Äidinkielen ja kirjallisuuden 6. luokan lukuvuosiarviointi perustuu opetuksen tavoitteisiin, joiden eritasoista osaamista kuvataan osaamisen kuvauksissa arvosanoille 5, 7, 8 ja 9. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppimistehtävissä yhdistyvät monet oppiaineen tavoitteet. Saman arviointitehtävän tai -tehtäväkokonaisuuden avulla voidaan arvioida useamman kuin yhden tavoitteen saavuttamista. Arvioinnin kuvausten käytössä on erityisesti otettava huomioon se, mitkä tavoitteet on paikallisesti valittu 6. luokan opetuksen tavoitteiksi.
Äidinkielen ja kirjallisuus 6. luokan lukuvuosiarviointi on pääasiassa laadullista kriteeriperusteista arviointia. Laadullinen arviointi antaa oppilaalle monipuolista tietoa osaamisen kehittymisestä. Laadullisen arvioinnin luotettavuutta voidaan myös edistää monin tavoin. Laadullisessa arvioinnissa tärkeää on johdonmukaisuus.
Laadullisiin arviointikriteereihin liittyy aina jonkin verran tulkinnanvaraisuutta. Arvioijan on suhteutettava arvioitavaa suoritusta suoraan osaamisen tason kuvauksiin. Laadulliset arviointivälineet eli osaamisen näytöt, kuten oppilaan tuottama teksti, eivät yleensä kerro suoraan arvioinnin lopputulosta toisin kuin määrälliset arviointivälineet. Jotta oppilas suomen kieli ja kirjallisuus -oppimäärän arvioinnissa yltäisi arvosanaan 7, hänen tulee esimerkiksi osata ”lukea rakenteeltaan ja kielestään yksinkertaisia tekstejä melko sujuvasti” (T5). Arvioijan on tulkittava, millaista on kuudesluokkalaisen melko sujuva lukeminen. Opettajan on tulkittava ja sovellettava osaamisen kuvausta samalla tavalla eri arviointikerroilla, jotta arviointi olisi jokaisen oppilaan kohdalla mahdollisimman luotettavaa. S2-oppimäärän arvioinnissa opettaja joutuu esimerkiksi tekstien tulkintaa arvioidessaan arvioimaan myös oppilaan peruslukutaidon sujuvuutta opetuskielellä ja ymmärtävää lukutaitoa.
Arvioinnin luotettavuutta edistää myös arvioijien keskinäinen johdonmukaisuus, jolloin eri arvioijat tulkitsevat ja soveltavat osaamisen kuvauksia mahdollisimman yhdenmukaisesti. Arvioijien keskinäisen johdonmukaisuutta lisää yhteistyö, kuten avoin keskustelu osaamisen kuvausten tulkinnoista ja omista arviointilinjauksista kollegoiden kanssa.
Yhteistyö ja yhteinen ymmärrys arvioinnista on olennaista erityisesti silloin, kun S2-oppimäärää opiskeleva oppilas on osittain ryhmämuotoisessa S2-opetuksessa ja osittain suomen kieli ja kirjallisuus -oppitunneilla. S2-opettajan on tärkeää kuulla myös muiden oppilasta opettavien opettajien näkemyksiä oppilaan opetuskielen ja tiedonalojen kielten taidosta. Siten S2-oppimäärän arviointi on aina yhteistyötä. Opettajien täydennyskoulutukset voivat myös tarjota mahdollisuuksia arvioinnin kysymysten pohdintaan. Myös koulukohtaisesti ja eri oppiaineiden näkökulmasta on tärkeää varata aikaa keskusteluun arviointilinjauksista sekä luoda arvioinnin yhdenmukaisuutta tukevia käytäntöjä.
Arvioinnissa on tarpeellista huomioida myös oppilaiden mahdolliset tuen ja eriyttämisen tarpeet. Toisinaan on perusteltua arvioida saman tavoitteen toteutumista erilaisilla arviointimenetelmillä oppilaiden erityispiirteiden mukaan. Esimerkiksi oppilaiden taitoa pitää erilaisia puhe-esityksiä ei tarvitse välttämättä arvioida täsmälleen samanlaisella, koko luokan edessä pidettävällä esityksellä, mikäli muunlaiset ratkaisut ovat perusteltuja ja oppilaan tarpeiden mukaisia. Arvioinnin johdonmukaisuus ei siis tarkoita sitä, että jokaista oppilasta arvioidaan täsmälleen samanlaisilla ja samalla tavoin toteutetuilla arviointitehtävillä. Tämä tulee ottaa huomioon erityisesti myös S2-oppimäärää opiskelevien arvioinnissa, koska oppilaiden opetuskielen taidon taso voi vaihdella hyvinkin paljon. On tärkeää luoda turvallisia puhe- ja esiintymistilanteita kaikille oppilaille.
Äidinkielen ja kirjallisuuden 6. luokan lukuvuosiarvioinnin arviointikriteerit mahdollistavat monenlaisten arviointimenetelmien käytön sekä vaihtelevien kirjallisten ja suullisten suoritusten kokoamisen. Oppiaineessa on arvioitavana neljä tai viisi erilaista tavoitealuetta omine tavoitteineen, ja yksittäiset tavoitteet edellyttävät vaihtelevia arviointitehtäviä ja työskentelytapoja. Kun arvioidaan esimerkiksi oppilaan kirjoitustaitojen kehittymistä, on tärkeää, että oppilaat saavat tilaisuuksia kirjoittaa useita tekstilajeja edustavia tekstejä. Arvioinnin kohteena ei ole pelkästään kirjoittaminen vaan laajemmin tekstien tuottaminen. Jotta oppilaat saavat näyttää kattavasti monilukutaitoaan ja osaamistaan tekstien tuottamisessa, heille tulee tarjota siihen monipuolisia tilaisuuksia. Tekstejä kannattaa tuottaa oppilaiden kanssa monenlaisilla alustoilla sekä työvälineillä – myös yhteisöllisesti pareittain ja ryhmissä. Näin osaamistaan pääsee osoittamaan sellainenkin oppilas, joka hallitsee vaikkapa audiovisuaalisen ilmaisun keinoja ja osaa edistää rakentavasti yhteisen tekstin tuottamista.
S2-oppimäärää opiskelevien kohdalla on tärkeää, että arvioinnin kohteena on ovat sellaiset tekstit ja tekstilajit, joita oppilaiden kanssa on tarkasteltu ja harjoiteltu. Opetuksessa on tarpeen harjoitella myös erilaisia keinoja täydentää kirjoitettua tekstiä kuvien, graafien ja piirrosten sekä upotettujen linkkien avulla, koska tällaiset taidot antavat mahdollisuuden osoittaa osaamista kielitaidon kehittymisen eri vaiheissa. Oleellista arvioinnissa on huomioida oppilaan peruskielitaidon kehittymisen vaihe koulun opetuskielessä.
Laadullisen arvioinnin luotettavuutta edistävät arviointitilanteiden autenttisuus ja arviointimenetelmien tarkoituksenmukaisuus. Äidinkielen ja kirjallisuuden oppitunneilla oppilaille tarjoutuu luonnostaan mahdollisuuksia hyödyntää vuorovaikutustaitojaan monenlaisissa keskustelutilanteissa, joissa oppilaat pääsevät esimerkiksi ilmaisemaan ja perustelemaan mielipiteitään. Tekstien laatimisessa autenttisuutta voidaan lisätä julkaisemalla tekstejä monenlaisille kohderyhmille erilaisilla alustoilla.
