Laadukkaampaa opetusta Mosambikiin – TEPATE-hanke motivoi oppilaita
Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaan kaikkien lasten tulisi päästä kouluun vuoteen 2030 mennessä. Esimerkiksi Mosambikissa tavoite on hyvällä mallilla, sillä koulun aloittaa jo 94 prosenttia ikäluokasta.
Tavoitteella on kuitenkin kääntöpuoli: maat keskittyvät kyllä saamaan lapset koulun ovista sisälle, mutta lopulta harva kiinnittää tarpeeksi huomiota siihen, mitä seinien sisällä tapahtuu ja mitä lapset oppivat.
Tämä on tilanne myös Mosambikissa, missä Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Lapin yliopisto, Universidade Pedagógica de Maputo ja Instituto Superior de Educação e Tecnologia ISET ovat pyörittäneet opetuksen laatuun keskittyvää TEPATE-hanketta neljän vuoden ajan.
”Kaikki periaatteessa pääsevät kouluun ja tyttöjen ja poikien tasa-arvo on ihan hyvällä tasolla”, sanoo Irmeli Maunonen-Eskelinen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. ”Mutta oppimistulokset ovat todella heikkoja.”
Hän sanoo, että opettajien koulutustaso ei ole riittävä, koulujen johtoporras ei välitä tarpeeksi ja resurssit etenkin maaseudulla ovat vähäiset. Yli 60 prosenttia mosambikilaisista asuu maaseudulla.
Oppilaita ja opiskelijoita arvostaen
Pedagogiikan opettaja Hafsah Muhammad ISET-instituutista sanoo, että heikot oppimistulokset johtuvat pitkälti perinteisestä opetustavasta, jossa oppilaita ei arvosteta.
”Opettajalla on luokassa kaikki valta ja tieto, eikä oppilaita pidetä minään. Perinteisesti opettaja saattaa jopa kohdella oppilaita huonosti ja lyödä heitä.”
Koska opetustyyli on Muhammadin mukaan jopa julma, oppilailla ei ole motivaatiota tulla kouluun ja oppia.
”Lopulta he perustavat perheet eivätkä piittaa koulusta.”
TEPATE-hankkeessa on edistetty modernimpaa ja inhimillisempää opetustapaa, jossa oppilaita arvostetaan ja heitä kuullaan.
”Myös opettajan pitää kuunnella oppilasta ja nähdä, että tällä voi olla paljonkin tietoa muilta oppitunneilta ja kotoa”, Muhammad sanoo.
Oppilaskeskeisessä opetuksessa oppilaat jaetaan pienryhmiin ja heille annetaan erilaisia haasteita. Luokkahuoneissa kuuluu pieniä debatteja ja ajatustenvaihtoa, ja opettajatkin voivat oppia oppilailta.
”Oppilaille syntyy halu oppia”, Muhammad sanoo.
Käytännössä hankkeessa on luotu opettajankoulutuksen moduuleita ja viestintämateriaalia ja koulutettu liki tuhat korkeakoulujen opetushenkilökuntaan kuuluvaa ihmistä ja toisen asteen opettajaa.
”Kehittämistyössä on ollut mukana myös opiskelijoita, mikä ei ole Mosambikissa kovin perinteikästä”, Irmeli Maunonen-Eskelinen sanoo.
Ajattelun muutos tärkeämpää kuin raha
Hafsah Muhammad sanoo, että opetuksen laatuun keskittyvät hankkeet ovat Mosambikissa harvinaisia. Tyypillisesti erilaisilla kehittämishankkeilla keskitytään taloudellisiin seikkoihin, ja ihmiset usein ajattelevat rahaa: mitä sillä tehdään, miten se jaetaan ja kuka sitä saa.
”Opettajat lähikouluissakin sanoivat, että suurimmat puutteet ovat heikot työolosuhteet ja opetusmateriaalien ja rahan puute.”
TEPATEn hienous hänestä oli, että opettajien kanssa pohdittiin, miten pieniä muutoksia opetustavoissa voi tehdä arjessa ilman rahoitustakin. Oppilaat voi jakaa pienryhmiin keskustelemaan ja heidät voi viedä lähiluontoon kävelylle ilman suurta budjettia.
”Jos ajattelee ensimmäisenä rahaa, niin lopulta hankkeet loppuvat eikä koulutuksen laatu Mosambikissa ole parantunut”, hän sanoo. ”Olen kiertänyt paljon kouluja ja nähnyt, että me tarvitsemme ennen kaikkea käyttäytymisen muutosta luokkahuoneissa.”
Tarvitaan leveitä hartioita
Irmeli Maunonen-Eskelinen pitää hankkeen isona onnistumisena sitä, että kaksi hyvin erilaista opettajankoulutukseen keskittyvää oppilaitosta on tehnyt niin hyvin yhteistyötä.
Pedagoginen yliopisto UP on suuri, koko maassa toimiva laitos, ja ISET on varsin pieni, syrjäseudulla toimiva koulutuskeskus, jonka taustajärjestönä on kehitysjärjestö ADPP Mosambik, joka on kansainvälisen Humana People to People -verkoston jäsen.
”Nämä oppilaitokset ovat oppineet toistensa lähestymistavoista pedagogiasta paljon”, Maunonen-Eskelinen sanoo.
”Kun katsotaan Mosambikin opettajankoulutuksen haasteita, niin niissä tarvitaan minusta leveämpiä hartioita ja useampien organisaatioiden yhteisiä ponnisteluita.”
Hankkeen aikana syntyikin sellainen henki, että uusia metodeja halutaan levittää laajalti ja että jos kaikki opettajankoulutusta tarjoavat organisaatiot voisi valjastaa yhteiseen alan kehittämiseen, sitä voisi syntyä hyviä tuloksia.
Opit ulkomailta tärkeitä
Mosambikilaisissa yliopistoissa on paljon henkilökuntaa, joka on saanut oppia ulkomailta. Portugali on monille tuttu maa, ja opintoja on tehty myös Saksassa ja joissain muissa Euroopan maissa.
Tämä antaa Maunonen-Eskelisen mielestä hyvää vetoapua opetuksen kehittämiseen.
”Sieltä tulee ideoita, vaikutteita ja peilauspintaa omaan kehittämiseen.”
Siksikin hänestä on surullista, että Suomen kehitysyhteistyön maaohjelma Mosambikissa on päätetty lopettaa. Yksi sen painopisteistä oli koulutuksen kehittäminen.
Hafsah Muhammad sanoo, että vierailut Suomessa ovat muuttaneet häntä.
”Suomen opetusjärjestelmä on kaukana meidän todellisuudestamme.”
Hän on katsellut Suomessa, miten opettajat ovat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa.
”Se on todella kaunista, eikä sellaisen toteuttaminen Mosambikissa ole mahdotonta, jos vaan on halua.”
Jatkohankkeessa keskitytään inkluusioon
Vuonna 2024 päättyneistä HEI-ICI-hankkeista TEPATEn tekijät ovat ainoita, jotka aloittavat jatkon uuden HEP-instrumentin alla. Yhteensä HEP-hankkeita on seitsemän.
TIPOTE-nimellä kulkevassa hankkeessa keskitytään inkluusion edistämiseen koulutuksessa Mosambikissa, erityisesti vammaisten henkilöiden huomioimiseen.
”Meillä vammaisia henkilöitä ei juuri oteta mukaan koulutukseen”, Muhammad sanoo.
Hankkeessa onkin tarkoitus muuttaa opettajien ja opettajiksi opiskelevien asenteita ja ajatuksia vammaisuutta ja erilaisuutta kohtaan, ja sitten kehittää erilaisia menetelmiä, joilla taataan paremmin kaikkien oikeus koulutukseen.
Teksti: Esa Salminen