Biologian oppikirjojen tekstit sisältävät paljon ilmiöiden kuvaamista sekä syitä ja seurauksia selittävää tekstiä ja käsitteitä. Oppikirjojen ohella biologiassa käytetään paljon muuta materiaalia, kuten tieteellisiä artikkeleja, jotka sisältävät usein vaikeita rakenteita ja tieteellisiä, tiiviisti pakattuja käsitteitä, jotka ovat opiskelijoille vieraita. Tekstien yhteiseen lukemiseen tarvitaan aikaa ja sitä voi helpottaa.
Osa oppikirjojen käsitteistä on määritelty täsmällisesti, ja useissa oppikirjoissa on erillinen sanasto, jossa on suppeita määritelmiä käsitteille. Suppeiden määrittelyjen pulma on se, että määritelmään on pakattuna paljon tietoa mutta vähän sitä avaavaa aineista. Siksi käsitteiden oppimiseen ja niiden varmistamiseen pitäisi kiinnittää jatkuvasti huomiota. Opiskelijan pitää myös itse oppia määrittelemään ja käyttämään täsmällisiä käsitteitä omissa teksteissään.
Biologiassa vaaditaan kuvien, graafien ja tilastojen luku- ja tulkintataitoa. Omat havainnot ja tulkinnat pitää ilmaista suullisesti tai kirjallisesti. Samoin kokeellisen työskentelyn tuloksia ja niistä tehtyjä päätelmiä pitää osata ilmaista ymmärrettävästi biologian tiedonalan kielellä.
Kielitietoiset työtavat eriyttävät opetusta luontevasti. Ne opiskelijat, jotka ovat tottuneet lukemaan paljon erilaisia tekstejä, oppivat itsenäisesti erottamaan biologian tekstilajeja ja biologialle tyypillisiä kielen rakenteita ja ilmaisutapoja. Jos opiskelijan sanavarasto on entuudestaan hyvä, hän oppii nopeasti myös biologian erikoissanaston. Nämä opiskelijat voivat työskennellä paljon itsenäisesti, parin kanssa tai pienessä ryhmässä ohjeiden mukaisesti. Opettaja voi tällöin ohjata tukea sitä tarvitseville.