Oppilas tuulettaa välitunnilla

Kokeilukeskuksen ensimmäinen testiluontoinen Kokeiluohjelma on tullut päätökseensä. Mitä mukana olleet tiimit eri puolilta Suomea ajattelevat vuoden mittaisesta matkastaan ja miten kokeilukulttuuri istuu koulun arkeen? Mitkä viisi oppia ja oivallusta ovat auttaneet tiimejä eteenpäin? Blogisarja alkaa.

Vuosi sitten 12 uteliasta, vapaaehtoista tiimiä eri kunnista Inkoosta Ouluun lähti tekemään perusopetuksen kehittämishankkeista kokeiluja Opetushallituksen Kokeilukeskuksen ensimmäisessä Kokeiluohjelmassa. Paikalliset, itse määritellyt muutoshaasteet vaihtelivat koulun kiireettömästä arjesta ja perheiden uudenlaisesta kohtaamisesta tekoälyn ja teknologian tasa-arvoisempaan käyttöön. Kokeilukeskuksen testiluontoisen ohjelman tavoitteena oli paitsi auttaa kokeilijatiimejä onnistumaan, myös etsiä uusia eväitä Opetushallitukselle toimia kuntien ja koulujen työn tukijana nopeatahtisessa muutoksessa.

Vuoden mittainen Kokeiluohjelma on ollut tuettu muutoksen polku, jossa mukana olevat tiimit ovat saaneet Kokeilukeskukselta sparrausta suunnitelmallisten kokeilujen toteuttamiseen yhteiskehittämisen ja muotoilun menetelmien avulla. Kokeilijoiden keskinäisellä kokemusten jakamisella ja vertaisoppimisella on ollut iso rooli vuotta rytmittäneissä yhteisissä viidessä tapaamisessa, kokeiluklinikoissa.

    Koulu ei enää selviydy tehtävästään ilman ympäröivän kasvuyhteisön tukea ja yhteiskehittämistä.

Ohjelmamuotoisen Kokeiluohjelman rakentamiseen vaikutti vahvasti Kokeilukeskuksen työssään tunnistama tarve lisätä tekemällä oppimista kouluissa. Käynnissä oleva yhteiskunnallinen murros ja muutoksen nopeutuminen näkyvät koulujen arjessa, mutta ongelmat eivät enää ole ratkaistavissa yksin koulun sisällä, perinteisin kehittämisen keinoin.

Hankemuotoinen kehittäminen kaipaa rinnalleen nopeampirytmistä tekemistä – järjestelmällistä kokeilevaa kehittämistä, joka mahdollistaa tarttumisen vielä hahmottumattomiltakin tuntuviin haasteisiin. Kokeilemisen voi aloittaa pienesti, erilaisia vaihtoehtoja testaten ja ymmärrystä käsillä olevasta ongelmasta syventäen. Kokeilut ja yhteiskehittäminen ovat myös hyviä keinoja tukea eri taustoista ja rooleista tulevien ihmisten yhteistä tekemistä ja ongelmanratkaisua. Koulu ei enää selviydy tehtävästään ilman ympäröivän kasvuyhteisön tukea ja yhteiskehittämistä.

Kokeilukeskuksen ja tiimien yhdessä kulkeman matkan aikana on käynyt selväksi, että kokeilemisessa ei ole kyse vain uusista menetelmistä ja työkalupakin päivittämisestä – kokeilukulttuurilla on voima muuttaa tekemisen tapoja, ajattelua ja rakenteita paljon syvällisemmin. Kokeiluohjelman kokemusten ja oppien kokoaminen on vielä kesken, mutta yhdessä työskennellessämme olemme hahmottaneet viisi kokeilevan kehittämisen peukalosääntöä, jotka kuvastavat uudenlaista kehittämisen tapaa:

1.Hanki kavereita!
Onnistuneen kokeilun edellytys ovat kumppanit – oppijat, perheet, toiset koulut sekä koulun ulkopuoliset toimijat käsillä olevasta haasteesta riippuen.

2. Älä ryntää ratkaisuihin vaan rakastu ongelmaan
Pysähtymällä hetkeksi ongelman ääreen varmistetaan, että ollaan ratkaisemassa oikeaa ongelmaa, ei oiretta.

3. Pidä huolta yhteisestä oppimisesta
Kokeilu epäonnistuu vain, jos siitä ei opita mitään. Yhteinen oppiminen tarvitsee aikaa ja paikkoja.

4. Etsi vaihtoehtoja, tee toisin
Ensin mieleen tuleva ratkaisuidea ei useinkaan ole se toimivin. Kokeiluilla voi lisätä luovuutta ja testata pienesti myös epätavallisia vaihtoehtoja.

5. Varaudu yllätyksiin
Kokeilun kulkua ja tuloksia ei voi etukäteen lyödä lukkoon. Suunnanmuutokset, epävarmuudessa olemisen opettelu ja riskien hallinta ovat osa kokeilemista.