Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset ja koulutusuudistusprosessien sykli vaikuttavat siihen, että muutoksen johtaminen ja verkostoissa toimiminen on olennainen osa kasvatus- ja koulutusalan johtajan tehtävää. Moderni oppimiskäsitys haastaa opettajia, mutta myös johtajia ja rehtoreita pohtimaan kasvatuksen ja opetuksen konkreettisia toimintatapoja, yhteisöllisyyden rakentumista sekä jokaisen lapsen, oppilaan ja opiskelijan hyvinvoinnin tukemista.

Folk vid bordet
Kuva: Unsplash


 

Varhaiskasvatuslain mukaan jokaisessa päiväkodissa tulee olla toiminnasta vastaava johtaja, joka vastaa johtamansa yksikön laadusta ja tuloksellisuudesta. Varhaiskasvatusyksikön johtajien vastuulla voi olla useampia yksiköitä tai erilaisia varhaiskasvatuksen toimintamuotoja (perhepäivähoito, avoin varhaiskasvatus tai koululaisten iltapäivätoiminta) paikallisen päätösten mukaan. Paikallisella tasolla toimenkuvaa määritellään johtosäännöllä.

Varhaiskasvatuslaki painottaa johtajan tehtävissä entistä enemmän päiväkodin varhaiskasvatukseen kuuluvan pedagogiikan ja työntekijöiden pedagogisen osaamisen johtamista ja suunnittelua. Tehtäviin kuuluuvat myös vastuut henkilökunnan ammatillisesta ohjauksesta, henkilöstöhallinnosta ja toiminnan taloudesta. Varhaiskasvatusyksikön johtajan työtehtäviin voi kuulua myös paikallisesti päätettyjä muita tehtäviä, kuten vastuu perhepäivähoidosta tai avoimesta varhaiskasvatustoiminnasta. Varhaiskasvatusyksikön johtaja voi johtaa myös useampaa päiväkotia.

Takaisin ylös

Jokaisessa koulussa on opetusalan lainsäädännön mukaisesti koulun toiminnasta vastaava rehtori. Rehtorin tehtävät vaihtelevat kouluyksiköistä, kouluasteesta ja järjestäjätahosta riippuen. Perustehtävään sisältyy pedagoginen johtaminen ja yleishallinnon johtaminen, mikä puolestaan sisältää hyvin erilaisia osa-alueita. Henkilöstöasioiden ohella rehtorin tehtäviin koulutasolla kuuluvat opetuksen järjestämiseen liittyvät kokonaisuudet, kuten opetussuunnitelmatyö ja vuosittainen työn suunnittelu, sekä henkilöstön pedagogisen osaamisen johtaminen. Pedagogisen johtamisen kokonaisuuteen sisältyy olennaisesti opetussuunnitelman toteutumiseen ja arviointiin, koulun toimintakulttuurin ja strategiseen johtamiseen sekä koulun perustehtävään liittyviä kokonaisuuksia.

Rehtorin tehtävään on kelpoinen henkilö, jolla on ylempi korkeakoulututkinto, asianomaisen koulutusmuodon opettajan kelpoisuus, riittävä työkokemus opettajan tehtävissä sekä Opetushallituksen hyväksymien perusteiden mukainen opetushallinnon tutkinto eli vähintään 25 opintopisteen laajuiset yliopiston järjestämät opetushallinnon opinnot tai muulla tavalla hankittu riittävä opetushallinnon tuntemus  (Asetus opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 986/1998).

Rehtorien työnkuvan ja koulutuksen määrittämistä sekä kelpoisuusvaatimusten uudistamista valmistelevan työryhmän raportti
Vuonna 2013 laadittiin monitoimijaisessa yhtestyössä raportti rehtorien työnkuvan ja koulutusten uudistamisesta. Opetushallitus: Raportit ja selvitykset 2013:16.
Takaisin ylös

Ammatillisen koulutuksen rehtorin työnkuva poikkeaa jossain määrin perusopetuksen ja lukiokoulutuksen rehtorin työstä. Ammatilliseen perustutkintoon johtavan koulutuksen tavoitteena on tuottaa opiskelijoille ammattitaidon saavuttamiseksi tarpeellisia tietoja ja taitoja sekä valmiuksia itsenäisen ammatin  harjoittamiseen. Koulutusta järjestetään ja tutkintoja suunnataan työelämän tarpeen mukaisesti.

Rehtorilta ja ammatillisen koulutuksen johtajalta edellytetään hyvää alueen elinkeinoelämän tuntemusta, tiivistä yhteydenpitoa työpaikkojen ja elinkeinoelämän kanssa. Suurimmat, monialaiset ammatillisen koulutuksen järjestäjät ovat kuntia, kuntayhtymiä tai osakeyhtiöitä. Koulutuksen järjestäjällä voi olla useita oppilaitoksia, mutta pääasiassa koulutuksen järjestäjällä on yksi ammatillinen oppilaitos, joka toimii eri  toimipaikoissa ja eri paikkakunnillakin.

Suurilla koulutuksen järjestäjillä organisaatiot ja johtamisjärjestelmät ovat moniportaisia ja rehtorin  tehtävä voi poiketa paljon pienen koulun tai oppilaitoksen rehtorin tehtävänkuvasta. Ammatillisen koulutuksen organisaatioissa on tyypillistä, että johtamisvastuuta on delegoitu eri tasoille ja eri tehtävänimikkeillä oleville johtajille. Periaatteessa tehtävänimike ei kerro vielä kovin paljon siitä, mitä kukin tekee, vaan pitää tuntea organisaatio ja johtamisjärjestelmä.

Hallintosäännön, johtosäännön tai toimintasäännön mukaan rehtorin tehtäviä ja valtaa on delegoitu eri toimijoille kuten toimialarehtorille, apulaisrehtorille, talouspäällikölle, opiskelijapalvelupäällikölle, koulutusalajohtajalle, koulutuspäälliköille. Ammatillisessa monialaisessa oppilaitoksessa rehtori on harvoin opettajien lähiesimies. Yleensä rehtori on enemmän yleisjohtaja, joka johtaa koko oppilaitoksen toimintaa. Hän toimii esimiehenä toimialojen johtajille, apulaisrehtoreille ja/tai koulutuspäälliköille. Opettajien ja koulutusalojen johtamisesta vastaavat useimmiten koulutuspäälliköt, joilla esimiestyö on merkittävä osa työnkuvaa.

Takaisin ylös

Kasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan johtajuusselvitys 2020

Opetushallitus, Sivistystyönantajat ja Kuntaliitto keräsivät johtajilta ja esimiehiltä varhaiskasvatuksessa, kouluissa, oppilaitoksissa, korkeakouluissa ja sivistystoimessa näkemyksiä johtamisesta muuttuvassa toimintaympäristössä. Kyselyssä koottiin myös näkemyksiä esimiesidentiteetistä, muutoksen johtamisesta, esimiesuran mahdollisuuksista, etätyön johtamisesta ja tukitarpeista johtamisosaamisen kehittämisessä.

Tiedonkeruu toteutettiin ajalla 21.9.-9.10.2020 ja vastauksia saatiin yhteensä 1603. Vastaajista neljännes oli yliopistoista, viidennes peruskouluista ja lukioista sekä 15 prosenttia sekä varhaiskasvatuksesta että ammatillisesta koulutuksesta. Vajaat 10 prosenttia toimi kuntien sivistystoimessa, ammattikorkeakouluissa sekä vapaassa sivistystyössä ja taiteen perusopetuksessa.

Varhaiskasvatuksen, koulutuksen ja tutkimuksen esimiehet ja johtajat arvioivat oman esimiestyönsä kannalta tärkeimmiksi ominaisuuksiksi luotettavuuden, vastuullisuuden, yhteistyökyvyn, paineensietokyvyn ja organisointikyvyn. Keskimääräistä tärkeämpinä ominaisuuksina pidetään myös tunneälyä, kuuntelemista, sitoutuneisuutta, kiinnostus ihmisistä ja kykyä innostaa. Muita vähemmän tärkeäksi ominaisuudeksi nähdään varsinkin karismaattisuus.

Alalla johtajat ja esimiehet kokevat edistävänsä päivittäisessä työssään etenkin strategian mukaista toimintaa, toiminnan kehittämistä, oppilaiden ja opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia sekä henkilöstön työhyvinvointia. Muuta vähemmän koetaan edistettävän päätöksentekoon liittyviä valmisteluja ja prosesseja, tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä suhteita ja huoltaja- ja/tai sidosryhmäyhteistyötä. Toisaalta nämä eivät kosketa samalla tavalla kaikkia johtamisportaita ja koulutusmuotoja.

Esimiehet ja johtajat pitävät erityisen tärkeänä työhyvinvoinnin tukemista ja työyhteisön toimintakulttuuriin vaikuttamista. Tärkeänä pidetään myös mahdollisuutta vaikuttaa henkilöstöresurssien kohdentamiseen.

Kolme neljästä varhaiskasvatus-, koulutus- ja tutkimusalan esimiehistä ja johtajista kokee toimintaympäristössä tapahtuneen paljon tai erittäin paljon muutoksissa viime vuosina. Muutoksia on aiheuttanut erityisesti digitalisaatio sekä opetussuunnitelmien ja tutkintojen uudistaminen, mutta myös oman organisaation sisältä on tullut muutostarpeita. Muutoksia ei koeta niinkään aiheutuneen ympäristöasioiden huomioimisesta ja ikäluokkien pienenemisestä.

Takaisin ylös