Draamaan opiskeltaessa toimitaan yleensä luokkatilassa, joko koko luokkaryhmänä, erikokoisissa pienryhmissä, pareittain tai yksin. Opetuksessa käytetään kuviteltuja ”mitä jos” -tilanteita, joiden avulla käsitellään opetussuunnitelmasta johdettuja, opettajan valitsemien tai oppilaiden kanssa yhdessä sovittuja sisältöjä, aiheita ja teemoja. Oppilaat toimivat ainakin osan ajasta kuvitteellisissa rooleissa, joita draamaopetukseen tarjoaa erityisesti kirjallisuus. Käytännön työskentely jäsentyy erilaisten työskentelyyn kehitettyjen draamatyötapojen, harjoitusten tai leikkien avulla rakennetuista tuokioista aina pitkäkestoisiin useamman oppitunnin mittaisiin prosessidraamoihin tai teatteriesityksien valmistamiseen asti.
Draaman opettamisesta
Draama on osa äidinkielen ja kirjallisuuden vuorovaikutustilanteissa toimiminen -osa-alueen opetusta. Draama on luokkamuotoista vuorovaikutteista, toiminnallista ja kokemuksellista opetustoimintaa, jossa keskitytään yhdessä toimimiseen käyttäen teatterin keinoja.
Draaman opetuksen keskiössä ovat teatterille ominaiset kuvitteelliset tilanteet, joissa oppilaat toimivat sekä rooleissa että omana itsenään. Työskentely tapahtuu pääosin ryhmässä ilman ulkopuolista yleisöä. Äidinkielessä draamaopetusta integroidaan kirjallisuuteen, joka tarjoaa työskentelyyn kuvitellut tapahtumat ja roolihenkilöt. Keskeisinä oppimisen kohteina ovat draaman toimintamuodot omien ideoiden ja ajatusten ilmaisuvälineenä, kokonaisilmaisu-, vuorovaikutus-, sosiaaliset sekä tunnetaidot.
Opetus voi kohdistua osin oppilaiden ikäkaudelle sopivin leikein tai harjoittein tapahtuvaan äänellisten ja kehollisten ilmaisuvalmiuksien harjoittamiseen (erilaiset keskittymis-, kontakti-, puhe-, tunne- ja improvisaatioharjoitukset). Näin kehitetään oppilaiden taitoja ja kykyjä toimia erilaisissa esiintymistilanteissa, joita ovat mm. suulliset esitykset ja koulun kulttuuritilaisuudet kuten; oppilaiden omat esitykset, luokan juhlat, lukukausien päätösjuhlat ja muut tapahtumat. Draamaopetuksella tuetaan muiden vuorovaikutustilanteissa toiminen -osa-alueiden, henkilökohtaisten (T1), sosiaalisten vuorovaikutustaitojen (T2) ja oppilaan henkilökohtaista viestijäkuvan (T4), kehittymistä.
Draamatoiminta on lasta ympäröivän todellisuuden tutkimista lapselle ominaisen leikillisen oppimisen (roolileikin, draamaleikin) keinoin. Oppilas tutustuu helppoihin draamatyötapoihin (still-kuviin, nukkeihin, toimimiseen opettaja roolissa jne.), joita integroidaan erityisesti kirjallisuuden opetukseen ja ajankohtaisiin aiheisiin. Draama käytetään oppilaan kielellisten, ilmaisullisten ja sosiaalisten toimintavalmiuksien kehittämisessä. Draaman avulla oppilasta voidaan opettaa tarkastelemaan tarinoiden henkilöitä ja tarinoiden perusrakennetta. Hän oppii erottamaan todellisuuden ja fiktion toisistaan.
Oppilas oppii käyttämään draaman työtapoja (tilannekuvia, roolin vaihtoa jne.) luovuutensa, omien ideoiden ja ajatustensa ilmaisemiseen äänellisiä ja kehollisia ilmaisukeinoja käyttäen. Draamaopetusta integroidaan ajankohtaisten aiheiden, teemojen ja kirjallisuuden käsittelyyn. Draaman avulla oppilas tarkastelee kuviteltujen henkilöiden tavoitteita, heidän välisiä ristiriitoja, kielellisten ja viestinnällisten toimintojen ja valintojen vaikutuksia kuvitelluissa tilanteissa. Draaman avulla tarkastellaan tarinoiden rakenteita. Oppilaiden kokonaisilmaisullisia taitoja vahvistetaan myös erilaisten harjoitusten avulla. Niiden avulla tuetaan hänen kykyään osallistua erilaisiin esitystilanteisiin luokassa ja koulussa. Oppilaan saama palaute ja arviointi kohdistuvat siihen, kuinka hän osallistuu draamatoimintaan ja kuinka hän käyttää kokonaisilmaisun keinoja omien ideoidensa ja ajatustensa ilmaisemiseen ryhmässä.
Oppilas käyttää oppimiaan draaman työtapoja monipuolisesti (kätkettyjä ajatuksia, simulaatiota jne.) luovuutensa, omien ideoiden ja ajatustensa ilmaisemiseen äänellisiä ja kehollisia ilmaisukeinoja hyödyntäen. Draamaopetusta integroidaan ajankohtaisten aiheiden, teemojen ja kirjallisuuden käsittelyyn. Draaman avulla oppilasta oppii tarkastelemaan, tulkitsemaan ja arvioimaan kuvitteellisten roolihahmojen pyrkimyksiä, toiminnan syitä ja seurauksia fiktiivisissä tilanteissa, hän analysoi tarinoiden teemoja ja tyyliä. Oppilaiden kokonaisilmaisullisia taitoja monipuolistetaan erilaisten harjoitusten avulla. Draaman avulla tutustutaan teatteriin taidemuotona. Oppilaalle tarjotaan mahdollisuuksia osallistua erilaisiin esitystilanteisiin luokassa ja koulussa sekä mahdollisuuksien mukaan katsojana koulun ulkopuolella. Oppilas saa palautetta ja häntä arvioidaan taidoistaan ilmaista itseään käyttäen tavoitteen ja tilanteen mukaisesti kokonaisilmaisun keinoja.
Opetussuunnitelma korostaa draama käyttämistä toiminnallisten, kokemuksellisten ja elämyksellisten oppimisympäristöjen luomisessa myös muissa oppiaineissa (ympäristöopissa, käsityössä, uskonnossa, elämänkatsomustiedossa, kielissä, historiassa ja yhteiskuntaopissa) ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa. Draamaa voidaan opettaa valinnaisena oppiaineena.
Perehdy kirjallisuuteen
Heikkinen, H. 2004. Vakava leikillisyys. Draamakasvatusta opettajille. Helsinki: Kansanvalistusseura.
Heikkinen, H. 2005. Draamakasvatus - opetusta, taidetta, tutkimista! Jyväskylä: Minerva Kustannus.
Laukka S. & Koponen J. 2014. Yhtä Draamaa – Oulun kaupungin draamaopetussuunnitelma. Helsinki: Draamatyö.
Nyfors, R. 1995. Puheviestintää ja ilmaisutaitoa kehittämään! Opas äidinkielen suullisen ilmaisun testin ja arvioinnin järjestämiseen peruskoulun päättöluokilla. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Studia paedagogica 6.
Owens A. & Barber K. 2010. Draamakompassi – prosessidraaman suunnittelu, käytännön työskentely, arviointi ja reflektointi. Helsinki: Draamatyö
Powell P. & Heap B.S. 2010. Prosessidraama – polkuja oppimiseen ja opettamiseen. Helsinki: Draamatyö.
Toivanen T. 2010. Kasvuun; 1–8-vuotiaiden draamakasvatus. Helsinki: SanomaPro.
Toivanen, T. 2015. Lentoon – draama ja teatteri perusopetuksessa. Helsinki: SanomaPro.