Elämän synnyn ja kehityksen teeman avulla oppilaat pohtivat maailman syntyä ja siihen liittyviä kertomuksia, maailmankaikkeutta sekä elämän kiertokulun merkitystä.
Kuvituskuva, lapset keräävät kukkia
Kuva: Aleksi Kuitunen

Ihmisillä on aina ollut tarve löytää selitys asioiden alkuperälle ja tapahtumien syille. Inhimillinen uteliaisuus ja mielikuvitus ovat luoneet selityksiä myös niille asioille, joille ei ole syntynyt selitystä kokemalla, tutkimalla tai kokeilemalla. Näihin tarinoilla selitettyihin asioihin kuuluvat muun muassa taivaankappaleet, vuorokauden ja vuodenaikojen kulku, sääilmiöt sekä muut ihmettelyä herättäneet ilmiöt. Samoin jo varhaiset ihmiset ovat miettineet, mistä maailma on saanut alkunsa, ja keksineet erilaisia tarinoita maailman ja sen ilmiöiden synnystä.

Esimerkkitunti

Opettaja antaa oppilaiden kertoa, tehdä tarinoita, piirtää tai maalata omia käsityksiään maailman synnystä. Olemassa olevien käsitysten sijaan tai lisänä oppilaat voivat keksiä omia uusia maailman syntytaruja ja tuottaa ne tarinana tai sarjakuvana omaan opiskeluvihkoonsa.

Oppilaat tutustuvat opettajan johdolla eri aikoina eri kulttuureissa syntyneisiin maailmankaikkeuden ja maapallon syntytarinoihin. Tarinoiden syntysyitä ja selitysten taustoja voidaan miettiä yhdessä. Pääkohdat tarinoista voidaan koota taululle ja omiin vihkoihin ja verrata eri tarinoiden eroja ja samankaltaisuuksia.

Tarinoihin tutustumisen jälkeen oppilaat tutustuvat tieteelliseen tutkimukseen ja tietokirjallisuuden tarjoamaan nykykäsitykseen maailmankaikkeuden synnystä ja ilmiöistä. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää myös erilaisia luonnontieteen opetusvideoita maailman syntyvaiheista soveltuvin osin. Asiat ovat hankalia isommillekin oppilaille, mutta päätavoitteena on mielikuvan saaminen, ei faktisen oppiaineksen oppiminen.

Tarinoiden ja käsitysten muuttumista pohtiessaan oppilaat voivat miettiä seuraavia kysymyksiä: 

  • Miksi nykykäsitys maailman synnystä on erilainen kuin ennen?
  • Poistaako tiedon ja tutkimuksen lisääntyminen mielikuvituksen ja selittämisen ilmiöistä?
  • Mitkä asiat ovat eniten muuttaneet tietoa maailmasta ja maailmankaikkeudesta?

Esimerkkejä maailman syntytarinoista:

  • Lönnrot: Kalevala (Sotkan muna)
  • Hulpach, Vladimir: Intiaanisatuja (Ensimmäinen valo)
  • Jan Knappert: Maailman taruaarteita (useita erilaisia kertomuksia)
  • Jo Tenfjord: Tarujen sankareita (useita erilaisia kertomuksia)

Muita kertomuksia maailmankaikkeudesta sekä sen tekijöiden ja ilmiöiden syntytarinoista:

  • Mauri Kunnas: Kaikkien aikojen avaruuskirja
  • Kröger & Oja: Antti katsoo tähtiä
  • Mikkola & Kurkinen: Ketun luona kuussa
  • Nils Mustelin: Elämää maailmankaikkeudessa?
  • Teerikorpi & Valtonen: Kosmos. Maailmamme muuttuva kuva

Olennaisia asioita

Tunnilla oppilaat lähestyvät maailman syntyä mielikuvituksen keinoin ja eläytymällä vertaillen samalla eri kulttuurien tarinoita maailman synnystä.

Takaisin ylös

Maapallon alkuvaiheet

Aikojen alussa maapallo oli sulan kivimassan muodostama taivaankappale vailla ilmakehää. Vähitellen sula massa jäähtyi ja jähmettyi kiveksi. 4 000 miljoonaa vuotta sitten kuoriosa maapallosta oli jo kovaa kiveä, jota avaruudessa lentävät pienemmät taivaankappaleet ja meteoriitit pommittivat, aivan kuin yhä edelleen kuun pintaa. Osumat jauhavat kivipintaa pölyksi ja murskaksi, ja uusista törmäyksistä jää kraattereita kertomaan törmäyksistä. Kuoren alla sulassa massassa raskaammat metallit painuivat syvemmälle muodostaen lopulta tiheän sydämen. Pinnanalainen liike ja kuoreen kohdistuvat voimat työnsivät maan uumenista sulaa kivimassaa, laavaa, tuhkaa, vesihöyryä ja muita kaasuja pinnalle ja samalla pikkuhiljaa muodostuvaan ilmakehään. Vesihöyry tiivistyi sateeksi, joka vähitellen johti vesistöjen syntymiseen. Eroosio alkoi muovata kivikuorta veden ja ilman virtausten myötä. 

Eurooppalaisen maapallokäsityksen tieteellinen alku

Antiikin aikana Maan uskottiin lepäävän liikkumattomana maailmankaikkeuden keskipisteessä ja muiden taivaankappaleiden, Auringon, Kuun ja planeettojen, kiertävän eräänlaisina lisukkeina tai koristeina tähtien koristaman taivaankannen alla. Ihmisten käsitys-, havainto- ja kuvittelukyky eivät kantaneet avaruuden äärettömyyteen asti, vaan maailmankaikkeuden reunojen ja ilmiöiden oletettiin olevan kohtuullisen lähellä taivaankannen sisäpuolella. Mitä sen ulkopuolella sitten oli, ei uskallettu edes ajatella. Vaikka antiikin kreikkalaisista esimerkiksi Aristoteles oli tullut jo 340 vuotta ennen ajanlaskumme alkua johtopäätökseen, että Maan on pakko olla pallon muotoinen, kuviteltiin Maata vielä pitkään litteäksi pannukakuksi.

Kristinuskon saatua valta-aseman Euroopassa liitti kirkko maakeskisen maailmankuvan kiistattomina totuuksina pidettyjen opinkappaleiden joukkoon. Taivaankannen tähtikuoren takana oleva tuntematon alue varattiin Jumalan ja kaikkien autuaitten asuinsijaksi. Vuonna 1514 puolalainen pappi Nikolaus Kopernikus esitti ensimmäisten joukossa kuuluvan kerettiläiseksi tulkitun ajatuksen siitä, että Aurinko olisikin liikkumaton keskus, jota planeetat Maa mukaan lukien kiertäisivät ympyränmuotoisilla radoilla. Vasta vuonna 1609 malli sai vahvistusta italialaisen Galileo Galilein tutkimuksista. Hän tähyili taivaankappaleita juuri keksityllä kaukoputkella. Saksalainen Johannes Kepler täydensi Kopernikuksen mallia toteamalla Aurinkoa kiertävien planeettojen radat ellipsinmuotoisiksi. Hänen käsitystään vahvisti Isaac Newton vuonna 1687.

Meidän aikanamme tutkimus on laajentunut myös oman aurinkokuntamme ulkopuolelle yhä laajempiin ja kaukaisempiin kokonaisuuksii, joita selitetään kvanttifysiikan ja suhteellisuusteoriaan pohjautuvin teorioin. Käsitys avaruudesta laajenee hurjaa vauhtia, nopeammin kuin tiede ja tutkimus ehtii perään. Avaruudessa on taas tilaa myös mielikuvitukselle ja spekulaatiolle.

Esimerkkitunti

Oppilaat kertovat omia käsityksiään maapallon oloista alkuvaiheissa. Tämän yhteydessä oppilaat piirtävät maapallon alkuvaiheista sarjakuvan omaan opiskeluvihkoonsa tai maalaavat jonkin alkuvaiheen tilanteen maapallolla ajalta, jolloin mikään ei olisi voinut vielä elää maan päällä.

Oppilaat piirtävät erilaisia maailmankaikkeuden malleja. Malleina voidaan käyttää pallomaisten taivaankappaleiden kiertomalleja erilaisin keskipistein, litteän maailman karttaa taivaankansineen ja reunamien selityksin hirviöineen tai vaikkapa Atlasta kannattelemassa maapalloa harteillaan ja muita tarinoiden maailmanselityksiä.

Oppilaat pohtivat, mitä tunnetun avaruuden ulkopuolella on ensimmäisten mallien mukaan voinut olla ja mitä nykyisin voidaan kuvitella näköpiirin tuolta puolen löytyvän. Lähtökohtana pohdinnalle ovat pannukakkumaailman reunat ja kansi.

Opettaja lukee tarinoita elämän synnystä maapallolla. Oppilaat pohtivat, mitä elinkelpoisuus nykyisin maapallolla ilmenevässä muodossaan edellyttää ja miksei maapallolla heti ollut elämää.

Oppilaat kuvittelevat hetken erilaisia tarinoita elämästä erilaisilla planeetoilla näkemiensä elokuvien, lukemiensa tarinoiden tai avaruusaiheisten leikkiensä pohjalta. Tämän jälkeen ryhmä pohtii yhdessä erilaisia kuviteltuja elämänmuotoja ja niiden yhtäläisyyksiä elinolojen suhteen myös tutuissa tarinoissa (esimerkiksi Tähtien sota).

Tunnilla olennaisia asioita ovat

  • selittäminen mielikuvituksen keinoin 
  • eläytyminen
  • maapallon alkuvaiheet.

Kertomuksia maailmankaikkeudesta sekä sen tekijöiden ja ilmiöiden syntytarinoista:

  • Mauri Kunnas: Kaikkien aikojen avaruuskirja
  • Kröger & Oja: Antti katsoo tähtiä
  • Mikkola & Kurkinen: Ketun luona kuussa
  • Nils Mustelin: Elämää maailmankaikkeudessa?
  • Teerikorpi & Valtonen: Kosmos. Maailmamme muuttuva kuva
Takaisin ylös

Elämän synty maapallolla

Sateista syntyneisiin alkumeriin noin neljä miljardia vuotta sitten syntyivät ensimmäiset alkeelliset elämänmuodot. Merivesi suojasi ensimmäisiä eliöitä auringon suoralta ultraviolettisäteilyltä, joka kehittymättömän ilmakehän vuoksi poltti kaiken elinkelpoisen alkutekijöissään maan pinnalla. Eliöiden synty turvassa veden alla sekä muuttuvat olosuhteet tulivuorenpurkausten ja eroosion myötä alkoivat luoda ilmakehää, joka suojasi lopulta koko planeettaa suodattamalla auringon voimakkaita säteitä ja toimimalla siten samaan tapaan kuin vesi ensimmäisten eliöiden turvakerroksena. Hiilidioksidi sitoutui vesistöihin ja maaperään sekä ensimmäisiin eliöihin alkumeressä, ja ilmakehään vapautui happea. Noin puoli miljardia vuotta sitten hapen määrä ilmakehässä kasvoi niin suureksi, että ilmakehä yhdessä hapesta syntyneen otsonikerroksen kanssa riitti suodattamaan polttavat ultraviolettisäteet. Samaan aikaan elämä meressä oli ehtinyt kehittyä niin monimuotoiseksi ja monipuoliseksi, että maalle siirtyminen oli tullut muutenkin mahdolliseksi. Uusissa olosuhteissa syntyi yhä uusia kasvi- ja eläinlajeja, kunnes kaikkinaiset elämänmuodot täyttivät maapallon valtamerien pohjasta aina ilmakehän ylimpiin kerroksiin asti, kuumimmilta päiväntasaajan aavikoilta napaseutujen hyytävään kylmyyteen. Viimeisimpien joukossa kehittyi myös ihminen.

Esimerkkitunti

Oppilaat kertovat omia käsityksiään maapallon oloista ensimmäisten elämän merkkien syntyessä.

Tunnilla tutustutaan erilaisiin elämänmuotoihin esimerkiksi eliöiden luokittelukartan avulla. Opettaja ohjaa huomioimaan valtavan lajirunsauden eli noin 1 100 000 eliölajia. Samalla kuitenkin todetaan, että nykyinen eliömäärä on vain 1 % kaikista koko maapallon elinaikana eläneistä lajeista, sillä 99 % kaikista syntyneistä eliölajeista on aikojen kuluessa hävinnyt sukupuuttoon.

Oppilaat vertailevat erilaisia maapallolta löytyviä olosuhteita. Kaikista olosuhteista löytyy elämää, sopeutuvaisimpana eläinlajina joka kolkalta myös ihminen. Mitkä ovat luonnon omia keinoja eri olosuhteissa selviytymiseen ja millä keinoin ihminen pystyy muuttamaan olosuhteita selviytyäkseen?

Tunnin kannalta oleellisia asioita ovat

  • selittäminen mielikuvituksen keinoin
  • eläytyminen
  • elämän alku maapallolla
  • erilaiset olosuhteet maapallon eri osissa ja niihin sopeutuminen.

Aiheeseen liittyviä kirjoja:

  • Minelli: Elämä! Synty ja kehitys
  • MacDonald: Mistä minä olen tullut? Elämän alku ja kehitys
Takaisin ylös

Kuolema on osa elämän kiertokulkua. Elävä syntyy, kasvaa ja kuolee kaikkialla ja kaikissa elämän muodoissa luonnossa. Luonnossa on saaliita ja saalistettavia eli ravintoketjuja, joissa toisen eliön loppu on seuraavan elämän jatkumisen ehto. Kaikella on myös aikansa: maapallon elämää kuhisevana aikana 99 % koskaan eläneistä eliölajeista on kuollut kokonaan sukupuuttoon – usein uuden kehittyneemmän ja sopeutumiskykyisemmän lajin korvaamina. Myös lasten jokapäiväiseen elämään osuu niin pienten kuin suurempien eläinten kuolemantapauksia, linnun hautaamisia, lemmikin kuolemaa sekä kertomuksia kuolemasta ylipäänsä niin uutisina ja faktoina kuin TV-sarjoissa, elokuvissa ja muissa tarinoissa. Vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat kasvikunnan elinkaariin: talvilepoon vaipuessaan aina jokin osa ympäristöstämme kuolee tai muuttaa pois syntyäkseen ja palatakseen taas keväällä. Muutos on jatkuvaa, samoin kiertokulku ja sukupolvien ketju, niin lyhyinä perhosen päivänkiertoina kuin tuhansien elinvuosien pitkäikäisinä puina.

Ympärillä luonnossa kuolema ja elämän kiertokulku on helpompi käsittää ja käsitellä kuin ihmisten osalta, koska luonnonilmiöissä asiaa ei pidetä eristettynä arjesta kuten ihmisten osalta. Tähän on viitattu myös osiossa Kasvan ja kehityn, jossa elämää ja kuolemaa käsitellään ihmisen elämänvaiheina.

Esimerkkitunti

Aihetta voidaan oppitunnilla lähestyä lasten oman kokemusmaailman kautta. Oppilaiden kanssa keskustellaan kokemuksista ja esiin tulevista kysymyksistä ja epätietoisuutta aiheuttavista epäselvyyksistä. Vuodenaikojen vaihtelu sopii hyvin pohjustukseksi elämän kiertokulusta. Oppilaat voivat vertailla eri elämänmuotojen elinkaarien pituuksia ja pohtia syitä eliölajien häviämiseen ja muuttumiseen.

Kirjallisuudessa kuolemaa kuvaavat tarinat voivat olla myös tunnin rakenteen runkona. Esimerkiksi Muumitarina Oravan kuolema Taikatalvi-kirjasta valottaa lapsille ymmärrettävässä muodossa elämän ja kuoleman kiertokulkua ja sen merkitystä luonnon tasapainon kannalta. Myös kirjasta Tarujen sankareita (Jo Tenfjord) löytyvässä grönlantilaisessa kansantarussa Kun valkeus tuli pohditaan kuolemaa olennaisena ja tärkeänä osana koko ihmisyhteisön jatkumossa.

Takaisin ylös