Esimerkkejä laaja-alaisesta osaamisesta, tavoitteista ja moduulien sisällöistä lukion filosofiassa

Filosofian oppiainekuvaus perustuu laajaan filosofiakäsitykseen, jonka mukaan filosofia tarkastelee koko todellisuutta ja eri tapoja hahmottaa sitä. Lukiofilosofiaa ei ole näin opetussuunnitelman perusteissa rajattu mihinkään tiettyyn filosofiseen suuntaukseen tai perinteeseen, vaan tarkoituksena on luoda pohjaa maailmaa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien käsitysten ymmärtämiselle ja niiden järkiperäiselle arvioinnille yleensä.

Ensimmäisessä moduulissa tutustutaan filosofian luonteeseen, peruskysymyksiin ja argumentaation perusteisiin. Filosofia ymmärretään lähtökohtaisesti kyselevänä ja perusteita etsivänä intellektuaalisena toimintana. Filosofian opiskelu auttaa näin opiskelijaa suhtautumaan kriittisesti eri tiedonlähteisiin ja erottamaan pelkät mielipiteet tosiasiaväitteistä. Argumentaation ja pätevän päättelyn perusteiden opiskelu auttaa opiskelijaa erittelemään ajattelun rakenteita ja tunnistamaan tyypillisiä virhepäätelmiä. Tällä tavalla filosofian opiskelu edistää opiskelijan yleisiä oppimisen ja ajattelun valmiuksia.

Toisessa moduulissa perehdytään filosofiseen etiikkaan, opiskellaan eettisten väitteiden perustelemista, jäsennetään omia elämänvalintoja etiikan käsitteistön avulla ja sovelletaan käsitteistöä ajankohtaisiin yhteiskuntaa ja ympäristöä koskeviin kysymyksiin. Etiikan opiskelu harjaannuttaa erilaisten eettisten näkemysten erittelyyn ja arviointiin (helppojen vastausten välttäminen, epävarmuuden sietäminen).

Kolmannessa moduulissa tutustutaan yhteiskuntafilosofian keskeisiin käsitteisiin, opitaan erittelemään yhteisöjen ja instituutioiden perustana olevia käsityksiä oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta, tasa-arvosta ja vallasta sekä arvioimaan filosofisesti yhteiskunnan rakennetta, oikeuksia ja ajankohtaisia yhteiskunnallisia keskusteluja. Opiskelu kehittää näin opiskelijan arvostelukykyä ja auttaa häntä muodostamaan käsityksen itsestään yksilönä ja kansalaisena. 

Neljännessä moduulissa tarkastellaan kieleen, tietoon, todellisuuteen ja tieteeseen liittyviä filosofisia kysymyksiä erityisesti totuuden näkökulmasta. Filosofia integroi lukion eri oppiaineita ja auttaa ymmärtämään, miten tieto rakentuu eri oppiaineissa ja mitä yhtäläisyyksiä ja eroja niiden välillä on.

Laaja-alainen osaaminen moduulissa

Johdatus filosofiseen ajatteluun (FI1) -moduuli tukee kaikkien laaja-alaisten tavoitteiden saavuttamista, mutta siinä painottuvat erityisesti vuorovaikutus sekä monitieteisyys ja luova osaaminen. Moduuli harjaannuttaa perustelemaan ja arvioimaan erilaisia väitteitä sekä käymään järkiperäistä keskustelua. Siihen kuuluu suopeuden periaatteen noudattaminen keskustelukumppanin väitteiden tulkinnassa. Moduuli luo edellytyksiä monitieteisen lähestymistavan omaksumiseen, sillä moduulissa tutustutaan tiedon ja argumentaation yhtäläisyyksiin ja eroihin eri tieteenaloilla. Tämä edesauttaa eri oppiaineiden keskeisten sisältöjen integraatiota. 

Vuorovaikutusosaaminen

• Keskustelussa harjoitellaan toisten väitteiden tulkitsemista suopeasti. Opiskelija opettelee tarkastelemaan toisten väitteitä olettamalla, että niiden alkuperäinen käyttöyhteys oli sellainen, jonka valossa väitteet olisivat mahdollisimman järkeviä ja tosia.
• Yleiset keskustelunormit: ”Sano, mitä uskot”, ”Perustele väitteesi”, ”Anna vuoro toiselle”, ”Tulkitse hänen väitteitään suopeasti”, ”Kunnioita ristiriidan lakia” ja ”Ota huomioon kaikki relevantti informaatio”.
• Edellä mainitut toteutuvat parhaiten luokkaopetuksena.

Monitieteinen ja luova osaaminen

• Monitieteisen lähestymistavan omaksumista voi tukea tarkastelemalla eri oppiaineissa esitettyjä väitteitä ja niiden perusteluja tutkimusmetodien näkökulmasta. 
• Työskentelyn lähtökohtana voi olla esimerkiksi opiskelijoiden itse koostama lista väitteistä (esim. miten eri oppiaineet tutkivat ihmistä ja selittävät ihmisen toimintaa).
• Tavoitteena olisi löytää yhtäläisyyksiä ja eroja eri oppiaineiden välillä. 
  • On hyvä huomata, ettei luonnontieteitä ja humanistisia tieteitä voida välttämättä erottaa toisistaan metodisesti: esimerkiksi kielitieteet keräävät ja analysoivat empiiristä dataa vastaavalla tavalla kuin vaikkapa kemia tai biologia. Lisäksi kaikilla tieteenaloilla datan analyysi edellyttää tulkintaa. 
  • On myös hyvä erottaa (tieteellinen) teoria ja tieto käsitteellisesti toisistaan. Tieteelliset teoriat eivät välttämättä (ja ehkä edes tyypillisesti) täytä tiedon kriteereitä.
  • Filosofian rooli tieteiden joukossa: tutkii eri tieteenalojen yleisiä periaatteita.
• Luova osaaminen:
  • opiskelija harjaantuu esittämään väitteille perusteluja
  • johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn harjoitteleminen suullisesti ja kirjallisesti
  • filosofian työtapojen soveltaminen, kuten käsitteiden luokittelu ja määritteleminen sekä ajatuskokeiden käyttö

Yhteiskunnallinen osaaminen

• Filosofinen kysymyksenasettelu sekä ajattelu ajankohtaisissa aiheissa
• Johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn perusteet sekä niiden harjoitteleminen suullisesti ja kirjallisesti, muun muassa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin sovellettuna
• Näennäistieteellisten ja epätieteellisten väitteiden, näkemysten ja käsitysten ilmeneminen mediassa

Tavoitteet

Opiskelija muodostaa käsityksen filosofian luonteesta ja menetelmistä tutustumalla filosofisiin ongelmiin ja niiden mahdollisiin ratkaisuihin

• Eri ajatteluperinteissä filosofian ongelmat ja niiden mahdolliset ratkaisut ymmärretään tavallisesti hiukan eri tavoin. Sama koskee filosofian tavoitteita. Siitä huolimatta yleisesti käytettyjä filosofian menetelmiä ovat esimerkiksi oletusten ja tottumusten kyseenalaistaminen, ajatuskokeet ja looginen ajattelu.

• Myös ajankohtaisia asioita voidaan tarkastella filosofisesta näkökulmasta. 
• Filosofiset ongelmat ovat edelleen ajankohtaisia myös filosofian ulkopuolella esimerkiksi tieteessä ja politiikassa.

Opiskelija oppii arvioimaan väitteiden totuutta sekä harjaantuu esittämään ja vaatimaan erilaisille väitteille perusteluja, hahmottamaan perustelujen rakennetta sekä arvioimaan niiden pätevyyttä

• Tieteelliset väitteet vaativat erilaiset perusteet kuin arkielämään liittyvät väitteet. Väitteen merkitys määräytyy asiayhteyden perusteella: mihin kysymykseen kyseinen väite on vastaus?
• Sopivaa harjoittelumateriaalia premissien ja johtopäätösten erittelyyn ja argumentaation arviointiin löytyy esimerkiksi sanomalehtien mielipidekirjoituksista tai kolumneista.

Opiskelija tuntee ja oppii erilaisten vuorovaikutteisten harjoitusten ja keskustelujen kautta soveltamaan filosofian työtapoja, kuten oletusten kyseenalaistamista, käsitteiden luokittelua ja määrittelemistä sekä ajatuskokeiden ja vastaesimerkkien käyttöä

• Filosofian työtapoja on luontevaa soveltaa omaan kokemusmaailmaan ja ajankohtaisiin ilmiöihin: Voi esimerkiksi pohtia, mitä perusteita meillä on luottaa aistihavaintoihimme ja miksi ihmisoikeudet kuuluvat kaikille. Entäpä jos aistimme olisivat pääsääntöisesti epäluotettavia ja ihmisoikeudet koskisivat vain EU-kansalaisia?

Opiskelija perehtyy joihinkin keskeisiin filosofisiin kysymyksiin ja niihin liittyviin käsitteellisiin erotteluihin

• Keskeiset filosofiset kysymykset ja käsitteelliset erottelut nousevat arkisesta ihmettelystä: Miten tajuntani perustuu aivoihini? (henki ja aine) Olenko vapaa toimimaan siten kuten tahdon? (vapaus ja välttämättömyys) Millä tavalla oppimani asiat värittävät havaintojani ja kokemustani todellisuudesta? (käsitteellinen ja empiirinen)? Ovatko arvot pelkästään subjektiivisia arvostuksiani? (objektiivinen ja subjektiivinen)

Opiskelija osaa eritellä ja arvioida kriittisesti erilaisia tiedollisia uskomuksia ja tutustuu tietämiseen joissain lukion oppiaineissa

• Tiedollisten uskomusten käsittely nojaa eri oppiaineiden tarjoamalle tietoperustalle. Tässä filosofia auttaa integroimaan eri oppiaineita ja havaitsemaan niiden välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja.
• Keskeisiä erotteluja ovat tieto ja informaatio, arkitieto ja tieteellinen tieto sekä tiede ja pseudotiede (ks. sisällöt).

Keskeiset sisällöt

Mitä filosofia on, filosofinen kysymyksenasettelu sekä ajattelu filosofian perinteessä ja ajankohtaisissa aiheissa

• Filosofian luonteeseen perehdytään tarkastelemalla sitä, miten arkiajattelun ja tieteellisen ajattelun taustalla olevia oletuksia esimerkiksi olevan tiedon ja oikeudenmukaisuuden luonteesta voidaan kyseenalaistaa, täsmentää ja oikeuttaa filosofisesti.
• Opetuksen lähtökohdaksi on mielekästä ottaa ajankohtaisia aiheita ja ajattelutapoja esimerkiksi politiikasta. Niiden parissa työskentelyä voi syventää hyödyntämällä filosofisessa perinteessä esitettyjä lähestymistapoja sikäli kuin ne sopivat asiayhteyteen (anakronismin välttäminen). 
• Filosofisessa työskentelyssä hyödynnetään ajatuskokeita, vastaesimerkkejä ja loogista ajattelua.

Johdonmukaisen argumentaation ja pätevän päättelyn perusteet sekä niiden harjoitteleminen suullisesti ja kirjallisesti, muun muassa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin sovellettuna

• Päättelyn loogisen muodon ja asiasisällön erottaminen
• Pätevän päättelyn perusidea: johtopäätös seuraa premisseistä pelkästään premissien loogisen muodon perusteella, premissien totuudella ei ole väliä, mutta kaikki premissit ovat julkilausuttuja
• Pitävä päättely arkielämässä ja tieteessä: päättely on pätevää ja premissit tosia
• Tavallisimmat virhepäätelmät, esimerkiksi kehäpäätelmä, kalteva pinta, olkiukko
• Vastaesimerkkien käyttö 
• Argumentaatiota voi harjoitella esimerkiksi suullisen tai kirjallisen väittelyn muodossa tai erittelemällä jonkin ajankohtaisen tekstin tai muun aineiston premissejä ja johtopäätöksiä sekä arvioimalla päättelyn pätevyyttä ja pitävyyttä

Keskeisiä filosofisia peruskysymyksiä ja -erotteluja: henki ja aine, vapaus ja välttämättömyys, käsitteellinen ja empiirinen, objektiivinen ja subjektiivinen

• Hengen ja aineen erottelun yhteydessä on mielekästä selventää yhtäältä tajunnan ja kehon, toisaalta elävän ja elottoman välistä suhdetta. On hyvä huomata, että esimerkiksi ilmauksessa “Koira menetti henkensä” suomen kielen sanaa “henki” käytetään eri merkityksessä kuin karteesisessa perinteessä sanaa “mieli” (engl. mind). Aineen yhteydessä on luontevaa erotella joitakin materialismin lajeja.
• Vapauden ja välttämättömyyden välistä eroa ei ole mielekästä rajata vapaaseen tahtoon ja determinismiin. Positiivisen ja negatiivisen vapauden sekä välttämättömän ja kontingentin välinen erottelu ovat myös filosofian johdantomoduulin asioita.
• Erottelut objektiivisen ja subjektiivisen sekä käsitteellisen ja empiirisen välillä ovat yleisiä eivätkä kuulu vain jonkin tietyn filosofisen kysymyksen käsittelyyn tai tiettyyn kontekstiin (esim. objektiivinen ja subjektiivinen tieteen ja arkiajattelun vastakkainasetteluun).

Tiedon ja informaation, arkitiedon ja tieteellisen tiedon sekä tieteen ja pseudotieteen ero

• Tieto ja informaatio on mielekästä erottaa siten, että tieto vaatii inhimillistä subjektia kun taas informaatio ei.
• Arkitieto ei ole sinänsä filosofinen käsite, mutta sen voi ymmärtää tietona, joka ei täytä tieteellisen tiedon kriteereitä. Arkitiedossa ja tieteellisessä tiedossa ei ole kummassakaan välttämättä kyse tiedosta filosofisesti täsmällisessä mielessä.
• Tiedettä on vaikea määritellä yleisesti, mutta se täyttää kuitenkin monia ehtoja, kuten objektiivisuuden, julkisuuden ja kriittisyyden, joita pseudotieteiksi kutsutut käytännöt eivät tyypillisesti täytä.

Tiedon ja argumentaation luonne eri tiedonaloilla: väitteiden muodostaminen, koetteleminen ja perusteleminen joissain lukion oppiaineissa (vähintään kahdessa)

• Tarkastelun kohteena olevat oppiaineet eivät saa olla liian lähellä toisiaan, kuten fysiikka ja kemia tai kaksi vierasta kieltä; sen sijaan vertailuun sopivat hyvin luonnontiede ja ihmistiede tai empiirinen ja formaalitiede.
• Vertailussa on varottava korostamasta liikaa eri tiedonalojen eroja, erityisesti luonnontieteiden ja humanististen tieteiden metodisia eroja, sillä on selvää, että myös humanistiset tieteet keräävät empiiristä dataa ja analysoivat sitä ja vastaavasti luonnontieteet edellyttävät tulkintaa ja yleistyksiä, jotka ylittävät kerätyn datan.

Laaja-alainen osaaminen moduulissa

Yhteiskuntafilosofia (FI3) -moduulissa tarkastellaan laajasti yhteiskunnan eri puolia: yhteiskuntajärjestystä, valtaa, vapauksia, tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta, oikeuksia, poliittisia ihanteita, hyvinvointia ja taloutta. Moduulissa pohditaan muun muassa, mistä mainituissa asioissa on kyse ja miten ne voitaisiin oikeuttaa.

Moduulissa käsitellään myös ajankohtaisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi teknologian kehitykseen, sukupuoleen tai ympäristöön. Yhteiskuntafilosofian opiskelu auttaa opiskelijaa hahmottamaan yksilön asemaa yhteiskunnassa, rohkaisee häntä aktiiviseen kansalaisuuteen ja antaa hänelle käsitteellisiä välineitä analysoida ja puolustaa demokratiaa, vapautta ja tasa-arvoa.

Laaja-alaisista tavoitteista moduuli edistää ennen kaikkea yhteiskunnallista ja eettistä osaamista sekä hyvinvointi- ja ympäristöosaamista.

Tavoitteet

Opiskelija perehtyy joihinkin yhteiskuntafilosofian keskeisiin käsitteisiin ja suuntauksiin

• Yhteiskuntafilosofia ei ole ensisijaisesti teoreetikoiden esittelyä vaan opiskelijoiden kohtaamaa todellisuutta. Opettaja pyrkii osoittamaan yhteiskuntafilosofisten käsitteiden yhteyden arkielämään.

Opiskelija oppii erittelemään oikeudenmukaisuutta, vapautta, tasa-arvoa ja vallankäyttöä yksilöiden, yhteisöjen ja instituutioiden toiminnassa

• Sovelletaan oikeudenmukaisuuden, vapauden, tasa-arvon ja vallan eri muotoja arkipäivään.
• Mahdollisia näkökulmia: yhteiskuntaluokat, sorto, voimaannuttaminen, taloudellinen ja sosiaalinen pääoma, vallitsevat yhteiskunnalliset normit ja rakenteet sekä niiden kriittinen tarkastelu.

Opiskelija pystyy arvioimaan filosofisesti yhteiskunnan rakennetta ja sen oikeutusta

• Yhteiskunnan oikeuttamisella tarkoitetaan, että yhteiskunnan jäsenet hyväksyvät yhteiskunnan normit.
• Valtiovallan olemassaolon oikeutusta voidaan peilata esimerkiksi anarkistiseen yhteiskuntakritiikkiin.
• Filosofinen arviointi on myös taitoa tarkastella yhteiskunnallisia “ismejä” ja suuntauksia monipuolisesti, myös opiskelijan omille näkemyksille vastakkaisista näkökulmista.

Opiskelija osaa soveltaa oppimaansa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin

• Opetuksessa voidaan käyttää harjoituksia, joissa yhdistellään Suomen poliittisia puolueita niitä vastaaviin poliittisiin ideologioihin.
• Esimerkkejä mahdollisista teemoista: yhteiskunnallinen eriytyminen, muuttoliikkeet, ilmastoetiikka, eettinen kuluttaminen ja kansalaistottelemattomuus.
• Suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden jännitteet: miten voidaan pitää huolta ikääntyvästä väestöstä ja samalla varmistaa tulevien (vielä syntymättömien) sukupolvien mahdollisuudet hyvinvointiin?

Opiskelija ymmärtää oikeuksien merkityksen yhteiskunnan perustana

• Oikeusvaltio eli perusoikeudet demokraattisen yhteiskunnan takaajina
• Opetuksessa voidaan käsitellä yhteiskunnallisia ideologioita, kuten esimerkiksi klassista liberalismia – luonnollisia oikeuksia, yksilön oikeuksia ja yksityistä omistusoikeutta.

Keskeiset sisällöt

Yhteiskuntajärjestyksen oikeuttaminen, yhteiskuntasopimusteoriat

• Jos muuttaisit sadan muun ihmisen kanssa Marsiin asumaan, miten sinusta pitäisi sopia uuden yhteiskunnan pelisäännöistä?
• Esimerkiksi John Rawlsin tietämättömyyden verhoa voidaan käyttää ajatuskokeena.

Vallan, vapauden, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eri muodot

• Jos olisit diktaattori, miten käyttäisit valtaa? Mitä kaikkia vapauksia sinulla on? Mitä tasa-arvo-ongelmia Suomessa on yhä? Miten ne pitäisi ratkaista? 
• Distributiivinen oikeudenmukaisuus: Tuleeko yhteiskunnan jakaa aineellisia ja aineettomia “hyviä”? Jos kyllä, mitä, miten, kuinka paljon ja kenelle?

Ihmisoikeudet, kansalaisoikeudet ja oikeusvaltio; demokratia ja yhteisöllisyys yhteiskunnallisina arvoina

• Mitkä ihmisoikeudet eivät vielä toteudu täydellisesti Suomessa – ja miksi? Miten kansanvaltaa voitaisiin lisätä? Ovatko suomalainen nykykoulu ja -yhteiskunta riittävän yhteisöllisiä?
• Onko demokratian päämäärä löytää konsensus, mahdollistaa eriävien näkemysten väkivallaton yhteiselo tai jokin muu päämäärä? Onko demokratia paras mahdollinen yhteiskuntamuoto?

Poliittiset ihanteet: liberalismi, sosialismi, anarkismi, konservatismi, nationalismi; yhteiskunnalliset utopiat ja dystopiat

• Millainen olisi täydellinen yhteiskunta? Millainen olisi huonoin mahdollinen yhteiskunta? Mikä tai mitkä edellä mainituista ismeistä vievät parhaiten kohti täydellistä yhteiskuntaa – ja miksi?
• Käsitteiden moninaisuutta sekä poliittisten suuntausten ja liikkeiden tavoitteita ja keskinäisiä suhteita voidaan avata muun muassa nelikenttien tai janojen avulla (esimerkiksi konservatismi–liberalismi–sosialismi–kapitalismi tai vasemmisto–oikeisto)

Hyvinvoinnin ja talouden suhde; tulo-, varallisuus- ja hyvinvointierojen oikeuttaminen; hyvinvointivaltio

• Edellyttääkö hyvinvoinnin kasvu talouskasvua? Ovatko tulo-, varallisuus- ja hyvinvointierot hyväksyttäviä? Jos kyllä, mitä koskien ja missä määrin? Miten hyvinvointieroja tulisi mitata? Onko pohjoismainen hyvinvointivaltio “valmis”?
• Hyvinvointi, talouskasvu ja kuluttaminen: Mitä ristiriitoja edellisiin käsitteisiin liittyy? Mitkä ovat vihreän teknologian mahdollisuudet? Onko eettinen kuluttaminen mahdollista?

Ajankohtaisia yhteiskuntafilosofisia kysymyksiä: ympäristöongelmat, kulttuurien kohtaaminen, teknologian ja tekoälyn vaikutukset, sukupuoli ja valta, eriarvoistavien rakenteiden tunnistaminen ja kritiikki

• Edellä mainittuja ilmiöitä voidaan tarkastella kriittisesti esim. esitelmien, ryhmätöiden, väittelyjen, draaman, piirtämisen tai runoilun avulla. Filosofisen keskustelun pohjana voidaan käyttää yhteiskuntatieteiden tuoreimpia tutkimustuloksia ja päivänpolttavia politiikan kysymyksiä.