmien ratkominen, mitä käytettiin erityisesti luonnontieteellisissä STEM-aineissa (science, technology, engineering and mathematics). STEM-lyhenne tosin laajeni hankkeen aikana STEAM:iksi, sillä mukaan otettiin luova ilmaisu ja käsillä tekeminen (art). Luovuus oli myös kulttuurisesti sopiva osa matemaattiseen ongelmanratkaisuun.

Pedagoginen johtajuus oli palestiinalaisissa kouluissa Janhonen-Abruquahin mukaan vierasta ennen hanketta: rehtorit ovat etupäässä taloushallinnon ja kouluhallinnon johtajia. Hankkeen aikana pedagogista johtajuutta kehitettiin Birzeitin yliopiston johtajuuden lehtorin kanssa, ja työ myös hankkeen jälkeen jatkuu.

Vanhoja ajatuksia kunniaan

Hankkeen aikana Birzeitin yliopistossa syntyi myös uusi tutkijaryhmä "Yuhsen", jossa pohditaan erityisesti oppimisen arviointia vanhan arabialaisen ja islamilaisen käsitteenmäärittelyn kautta.

600-luvulla elänyt Imam Ali käytti yuhsen-käsitettä kuvaamaan jonkin asian syvää osaamista, mutta käsitteeseen ja ajatteluun liittyy myös yhteisöllisiä puolia. Jonkin alan "mestarin" pitää tämän ajattelun mukaan paitsi osata asiansa, hänen pitää olla antelias, nöyrä, toisia hyödyttävä ja hyvä. 

"Jokaisella ihmisellä on jotain, mitä tämä tekee hyvin ", Ahmad Aljanazrah kuvaa.

Hän on tämän tutkijaryhmän jäsen.

"Suurin osa meistä on opiskellut länsimaissa, minä esimerkiksi opiskelin Saksassa, ja olemme oppineet länsimaisen koulutuksen tyylin."

Mutta myös Palestiinan omassa kulttuurissa osana islamilaista ja arabialaista kulttuuria on satoja, ehkä tuhansia vuosia vanhoja koulutuksen ja sen arvioinnin käsitteitä, tapoja  ja ajatuksia. Tutkijat haluavat nyt arvioida uudelleen aiemmin oppimaansa ja rakentaa vanhojen juurien päälle uutta.

"Me olemme unohtaneet oman kontekstimme."

Ryhmä on aloittanut tutkimushankkeen arvionnin kehittämiseksi. Yuhsen-ryhmä selvittää hankkeessa, miten oppimista voisi arvioida muuten kuin pitämällä kokeita ja antamalla numeroita. Arvosanat luovat kilpailua ja pahimmillaan ajatuksia, että esimeriksi matematiikka on aine vain "nörteille tai "neroille". 

Opettajan tekemä arviointi saattaa jopa saada jotkut inhoamaan matematiikkaa. Entä jos arvionti perustuisi yhteisöllisempiin arvoihin eikä kannustaisi kilpailuun? Työ tämän eteen jatkuu.

Opit artikkeleiksi ja kirjaksi

OLIVE-hankkeeseen on myös kuulunut tutkimusyhteistyötä, ja yhteistyö on jo poikinut joitain tieteellisiä artikkeleita.

Sen lisäksi hankkeen opeista ja ajatuksista julkaistiin kirja, jota voi lukea yhdestä kannesta englanniksi ja toisesta arabiaksi.

"Se ei ole hankeraportti", Hille Janhonen-Abruquah sanoo. "Hankkeessa mukana olleet ihmiset ovat joutuneet ja päässeet ajattelemaan erilaisia asioita, ja kirjassa halutaan nostaa kuuluviin sellaisia ääniä, jotka eivät muuten usein kuulu."

Hän itse sanoo kirjan esipuheessa, että suomalaiset yrittivät hankkeella tukea jollain tavalla Palestiinaa, mutta oikeastaan he saivat paljon enemmän kuin pystyivät antamaan. Konkreettisesti esimerkiksi kallisarvoista kokemusta Lähi-idässä toimimisesta ja sikäläisestä ajattelusta.

Yhteistyö jatkuu

Yhteistyö palestiinalaisten ja suomalaisten välillä jatkuu hankkeen päättymisen jälkeenkin. Koulutusvientihankkeisiin on muutamia hakemuksia vireillä, ja Itä-Suomen yliopiston STEAM-tutkimusryhmä jatkaa yhteistyötä Jerusalemissa Maker-studion kanssa.

Janhonen-Abruquah on pahoillaan, että koulustusyhteistyö sen sijaan ei näillä näkymin jatku Palestiinan kanssa.

"Hakemuksia oli useita, mutta yksikään ei saanut rahoitusta. Se on äärimmäisen harmillista, sillä koulutusyhteistyötä on tehty niin pitkään, ja kun sota joskus loppuu, niin jälleenrakennus jatkuu nimenomaan koulutuksen kautta."

Sitä hän ennen muuta toivookin: Rauhaa.

Suurin toive on vapaus ja turvallinen oppimisympäristö Palestiinaan

"Meillä on suuria toiveita tulevaisuudelle, koska olemme kokeneet niin paljon pettymyksiä ja suuri tragedioita", Ahmad Aljanazrah sanoo. Hän on itsekin asunut koko elämänsä miehitetyssä maassa.

"Näen aina silmien edessä kuinka sotilaat vievät isäni, opettajani ja oppilaani pidätysselleihin."

Hän toivoo, että Palestiinan koulutusjärjestelmä pystyy joskus takaamaan turvallisen ja vapaan oppimisympäristön lapsille ja nuorille – sellaisen kuin muissakin maissa on.

"Lapsia ei saa vahingoittaa, eikä lasten tappamista saa sallia", hän sanoo. "He eivät ole tehneet mitään pahaa."

Hän sanoo, että lasten ja nuorten oikeus elää vapaina ja oppia täytyy taata huolimatta heidän alkuperästään ja uskonnostaan. Hän toivoo, että palestiinalaisperheet ja lapset erityisesti Gazassa säilyvät hengissä.

Turvallisuus ja vapaus olisi edellytyksiä sille, että oppimista tapahtuisi ja ihmisillä olisi mahdollisuuksia rakentaa elämäänsä, hän sanoo.

"Mutta tässäkin hankkeessa me teimme parhaamme oppia ja opettaa vaikka emme olleetkaan turvassa ja elämme edelleen miehityksen alla."

Teksti: Esa Salminen