Elämänkatsomustieto edistää oppilaitten kykyä etsiä hyvää elämää. Oppiaineessa painotetaan ihmisten kykyä vaikuttaa aktiivisesti omaan ajatteluunsa ja toimintaansa.
Pyrkimyksenä on kasvattaa valmiuksia kasvaa itsenäiseksi, suvaitsevaiseksi, vastuulliseksi ja arvostelukykyiseksi yhteisön jäseneksi sekä täysivaltaiseksi demokraattiseksi kansalaiseksi globalisoituvassa ja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Oppiaine rakentaa
- monipuolista katsomuksellista ja kulttuurista yleissivistystä,
- eettistä ja kriittistä ajattelukykyä ja toimintakykyä sekä
- oppimaan oppimisen taitoja.
Tavoitteena on avoin ja pohdiskeleva asenne.
Päättöarvioinnin kriteereitä käytetään arvioitaessa oppiaineen tavoitteiden toteutumista. Päättöarvioinnin kriteereistä kuusi kymmenestä on taitoja. Elämänkatsomustieto onkin enemmän taitoaine kuin tietoaine.
Oppiaineen tavoitteet ovat kaikille samat
Arvioinnin kannalta oppiaineen opetuksen tavoitteet ovat keskeisiä: ne kuvaavat sitä, millaista osaamista elämänkatsomustiedon opetuksen on tarkoitus tuottaa ja millaiseen osaamiseen esimerkiksi tiettyjen sisältöjen käsittelyllä pyritään. Oppimista ja osaamista tulee arvioida nimenomaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin, samalla pitäen huolta, että arvioinnin kohteena oleva taito tai tieto on opetettu.
Tavoitteet ovat samat kaikille oppilaille, vaikka niiden saavuttamiseen voikin edetä erilaisia reittejä. Päättöarvioinnin kriteerit ovat kuvauksia eri tasoisesta oppimisesta ja eri arvosanojen edellyttämästä tavoitteiden saavuttamisesta.
Arvoperusta on koulun kaiken toiminnan lähtökohta
Kaikkien oppiaineiden tavoitteet pohjautuvat koko perusopetuksen tehtävään ja arvoperustaan. Perusopetus korostaa ihmisoikeuksia, sivistystä, tasa-arvoa ja demokratiaa sekä kestävän elämäntavan välttämättömyyttä. Kulttuurinen moninaisuus nähdään rikkautena.
Opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen tavoitteet tuovat tätä arvoperustaa jokaisen oppiaineen opetukseen. Elämänkatsomustieto oppiaineena toteuttaa jo sinällään vahvasti perusopetuksen arvopohjaa.
Laaja-alaisista tavoitteista elämänkatsomustiedossa nousevat esille
- ajattelun ja oppimaan oppimisen taidot,
- kulttuurinen osaaminen,
- vuorovaikutus ja ilmaisu,
- arjen taidot sekä
- osallisuus, vaikuttaminen ja vastuullisuus.
Elämänkatsomustiedossa vuosiluokille seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän on asetettu yhteensä kymmenen tavoitetta, joiden kaikkien toteutumista arvioidaan, kun osaamisen kokonaisarviointi muodostetaan suhteessa päättöarvioinnin kriteereihin.
Elämänkatsomustiedon tavoitteista valtaosa on taidollisia. Harvat tiedolliset tavoitteet kohdistuvat katsomuksellisiin käsitteisiin, kulttuuri- ja katsomustietouteen sekä Unescon maailmanperintöohjelmaan, katsomuksiin ja katsomusvapauteen ja niihin liittyy myös taidollisia elementtejä. Taitotavoitteissa korostuvat ajattelun ja keskustelun taidot, eettinen ajattelu ja tutkimustaidot. Keskeistä ovat myös kulttuurin lukutaito ja maailman moninaisuuden ja kestävän elämäntavan välttämättömyyden ymmärtäminen. Oppimistavoitteissa näkyvät oppiaineen tärkeimmät työtavat kuten keskustelu, vierailut sekä taidetta hyödyntävät toiminnalliset ja yhteisölliset oppimisen menetelmät.
Kriteerit kuvaavat eri tasoista osaamista
Kriteerien arvosanakuvausten taustalla vaikuttaa oppimisen teoria, jossa oppimisen eri tasot ovat dynaamisessa suhteessa toisiinsa. Tiedon käsittelyssä edetään vähemmän vaativasta hyvinkin vaativaan: muistamisesta ymmärtämiseen, soveltamiseen, analysoimiseen ja vaativimmillaan arvioimiseen ja uuden luomiseen.
Tämä ajattelu näkyy myös elämänkatsomustiedon kriteereissä. Arvosanan viisi osaamisen kuvauksissa käytetään esimerkiksi sellaisia ilmaisuja kuin oppilas osaa ohjatusti hankkia tietoa, osaa antaa esimerkin, osaa nimetä ja osaa kuvata. Arvosanan yhdeksän osalta vaatimukset ovat huomattavasti korkeammat. Osaamisen kuvauksissa käytetään esimerkiksi sellaisia ilmaisuja kuin oppilas osaa tulkita, arvioida, soveltaa, selittää ja perustella.
Arvioinnin tulee olla monipuolista
Opetussuunnitelman perusteissa on linjattu arviointi yleisesti sekä oppiainekohtaisesti. Elämänkatsomustiedon arviointi opintojen aikana perustuu työskentelyn havainnointiin ja keskusteluihin. Lisäksi tarkastellaan argumentaatiota ja oppilaiden monimuotoisia tuotoksia. Tuotosten sisällön lisäksi arvioidaan opiskeluprosessia ja työn eri vaiheita. Tarkastellaan kysymysten muodostamista, perusteluiden rakentamista, aiheen rajaamista, tiedonhakua, näkökulmien perustelemista, käsitteiden käyttöä, ilmaisun selkeyttä ja työn loppuun saattamista. Oppilaiden itsearviointia ja vertaispalautetta käytetään formatiivisen arvioinnin tukena. Voidaan esimerkiksi käydä oppilaiden kanssa arviointikeskusteluja henkilökohtaisesti tai pienissä ryhmissä.
Opettaja hyödyntää oppiaineen tavoitteita näyttötilanteiden suunnitteluun. Tällöin kannattaa miettiä, millaisilla tehtävillä on mahdollista saada esiin eri tasoista osaamista, jotta sitä voidaan arvioida kriteerien avulla. Esimerkiksi voi antaa oppilaiden tehtäväksi kirjoittaa mahdollisimman informatiivinen kuvateksti teemaan liittyviin valokuviin tai laatia mahdollisimman hyviä koetehtäviä käsitellystä teemasta. Tämäntyyppisissä tehtävissä ei ole kyse siitä, onko vastaus oikein vai väärin vaan siitä, kuinka monipuolista ja syvällistä osaamista oppilas kykenee osoittamaan. Kirjalliset summatiiviset kokeet eivät yleensä sovellu hyvin näyttöjen antamiseen elämänkatsomustiedossa.
Yhden arviointimenetelmän avulla ei voida arvioida kaikkia oppiaineelle asetettuja tavoitteita, vaan oppilaalle tulee tarjota mahdollisuuksia osoittaa osaamistaan erilaisin tavoin. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös oppilaan terveydentila ja erityistarpeet. Esimerkiksi oppimisen tuen tarpeet tulee ottaa huomioon siten, että oppilaalla on mahdollisuus erityisjärjestelyihin ja vaihtoehtoisiin tapoihin osoittaa osaamisensa. Jos oppilaan äidinkieli on muu kuin koulun opetuskieli, arvioinnin monipuolisuus on aivan erityisen tärkeää.
Päättöarviointi on summatiivista arviointia
Arviointiin kuuluu sekä oppimisprosessin aikainen formatiivinen arviointi että tietojen ja taitojen summatiivinen arviointi. Formatiivisessa arvioinnissa oppilaat saavat tietoa omasta edistymisestään ja suoriutumisestaan suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Oppilaille annettavan palautteen tulee olla ohjaavaa ja kannustavaa. Opettajan palautteen lisäksi formatiiviseen arviointiin kuuluu oppilaiden itsearviointi ja vertaispalaute. Ne eivät vaikuta arvosanaan, mutta auttavat oppilasta reflektoimaan omaa oppimistaan ja osaamistaan.
Päättöarviointi ajoittuu siihen lukuvuoteen, jona elämänkatsomustiedon opiskelu päättyy kaikille yhteisenä oppiaineena paikallisessa opetussuunnitelmassa kuvatun tuntijaon mukaisesti. Yleensä päättöarviointi on yhdeksännen luokan keväällä.
Päättöarvosanaan vaikuttavat vain ne asiat, jotka on mainittu oppiaineen tavoitteissa
Päättöarvosana annetaan kokonaisarviointina tavoitteiden ja kriteerien perusteella. Saman asian voisi sanoa myös niin, että oppilaan osaamista arvioidaan ainoastaan oppiaineen tavoitteiden pohjalta ja suhteessa päättöarvioinnin kriteereihin. Persoonaa ja luonteenpiirteitä ei arvioida. Käyttäytyminen ei vaikuta oppiaineen arvosanaan, vaan se arvioidaan erikseen.
Päättöarviointi kuvaa sitä, kuinka hyvin ja missä määrin oppilas on oppiaineen opiskelun päättyessä saavuttanut elämänkatsomustieto-oppiaineen tavoitteet. On tärkeää muistaa, että päättöarvosanan muodostamisessa otetaan huomioon kaikki vuosiluokille seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän määritellyt tavoitteet ja niihin liittyvät päättöarvioinnin kriteerit, vaikka yksittäinen tavoite olisi asetettu paikallisessa opetussuunnitelmassa muulle kuin päättöluokalle.
Joissain paikallisissa opetussuunnitelmissa kaikki tavoitteet koskevat jokaista vuosiluokkaa. Joissain taas viimeiselle vuosiluokalle on vuosiluokkaistettu ainoastaan osa tavoitteista. Silloin on tärkeää, että kouluun luodaan käytänteitä, jotka varmistavat, että opettajalla on käytössään riittävät tiedot oppilaiden osaamisesta niiden tavoitteiden osalta, joiden opiskelu on päättynyt jo ennen yhdeksättä luokkaa. On hyvä huomata, että tässä puhutaan tavoitteista, ei sisällöistä. Samaan tavoitteeseen voidaan pyrkiä monenlaisten sisältöjen avulla. Kun valtaosa tavoitteista on taidollisia, niitä voidaan edistää myös yhdeksännen luokan oppisisällöillä, vaikka jokin tietopuolinen sisältö olisikin määritelty muulle vuosiluokalle.
Päättöarvosana on kokonaisarviointi
Päättöarvosana on elämänkatsomustiedon tavoitteiden ja kriteerien perusteella muodostettu kokonaisarviointi. Oppilas on saavuttanut oppimäärän tavoitteet tietyn arvosanan mukaisesti silloin, kun oppilaan osaaminen vastaa pääosin kyseisen arvosanan kriteereissä kuvattua osaamisen tasoa.
Päättöarvioinnin kriteerit sisältävät osaamisen kuvaukset arvosanoille viisi, seitsemän, kahdeksan ja yhdeksän. Muut arvosanat eli neljä, kuusi ja kymmenen, muodostetaan kokonaisarviointina suhteutettuna näihin arvosanakuvauksiin. Kokonaisarvioinnin ajatukseen kuuluu myös kompensaation periaate. Paremman osaamisen tason saavuttaminen jonkin tavoitteen osalta voi kompensoida hylätyn tai heikomman suoriutumisen jonkin muun tavoitteen osalta. Työskentelyä ei arvioida erikseen, vaan se sisältyy oppiaineen tavoitteisiin ja päättöarviointiin.
Oppilaalla on oikeus tietää tavoitteet ja arviointi
Tavoitteista ja kriteereistä on tärkeää kertoa oppilaille ja heidän huoltajilleen. Jokaisella oppilaalla on oikeus etukäteen tietää, mitä hänen on tarkoitus oppia ja miten hänen suoriutumistaan arvioidaan. Oppiaineen tavoitteet ja arvioinnin periaatteet on selvitettävä oppilaille ikäkaudelle sopivalla tavalla, mielellään konkreettisin esimerkein.
Kiteytyksenä voi sanoa, että elämänkatsomustiedon päättöarvioinnin kriteerit ovat normi, jonka avulla muodostetaan oppilaan osaamista kokonaisuutena kuvaava päättöarvosana. Elämänkatsomustiedon perustavoite on edistää oppilaiden kykyä etsiä hyvää elämää, tukena vahvat eettisen ajattelun taidot sekä monipuolinen kulttuurinen ja katsomuksellinen yleissivistys. Päättöarvosana kuvaa miten lähelle tätä tavoitetta on perusopetuksen aikana päästy.
