Oppilas edellä – Etiopian ammattikoulutuksessa siirryttiin monimuotoiseen, oppilaskeskeiseen opetustapaan
Etiopian ammattikoulujen opettajien koulutuksessa on hiljalleen siirrytty opiskelijakeskeiseen pedagogiikkaan. Se on maassa uutta, sillä vallalla oli pitkään toistamiseen ja pänttäämiseen perustuva opetustapa.
Etiopiassa elokuussa päättyneen MOPEDE-hankkeen koordinaattori Graham Burns antaa esimerkin.
”Kertolaskua voi opetella ulkoa pänttäämällä, että kaksi kertaa kaksi on neljä. Opiskelijakeskeisessä opetuksessa opetellaan, miten kertotaulu toimii, ja kun sen ymmärtää, opiskelija voi päätellä, mitä on neljä kertaa seitsemän ja miksi kertolasku toimii niin kuin toimii.”
Burns toimii Jyväskylän ammattikorkeakoulussa hankepäällikkönä. Hän oli HEI-ICI-hanke MOPEDEn koordinaattori.
Toinen MOPEDEn tuoma uudistus Etiopiaan oli monimuoto-opetus, jossa osa materiaaleista on verkossa ja osa opetuksesta tapahtuu kasvotusten.
”Näin opiskelijoiden ei tarvitse kulkea joka työpajaan pitkienkin matkojen takaa, vaan he voivat opiskella kotona tai lähikirjastossa.”
Asenteet muuttuivat
Hankkeen kumppani Etiopiassa oli Etiopian valtiollinen ammattikoulutusinstituutti FTVTI, jonka yli 90 kurssista tehtiin hankkeen aikana opiskelijakeskeisiä ja monimuotoisia.
”Instituutin työntekijät tekivät valtavan työn, kun he muokkasivat koulutuksen tapaa hyvin lyhyessä ajassa”, Burns sanoo.
Hankkeen etiopialainen koordinaattori Matiyas Teshome pitää opetuksen uudistamista suurena menestystarinana.
”Verkko-opetusta pidettiin aiemmin vähän luksustuotteena, ja moni opettaja näki sen ylimääräisenä taakkana, joka tulee arkityön päälle”, Teshome sanoo.
Myös opiskelijat valittelivat, että pääsy verkkoon oli vaikeaa.
Graham Burns sanoo, että verkko-opetuksella oli Etiopiassa myös vähän laiska maine.
”Luulen, että se oli eräänlainen puolustusmekanismi. Opettajien omat tekniset taidot olivat vajavaiset, ja teknologiaa pelättiin.”
Instituutissa uudistukseen suhtauduttiin kuitenkin vakavasti, ja teknisiä vaikeuksia saatiin siloteltua. Oma vaikutuksensa oli koronalla, joka nopeasti karisteli verkko-oppimisesta sen elitistisen maineen.
”Nyt asenteet ja näkemykset ovat muuttuneet”, Teshome sanoo.
Inflaatio teki hankinnoista hankalia
Hankkeessa haluttiin myös rakentaa digitaalinen osaamiskeskus, jossa opettajat kehittävät verkkomateriaaleja. Tämä osoittautui haasteelliseksi.
”Ensin tuli pandemia ja hinnat nousivat kohti kattoa”, Graham Burns sanoo. ”Sitten alkoi Etiopian sisällissota, joka nosti hintoja entisestään ja teki laitteiston saatavuudesta erittäin vaikeaa.”
Onneksi instituutilla oli myös muita kumppaneita: Saksan kehitysyhteistyövirasto GIZ, Korean kehitysyhteistyövirasto KOICA ja Maailmanpankki, ja kaikki painivat samojen haasteiden kanssa. Lopulta eri yhteistyökumppanit yhdistivät voimansa, ja digitaalinen osaamiskeskus saatiin koottua niin, että yksi rahoitti seiniä, toinen kameroita ja äänilaitteistoa ja kolmas tietokoneita.
”Lopputulos on paljon parempi kuin olisimme yksin saaneet aikaan”, Burns sanoo.
Matiyas Teshome lisää, että laitteistosta on tietenkin apua, mutta sillä ei tee mitään, jos ei ole osaamista.
”Minusta tärkeintä oli, että tässä hankkeessa keskityttiin taitojen vahvistamiseen. Taidot ovat paljon laitteita tärkeämpiä.”
Tulevaisuudessa alueellisesti hyväksyttyjä tutkintoja?
MOPEDE-hanke on nyt päättynyt, mutta yhteistyö suomalaisten ja etiopialaisten ammattikorkeakoulujen välillä jatkuu.
Graham Burns paljastaa, että työpöydällä on hakemus hankkeelle, jossa yhdenmukaistettaisiin alueellista ammattiopetuksen opettajakoulutusta.
”Itä-Afrikan yhteisön EAC:n maat ovat allekirjoittaneet sopimuksen, jolla halutaan helpottaa työvoiman liikkumista alueella.”
Ajatus siis on, että esimerkiksi ruandalaisen sähköasentajan koulutus hyväksyttäisiin Keniassa samaan tapaan kuin nyt käy Euroopassa.
”On vielä paljon tehtävää, ennen kuin tämä toteutuu, mutta tavoitteenamme on kehittää opettajankoulutusta niin, että FTVTI:stä tulee alueellinen opettajankoulutuksen osaamiskeskus.”
Teksti: Esa Salminen